Olen 35 v mies ja itse onnellisesti naimisissa. Huolenaiheeni, tai paremminkin ihmetykseni koskee 29-v veljeäni. Hän on asunut omillaan parikymppisestä lähtien. Hoitanut aina asiansa hyvin, on hyvä työ, toimeentulo ja erilaisia harrastuksia. Juttelee ihmisten kanssa vaikkei kumpikaan meistä mikään huomion keskipiste ole. Hän on ollut bestmanina kaveriensa häissä, pitänyt hyviä puheita, omaa kohteliaat käytöstavat ja osaa laittaa todella hyvää ruokaa. Käyttää alkoholia harvoin ja kohtuudella, örveltämättä koskaan, ei tupakoi. Mutta...
Veljelläni ei ole koskaan ollut tyttöystävää (eikä myöskään poikaystävää, ei ole homo). Tuskin edes mitään säätöä kenenkään kanssa. Jos hänelle yrittää puhuakin naisista, parisuhteesta, lapsista, tms. hän vain naurahtaa vaivautuneesti ja vaihtaa aihetta. Edes nettipornosta hän ei tiedä mitään. Ikäisiinsä naisiin hän suhtautuu aivan kuten miehiinkin. Asiallisesti, menemättä vahingossakaan intiimiin kiinnostukseen tai huomionosoituksiin. En minä, eikä myöskään vaimoni ymmärrä mistä tässä on kysymys. Terve mies eikä häntä kiinnosta seurustella, eikä harrastaa seksiä kenenkään kanssa.
Viime vuosina olemme huomanneet, että hänellä on aika pitkät yksinäiset viikonloput ilman järkevää tekemistä. Lähes kaikki kaverit alkaa olla naimisissa joten hän joutuu tekemään mm. laskettelureissut ja muut harrastusmenot enimmäkseen yksin. Tyytymättömyys tilanteeseen alkaa näkyä naamasta silloinkin kun hän on ystävien ja sukulaisten seurassa.
Onko olemassa ihmisiä joilta puuttuu kokonaan tarve pariutua? Jos, niin mistä tällainen johtuu? Mitä muita tunnusmerkkejä kyseisellä "naimahaluttomuudella" yleensä on?
Veljelläni ei ole koskaan ollut tyttöystävää (eikä myöskään poikaystävää, ei ole homo). Tuskin edes mitään säätöä kenenkään kanssa. Jos hänelle yrittää puhuakin naisista, parisuhteesta, lapsista, tms. hän vain naurahtaa vaivautuneesti ja vaihtaa aihetta. Edes nettipornosta hän ei tiedä mitään. Ikäisiinsä naisiin hän suhtautuu aivan kuten miehiinkin. Asiallisesti, menemättä vahingossakaan intiimiin kiinnostukseen tai huomionosoituksiin. En minä, eikä myöskään vaimoni ymmärrä mistä tässä on kysymys. Terve mies eikä häntä kiinnosta seurustella, eikä harrastaa seksiä kenenkään kanssa.
Viime vuosina olemme huomanneet, että hänellä on aika pitkät yksinäiset viikonloput ilman järkevää tekemistä. Lähes kaikki kaverit alkaa olla naimisissa joten hän joutuu tekemään mm. laskettelureissut ja muut harrastusmenot enimmäkseen yksin. Tyytymättömyys tilanteeseen alkaa näkyä naamasta silloinkin kun hän on ystävien ja sukulaisten seurassa.
Onko olemassa ihmisiä joilta puuttuu kokonaan tarve pariutua? Jos, niin mistä tällainen johtuu? Mitä muita tunnusmerkkejä kyseisellä "naimahaluttomuudella" yleensä on?
Vastaukset 27
Vanhimmat
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/kärsitkö-sitoutumiskammosta
Luultavasti niitä vaan on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan tunne mitään kiinnostusta sitoutua, yksinäisiä susia(?)... Voi tuntua hänestä hyvin loukkaavalta tai vähintään vaivaannuttavalta, jos tutut kyselee noin henkilökohtaisuuksia. Kenestäpä ei tuntuisi...hänen oma asiansa kun se kuitenkin on. Tai sitten hänellä on jotain pientä josta ei halua muille selitellä... haluaa kuitenkin pitää omana asianaan. A-seksuaalitkin kai yleensä edes jonkinlaista läheisyyttä kaipaavat ja yhteenkuuluvuuden tunnetta?
Vain veljesi tietää mikä on asian laita, eikä sitä syytä parane mennä häneltä väkisin tonkimaan jos ei vapaaehtoisesti halua asiasta puhua... Hyvin todennäköisesti ei kuitenkaan ole kyse mistään rikollisesta tai sairaudesta (tai mistäpä minä tiedän jos olisikin joku sairas seksuaalinen suuntautuminen ).
Niin, kyse on varmasti ollut alunperin ujoudesta ja arkuudesta naisia kohtaan.Homma on sitten saattanut venyä ja nyt onkin jo tunne että mitenkä tästä mitään aloittaa kun on täysin nolla pisteessä, toisten ollessa jo hyviäkin miehiä ja rakastajia.Tosin, tuo että jos ei oikeasti ole kiinnostunut edes pornosta, on outoa... itse en nimittäin usko että on olemassa miestä joka ei ole edes vähän kiinnostunut pornosta. :D Mutta, tosissaan, niin ehkä hänellä on tuon seksuaalisen ilmaisemisen kanssa joku ongelma.Kokee sen vääräksi yms.
Sitoutumiskammo sopisi diagnoosiksi muuten, mutta hän on kyllä saanut rakkautta lapsena, meillä hyvät ja rakastavat vanhemmat.
Niin, mietin myös tuota a-seksuaalivaihtoehtoa, mutta todella hekin kaipaavat läheisyyttä ja heistä kai suurin osa tahtoo parisuhteeseen / elää suhteessa.
Eniten ihmettelen hänen kaikenlaisen seksisanaston osaamattomuuttaan ja seksiä sisältävien vitsien ymmärtämättömyyttä, vaikka hän työskentelee alalla jossa handlataan tietokoneasiat perusteellisesti. Seksisivustojahan saa netissä suoranaisesti vältellä että onnistuu olemaan oppimatta "alan" perustermistöä edes sieltä.
Kyllä, hänen oma asiansa se on. Me vain toivotaan että joskus jostain saataisiin omille lapsille serkkuja, ja normaalia veljesten perheiden keskeistä ajanviettoa. Haaveeksi taitaa jäädä. Naisten lisäksi veljeäni ei kiinnosta myöskään lapset sen vertaa, että hän unohti esikoisemme nimen pian ristiäisten jälkeen. Tämä kaikki vain on niin outoa muuten täysin hyvältä mieheltä.
Anna sun veljes elää elämäänsä niin kun haluaa. Jos se ei riko lakia tai vahingoita ketään niin mikä pakko sen on mennä naimisiin ja alkaa lapsia tekemään? Jos sä saat lapsia niin kyllä ne muksut serkkuja silti saa, ja mikään ei estä sua viettämästä laatuaikaa veljes kanssa vaikka hän ei olisikaan perheellinen.
Suako miellyttääkseen sun veljes pitäs mennä naimisiin?
Vaikea arvailla, että mistä se johtuu. Voi olla, että hänellä on niin järkyttävän kovat kriteerit, ettei oikein mikään nainen kelpaa. Tai voi olla, että hän on kontrollifriikki eikä halua naista sotkemaan elämäänsä. Seksielämä voi olla ihan tyydyttävää, vaikka ei olisikikaan tyydyttäjänä ketään ihmistä, jos nettiseura ja oma käsi tuottaa iloa. Voi myös olla, että on ongelmia erektion kanssa tai että seksuaalinen suuntautuminen ei ole selvä (esim. kokee olevansa väärää sukupuolta).
Tai ehkä hän on vain yksinäinen susi, joka haluaa tehdä tärkeimmät asiat yksin.
Voit yrittää kysyä häneltä ja tarjoutua olemaan kuuntelijana, jos hän haluaa avautua. Tai joskus esim. kirjeen kirjoittaminen auttaa.
Entä jos hänellä on joku elämää suurempi ongelma? Käyrä tai vaikka pieni penis ja se on hänen mielessään vuosien saatossa paisunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi vaikkei sitä olisi? Tai joku ikävä seksikokemus nuoruusvuosilta?
Toisaalta jos hän on omasta halustaan yksin, se kai on hänen asiansa ja kenenkään ei ole pakko lisääntyä, jos ei halua.. Mut mulle tulis mieleen joku trauma..
Ylemmistä ehdotuksista nuo kovat kriteerit ja kontrollifriikkiys voisi osua kohdalleen. Toisaalta hän on opiskellut ympyröissä joissa oli kauniita ja hyvin koulutettuja naisia, mutta jos sitten häntä ehkä kiinnostaneet tytöt oli jo varattuja. Mene ja tiedä. Kontrollifriikkiys vo itse asiassa olla todennäköisin vaihtoehto tähän asti ehdotetuista. Veljeni ei yleisesti ottaen halua sopia (ainakaan meidän kanssa) mitään aikatauluja, vaan tehdä asioita ja ilmestyä paikalle silloin kun hänelle milloinkin sopii.
Toisaalta minulla ajankäyttö meni toivotulla tavalla uusiksi kun tapasin tyttöystäväni, nykyisen vaimoni. Mikään kiire tai vapauden kontrolli ei olisi mennyt hänen edelleen. Mielestäni kontrollifriikkiys ei estä tutustumasta naisiin, jos ylipäänsä haluaa tutustua.
Testaa veljeäs palkkamalla huoran panemaan sitä ja kato mitä tapahtuu.
Tietämättä mitä tuolla kuuden tähden sanalla tarkoitat, veikkaan että yritys kuivuisi kokoon.
Oletko 100% varma hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan eli oletteko puhuneet asiasta?
Toinen asia on että kaikki eivät ehkä kaipaa parisuhdetta vaan kokevat sen ahdistavaksi syystä tai toisesta. Toki voi olla onnellinen ilman suhdettakin jos on hyviä ystäviä ympärillä.
On olemassa myös aseksuaaleja, kenties veli on sellainen. Siis ihminen, jolla ei ole minkäänlaista kiinnostusta seksiin tai parisuhteeseen. Jos hän on aseksuaali, ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Ihmiset ovat erilaisia. Miksi et voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on?
Anna hänen elää omaa elämäänsä. Mitä uskontoa hän edustaa? Onko hänellä ehkä mielessä luostariin meneminen...ei harvinaista esim Kreikassa, vaikka Suomessa enempi harvinaista. Itselleni oli nuorempana ihan varteenotettava vaihtoehto tuo luostarielämä. Tai ehkä hän haluaa säästää itseään tulevalle vaimolleen? Ehkä hän ei kannata esiaviollisia suhteita? Niin minun miehenikin ystävä. Hän pysyi neitsyenä kunnes meni naimisiin yli 30 v. Eikä miehellänikään mitään kummoisempia suhteita ole elämässään ollut ennen kuin tapasi minut yli 30 vuotiaana. Kyllä onneksi meillä jokaisella on vielä lupa pidättäytyä esiaviollisista suhteista ja odottaa sitä "oikeaa". Veljesi on vielä nuori...joku päivä hänkin kohtaa sen naisen, joka vie jalat alta ja alttarille :).
Jos ei ole tullut sopivaa naista vastaan. Onko kokeillut deittipaikkoja tai harrastusta. Aseksuaali taas ei kiinnostu intiimistä kanssakäymisestä, eikä sitä voi muuttaa. Taas kiinnostus samaan sukupuoleen jos olis, tuskin kannattaisi kaapissa olla. Sen ikäinen on vielä nuori, ehtii löytää kumppanin.
Minun mielestä asiassa ei ole mitään ongelmaa ja jos on niin se on veljelläsi.Jos hän ei näytä kärsivän asiasta niin mitäs siitä sitten.
Syitä voi olla lukemattomia niinkuin tässä joku kertoikin, tulee ensiksi mieleen jotta ehkäpä häntä ei vaan kiinnosta naiset/seksi ja vastaava.
---
Yksi syy voi myös olla se, että on jo niin tottunut olemaan yksin ja tekemään kaikki asiat yksi, että kynnys on tullut korkeaksi. Siinä tarvitaan aika paljon aktiivisuutta tavatessa uusia ihmisiä. Voi olla että hän on huomannut, että ystävien pariutuessa jäänyt ns. yksin ei välttämättä jättäytynyt yksin.
Olen aika varma että häntä huolettaa yksinolo , jos se näkyy jo yhteisissä tapaamisissa. Elämä voi näyttää hyvältä, mutta se ei tunnu hyvältä. Arjen yksinäisyys on pahinta.
Olen ollut pitkään yksin, ja minun on joskus vaikea vain tavata ihmisiä ihan normaaleissa tilanteissa, koska yksinkin selviän.
Uudet tuttavuudet kyllä rikastuttavat elämää.
Minun mielestä on hyvä, että olet huolissasi. On edes joku joka välittää. Tilanteen voi muuttaa kuitenkin vain hän itse , joten elä turhaan tuputa neuvoja, mutta ole tukena kun hän tarvitsee.
Minulla on sisaruksia, mutta kukaan ei halua puhua tämmöisestä, minulle tärkeästä asiasta. Elämme ihan eri elämää, mutta tukea välillä tarvittaisiin.
Voi hyvänen aika, on sulla ongelmat. Anna veljesi elää niinkuin haluaa, ei kuulu sulle. Hänen ei kuulu sen takia perhettä perustaa, että voisitte viettää aikaanne perheiden kesken. Onko sulle koskaan tullut mieleen, ettei kaikki ihmiset kaipaa parisuhdetta? Mistä sä hänen seksin tarpeensakaan tiedät? Voi harrastaa sitä vaikka miten paljon, mutta ei koe sua niin luottamuksen arvoiseksi, että seikkailuistaan sulle kertoisi. Ja siihen sun on tyydyttävä.
Mä itse olen eronnut. Ja kyllä riittää sisaruksilla ihmettelemistä, kun ei uutta puolisoa vieläkään mulla ole. Ne luulee, että elän täysin seksitöntä elämää. Mutta empäs eläkään. Se vaan ei kuulu heille. En mäkään kysele, miten teillä menee esim. seksin suhteen yms. Mä elän mun elämää, he omaansa. Joten antakaa veljesi olla ihan rauhassa ja elää niinkuin tykkää.
On se käsittämätöntä tämä toisten alämään puuttuminen ja spekulointi.
Itsekkin olen ikisinkku. Kyse ei ole minullakaan siitä etteikö parisuhde tai seksi kiinostaisi. Kyse on siitä, kun laitetaan plussat ja miinukset paperille ja todetaan, että elämä rullaa paremmin sinkkuna.. Its that simple as that. Period.
Ihan normaalia nykypäivänä. Hyvätkin miehet jäävät ilman naista. jos et aktiivisesti juokse ravintoloissa ja ehdottele naisille, niin yksin jäät. Toisaalta yksin oleminen on monelle ihan ok, eli menee se elämä yksinkin.
Naisiin on todella vaikea tutustua, kun he viihtyvät ilman miestä ja yh:tkin elävät mieluiten lastensa kanssa.
Ongelma on siis
-vähän liian kovat kriteerit kumppanin suhteen
-ei aktiivinen biletyselämä kavereiden kanssa baarissa
-yksin oloon tottuminen
-katkeroituminen(eihän musta mihinkään ole)
-sopivien naisten vähyys(tai luulee niin)
-naisten asenteiden muuttuminen mediassa(kuvittelee naiset feministeiksi, oman edun tavoittelijoiksi)
Minä olen 44v ja yksin. Ei miestä, ei lapsia. Naimisiin tahtoisin mennä, mutta ei ennen kuin löydän ihmisen jonka kanssa haluaisin elämäni elää. Seksiä aion odottaa avioliittoon asti. (Mulla on kristillinen vakaumus). Asia on niin, että koen eläväni rikasta ja ihanaa elämää. Minä olen onnellinen. Muille ihmisille tää mun sinkkuus-selibaatti on ollut, jos ei ongelma, niin naureskelun aihe. On myös niin, että ihmiset jotka ei tiedä mun uskosta, olettaa ilman muuta mun olevan jonkinnäköinen kapakkahai, jota ei kiinnosta sitoutuminen ja lapset. Sen lisäksi perheenperustamispaineita tulee omaisten taholta ihan kiitettävästi (ei tosin enää, mä oon ilmeisesti toivoton tapaus). Se on muuten ollut SUURI helpotus, tämä toivottomaksiluokitus. Oon kovasti kärsinyt siitä, kun ihmiset huomauttelee jonkun löytämisestä, lasten hankkimisesta tai mitä pitäisi tehdä, jotta projekti onnistuisi. Kärsin myös siitä, että yksinoleva ihminen on epäonnistunut raasu tai itsekäs bilettäjä, joka ei halua lapsia elämäänsä häiritsemään. Tunne on ollut, että mikä tahansa huono parisuhde tai seksikokemus tekisi mut kypsäksi aikuiseksi ja vakavastiotettavaksi ihmiseksi. Mulla on ollut myös syvä lapsettomuuden suru, jota ei myöskään ole ollenkaan ymmärretty tai otettu vakavasti.
Toivoisin siis, että ilman parisuhdetta eläviin ihmisiin suhtauduttaisiin kuin normaaliin ihmiseen ilman mitään kumppaninhankkimisneuvoja. Aloittajalle sanoisin, että mulle tulee veljestäsi sellainen kuva, että hän ei halua suhtautua naiseen objektina, eikä ole kiinnostunut pinnallisista suhteista. Tiedoksi sille, joka sanoi, että jokainen mies olisi kiinnostunut pornosta; varmastikin jokainen mies on kiinnostunut SEKSISTÄ. On myös sellaisia miehiä, jotka haluavat kunnioittaa naista niin paljon, että he eivät halua esineellistää naista nautinnon välineeksi. Ja ovat kiinnostuneita seksistä, joka on kokonaan eri asia kuin porno.
Mun neuvoni aloittajalle on; anna veljesi olla. Jos hän haluaa puhua yksinolemisestaan, niin anna hänen tehdä aloite.
Mikään parisuhde tai seksikokemus ei ole huono, vaan vain elämää! Ja elämä opettaa!
Tiedän monia uskovaisia, joiden kumppanina on jeesus. Ei siihen kuvioon kukaan kolmas pyörä mahdu. Mielikuvituskaveri täyttää elämän.
Odottelemalla jotain ihmemiestä, hukkaat elämäsi, koska sellaista ei olekaan.
Jassoo.
Ihmisillä on vaikka kuinka paljon suhteita, joissa ne kärsii. On myös sitä, että kumppanin löytyminen on monelle pakkomielle. He ovat valmiita sietämään vaikka mitä, kunhan eivät jää yksin. Yksineläminen sinänsä ei kerro kykenemättömyydestä
ihmissuhteissa, voi se olla toki sitäkin.
Minä en odota mitään ihmemiestä, vaan elän täyttä elämää. Jos se on sulle joku ongelma, niin hanki elämä!
Voi olla, että veljesi on niitä
harvoja ihmisiä, jotka oikeasti
pitävät avioliiton puhtaana.
Sehän on sisäinen asia,
kuten uskontokin.
Kysyisin sinulta, kun haluat
tuomita veljesi,
mistä tiedät olevasi parempi kuin hän?
Käsitys avioliitosta on kuitenkin
aivan ihmisen sisimmässä osassa.
Sinäkö olet se joka näkee sinne?
Sain tästä sellaisen vailkutelman, että asia vaivaa enemmän sinua kuin veljeäsi.
pieni pippuli? suolistotulehdus vessassa ravaamisineen? jokin muu fyysinen hidaste? tai sitten hän kuuluu heihin jotka synnynnäisesti ovat vailla tarvetta seksiin ja pariutumiseen tai jompaankumpaan :) mutta asiahan on hänen, eikä sitä kuuluisi ulkopuolisten märehtiä.
Hänellä on veljemushuolehtimus. Latinalainen sana joka merkitsee sitä että häntä ottaa päähän ihmiset jotka kyttäävät häntä ja yrittävät järjestää hänelle sellaisen elämän mitä muut ihmiset haluavat.
Tuo on hyvin vaarallinen ja tarttuva sairaus jonka vuoksi soittaisin saman tien jonnekin päivystykseen ja pyytäisin valkotakkisia miehiä hakemaan.
Ehkä ei vain ole löytänyt ketään kiinnostavaa naista. On myös mahdollista, että on ollut kiinnostunut useastakin naisesta, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen.