täysin toimiva parisuhde kaatui 3v seurustelun jälkeen siihen että kokeilu asua yksin sekä olla yksin kasvoi rakkauden ohi, jossa oli paljon yhteistä tekemistä, rakkautta, kemiaa joka saralta, intohimoa toista kohtaan. Seksiä riitti joka päivä ja halu tuli molemmilta koko ajan. Ei tarvinnut ikinä sitäkään tingata, kumpikaan. Huumoria riitti hyvä ettei joka lauseessa ja humoristisia tekoja jokapäivä usein. Siis kaikki oli hyvin. Mut jotain tapahtu kun naiseni rakkaus hiipui ja halusi tosissaan päättää kokeilla yksin oloa jota ei ole kerennyt kokemaan vielä. Voisikohan rakkaus palautua kokeilun aikana. Ei muuten kelvannut asumuserot ym vaan ihan yksin olo.
Mikäli olette palanneet sellaisen jälkeen yhteen, menikö aikaa kauankin? ja onko onnistunut sen jälkeen miten kauan suhde. Onko suhde jotenkin muuttunut sen jälkeen parempaan tai huonompaan?
Mikäli olette palanneet sellaisen jälkeen yhteen, menikö aikaa kauankin? ja onko onnistunut sen jälkeen miten kauan suhde. Onko suhde jotenkin muuttunut sen jälkeen parempaan tai huonompaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika harvoin ne yksinolot/asumuserot enää parisuhteeseen päätyy...
Hetki ikävän aiheuttamaa huumaa, sitten paluu vanhaan paskaan ja uusi ero.
Minusta kuulostaa siltä että paluu takaisin hyvään yhteiseloa olisi täysin mahdollista kunhan maltaita aloittaa hitaasti ja seurustella niin pitkään kun molemmat ovat varmoja että haluatte saman katon alle. Toivottavasti onnistuu :)
Anteeksi kirjoitusvirheet, kirjoitan padilla..
Täällä sama homma meneillään, katsellaan rauhassa. Aika ikävälle tuntuu tilanne, mutta toiselle on annettava sitä omaa tilaa jos sitä haluaa. Pakottamalla ei ainakaan parisuhdetta synny. Nyt tätä erillään eloa jo 2kk takana, mutta pikku hiljaa alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä. Nähdään joka päivä ja hyvä fiilis molemmilla. Mitään ei olla sovittu muutetaanko koskaan yhteen, mutta jos siltä jossakin vaiheessa tuntuu niin miks ei. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä :)
Mentiin ees taas pari kertaa viimeisen parin vuoden ajan. Samat kommunikaatio-ongelmat ja erilaisuudet jatkui ja palasi aina. Lopulta ero. Rankkaa mennä tunteiden kanssa ees taas ja aina toivoa. Lopulta on tunnustettava, että suuren rakkauden kanssa ei tarttis jahkailla ja epäröidä ja kestää niin suuria ongelmia.
Yksinolon kokeiluihin ei ole tarvetta jos on oikea ihminen vierellä.
Tässä on syy siihen, miksi olen ollut aina sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi asua yksin ja omillaan edes hetki ennen kuin muuttaa seurustelukumppanin kanssa yhteen. Ihminen tarvitsee sen ajan ja tilan kasvaakseen ja tutustuakseen itseensä, elääkseen villiä sinkkuelämää. Samalla oppii arvostamaan sitä, miten vanhempien katon alla aina kaikki tuli valmiina eteen, ruoka laitettuna, pyykit puhtaina, eikä ota vain itsestäänselvyytenä kaikkea.
Joitain harvoja tapauksia tiedän, joissa suhde on alkanut, kun molemmat ovat asuneet lapsuudenkodeissa ja siitä on suoraan muutettu yhteiseen kotiin, mutta suurin osa tällaisista suhteista jossain vaiheessa päättyy eroon. Kurjin tilanne on silloin, jos toinen on sinkkuvuotensa jo viettänyt, toinen taas ei ja alkaa sitten kaivata vapautta kesken kaiken.