Minne töihin käytännönläheinen akateemikko?

Muistan nuorena uhanneeni äitiä sillä, että en mene lukioon. Äidin toiveesta kuitenkin menin ja päädyin lopulta suorittamaan maisteritutkinnon Helsingin yliopistossa.

Olen ensimmäistä kertaa alani töissä valmistumiseni jälkeen. Työ on puolen vuoden mittainen määräaikaisuus. Jo kahden viikon jälkeen olen oikeasti pitkästynyt tähän työhön. Edessä on näytteiden analysointia ja tulosten kirjaamista ylös. Lisäksi tiedän, että kohta pitäisi kirjoittaa tutkimussuunnitelma. En saa tästä työstä mitään irti. Työkaverit puhuvat koirista, lapsista ja työasioista. Tunnen oloni ulkopuoliseksi. Olen aina elänyt hieman railakkaasti ja ilmeisesti tällaiseen tylsään työhön sopeutuminen tuottaa hankaluuksia.

Pitäisikö vaihtaa alaa johonkin, jossa vaaditaan ammattitutkintoa. Esimerkiksi mielenterveyshoitajan työ vaikuttaa mielenkiintoiselta vai menenkö ojasta allikkoon? Kaikki työ on kuulema tylsää.


Asiallisia kommentteja liittyen kirjoitukseeni.