nykyäään lapsperheiden äidit pettää haluttuna olemisen takia

Kyllä siinä vaiheessa on suhteessa todellakin jotain pielessä, jos sitä hyväksyntää pitää lähteä hakemaan muualta. Sivusuhteille ei löydy muita selityksiä kuin suhde säröilee. Minulla reilu kymmenen vuoden suhde takana, ja edelleen rakastan ja himoitsen miestäni, samoin kuin mieheni minua. Mies sanoo valehtelematta minulle 5 kertaa päivässä, rakastan sinua. Soittaa keskellä työpäivää, että rakastan sinua. Tekee hyvää ruokaa, ja ostelee minulle pieniä lahjoja. Miksi hänellä sitten ei ole tarvetta lähteä hakemaan sitä huomiota muualta, tai minulla ei ole käynyt edes mielessä, että lähtisin hakemaan mistään muualta. No, siksi, koska meidän suhde on huippu, me rakastamme toisiamme, meillä huomioidaan ja välitetään toinen toisistamme. Meillä on hyvä, ja jotenkin hyvin luontainen ja toimiva kommunikaatio ja yhteys toisiimme. Ei meidän tarvitse yrittää mitään väkisin vääntää.

Ei siinä ole mitään kummallista sanoo nainen.

Lapsiperheiden äidit ja isät pettää. Tämän on hyvin surullista, alaikäiset lapset unohtuvat vanhempiensa nautinnonhakemisessa. Pettäjävanhemmat kieltäytyvät katsomasta asiaa lastensa kannalta, "ei kuulu lapsilleni" asenteella. Herätys tapahtuu vasta, kun omista lapsista tuli surulliai erolapsia riitaisen uskottomuuskriisin ja sen jatkon, kovan avioeron myötä.

Yksioikoinen "pettää vain koska parisuhteessa on jotain pielessä" käsitys ei selitä kaikkien pettäjien tekoja. Tutkimusten mukaan seksinautinto olisi suurin syy pettämiseen, hedonistinen yhteiskuntamme, siis. Monia muitakin syitä on.

On otettu mieheksi joku vaan tuolta ja tehty lapsia. Sitten ei nainen uskalla sanoa että pitäisi erota, kun tuli väärä, ettei mies kärsi. Ei aluksi tutustuttu tarpeeksi tai tunteet loppuivat. Sitten haetaan uutta salaa. Eikö siinä kohtaa kannata tunnustaa, ettei tainnut tulla oikea valinta. Tai sitten joku muu syy, esim. seksi ei toimi tai henkinen puoli suhteessa. Muuta?

"On otettu mieheksi joku vaan tuolta ja tehty lapsia". Voi jonkun kohdalla näinkin olla, mutta aika harvalla, luulen. Nykyään perheen perustamiset suunnitellaan huolella, käydään koulut jne ensin, tästä kertoo jo ensisynnyttäjien keski-ikä on 28v.

Pettäjä ei uskalla tai halua erota. Hän, jolla on uskallusta ei ole pettäjä vaan eronnut. Mutta aika usein pettäjä ei edes halua erota. Kyse on itsekkyydestä, kotielämä toimii hyvin ja samalla haetaan itselle (seksi)nautintoa pettämällä. Pettäjä ottaa rusinat kaikista pullista, ja toteuttaa sen valehteluun perustuvalla elämäntavalla.

Tuosta harmaantumisesta.
Usein se on sitä lasten ollessa pieniä, mutta omasta aktiivisuudesta on kiinni saada siihenkin tilanteeseen hieman kohokohtia.

Päivät menevät tätä rata lapsiperheessä.
Vauva itkee ruokaansa muutaman tunnin välein ja itkua on muutakin, jota ei voi käsittää, Se rassaa vanhempia, ei saa nukuttua tarpeeksi.

Toiset heräävät siinä 6-7 paikkeilla, heti pitää laittaa aamupuuroa, katsoa vaatteet päälle, sitten laitetaan vauva aamupäiväunille, jos jotakin ehtisi tehdä välillä kello 11 pitää olla ruoka valmiina, sitten taasen lasten kanssa, vauva nukkuman päiväunet, isommat eivät enää nuku, joten pitää jaksaa jotain touhuta heidän kanssaan, tosin monta muutakin asiaa olisi tehtävä.

Puoliso palaa työstä, jonka voi komentaa laittamaan iltaruuan sekä hoitamaan lapset, tuntuuhan siltä että hän on päässyt niin helpolla, kun ei ole näitä asioita tarvinnut tehdä. Se täysin unohtuu, että työssähän se puoliso on ollut, jossa nykyisin kyllä aina on joku niskaan hengittämässä, stressaavaa sekin on.

Alkaa olla pientä toisen nakertamista, ei ehkä riitaa mutta sanomista kaikesta..
Kotiäiti haluaa omaa aikaa, viihtyy puhelimessa, jossa motkottaa kavereille tyhmää eloaan ja Facebookissa on valtavasti neuvojia.
Heitä pitää tavata, pian on joku niin ymmärtävä, kun tuo oma kulta kotona ei ymmärrä lainkaan ja siinä sitä sitten ihastutaan, vaan mihin. Mielestäni olemattomaan, sillä eihän siitä perheestä eroon pääse noinkaan.

Kun sen tuossa tilanteessa muistaisi, että lapset on ihan itse haluttu ja ne ovat vain lainassa hetken, sitten on taas liikaakin sitä omaa aikaa puolison kanssa, se aika kannattaisi odottaa. Se hyvä tulee vasta sitten oikein todella.

Toiset ovat niin yksinäisiä lasten kanssa ollessaan eivät osaa hakea samankaltaista seuraa eli lapsiperheitä.
Jo sekin aika tekee hyvää kun tuo vauva kasvaa ja menee tarhaan, silloin pääsee ainakin sinne työhön, tosin kotosalla odottaa se rumba ruuasta, puhtaista vaatteista, mutta nyt voi jo suunnitella lomien viettoa niin, että siihen jää puolisoillekin yhteistä aikaa. Ja käyttäkää toki isovanhempien apua lasten katsomisessa ja järjestäkää sitä yhteistä aikaa. Jättäkää toisen nokittelua ja antakaa arvoa toinen toisellenne, silloin ei ole tarvetta pettämiseen.

Pettämisellä ei elo parane, paras jutella kotona ja pysyä siellä, että ei tee tyhmyyksiä.