Olen täällä töissä, ja teen hommat,
jotka porukan päällysmies minulla teettää.
Välistä pomo soittaa hänelle ja teetättää minulla niitä hommia.
Hänen esimiehensä oikeastaan niitä teetätyttää.
Vaikken tiedä, ihanko isopomo niitä teetätytettää.
On hänelläkin johtaja, joka kenties teetätytetättää.
Divisioonanjohtaja ... ööh .. kai hän teetätytetätyttää.
Toimitusjohtaja ...
Pääjohtaja....
Missä vaiheessa yllä kielikorva alkaa lipsumaan?
jotka porukan päällysmies minulla teettää.
Välistä pomo soittaa hänelle ja teetättää minulla niitä hommia.
Hänen esimiehensä oikeastaan niitä teetätyttää.
Vaikken tiedä, ihanko isopomo niitä teetätytettää.
On hänelläkin johtaja, joka kenties teetätytetättää.
Divisioonanjohtaja ... ööh .. kai hän teetätytetätyttää.
Toimitusjohtaja ...
Pääjohtaja....
Missä vaiheessa yllä kielikorva alkaa lipsumaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Milestäni lipsui kohdassa "teetätytettää". Ainakin monin kielikorvani sanoo "teetätytättää", mutta voin olla väärässäkin. Kovin usein ei tällaista verbimuotoa tule tarvinneeksi.
(Huom. En sanonut "ei tule tar-vittua".)
Voitko mainita (lähdetietojen kera) yhden esimerkin virkkeestä, jossa sanaa ”teetättää” on käytetty eri merkityksessä kuin sanaa ”teettää”? Siis todellisesta kielenkäytöstä eikä näistä iänikuisista spekuloinneista, joissa kuvataan, miten sanoja jonkin oudon tavan mukaan muka voisi käyttää.
Siis ERI merkityksessä?
Aloittajan tekstissä oli yksi esimerkki. Toinen lähde: Omat ajatukseni aloittajalle vastatessani, joskaan en kirjannut niitä tekstiksi.
Jos joku pelle sanoo "teetättää" kun tarkoittaa "teettää", sille ei kai voi mitään. Juntti mikä juntti.
Ei kysymys suinkaan ole pelleilystä eikä oudosta tavasta, vaan suomen kielen rakenteisiin kuuluvasta erikoisuudesta. Lähdetietoja näin selvässä asiassa on turha kaivaa.
Klassinen esimerkki entisaikojen tukkisavotoilta:
hevonen vetää
hevosmies vedättää (hevosellaan)
pikkupomo vedätyttää (hevosmiehellä)
ukkoherra vedätätyttää (pikkupomolla)
Tehdä-sanasta vastaavat muodot kuuluvat tähän tapaan:
työläinen tekee
esimies teettää
esimiehen esimies teetättää
esimiehen esimiehen esimies teetätyttää
Tästä eteenpäin hierarkiaketju alkaa mennä jo turhan teennäiseksi, joten jääköön jatkaminen viitseliäämmille.
Edellämainitut hierarkiatasot ovat monen verbin kohdalla täysin luontevia. Nykyihmisten kielitajussa vain taitaa olla rappion aineksia näissä jutuissa.
Itse olen päässyt kerran mukaan kunnon töihin – ajamaan tukkeja hevosella metsästä (1960-luvulla) – enkä totta vieköön suostu hyväksymään sitä, että teettäminen ja teetättäminen muka olisivat yksi ja sama asia!
Ilmeisesti vastauksesi on lyhyesti tulkittuna "En voi". Siis kysymys on keksityistä muotojen eroista ja turhanpäiväisestä viisastelusta, joka joskus sata vuotta sitten ehkä tuntui hyvältä vitsiltä.
Lähdetietoja on toki turha kaivaa, koska niitä ei ole.
Väärin tulkittu. Muotojen erot eivät ole keksittyjä eivätkä viisastelua, vaan ne perustuvat suomenkielen rakenteeseen. Jollei sitä ymmärrä, on aika pelle.
Oletko niin viisas, että kuvittelet kaiken viisauden löytyvän netistä, klikattavina lähdelinkkeinä? Kun googlailet nyt käsiteltäviin kuratiivisiin verbijohdoksiin eli teettoverbeihin liittyviä lähdeartikkeleita etkä löydä niistä suomen kielen teettoverbien eri teettämishierarkiatasojen mukaisesti vaihtuvia muotoja, vedät johtopäätöksen, ettei sellaisia ole olemassakaan!
Olepa sitten niin viisas. Minä ja moni muu emme ole elävästä suomen kielestä niin pitkälle vieraantuneita emmekä niin nettiuskovaisia. Käytännön tietoa ja viisautta on meille muuallakin kuin hiiren klikkauksen päässä.
Ihanaa, vihdoinkin täältä löytyi joku, joka on valmis keskustelemaan kielen todellisista, elävistä ilmiöistä. Liian monilla on sellainen asenne, että jos jotakin ilmiötä ei ole tutkittu, koko ilmiötä ei voi olla olemassakaan. Samoin välillä juututaan jonkin yhden hakuteoksen antamaan määritelmään ja todetaan, että puolet kielenkäyttäjistä ovat "väärässä", kun käyttävät sanaa toisessa merkityksessä. Kaiken huipuksi todisteiden tulisi löytyä netistä, jossa tiede ja etenkin kielitiede on varsin aliedustettuna.
Kun ihmiset hölläisivät vähän, niin täällä olisi mukava keskustella myös todellisista kielen ilmiöistä. Tietenkin oikeakielisyydelle voi olla omat keskustelunsa. Nämä keskustelut täällä ovat kuitenkin verrattavissa lähinnä kahvipöytäkeskusteluun eikä täällä kerätä tai tuoteta aineistoa väitöskirjoihin.
Aivan, väärin. Kun isompi pomo määrää pienempää teettämään alaisillaan jotakin, niin ei hän suhteessa tuohon alaiseen teetä, koska ei suoraan tätä määräile. Isompi pomo nimenomaan teetätyttää jotakin.
Mutta toisaalta tässä hierarkiassa ei voida jatkaa yhtään pitemmälle ymmärrettävyyden kärsimättä. Jo teetätyttäminen on turhan vaikea hahmottaa. Itse asiassa teettäminen riittääkin, jos komentoporrastuksen pituudella ei ole merkitystä. Ja onhan teetätyttäminen jo vähän huvittavan kuuloista. Niin on, miltä tuntuu...
Herttaista, miten vaahdotaan elävästä kielestä teorian vastakohtana, kun kiihkoillaan sellaisen teoreettisen erottelun puolesta, joka todellisuudessa esiintyy vain huonoissa vitseissä,
Jos kyse olisi elävän kielen ilmiöstä, siitä olisi helppo esittää viitteitä. Kukaan ei ole erityisesti nettiviitteitä vaatinut, eikä niillä kovin suurta arvoa olisikaan. Viite on sentään ensisijaisesti kirjallisuusviite. Siis missä todellisessa kielenkäytössä on erotettu edes "teettää" ja "teetättää"? Ei nyt edes puhuta väitetyistä korkeamman kertaluokan eroista.
Todellisessa suomen kielessä ne tarkoittavat samaa. Teettäminen voi olla vaikka miten epäsuoraa.
Jos joku muuta väittää, pitäisi pystyä iskemään viitteitä tiskiin.
Mutta jotkut ovat ihastuneet lapselliseen vitsiin ja kertovat sen vaikka miten monta kertaa ja uskovat vielä sen kuvaavan todellisuutta.
On lapsellista vaatia "viitteitä tiskiin", jos ei satu ymmärtämään verbien "teettää" ja "teetättää" eroa.
Isompi pomo nimenomaan teetättää jotakin, se on vielä helposti ymmärrettävä. Teetätyttää ei ehkä välttämätön, voinee ilmaista selkeämmin muuten, paitsi jos koko teettoketju esitetty kuten "Vanhan koulun miehen" esimerkeissä.
Isopomo on jo ainakin käytännössä liikaa.
Tuo "teettää" lienee lyhyytensä vuoksi erityisen hankala tapaus. Puhuja tuntee ilmeisesti tarvetta lisätä siihen jotain. Eniten olen kuullut teetto-muotoja, kun puhutaan ompeluttamisesta. Moni puhuu teetättämisestä, mutta kuitenkin oikein ompeluttamisesta ja lyhennyttämisestä.
Esimerkiksi muoto "teetin" lipsahtaa helposti muotoon "teetätin", mutta pidempi "teetetty" kelpaa sellaisenaan eikä venähdä muotoon "teetätetty".
Sellaisia muotoja kuin maalatuttaa ja korjatuttaa kuulee myös paljon. Liekö siinä puhujalla käsityksenä, että jotain t:tä pitää olla paljon mukana kun nyt kerran teetetään.
Tulipa tästä vielä mieleen erikoisuus verbistä noutaa. Mahtaako tästä johdettu teettomuoto "noudattaa" olla myös oma verbinsä ihan eri historialla, vaiko vain vakiintunut sanonta merkityksessä toimia jonkin mukaan. Esim. "noudattaa varovaisuutta" tai vaikkapa liikennesääntöjä. Harvoinpa niitä noudetaan tai noudatutetaan:)
Miksipä ei liikennesääntöjä voisi noudattaa? Jos niistä on laadittu painotuotteita, joita on kirjakaupan varastossa, voi myymälän esimies hyvinkin noudattaa niitä alaisellaan hyllyyn.
" Harvoinpa niitä noudetaan tai noudatutetaan:) "
Hyvin harvinaista, vaikkakin teoriassa mahdollista. Tavarat yleensä tilataan ja posti tai kuriiri tuo.