Olen hirveä nainen miehelleni. Hirveä äiti. Tuntuu pahalta.
Taas olen vihainen enkö tiedä syytä.. Pelkään itseäni jopa.
Lääkkeet ei auta tai keskustelu..
En halua enää läheisyyttä ja se on väärin miestäni kohtaan.
En vain osaa olla hyvä hänelle. En usko että kenellekään.
Taas olen vihainen enkö tiedä syytä.. Pelkään itseäni jopa.
Lääkkeet ei auta tai keskustelu..
En halua enää läheisyyttä ja se on väärin miestäni kohtaan.
En vain osaa olla hyvä hänelle. En usko että kenellekään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäs tänne tuollaista kirjoittelet. Menepä nyt ripeästi eroamaan siitä niin sinä ja ennenkaikkea miehesi pääsette elämässä eteenpäin.
Oletko miettinyt syvempiä syitä käytöksellesi? Miksi olet ahdistunut? Miksi sinun on paha olla? Mieti tilanteita, missä koet vihantunteita? Mistä ne kumpuaa? Onko menneisyydessäsi tapahtunut joitain sellaisia asioita, jotka herättävät tietyissä tilanteissa sinussa vihantunteita? Kun tiedostat, mistä viha kumpuaa on helpompaa kontrolloida tilanteita, jotka aiheuttavat sinulle ahdistuneen olon, joka sitten purkautuu vihana.
Hae nopeasti apua!
Sinun täytyy pystyä parantamaan tapasi, ajatuksesi ja tekosi. Tuntea vihaa kaikkia kohtaan on hyvin haavoittavaa. Sinä tulet tekemään lapsestasi juuri samanlaisen kuin itse nyt olet, ellet nyt heti käännä kelkkaasi ja oikein tietoisesti ja tarkoituksella muuta ajatusmaailmaasi positiivisemmaksi ja rakentavammaksi.
Pystyt siihen! Muutkin ovat, joko omin voimin tai toisen (ammatti-auttajan) avulla.
Ajattele:
Olen ihana miehelleni.
Olen ihana äiti.
Minusta tuntuu hyvältä.
Olen iloinen.
Luotan itseeni.
Haluan läheisyyttä mieheni kanssa.
Osan olla hyvä miehelleni ja lapsilleni, ja kaikille ihmisille.
Ja näin tapahtuu.
Kun ja jos ajatuksesi palaavat vanhaan negatiiviseen ajatteluun, muuta ne äkkiä positiiviseksi. Ajatuksista tulee lopulta automaattisesti positiivisia ja ihmeitä alkaa tapahtumaan!
Kokeile, et menetä sillä mitään, vaan saat kaiken!
Hei nimimerkki "ärsyttävä nuori nainen.",
olen varma, että siellä kaiken ärsytyksen ja vihan takana on ihana äiti, ihana nainen ja ihminen. Mutta ongelma on se, kuinka sen saa sieltä esille.
Kuinka pieniä sinun lapsesi ovat? Oletko ollut pitkään kotona heidän kanssaan? Miten miehesi osallistuu arkenne pyöritykseen? Oletko stressaantunut? Saatko nukuttua ja syötyä?
Ajattelen, että sinä tarvitset apua. Ja vaikkei keskustelu sinunsta autakaan, niin jostainhan tämä viha johtuu. Sinne lähteille pitäisi päästä. Kun pystyt ymmärtämään se, mistä viha johtuu, pystyt hoitamaan sen ja olemaan taas se ihminen, johon miehesi on rakastunut, joka on saanut lapset lahjaksi ja jollaiseksi olet syntynyt. Yksi paikka, mistä apua voi hakua on oman tai naapuripaikkakunnan perheasiainneuvottelukeskus, joka tarjoaa kaikille mahdollisuutta terapiaan ja keskusteluun.
Eroaminen on yksi vaihtoehto, mutta toivon, että ennen sitä koettaisit käyttää kaikki muut keinot. Ero jättää kuitenkin pysyvät jäljet niin aikuisiin kuin lapsiin. Vaikkei se, ero siis, ketään tapa tai automaattisesti tee luuseria, jäljet ovat kuitenkin aina olemassa ja kulkevat mukana.
Voimia sinun arkeesi!
Terveisin
KaisaK, pappi