Tiede ja uskonto tutkivat todellisuuden toisia tasoja. Siinä, missä tiede raapaisee pintaa, koskettavat uskonnot syvempää so. henkistä tasoa - yhtään tiedettä mitenkään siis väheksymättä. Tiede ja uskonto eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa, kun ne oikein käsitetään. Koska ne tutkivat eri todellisuuksia, ei niitä kannata sekoittaa keskenään, kuten pahimmillaan kreationistit tekevät. Tieteellä ei todisteta Jumalan olemassaoloa, eikä uskonnollisilla näkemyksillä kannata ottaa kantaa tieteen kehittämiin teorioihin. Lauseet "Jumala on olemassa" ja "Evoluutio on tosi, oikeassa oleva tieteellinen teoria" voivat molemmat olla tosia saman aikaisesti. Usko on uskon, ei tiedon ja tieteellisen vakuuttelun asia.
Mitä te riitelette täällä?
pkeckman
11127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä syvempää uskonnot koskettavat? Mielikuvitusmaailmaako?! :)
Ihmisillä voi olla "henkisiä" arvoja, mutta ei uskontoja tarvitse sekoittaa asiaan. Tässäkin uskonnot ja uskovaiset yrittävät omia henkisyyden uskonnolliseen sekoiluun, anteeksi uskonnolliseen henkimaailmaan...
Eivät henkiset asiat ole yliluonnollisia, hengelliset ehkä ovat... :)
Syvempää tai korkeampaa todellisuutta, jonka tajuamiseen ja hahmottamiseen ihmisjärki ja luonnontieteiden ainakin nykyhetkinen tila ja taso ovat yhtä kyvyttömiä, kuin vedessä elävän kalan hahmottamiskyky ja todellisuustaju ovat kyvyttömättömiä tietämään joidenkin sellaisten objektien kuin "tähdet" olemassaolo ja laatu. Aistien ja järjen avulla tavoitettava todellisuus eivät ole kaikki mitä on. Se syvempi (tai korkeampi) taso tavoitetaan vain uskon avulla.
Se, mikä on aistien ja järjen tavoittamattomissa, on mielikuvitusta. Mitään yliluonnollisia "tasoja", joista uskonnot puhuvat, ei ole olemassakaan, ne ovat vain ihmisten omasta päästään keksimiä "juttuja".
Sinulla on vahva, yliegoistinen ja suorastaan hybrinen usko vajavaisen ihmisen järkeen ja aisteihin ja kykyyn tavoittaa koko todellisuus. Pientä epäilyväisyyttä ja nöyryyttä kaivattaisiin. Älä ota oikeudeksesi sanoa mikä on pelkkää huuhaata ja mielikuvitusta muiden mielestä. Sinä voit pitää epäuskosi, en yritä sinua käännyttää, mutta älä tee omista subjektiivisistä näkemyksistäsi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä objektiivisen todellisuuden luonteesta.
Yliegoistinen? Hybrinen? :)
Meidän vajavaiset järkemme ja aistimme ovat ainoat keinot yrittää tavoittaa todellisuutta.
Millä tavalla todellisuudesta saadaan tietoa uskon (tai uskonnon) avulla? Anna muutama esimerkki jostain korkeamman todellisuuden seikasta. Onko sinulla ehkä jokin ylimääräinen ”aisti” tai elin, jolla saat tietoa yliluonnollisesta, ”korkeammasta” todellisuudesta?
Sen myönnän, että voi olla jotain, jota emme ehkä koskaan saa selville, mutta ainakaan se ei ole mitään hengellistä tai uskonnollista.
Ovelasti muuten käänsit tuon subjektiivisuuden ja objektiivisuuden päälaelleen… :)
> Meidän vajavaiset järkemme ja aistimme ovat ainoat keinot yrittää tavoittaa todellisuutta.
Kyllä. Ainakin materiaalista todellisuutta. Tosin nekin hujaavat ja voi olla, että ne eivät tavoita koko todellisuutta edes siitä, saatikka hengellisetä todellisuudesta. Ja voihan olla myös, että järki ja aistimme joskus nohjaavat meitä havaitsemaan sisäisesti hengellisen todellisuuden, mutta ei tietenkään kaikkia
> Anna muutama esimerkki jostain korkeamman todellisuuden seikasta.
En voi sinulle antaa esimerkkiä korkeamman todellisuuden seikasta. Uskon harjoittaminen on pitkä omakohtainen tie ja kestää kauan ennenkuin löytää aavistuksen siitä, että jotain muutakin on kuin vain aistein, mittauksin ja järkeilyn avulla tavoitettava todellisuus.
> Onko sinulla ehkä jokin ylimääräinen ”aisti” tai elin, jolla saat tietoa yliluonnollisesta,
> ”korkeammasta” todellisuudesta?
Niinkin voidaan sanoa, mutta vaihtaisin tuon "tieto" -sanan "uskoksi". Saan uskoa.
> Sen myönnän, että voi olla jotain, jota emme ehkä koskaan saa selville, mutta ainakaan se ei ole
> mitään hengellistä tai uskonnollista.
Minun näkemyksen mukaan, emme saa tiedollisesti ja järjellisesti koskaan selvyyttä juuri hengellisistä ja uskonnollisista asioista. Se mistä emme pääse selville, on nimenomaan hengellistä ja uskonnollista.
Ehdottoman transsendentin Jumalan ääretön ja ikuinen, ajan ja paikan tuolla puolen oleva todellisuus ei ole ymmärrettävissämme, ei käsitettävissämme, ei järjen ajateltavissa, ei sanoin kuvattavissa, ei edes yksityiskohtaisesti aistittavissa, mutta silti se ilmenee meille, se tulee meihin, se on mystistä, valonhäivä verhon takaa, ja kun me kurotumme valoon ja tulemme yhdeksi tuon toismaailmallisen, säteilevän, luomattoman kirkkauden kanssa, ei menneisyyttä, nykyhetkeä eikä tulevaisuutta enää ole, on vain ikuinen autuus, oleminen, oleva itsessään.
Eihän uskonto mitään tutki.
No jaa, joo ei, mutta usko on se ainoa työkalu, jolla tavoitamme tuon korkeamman, ei tiedollisen ja järjellisen ja ei-materiaalisen todellisuuden. Se on meidän suhde siihen todellisuuteen, joten voi sitä sanoa sen tutkimiseksi. Uskon harjoitus on hengellisen todellisuuden tavoittelua.
Kaikkien ihmisten maailmankuviin ei tarvita "hengellisen todellisuuden tavoittelua", vaan lähtökohtana on havaittuijen ilmiöiden tutkiminen. Jälkimmäinen toimintamalli onkin mielekäs, siinä missä äärettömän hihhuloinnin ruotiminen on aivan älyvapaata sekoilua.
"Mitä te riitelette täällä?"
Yleinen vastaus: Enhän minä mutta kun nuo toiset.