Tällä kertaa eivät tiedä mistä mysteerikaasuista on kyse, eikä edes sitä
mistä ne tulevat, mutta ihminen on syyllinen, joten ilmaisesti suunnittelevat uutta Montrealin sopimusta edellisen purkaantuneen tilalle luullessaan ettei edellinen otsoni huijaus ole enään miesmuistissa.
http://wattsupwiththat.com/2014/03/09/mysterious-new-man-made-gases-pose-threat-to-ozone-layer/
Muistutan vielä edellisestä otsonihuijauksesta.
http://www.mitosyfraudes.org/Ingles/Crista.html
mistä ne tulevat, mutta ihminen on syyllinen, joten ilmaisesti suunnittelevat uutta Montrealin sopimusta edellisen purkaantuneen tilalle luullessaan ettei edellinen otsoni huijaus ole enään miesmuistissa.
http://wattsupwiththat.com/2014/03/09/mysterious-new-man-made-gases-pose-threat-to-ozone-layer/
Muistutan vielä edellisestä otsonihuijauksesta.
http://www.mitosyfraudes.org/Ingles/Crista.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus lueskelin tuota otsonikatohistoriaa, ja mieleen tunki ajatus, että onko tässä Nobel-palkinto esteenä, ettei voi tutkia enää tarkemmin. Jotenkin aika vähäisillä todisteilla se kielto ajettiin.
Kysehän ei ole siitä, etteikö freoneista vapautuva kloori toimisi esitetyllä tavalla, vaan siitä, ettei ollut näyttöä ilmakehästä, että se mekanismi olisi määräävä tekijä.
En kuitenkaan löytänyt mitään vakuttavaa vastatodistettakaan, etten nyt sentään huijauksesta mene puhumaan.
No mutta eihän niillä ollut näyttää mitään todisteita, saatikka kemiallista kaavaa.
"The latest atmospheric data, presented here, confirm that the ozone depletion theory is a scientific fraud. In fact, the Montreal Protocol banning CFCs was signed in 1987, despite the fact that there was no scientific evidence to support such a ban, and that the people who organized the treaty knew that there was no such evidence. Richard Elliot Benedick, the U.S. State Department official responsible for negotiating the Montreal Protocol, says so plainly in his bookOzone Diplomacy. (12)
"The Montreal Protocol on Substances that Deplete the Ozone Layer mandated significant reductions in the use of several extremely useful chemicals.... By their action, the signatory countries sounded the death knell for an important part of the international chemical industry, with implications for billions of dollars of investments and hundreds of jobs in related sectors. The protocol did not simply prescribe limits on these chemicals based on "best available technology," which had been a traditional way of reconciling environmental goals with economic interests. Rather, the negotiators established target dates for replacing products that had become synonymous with modern standards of living, even though the requisite technologies did not yet exist."