IOK ja inkarnaatiot?

Mietiskelijä

Hei te enemmän IOK:a lukeneet.

Miten siinä suhtaudutaan jälleensyntymisiin, eli inkarnaatioihin.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että jälleensyntymiset kuuluu meidän ihmisten/sielujen polkuun. Ajattelen myös osin niin, että koko tämä fyysinen ilmetyminen on tavallaan unta.

Nisargadatta esim ei ole ottanut kantaa jälleensyntymisiin, mutta ilmeisesti kuitenkin on ollut sitä mieltä että karma toimii, eikä Tietoisuuden kanssa kannatta leikkiä - ts. tehdä pahojaan.

78

2226

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ihmeiden oppikurssi on kolme osainen kirja ja kolmas osa on nimeltään Opettajan käsikirja. Siellä sivulla 65 on oma lukunsa "Onko jälleensyntymä totta?"
      Siellä on mm. lause "Jokaisessa ajatuksessa joka vahvistaa käsitystä, jonka mukaan elämä ja keho eivät ole sama asia, on aina jotain hyvää."
      Kehon on toissijainen asia joten kehoon uudelleen syntyminen ei ole tavoitteena. Muussa yhteydessä on mainintoja että olemme kaikki olleet satoja jopa tuhansia "elämiä" jo "olemassa". Olemme olleet kehoissa jo monesti, mutta se ei ole tavoitteena vaan tavoitteena on vapautuminen.
      Aivan kirjan alkuosassa on lause että "Aatami nukutettiin jotta hänestä voitiin erottaa Kumppani eikä missään kerrota että suuremmin olisi havaittu heräämistä

    • Sarcisson

      Nisargadattan kokemus asiasta oli:

      "Reincarnation implies a reincarnating self. There is no such thing. The bundle of memories and hopes, called the 'I', imagines itself existing everlastingly and creates time to accommodate its false eternity: To be, I need no past or future."

      ja jatkoi kun viittasit uneen:

      "Our world is real, but your view of it is not. There is no wall between us, except the one built by you."

      tai sama asia toisinpäin eli mihin se johtaa hänen kokemuksessaan:

      "God is the totality of consciousness, but awareness is beyond all -- being as well as not-being."

      • ympäri käydään

        Onko joku teistä lukenut IOK:n alusta loppuun ja voi sanoa ymmärtävänsä sen kannesta kanteen?

        Nyt olen itse tämän oikestaan lukenut. Onko ihmisen elämässä ihan sama loppujen lopuksi, onko kirjaa lukenut lainkaan vai ei?


      • Mietiskelijä
        ympäri käydään kirjoitti:

        Onko joku teistä lukenut IOK:n alusta loppuun ja voi sanoa ymmärtävänsä sen kannesta kanteen?

        Nyt olen itse tämän oikestaan lukenut. Onko ihmisen elämässä ihan sama loppujen lopuksi, onko kirjaa lukenut lainkaan vai ei?

        Hei ympäri käydään -nimimerkillä kirjoittanut.

        Olen vain selaillut IOK-kirjaa, joten sikäli en ole mikään ihannevastaaja sinulle.

        Ajattelen, että ihmiselle näin fyysiseltä tasolta katsoen on merkitystä sillä mitä hän lukee, ajattelee, tekee jne. Esim. itsemme kehittäminen saattaa helpottaa ihmissuhteitamme ja muutenkin ehkä helpottaa elämää täällä pallollamme/ unimaailmassamme.

        "Kaikkeuden/Tietoisuuden" tasolta ajatellen ei ole väliä sillä mitä täällä puuhastelemme, mutta uskon siihen, mitä Nisargadattakin sanoi (hän puhui Tietoisuudesta käsin - eikä sanatarkka lainaus) ettei Tietoisuuden kanssa kannata pelleillä.

        Ymmärrän sen itse tässä vaiheessa niin, että jos alamme kovin ilkeiksi/julmiksi tässä elämässämme pallollamme, niin kai siitä jotain seuraa - karma toimii - yhä vain uudestaan pitänee tänne syntyä sen julmurin. Toki varmaan sillä ilkeälläkin ihmisellä on mahdollisuus valaistua ja päästä tästä elämien kierrosta kotiin, mutta luulen, ettei hän ilkeillessään tule lähteneeksi sille Kotimatkalle kovin pian, kun motiivit ovat muualla.

        Ehkä olen joku päivä eri mieltä, mutta nyt pätkähti tällaisia ajatuksia ilmoille, toivottavasti näistä ei ole ainakaan haittaa, eli kaikkea hyvää sinulle toivotan! :)


    • Missään tapauksessa Ihmeiden oppikurssi kirja ei ole mikään ehto eikä vaatimus mihinkään.

      Kurssin sanoman ymmärtäminen ainakin minulla muuttuu ja "lisääntyy" kun luen sitä uudelleen ja uudelleen. Pidän sitä uutta näkemystä merkkinä itselleni että olen ehkä oppinut jotain uutta ja näin on mahdollista ymmärtää "syvemmin"

      tiivistettynä kurssin sisältö on esim. rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

      Miten tuon kukin ymmärtää ja soveltaa käytäntöön, siitä on sitten muotoiltu tuo 1400 sivuinen oppikurssi.

      Pyydän että ymmärrät; nämä ovat minun ajatuksiani jotka eivät velvoita eikä vaadi keltään mitään.

    • Mietiskelijä

      Kiva, että vastasitte. :)

      Olen lukenut muutaman englanninkielisen, mutta helppoa asiaa sisältävän kirjan, mutta varsinkin Nisargattaa luen mieluummiin suomen kielellä, vaikka ei olekaan saatavilla kuin se yksi kirja Valvetilasi on unta.

      Nuo Sarcisson lainaukset mieheni mukaan suomensin oikein (hän on lukenut usempia Nisargadattaa koskevia englanninkielisiä kirjoja, mutta minulla on sellainen taito/rasite, että "osaan ajatella monimutkaisesti", siis joskus samassa lauseessa näen useampia merkityksiä.

      No olipa kuka tahansa mitä mieltä tahansa, niin minun "on vielä uskottava" jälleensyntymisiin, sillä muistan joitain omia entisiä elämiäni. Olen nähnyt/kokenut niistä "otteita" kevythypnoosissa.

      On mielenkiintoista kun voi kokea olevansa ihan eri sukupuolen edustaja, aivan erikokoisessa, eri ikäisessä ja erilaisessa kehossa ja tietää sen olevan sen hetkisen elämän "rooli". Siis olen voinut kokea/tuntea esim. senkin, miten kävelen, puhun, syön, mitä tunteita koin esim. ja kuinka toinen käteni on haavoittunut. Samalla olen tiennyt, että en ole todellakaan tuossa näyssä sama henkilö/persoona/rooli/keho-olento kuin tässä elämässä, mutta kuitenkin jokin tarkkaileva/tiedostava osa on sama.

      Olen nähnyt/kokenut kevythypnoosissa myös tämän elämäni lapsuusaikoja ja niissä tunnistan taas helposti tämän elämän minäni/persoonani tms., eli olen saanut vertailla miten koin elämäntilanteen tämän elämän lapsuudenminänäni ja miten koin elämätilanteita ollessani entisten elämieni persoonina/kehoina.. Kaikissa siis hyvin samankaltainen vahva tunne siitä, että olin kulloisessakin hetkessä se joka olin siinä elämässä.

      Kerran elämässäni oli vaihe, jolloin kykenin näkemään tulevia ja menneitä, mutta en niinkään itselleni vaan muille. Olen nähnyt enneunia lapsesta asti ja välillä saanut näkyjä, jotka toteutuivat. Vieläkin jos jaksan alkaa keskittyä, niin saatan nähdä jollekin ystävälleni asioita, mutta jostain syystä olen saanut aina pääkivun noissa "hommissa", joten lopetin näkemisharjoittelut.

      Kerran ystäväni pyysi apuani. Hän oli tilannut jonkun näkijän tulkinnan kasetille hänen jostain entisestä elämästään. Herkkä ystäväni koki, että jokin asia siinä ei täsmännyt, mutta hän ei kertonut sitä minulle. Hän antoi vinkin, mihin aikakauteen hänen silloinen hahmonsa liittyi ja että hän oli siinä mies ja pyysi, että katsoisin sitä elämää.

      Samalla tavalla pääsin keskittymistilanteessa sen miehen "nahkoihin", kuin omiin aiempiin hahmoihini, mutta tunsin selvästi, että kyseessä ei ollut oma entinen elämäni, vaan jonkun toisen ja koin, että se oli tämän ystäväni entinen hahmo/persoona.

      Kirjotin saamani tiedot ylös ja kun ystäväni ne luki, niin hän oli helpottunut, sillä olin nähnyt tietyt asiat niin kuin hän ne itsekin koki.

      Kiinnostaisi tietää, että mikä "osa" on se, joka jälleensyntyy jokaiseen uuden elämämme hahmoon/kehoon?

      Olisi mukava saada taas mielipiteitänne, tietojanne ja oivalluksianne. Olen vielä siinä pisteessä, että tieto kiinnostaa, mutta koen jotenkin, että enenevässä määrin kaipaan tietoa, joka puhuttelee jotain muuta minussa kuin egoani, vaikkei tästä viestistä ehkä sellaista käsitystä saakaan. :)

      • Sarcisson

        Jos jatkan vielä hiukan Nisargadattan ajatuksilla, niin hänellehän maailma avautui yhtenä suurena kokonaisuutena (=tietoisuutena). Jos tulkitset sen useammalla tavalla, niin voit hyvinkin olla lähempänä jotain.

        Nis ei kokenut, että ihmisessä on jokin tietty persoonallinen osa, joka jatkaa elämästä elämään. Ei mitään tiettyä sielua, siis. Vaan, että kaiken pohjalla oleva tietoisuus ("Jumala", Absoluutti tms.) kokee itse itsensä maailman kautta.

        Hänen mukaansa kaikki luodaan koko ajan uudestaan, me olemme osa sitä prosessia. Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

        Samaan ajatukseen kuuluu sekin, että tekomme ja ajatuksemme jatkavat loputtomasti kiertokulkua maailmassa. Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan.

        Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa.

        Buddhalaiset menevät sitten vielä pidemmälle tuossa asiassa, mutta noin lyhyesti tilanteeseen sopivana vastauksena...


      • Ville5
        Sarcisson kirjoitti:

        Jos jatkan vielä hiukan Nisargadattan ajatuksilla, niin hänellehän maailma avautui yhtenä suurena kokonaisuutena (=tietoisuutena). Jos tulkitset sen useammalla tavalla, niin voit hyvinkin olla lähempänä jotain.

        Nis ei kokenut, että ihmisessä on jokin tietty persoonallinen osa, joka jatkaa elämästä elämään. Ei mitään tiettyä sielua, siis. Vaan, että kaiken pohjalla oleva tietoisuus ("Jumala", Absoluutti tms.) kokee itse itsensä maailman kautta.

        Hänen mukaansa kaikki luodaan koko ajan uudestaan, me olemme osa sitä prosessia. Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

        Samaan ajatukseen kuuluu sekin, että tekomme ja ajatuksemme jatkavat loputtomasti kiertokulkua maailmassa. Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan.

        Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa.

        Buddhalaiset menevät sitten vielä pidemmälle tuossa asiassa, mutta noin lyhyesti tilanteeseen sopivana vastauksena...

        Nisargadatta ei varsinaisestti käyttänyt termiä "kokea" viitaten tuohon "kaiken pohjalla oleva tietoisuus kokee itse itsensä maailman kautta". Näin siksi, että ei ole mitään jolla olisi tarve kokea. N ilmaisi maailman ilmenemisen olevan tietoisuuden luonne ilman sen kummenpaa syytä. Hän vertasi maailmaa meren aaltoihin jonka alla on tyyntä. Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.


      • Sarcisson
        Ville5 kirjoitti:

        Nisargadatta ei varsinaisestti käyttänyt termiä "kokea" viitaten tuohon "kaiken pohjalla oleva tietoisuus kokee itse itsensä maailman kautta". Näin siksi, että ei ole mitään jolla olisi tarve kokea. N ilmaisi maailman ilmenemisen olevan tietoisuuden luonne ilman sen kummenpaa syytä. Hän vertasi maailmaa meren aaltoihin jonka alla on tyyntä. Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.

        Totta, hyvä korjaus. En ajatellut vain mennä noin syvälle tässä yhteydessä , mutta olet ihan oikeassa.


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        Jos jatkan vielä hiukan Nisargadattan ajatuksilla, niin hänellehän maailma avautui yhtenä suurena kokonaisuutena (=tietoisuutena). Jos tulkitset sen useammalla tavalla, niin voit hyvinkin olla lähempänä jotain.

        Nis ei kokenut, että ihmisessä on jokin tietty persoonallinen osa, joka jatkaa elämästä elämään. Ei mitään tiettyä sielua, siis. Vaan, että kaiken pohjalla oleva tietoisuus ("Jumala", Absoluutti tms.) kokee itse itsensä maailman kautta.

        Hänen mukaansa kaikki luodaan koko ajan uudestaan, me olemme osa sitä prosessia. Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

        Samaan ajatukseen kuuluu sekin, että tekomme ja ajatuksemme jatkavat loputtomasti kiertokulkua maailmassa. Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan.

        Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa.

        Buddhalaiset menevät sitten vielä pidemmälle tuossa asiassa, mutta noin lyhyesti tilanteeseen sopivana vastauksena...

        Hei!

        Aiemmin ymmärsin tuosta Sarcissonin (29.3.2014 21:53) tekstistä - ilmeisesti ymmärsin väärin - että Buddhalaiset eivät uskoisi jälleensyntymiin ja karmaan siten kuin alla olevassa tekstissä lukee:

        Buddhalainen oppi perustuu jälleensyntymiseen. ”Karma aiheuttaa sielunvaelluksen, jonka myötä peruselementit muodostuvat kuoleman jälkeen taas uudeksi ihmiseksi, kunnes monen elämän jälkeen karma lakkaa, ihminen saavuttaa täydellisen sammumisen eikä synny enää uudelleen. Samsaran loppuminen tarkoittaa siis yksilöllisyyden häviämistä, joka on buddhalaisuuden mukaan elämän tarkoitus.”

        Viime perjantain yle1:n keskusteluohjelmassa hyvin miellyttävä ja ihanan rauhallinen ex-munkki kertoi jotenkin niin, ettei hän voinut uskoa "valaistuneiden munkkien" kertomuksiin, kuinka he näkivät toisten entisiä elämiä.

        Itse en jostain syystä usko, että ainakaan kaikki ko. munkeista olisivat välttämättä olleet valaistuneita, mutta uskon, että he saattoivat nähdä toisten entiset elämät.

        Uskon, että samalla tavalla kuin voimme ilmentyä harhassa/unessa tällä maapallon tasolla, niin voimme kehomme kuoleman jälkeen ilmentyä vähän hienoaineisemmalla, henkimaailman tasolla ja "syntyä" sieltä taas tänne uudestaan. Samaa unta/harhaa kaikki ilmenemisen tasot siis silti.

        Ehkä joskus ajattelen toisin, mutta vielä en muuten mitenkään voi käsittää sitä hirvittävää epäoikeudenmukaisuutta, mikä tässä maailmassa vallitsee, että ilmentyisimme tänne vain kerran ja joillakin olisi mitä ihanin elämän uni, joillakin mitä hirvittävimmillä kärsimyksillä täytetty (esim. lapsi, joka syntyy narkkariperheeseen, häntä pahoinpidellään, jopa kidutetaan, hän ei saa riittävästi ruokaa, on monella tavalla sairas, eikä sillä taustalla voi saada myöskään tasapainoista aikuisuutta jne. VS lapsi, joka syntyy mitä ihanimpaan ja rakastavimpaan perheeseen ja saa kaiken tarvittavan kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

        Ehkä joku löytää tuosta jonkun logiikan, mutta itse en ole vielä löytänyt muuta kuin karman ja jälleensyntymisen - se ei tarkoita, että olisin oikeassa.


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Hei!

        Aiemmin ymmärsin tuosta Sarcissonin (29.3.2014 21:53) tekstistä - ilmeisesti ymmärsin väärin - että Buddhalaiset eivät uskoisi jälleensyntymiin ja karmaan siten kuin alla olevassa tekstissä lukee:

        Buddhalainen oppi perustuu jälleensyntymiseen. ”Karma aiheuttaa sielunvaelluksen, jonka myötä peruselementit muodostuvat kuoleman jälkeen taas uudeksi ihmiseksi, kunnes monen elämän jälkeen karma lakkaa, ihminen saavuttaa täydellisen sammumisen eikä synny enää uudelleen. Samsaran loppuminen tarkoittaa siis yksilöllisyyden häviämistä, joka on buddhalaisuuden mukaan elämän tarkoitus.”

        Viime perjantain yle1:n keskusteluohjelmassa hyvin miellyttävä ja ihanan rauhallinen ex-munkki kertoi jotenkin niin, ettei hän voinut uskoa "valaistuneiden munkkien" kertomuksiin, kuinka he näkivät toisten entisiä elämiä.

        Itse en jostain syystä usko, että ainakaan kaikki ko. munkeista olisivat välttämättä olleet valaistuneita, mutta uskon, että he saattoivat nähdä toisten entiset elämät.

        Uskon, että samalla tavalla kuin voimme ilmentyä harhassa/unessa tällä maapallon tasolla, niin voimme kehomme kuoleman jälkeen ilmentyä vähän hienoaineisemmalla, henkimaailman tasolla ja "syntyä" sieltä taas tänne uudestaan. Samaa unta/harhaa kaikki ilmenemisen tasot siis silti.

        Ehkä joskus ajattelen toisin, mutta vielä en muuten mitenkään voi käsittää sitä hirvittävää epäoikeudenmukaisuutta, mikä tässä maailmassa vallitsee, että ilmentyisimme tänne vain kerran ja joillakin olisi mitä ihanin elämän uni, joillakin mitä hirvittävimmillä kärsimyksillä täytetty (esim. lapsi, joka syntyy narkkariperheeseen, häntä pahoinpidellään, jopa kidutetaan, hän ei saa riittävästi ruokaa, on monella tavalla sairas, eikä sillä taustalla voi saada myöskään tasapainoista aikuisuutta jne. VS lapsi, joka syntyy mitä ihanimpaan ja rakastavimpaan perheeseen ja saa kaiken tarvittavan kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

        Ehkä joku löytää tuosta jonkun logiikan, mutta itse en ole vielä löytänyt muuta kuin karman ja jälleensyntymisen - se ei tarkoita, että olisin oikeassa.

        En tiedä mistä lainaus on ("karma aiheuttaa sielunvaelluksen"), mutta se ei pidä paikkaansa b:n kohdalla. On kaksi eri termiä: sielunvaellus ja jälleensyntymä. Ensimmäinen on pohjimmiltaan hindulainen, jossa uskotaan sielun siirtyvän johonkin toiseen. Sarcissonista tulee siis kissa seuraavassa elämässä. Buddha kumosi tämän: mitään sielua hän ei koskaan löytänyt.

        Mutta b:ssa on ajatus jälleensyntymästä, tosin erilainen. Karma tulee sanskriitin kantasanasta "kri", joka tarkoittaa suurinpiirtein sanaa "toiminta". Karma toimii kaikessa. Se on ikäänkuin katkeamaton syy-ja seurausketju.

        Ihminen vaikuttaa fyysisesti ja henkisesti kaikkeen ympärillään.

        Vertauskuvallisesti levitämme henkistä energiaa ympäristöömme teoillamme, puheella ja ajatuksilla, vaikkemme fyysisesti koskisi mihinkään. Aivan samoin kuin fyysinen energia, nin tuo energia ei myöskään katoa. Se vain muuttaa muotoa. Esim. sinä vaikutat lapsiisi, jotka vaikuttavat taas muihin ihmisiin jne. Tätä kutsutaan karman laiksi. Se on totaalinen summa kaikista teoista.

        Eli kun ihminen syntyy häneen vaikuttaa kaikkien edellisten sukupolvien energia. Kaikki toiminta mitä on tehty on hänen karmaansa. Hän voi muuttaa karmaansa elämässään, tekemällä hyviä ratkaisuja, jotka vaikuttavat paitsi häneen myös hänen jälkeensä tuleviin. Eli kun seuraava ihminen syntyy, hänen karmansa on myös parempi.

        Jokainen ilmiö (em. ihminen) syntyy tai on syntymättä uudestaan jokaisessa hetkessä ja se puolestaan perustuu vallitseviin olosuhteisiin, eli juuri karmaan. Menneisyys ja tulevaisuus luodaan siis juuri tässä hetkessä, nyt. Tätä yksinkertaistaen tarkoittaa b:n jälleensyntymä. Mikään persoona ei siis vaella kehosta kehoon, vaan kaikki persoonat ovat pohjimmiltaan samaa. Ja kaikki persoonat kohtaavat kaikkien persoonien teot. Kun jokin uusi "minä" syntyy, se saa vastaansa jonkin toisen "minän" jättämän maailman.


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        En tiedä mistä lainaus on ("karma aiheuttaa sielunvaelluksen"), mutta se ei pidä paikkaansa b:n kohdalla. On kaksi eri termiä: sielunvaellus ja jälleensyntymä. Ensimmäinen on pohjimmiltaan hindulainen, jossa uskotaan sielun siirtyvän johonkin toiseen. Sarcissonista tulee siis kissa seuraavassa elämässä. Buddha kumosi tämän: mitään sielua hän ei koskaan löytänyt.

        Mutta b:ssa on ajatus jälleensyntymästä, tosin erilainen. Karma tulee sanskriitin kantasanasta "kri", joka tarkoittaa suurinpiirtein sanaa "toiminta". Karma toimii kaikessa. Se on ikäänkuin katkeamaton syy-ja seurausketju.

        Ihminen vaikuttaa fyysisesti ja henkisesti kaikkeen ympärillään.

        Vertauskuvallisesti levitämme henkistä energiaa ympäristöömme teoillamme, puheella ja ajatuksilla, vaikkemme fyysisesti koskisi mihinkään. Aivan samoin kuin fyysinen energia, nin tuo energia ei myöskään katoa. Se vain muuttaa muotoa. Esim. sinä vaikutat lapsiisi, jotka vaikuttavat taas muihin ihmisiin jne. Tätä kutsutaan karman laiksi. Se on totaalinen summa kaikista teoista.

        Eli kun ihminen syntyy häneen vaikuttaa kaikkien edellisten sukupolvien energia. Kaikki toiminta mitä on tehty on hänen karmaansa. Hän voi muuttaa karmaansa elämässään, tekemällä hyviä ratkaisuja, jotka vaikuttavat paitsi häneen myös hänen jälkeensä tuleviin. Eli kun seuraava ihminen syntyy, hänen karmansa on myös parempi.

        Jokainen ilmiö (em. ihminen) syntyy tai on syntymättä uudestaan jokaisessa hetkessä ja se puolestaan perustuu vallitseviin olosuhteisiin, eli juuri karmaan. Menneisyys ja tulevaisuus luodaan siis juuri tässä hetkessä, nyt. Tätä yksinkertaistaen tarkoittaa b:n jälleensyntymä. Mikään persoona ei siis vaella kehosta kehoon, vaan kaikki persoonat ovat pohjimmiltaan samaa. Ja kaikki persoonat kohtaavat kaikkien persoonien teot. Kun jokin uusi "minä" syntyy, se saa vastaansa jonkin toisen "minän" jättämän maailman.

        Heips ja kiitos. Ultra-lehdessä se luki, mutta vaikka missä lukee vaikka mitä...

        Monella tavalla voi asioita ajatella.

        No ei se mitään, ehkäpä tämäkin aihe joskus minulle aukenee.... :)


    • Mietiskelijälle
      ensin lainaus:
      "Teemme em. väärin, se heijastuu lähimmäisiimme jne., lopulta koko maailmaan. Yksittäistä tekoa ei voi enää jäljittää vaikkapa sadan vuoden kuluttua, mutta se on osaltaan muuttanut maailmaa johonkin suuntaan."

      Sovitus kurssin mukaa opetta juuri korjaamaan tämän ajattelun. Ei tarvitse yksittäisiä tekoja kohta kohdalta käydä korjaamaan, riittää kun opettelee ja hyväksyy anteeksiannon itselleen niin koko maailma muuttuu. Älä yritä muuttaa maailmaa, muuta mielesi maailmasta.

      Menneiden elämien terapiaa harjoittaneena olen oppinut että kohdatessani muinaisen esi-isäni ja hänen "virheensä" annan anteeksi nyt ja muinoin tapahtunut "virhe" tulee pois pyyhityksi ja muuttaa mieleni maailman suhteen. Kurssin mukaan sillä on vaikutus tuhansiin muihinkin mieliin.

      Ei siis ole väliä onko anteeksianto sinussa vai minussa "sielussa" riittää että se ON. Eikä ole väliä onko sen anteeksiannon kohde kehossa vai "henkimaailmassa" riittää että se on mielessä.

      kurssin lisäosa "Rukouksen laulu" kannattaa lueskella jos tämän tyyppinen anteeksianto kiinnostaa.


      • Sarcisson

        "Sovitus kurssin mukaan opettaa juuri korjaamaan tämän ajattelun. Ei tarvitse yksittäisiä tekoja kohta kohdalta käydä korjaamaan, riittää kun opettelee ja hyväksyy anteeksiannon itselleen niin koko maailma muuttuu."

        Ep, nyt lisäsit valitettavasti tulkinnan ajatukseen, jota siinä ei alunperin ollut.

        Nisin ajatus ei sisällä anteeksiantoa toimintana, siis että pitäisi opetella anteeksiantoa. Anteeksianto on hänelle suora seuraus ymmärryksestä, sen eteen ei tarvitse tehdä mitään.

        Tämä liittyy egon käsitteeseen, joka on myös IOK:ssa vahvasti mukana. Ego on se, joka kokee itseään loukatun ja joka kokee, että häntä kohtaan on tehty vääryttä. Ego on se joka toimii tuomarina tapahtumassa ja tekee päätöksen: "Minä annan anteeksi itselleni".

        Nisillä ajatus on täysin toisinpäin. Kuka on se, joka antaa anteeksi? Ja antaa anteeksi kenelle? Ihminen, jolla ei ole enää väärä käsitystä egosta, ei opettele anteeksiantoa, koska hän ei koe henkilökohtaista vääryyttä eikä siksi koe, että on mitään anteeksiannettavaa. Hän ymmärtää, että maailma on juuri sellainen millaiseksi sen itse teemme joka päivä.

        Ymmärrys itsestä ja egon illuusiosta johtaa Nisillä väistämättä ymmärrykseen toisesta. Kun ymmärrys on, se saa vaikkapa Jeesuksen pyytämään ristillä: ""Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Hän ei pyydä heille pelkästään anteeksiantoa vaan ymmärtää, että hänen teloittajansa eivät ymmärrä. Hänelle ei tehdä henkilökohtaista loukkausta, hän hyväksyy asian.

        IOK:ssa, täytyy sanoa, on mielestäni hiukan sekava tulkinta koko anteeksiannosta.

        Lähimmäksi tuota Nisin ajatusta tullaan tässä (Workbook -pII.1): "Forgiveness, on the other hand, is still, and quietly does nothing. It offends no aspect of reality, nor seeks to twist it to appearances it likes. It merely looks, and waits, and judges not."

        Tuossa anteeksianto ei ole myöskään teko, vaan se on puhdas (egoton) hiljaisuus. Siis sama mitä Nis hakee takaa. Mitään ei tarvitse tavoitella tai saavuttaa tai oppia, riittää että ymmärtää hiljaisesti mistä on kysymys. Nisin ajatus on, että mitään erityistä ei tarvitse oppia. Täytyy vain oppia pois omista vääristä tulkinnoistaan ja totuus on siinä.


    • Sarcisson Kiitos mielipiteestäsi, ehkäpä juuri tässä näemme myös miksi IOK on 1400 sivuinen kun sanojen avulla ilmennetään sanomatonta on käytetty valtava sivumäärä koska sanoilla ilmaistuna olemme aina tulkintojen tulkinnassa.

      Kurssin tekstiosan sivulla 241 on luku Pyhä Hengen opetussuunnitelma. Siinä ensimmäisessä kappaleessa on kursiivilla "sinun ei tarvitse tehdä mitään"

      Pidän juuri siksikin kurssin ilmaisutavasta kun saman luvun kappale 3 jatkaa seuraavasti:
      " Motivoinnista ei ole muuta kuin yksi tulkinta, jossa on järkeä. Ja koska se edustaa Pyhän Hengen tulkintaa, se ei vaadi sinulta minkäänlaista ponnistelua. Jokainen rakastava ajatus on totta. Kaikki muu, esiintyipä se missä muodossa tahansa, on vetoomusta parantumisen ja avun saamisen puolesta"

      Ymmärrän tuossa sen että rakkaus joka etsii tai hakee jotakin on avunpyyntöä eli "tekemistä" rakkaus joka ei etsi syytä eikä motiivia on Pyhän Hengen rakkautta, ei Nis.n ajattelussa lienee lähinnä "olemista"

      Näennäiset erot ajattelussa lienee siksikin kun puhumme eri tasojen käyttäytymistä. Ihminen joka epäilee hengen ja mielen voimaa suhtautuu ja ymmärtää eri tavoin kuin hän joka elää vakavassa henkisessä tietoisuudessa, nyt menin taas melkoiseen omaan tulkintaani. Itse tunnen olevani syvällä etsimisessä eli tekemisessä ainakin suurimman osan aikaani.
      Syyllinen ajatus neuvotaan antamaan Pyhälle Hengelle joka vie anteeksiannon puolestani. Esim sivulla 247 kappale 10 opettaa että. "Sinä et ymmärrä, miten käyttää sitä, minkä Hän tietää. Kaikki se mikä annetaan Hänelle häviää.... jne."

      Ja taas kaikki tuo on vahvaa "tekemistä" koska olen korviani myöden suossa tämän egoni kanssa. Mutta annan senkin Hänelle joka tietää...

      • Sarcisson

        Jokainen etsii omalla tavallaan ja kulkee omaa polkuaan. Ja se on hyvä niin. Mutta minusta yksinkertaisin ja tärkein muistaa on:

        "The mind has to be empty to see clearly." J.Krishnamurti

        Muu seuraa itsestään.


    • Mietiskelijä

      Kiitos kaikille vastauksistanne. Nyt on vähän kiirettä, mutta kommentoin vastauksianne heti kun ehdin.

      "Elämä" tai jokin pitää meistä huolen - sain vastauksia/vahvistuksia sellaisiin kysymyksiin, joita en ollut edes teiltä kysynyt, vaan omassa päässäni juuri näinä päivinä miettinyt.

      Mukavia päiviä ja palataan :)

    • Mietiskelijä

      Hei!

      Varoituksen sanat. Tästä tulee pitkä viesti. :) Laitan lainauksia teksteistänne, jotta voin helpommin niitä kommentoida:

      S: tekstistä Nis:n ajatuksia: "Eli sama tietoisuus saa vain uuden muodon aina jokaisessa uudessa ihmisessä ja asiassa. Eräänlainen jälleensyntymä sekin, jos niin haluaa ajatella. Se minä mikä nyt on minussa, on joku muu minä vaikkapa tuhannen vuoden kuluttua.

      Noinkin voi tosiaan jälleensyntymää ajatella. Olen niin kauan ajatellut asiasta eri tavalla, joten saas nähdä milloin - jos milloinkaan - siitä luovun. :)

      "Eli jokainen uusi ihminen joutuu kärsimään tai pääsee nauttimaan meidän teoistamme. Jälleensyntymän ja karman voi ajatella myös noin päin. Jokainen teko minkä tekee aiheuttaa jotain. Sen teon seuraus vaikuttaa suoraan minuun, koska se uusi ihminen on myös minä. Kun kaikki on yhtä suurta tietoisuutta, ei ole oikeastaan pieniä ja suuria tekoja. Kaikki teot ovat tärkeitä. Minä nyt on jokin toinen minä tulevaisuudessa. Tuota tarkoittaa ettei välillämme ole mitään seinää tai eroa".

      Niin totta tämäkin. Juuri tuosta aiheesta juttelin ystäväni kanssa. Hän ei ihan vakuuttunut. Uskon, että kaikilla teollamme ja myös ajatuksillamme vaikutamme maailmaamme. On mielenkiintoista, kuinka "samasta asiasta" voi ajatella niin monella tavalla.

      V5 kirjoitti Nisargadattan ajatuksista: "...Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu".

      On jotenkin mukava, kun joku toinenkin on kokenut asian samoin, mutta silti en aina ole varma olenko ymmärtänyt oikein.

      Luin Valvetilasi on unta -kirjan parisen vuotta sitten ja kirjoitin muistiinpanoihini erään "oivallukseni":
      "Kun Tajunta sitten muistaa alkuperänsä, se katsoo taaksepäin etsien kotiaan - Tietoisuutta, mutta se ei sitä näe, koska muistaessaan/valaistuessaan Tajunta onkin jo yhtynyt Tietoisuuteen - ei ole mitään erillisyyttä.

      Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos.

      Selailin Juha Pitkäsen kirjaa Vapaus valita, enkä huomannut, että hän olisi käyttänyt sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

      enkelipallo:
      "Menneiden elämien terapiaa harjoittaneena olen oppinut että kohdatessani muinaisen esi-isäni ja hänen "virheensä" annan anteeksi nyt ja muinoin tapahtunut "virhe" tulee pois pyyhityksi ja muuttaa mieleni maailman suhteen. Kurssin mukaan sillä on vaikutus tuhansiin muihinkin mieliin." Näin minullakin on ollut taipumus uskoa ja juuri näitä asioita mietin eräänä päivänä ja sitten luin tekstisi. :)

      Aloin eilen lukemaan Juhan kirjaa. Saas nähdä, mitä ajattelen jälleensyntymistä kirjan luettuani.

      Juha kirjoitti s 282: "...ellei mielen harhassa ole mitään elämää, ei täällä voi olla kuolemaakaan. Siirtyminen niin kutsuttuun henkimaailmaan, on vain tämän elämän jatke, eikä ratkaise mitään."

      S 289: " Ellei kuolema ole mitään, miten syntymäkään voisi olla mitään, tapahtuipa se sitten kuinka monta kertaa tahansa."

      Mielestäni tuossa olisi vahvistusta siihen, että täällä mielenharhamaailmassa kuitenkin elämme useita elämiä. Nisargadatta ei näihin asioihin kuitenkaan tainnut antaa missään vahvistusta, koska hän puhui sieltä Tietoisuuden tasolta, eikä juuri alkanut näihin unimaailman asioihin kommentoimaan.

      Olen aiemmin ajatellut, että niin kauan kuin keho-olento ei ole valaistunut, niin se jatkaa tätä kiertokulkua elämien ja kuolemien välillä. Eli se persoonallinen sieluosa, joka sisältää kaikki tiedot hänen entisistä kehollistumisistaan syntyy aina uuteen kehoon ja juuri sellaiseen kehoon ja ympäristöön, jossa hän voi elää karmansa mukaista elämää. Valaistuminen sitten tekisi lopun kehollistumisista.

      Anteeksiantamisesta kommentoin seuraavassa viestissä. :)

      • Mietiskelijä

        Heips!

        Anteeksiantamisesta ajattelen, että se on kahdentasoista - tähän fyysiseen harhan maailmaan liittyvää ja sitten sitä todellista anteeksiantamista, että hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Hmm.. kun mitään ei ole, niin onko mitään anteeksiannettavaakaan...

        Varmaan täällä keho-elämässä eläessä, havahtumisprosessin edetessä on myös helpompi antaa itselleen ja ihmisille anteeksi siksi, ettei edes koe tarvitsevansa anteeksipyyntöä tai anteeksiantamista, kun ei loukkaa ketään tarkoituksellisesti, eikä loukkaannu toisten naljailusta tms. - ne ehkä enemmän naurattaa, kun jotenkin "näkee" tämän "unen."

        Tietenkään ei pidä hyväksyä mitä tahansa kohtelua keneltäkään, mutta toisaalta myös aika rankkoja juttua voi antaa anteeksi.

        Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen.

        Olisi hyvä aina selventää, miltä tasolta puhuu tai kirjoittaa, mutta se ei ole aina helppoa. Moni kirjailija on saanut lukijan pään ihan pyörälle, kunnes lukija selvittelyn jälkeen tajuaa, että tämä teksti olisikin sitten ei-dualistiselta tasolta katsottuna näin.

        Itseäni kiinnostaisi monien asioiden katselu/selvittäminen sekä dualistiselta että ei-dualistiselta kannalta, mutta eihän se aina ole edes mahdollista, kun loppuu sanat. :)


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Heips!

        Anteeksiantamisesta ajattelen, että se on kahdentasoista - tähän fyysiseen harhan maailmaan liittyvää ja sitten sitä todellista anteeksiantamista, että hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Hmm.. kun mitään ei ole, niin onko mitään anteeksiannettavaakaan...

        Varmaan täällä keho-elämässä eläessä, havahtumisprosessin edetessä on myös helpompi antaa itselleen ja ihmisille anteeksi siksi, ettei edes koe tarvitsevansa anteeksipyyntöä tai anteeksiantamista, kun ei loukkaa ketään tarkoituksellisesti, eikä loukkaannu toisten naljailusta tms. - ne ehkä enemmän naurattaa, kun jotenkin "näkee" tämän "unen."

        Tietenkään ei pidä hyväksyä mitä tahansa kohtelua keneltäkään, mutta toisaalta myös aika rankkoja juttua voi antaa anteeksi.

        Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen.

        Olisi hyvä aina selventää, miltä tasolta puhuu tai kirjoittaa, mutta se ei ole aina helppoa. Moni kirjailija on saanut lukijan pään ihan pyörälle, kunnes lukija selvittelyn jälkeen tajuaa, että tämä teksti olisikin sitten ei-dualistiselta tasolta katsottuna näin.

        Itseäni kiinnostaisi monien asioiden katselu/selvittäminen sekä dualistiselta että ei-dualistiselta kannalta, mutta eihän se aina ole edes mahdollista, kun loppuu sanat. :)

        "Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos. "

        Onpas vaikea kysymys. En tiedä valaiseeko, koska näitä termejä käytetään ristiin, usein sumeilematta ja perustelematta.

        On kaksi sanaa: tajunta (consciousness) ja tietoisuus (awareness).

        Otan Nisin näkemyksen ensin, suomennos minun:

        "Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, vaikka et kiinnittäisi niihin huomiota. Kun tiedät mitä mielessä tapahtuu,sitä kutsutaan tajunnaksi (consc.). Tämä on valvetila — tajuntasi siirtyy tuntemuksesta toiseen, aisthavainnosta toiseen, ideasta toiseen, ja tämä jatkuu loputtomasti. Sitten on tietoisuus (awar), suora kokemus kaikista noista tajunnan tiloista, mieli kokonaisuutena. Mieli on kuin joki, joka virtaa sisälläsi jatkuvasti; samaistat itsesi johonkin sen pisaraan ja sanot : "Tämä on minun ajatukseni. " Ainoa mistä olet tietoinen on sinun oma mielesi; tietoisuus on kaikki nämä mielentilat kokonaisuutena ."

        Ja varmuuden vuoksi toinen:

        "Tietoisuus (awar.) on alkuperäinen tila: aluton, loputon, ilman syytä, ilman perustaa, ilman osia, ilman muutosta. Tajunta (consc.) on kontakti, heijastus pinnalla ja dualistinen tila. Ei voi olla tajuntaa ilman tietoisuutta, mutta voi olla tietoisuus ilman tajuntaa. Tietoisuus on absoluuttinen, tajunta on suhteessa johonkin. Tajunta on osittainen ja muuttuu vaihtaen kohdetta. Tietoisuus on totaalinen, muttumaton, rauhassa ja hiljaa (eli sillä ei ole erityistä kohdetta). Tietoisuus on alusta kaikille kokemuksille."

        Tai helpommin kun viitattiin mereen. Tietoisuus on meri, tajunta aalto sen pinnalla.

        Suomen kieli on vähän paitsiossa tämän suhteen. Me sanomme, että olemme tietoisia jostakin, mistä tulee sekaannus.

        Toinen sekaannus on, että em. kognitiotieteissä puhutaan juuri toisinpäin. Tajunta (awar.) on tietoisuuden osa (consc.).

        "Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen."

        Tai kun viittasin aiemmin buddhalaisuuteen ja miten se menee pidemmälle tässä asiassa, niin...

        Tarkkaan ottaen tuo lauseesi on edelleen dualismia. On harhaa ja on totta. On unimaailma ja on valvemaailma (=ihminen on herännyt). Ihminen elää harhassa ja ihminen elää ilman harhoja. Jälkimmäinen on jotenkin hienompi ja saavuteltavan arvoinen asia. Edellinen on maallinen ja jotenkin alempiarvoisempi.

        Buddhalaiset kumosivat tämän kun tajusivat, että kyseessä on edelleen dualismi. B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio. Mutta sama pätee kaikkeen, kun se viedään loppuun asti. Käsityksemme maallisesta ja henkisestä on myös illuusio. Käsitys korkeammasta ja maallisesta tietoisuudesta on illuusio.

        "Lyhyt oksa on Buddhan ruumis. Pitkä oksa on Buddhan ruumis. Tyhjyyys ei eroa muodosta. Muoto ei eroa tyhjyydestä".

        Tai kun tietoisuudesta puhuttiin... Niin jos tarkkaan alkaa itseään tutkimaan, niin mistä sitä onkaan tietoinen. Sisäisistä tai ulkoisista tuntemuksista ja/tai kokemuksista. Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio. Ei ole mitään erityistä tietoisuutta ilman kohdetta tai kokemusta. Sekin on dualistinen luonteeltaan (tämä oli se vaihe, jossa lakkasin lukemasta N:aa).

        Mutta tuo ei tee maailmasta illuusiota tai olematonta. Se ei vain ole sitä luulemme sen olevan. Tilanne on vähän kuin unessa joskus saavuttaa valvetilan ja tietää näkevänsä unta. Uni ei katoa mihinkään, se on edelleen todellista. Päinvastoin siitä nauttii kaksin verroin. Koska sekä unitila että valvetila ovat molemmat yhtäaikaa, saa tavallaan tuplat.

        Anteeksianto kumpuaa tuosta tässä lähestymistavassa. Kun miehesi kääntyy unissaan ja läimäyttää sinua vahingossa, niin ei ole mitään syytä pohtia anteeksiantoa tai yrittää olla suuttumatta. Hän on unessa, tietämätön siitä mitä hän tekee. Kun joku loukkaa sinua, hän on tietämätön siitä mitä hän tekee tai tietämätön itsessään (siis unessa ulkomaailman ja itsensä suhteen), miksi hän tekee sen.

        Tämä pitkä sepustus vain mielen avaamiseksi, minulla ei ole erityistä preferenssiä vakuuttaa ketään suuntaan tai toiseen. Kukin etsii ja löytää sen mitä sillä hetkellä on elämässä tärkeää. Ja toivottavasti nimenomaan löytää.


      • sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

        IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
        Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
        Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

        Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
        Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
        Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

        Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

        IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

        Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan


      • enkelipallo kirjoitti:

        sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

        IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
        Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
        Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

        Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
        Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
        Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

        Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

        IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

        Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

        ps tuohon ajatteluun.
        Vain rakkauden ajatus on ajattelua. Mikään muu ei ole mitään. Siis vain Rakkaus LUO.


      • Sarcisson
        enkelipallo kirjoitti:

        sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

        IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
        Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
        Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

        Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
        Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
        Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

        Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

        IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

        Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

        Termistö on minulle hieman outoa, mutta kuvittelen saaneeni ajatuksesta kiinni. Ihan vain ajatusten virtaamiseksi hiukan laajennan jotain...

        " " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta."

        Ja tietysti "ylhäältä" päin ajatellen sama? Jos minulla on olettamus jostain asiasta tai jokin on ns. mielen päällä, niin se vaikuttaa myös siihen mitä havaitsen, eikö totta? Jos vaimoni on raskaana, niin yhtäkkiä havaitsen kaikki raskaana olevat naiset. Jos taas olen yksinäinen, niin havaitsen kaikki kuhertelevat parit. Tai jos en pidä jostakusta, niin tulkitsen hänen tekemisensä aina negativisena.

        Olemme täynnä noita olettamuksia: miellyttävä/inhottava, hyvä/paha jne. jne. Ja nuo olettamukset maailmasta muokkaavat sitä mitä havaitsemme. Dualismi nousee juuri tästä? Tai voisiko sanoa, että tämä on mitä ajatus egosta saa aikaan? Kaikki asiat ovat suhteessa minuun, miten minä koen tämän asian.

        "Tämä valinnan hetki on väistämätön", "Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni."

        Tämä on minusta outo ajatus, mitä en ole koskaan IOK:ssa ymmärtänyt. Ehkä joku osaa selittää?

        Vastavuoroisesti, minulle pelko on ajatus, jonka juuret ovat nimenomaan egossa. On olemassa fyysistä pelkoa, joka on reaktio johonkin suoraan kokemukseen. Esim. hyppään alta pois kun auto tulee päälle. Se on luonnollista.

        Ja on olemassa psykologista pelkoa, joka juontuu ajatuksesta ja muistoista. Menneisyydessä tapahtui jotain ja pelkään, että se tapahtuu kohta uudestaan. Tai jokin herättää muiston ja tulee ajatus, että nyt se tapahtuu taas. Pelko on reaktio siihen ajatukseen, joka ei ole totta eikä välttämättä edes todennäköistä. Se on kuvitelma.

        Mutta eikö psykologinen pelko juuri nouse egosta? Kysymyksestä: mitä minulle tapahtuu seuraavaksi? Tämä on sama asia kuin olettamus, huomaatteko? En halua, että minulle tapahtuu jotain ja joudun kärsimään. Tai: en halua menettää tätä, koska mielestäni tämä on nautittavaa ja tuottaa tyydytystä.

        Kysymys kuuluu siis, mikä on se, joka tekee tällaisen tietoisen valinnan reaktiosta pelon ja rakkauden välille? Eikö se ole edelleen ego? Jos egoa ei olisi, myöskään mitään valintaa ei olisi? Jos minulla ei ole pelkoa, niin mitä jää jäljelle? Rakkaus ja hyväksyntä?


      • Mietiskelijä
        enkelipallo kirjoitti:

        sanaa tajunta...Käytetäänkö sitä IOK:ssa?

        IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla.
        Tätä valintaa sanotaan myös luomiseksi koska valitessani luon itselleni tulevaisuuden (maailman). Jumalan Poika eli jokainen ihminen on Luoja joka vanhassa raamatussa ilmaistaan sanomalla "Jumalan kuva"
        Jokainen ajatus Luo joka hetki toimintaa jollakin tasolla, on kirjaimellisesti kurssissa sanottu. Ja jokainen luo oman maailmansa. Kellään ei voi olla muuta kuin oma käsityksensä siitä minkä kokee olevaksi. Toki se käsitys on opetettu ja opittu ajan myötä mutta silti se on oma.

        Anteeksianto on tietoinen valinta jolloin valitsen vastaanko mieleni avulla pelokkaasti vai rakastavasti havaintooni. Olipa havaittu tapahtuma omaa toimintaa, ajattelua, tai kaverin.. eli onko se sitä miltä kaverin toiminta "näyttää?"
        Aivan oikein korkeimmalla tasolla kaikki on anteeksi annettu. Kurssi käsittelee laajasti sovituksena kyseistä tapahtumaa.
        Perus käsitteinä ovat myös Rakkaus ja rakkauden pyyntö. Vastaparina rakkaus ja pelko.

        Mielelläni näkisin että mieli on meri ja aalto on havainto.

        IOK.n mukaan mieli on yhteinen.

        Ja taas kerran nuo kristilliset käsitteet koska niissä juuri olen oppinut virheellisen ajattelutavan

        Kiitos enkelipallo tuosta tajuntaa koskevasta vastauksestasi.

        Epärealistinen haave ja vielä takautuvasti, että olisipa tosiaan käytetty kirjallisuudessa enemmän samoja käsitteitä, niin voisi helpommin ymmärtää näitä asioita, joissa väärinymmärryksen mahdollisuuskin on kohtalainen. :)


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        "Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos. "

        Onpas vaikea kysymys. En tiedä valaiseeko, koska näitä termejä käytetään ristiin, usein sumeilematta ja perustelematta.

        On kaksi sanaa: tajunta (consciousness) ja tietoisuus (awareness).

        Otan Nisin näkemyksen ensin, suomennos minun:

        "Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, vaikka et kiinnittäisi niihin huomiota. Kun tiedät mitä mielessä tapahtuu,sitä kutsutaan tajunnaksi (consc.). Tämä on valvetila — tajuntasi siirtyy tuntemuksesta toiseen, aisthavainnosta toiseen, ideasta toiseen, ja tämä jatkuu loputtomasti. Sitten on tietoisuus (awar), suora kokemus kaikista noista tajunnan tiloista, mieli kokonaisuutena. Mieli on kuin joki, joka virtaa sisälläsi jatkuvasti; samaistat itsesi johonkin sen pisaraan ja sanot : "Tämä on minun ajatukseni. " Ainoa mistä olet tietoinen on sinun oma mielesi; tietoisuus on kaikki nämä mielentilat kokonaisuutena ."

        Ja varmuuden vuoksi toinen:

        "Tietoisuus (awar.) on alkuperäinen tila: aluton, loputon, ilman syytä, ilman perustaa, ilman osia, ilman muutosta. Tajunta (consc.) on kontakti, heijastus pinnalla ja dualistinen tila. Ei voi olla tajuntaa ilman tietoisuutta, mutta voi olla tietoisuus ilman tajuntaa. Tietoisuus on absoluuttinen, tajunta on suhteessa johonkin. Tajunta on osittainen ja muuttuu vaihtaen kohdetta. Tietoisuus on totaalinen, muttumaton, rauhassa ja hiljaa (eli sillä ei ole erityistä kohdetta). Tietoisuus on alusta kaikille kokemuksille."

        Tai helpommin kun viitattiin mereen. Tietoisuus on meri, tajunta aalto sen pinnalla.

        Suomen kieli on vähän paitsiossa tämän suhteen. Me sanomme, että olemme tietoisia jostakin, mistä tulee sekaannus.

        Toinen sekaannus on, että em. kognitiotieteissä puhutaan juuri toisinpäin. Tajunta (awar.) on tietoisuuden osa (consc.).

        "Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen."

        Tai kun viittasin aiemmin buddhalaisuuteen ja miten se menee pidemmälle tässä asiassa, niin...

        Tarkkaan ottaen tuo lauseesi on edelleen dualismia. On harhaa ja on totta. On unimaailma ja on valvemaailma (=ihminen on herännyt). Ihminen elää harhassa ja ihminen elää ilman harhoja. Jälkimmäinen on jotenkin hienompi ja saavuteltavan arvoinen asia. Edellinen on maallinen ja jotenkin alempiarvoisempi.

        Buddhalaiset kumosivat tämän kun tajusivat, että kyseessä on edelleen dualismi. B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio. Mutta sama pätee kaikkeen, kun se viedään loppuun asti. Käsityksemme maallisesta ja henkisestä on myös illuusio. Käsitys korkeammasta ja maallisesta tietoisuudesta on illuusio.

        "Lyhyt oksa on Buddhan ruumis. Pitkä oksa on Buddhan ruumis. Tyhjyyys ei eroa muodosta. Muoto ei eroa tyhjyydestä".

        Tai kun tietoisuudesta puhuttiin... Niin jos tarkkaan alkaa itseään tutkimaan, niin mistä sitä onkaan tietoinen. Sisäisistä tai ulkoisista tuntemuksista ja/tai kokemuksista. Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio. Ei ole mitään erityistä tietoisuutta ilman kohdetta tai kokemusta. Sekin on dualistinen luonteeltaan (tämä oli se vaihe, jossa lakkasin lukemasta N:aa).

        Mutta tuo ei tee maailmasta illuusiota tai olematonta. Se ei vain ole sitä luulemme sen olevan. Tilanne on vähän kuin unessa joskus saavuttaa valvetilan ja tietää näkevänsä unta. Uni ei katoa mihinkään, se on edelleen todellista. Päinvastoin siitä nauttii kaksin verroin. Koska sekä unitila että valvetila ovat molemmat yhtäaikaa, saa tavallaan tuplat.

        Anteeksianto kumpuaa tuosta tässä lähestymistavassa. Kun miehesi kääntyy unissaan ja läimäyttää sinua vahingossa, niin ei ole mitään syytä pohtia anteeksiantoa tai yrittää olla suuttumatta. Hän on unessa, tietämätön siitä mitä hän tekee. Kun joku loukkaa sinua, hän on tietämätön siitä mitä hän tekee tai tietämätön itsessään (siis unessa ulkomaailman ja itsensä suhteen), miksi hän tekee sen.

        Tämä pitkä sepustus vain mielen avaamiseksi, minulla ei ole erityistä preferenssiä vakuuttaa ketään suuntaan tai toiseen. Kukin etsii ja löytää sen mitä sillä hetkellä on elämässä tärkeää. Ja toivottavasti nimenomaan löytää.

        Kiitos Sarcisson - onnistuit valaisemaan asiaa oikein hyvin tuon tajunnan ja mielen osalta. Varmaan moni muukin tarvitsisi tulkkia näille harhassa/unessa elämiseen liittyviin ym. asioihin. Oletko harkinnut kirjoittavasi kirjaa?

        Saas nähdä, miten tuo Juhan kirja on avuksi, mutta luultavasti senkin jälkeen kysymyksiä riittää. Olisi mukava, jos joku nämä asiat hyvin oivaltanut voisi valaista isompaa lukijakuntaa.

        Jos en väärin muista, niin Valvetilasi on unta -kirjassa oli suomentajalla mennyt jossain vaiheessa sekaisin sanat tajunta ja tietoisuus. Piti tutkia asiaa englanninkielisestä versiosta, että asia selvisi.

        Olit oikeassa, että lauseeni oli dualismia.
        Kirjoittaessani mielessäni oli se, että kun ihmiset kysyvät asioita harhaelämään liittyen, niin että esim. Nisargadatta vastasi kysymyksiin tietoisuudesta käsin, tai jonkun "viisauden" kautta, eli ajattelin, että hän on valaistunut siten, ettei hänen kehoaan asuta mikään ihminen, vaan - niin mikä....

        Jatkan myöhemmin! :)


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        "Vaikka välillä luulen tajuavani tietyt asiat, niin sitten taas välillä mietin, että mikä on tuo Tajunta ja mikä on Mieli? Saa valaista minua tästäkin, kiitos. "

        Onpas vaikea kysymys. En tiedä valaiseeko, koska näitä termejä käytetään ristiin, usein sumeilematta ja perustelematta.

        On kaksi sanaa: tajunta (consciousness) ja tietoisuus (awareness).

        Otan Nisin näkemyksen ensin, suomennos minun:

        "Mieli tuottaa jatkuvasti ajatuksia, vaikka et kiinnittäisi niihin huomiota. Kun tiedät mitä mielessä tapahtuu,sitä kutsutaan tajunnaksi (consc.). Tämä on valvetila — tajuntasi siirtyy tuntemuksesta toiseen, aisthavainnosta toiseen, ideasta toiseen, ja tämä jatkuu loputtomasti. Sitten on tietoisuus (awar), suora kokemus kaikista noista tajunnan tiloista, mieli kokonaisuutena. Mieli on kuin joki, joka virtaa sisälläsi jatkuvasti; samaistat itsesi johonkin sen pisaraan ja sanot : "Tämä on minun ajatukseni. " Ainoa mistä olet tietoinen on sinun oma mielesi; tietoisuus on kaikki nämä mielentilat kokonaisuutena ."

        Ja varmuuden vuoksi toinen:

        "Tietoisuus (awar.) on alkuperäinen tila: aluton, loputon, ilman syytä, ilman perustaa, ilman osia, ilman muutosta. Tajunta (consc.) on kontakti, heijastus pinnalla ja dualistinen tila. Ei voi olla tajuntaa ilman tietoisuutta, mutta voi olla tietoisuus ilman tajuntaa. Tietoisuus on absoluuttinen, tajunta on suhteessa johonkin. Tajunta on osittainen ja muuttuu vaihtaen kohdetta. Tietoisuus on totaalinen, muttumaton, rauhassa ja hiljaa (eli sillä ei ole erityistä kohdetta). Tietoisuus on alusta kaikille kokemuksille."

        Tai helpommin kun viitattiin mereen. Tietoisuus on meri, tajunta aalto sen pinnalla.

        Suomen kieli on vähän paitsiossa tämän suhteen. Me sanomme, että olemme tietoisia jostakin, mistä tulee sekaannus.

        Toinen sekaannus on, että em. kognitiotieteissä puhutaan juuri toisinpäin. Tajunta (awar.) on tietoisuuden osa (consc.).

        "Ehkä eniten tulee väärinkäsityksiä näissä unessa/harhassa elämisen kirjoittelussa ja puhumisessa siitä, että jotkut kirjoittavat/puhuvat unen/harhan tasolta asioita katsoen ja toiset sieltä Todellisuuden/Tietoisuuden tasolta katsoen."

        Tai kun viittasin aiemmin buddhalaisuuteen ja miten se menee pidemmälle tässä asiassa, niin...

        Tarkkaan ottaen tuo lauseesi on edelleen dualismia. On harhaa ja on totta. On unimaailma ja on valvemaailma (=ihminen on herännyt). Ihminen elää harhassa ja ihminen elää ilman harhoja. Jälkimmäinen on jotenkin hienompi ja saavuteltavan arvoinen asia. Edellinen on maallinen ja jotenkin alempiarvoisempi.

        Buddhalaiset kumosivat tämän kun tajusivat, että kyseessä on edelleen dualismi. B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio. Mutta sama pätee kaikkeen, kun se viedään loppuun asti. Käsityksemme maallisesta ja henkisestä on myös illuusio. Käsitys korkeammasta ja maallisesta tietoisuudesta on illuusio.

        "Lyhyt oksa on Buddhan ruumis. Pitkä oksa on Buddhan ruumis. Tyhjyyys ei eroa muodosta. Muoto ei eroa tyhjyydestä".

        Tai kun tietoisuudesta puhuttiin... Niin jos tarkkaan alkaa itseään tutkimaan, niin mistä sitä onkaan tietoinen. Sisäisistä tai ulkoisista tuntemuksista ja/tai kokemuksista. Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio. Ei ole mitään erityistä tietoisuutta ilman kohdetta tai kokemusta. Sekin on dualistinen luonteeltaan (tämä oli se vaihe, jossa lakkasin lukemasta N:aa).

        Mutta tuo ei tee maailmasta illuusiota tai olematonta. Se ei vain ole sitä luulemme sen olevan. Tilanne on vähän kuin unessa joskus saavuttaa valvetilan ja tietää näkevänsä unta. Uni ei katoa mihinkään, se on edelleen todellista. Päinvastoin siitä nauttii kaksin verroin. Koska sekä unitila että valvetila ovat molemmat yhtäaikaa, saa tavallaan tuplat.

        Anteeksianto kumpuaa tuosta tässä lähestymistavassa. Kun miehesi kääntyy unissaan ja läimäyttää sinua vahingossa, niin ei ole mitään syytä pohtia anteeksiantoa tai yrittää olla suuttumatta. Hän on unessa, tietämätön siitä mitä hän tekee. Kun joku loukkaa sinua, hän on tietämätön siitä mitä hän tekee tai tietämätön itsessään (siis unessa ulkomaailman ja itsensä suhteen), miksi hän tekee sen.

        Tämä pitkä sepustus vain mielen avaamiseksi, minulla ei ole erityistä preferenssiä vakuuttaa ketään suuntaan tai toiseen. Kukin etsii ja löytää sen mitä sillä hetkellä on elämässä tärkeää. Ja toivottavasti nimenomaan löytää.

        Hei Sarcisson. Vielä muutama kommentti tuohon 1.4. klo 14.36 viestiisi liittyen.

        Kun mainitsit Nis:n sanoneen: "Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio.

        Muistelen, että Nis olisi myös jossain maininnut, että tietoisuus on illuusiota, joten sikäli Budd... olisi hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta saatan muistaa väärin.

        Hyvä kun kerroit seur.: "B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio".

        Toivottavasti IOK-ihmisistä kukaan ei harmistu kun tuon IOK-palstalle näin paljon Nisargadatta-asiaa, mutta yhteneväisyyksiä on paljon, vaikka käsitteet eroavatkin. Lupaan hillitä itseäni.

        Kiitos! :)


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Hei Sarcisson. Vielä muutama kommentti tuohon 1.4. klo 14.36 viestiisi liittyen.

        Kun mainitsit Nis:n sanoneen: "Mutta löydätkö todella sen puhtaan tietoisuuden ilman kohdetta koskaan? Vähintään sinulla on kokemus olemisesta, kuten Nis sanoo. B taas meni pidemmälle ja sanoi, että myös tietoisuus on illuusio.

        Muistelen, että Nis olisi myös jossain maininnut, että tietoisuus on illuusiota, joten sikäli Budd... olisi hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta saatan muistaa väärin.

        Hyvä kun kerroit seur.: "B:sta sanotaan usein, että he ajattelevat maailman olevan illuusio. Mutta tämä ei ole ihan totta. B ei sano, että maailma on illuusio, vaan että käsityksemme maailmasta on illuusio".

        Toivottavasti IOK-ihmisistä kukaan ei harmistu kun tuon IOK-palstalle näin paljon Nisargadatta-asiaa, mutta yhteneväisyyksiä on paljon, vaikka käsitteet eroavatkin. Lupaan hillitä itseäni.

        Kiitos! :)

        Et muista väärin, kyllä se löytyy sieltä C&A -kirjastakin. Itse en vain muistanut (lue:tajunnut aikanaan). Itse en pidä jostain syystä vaiheista, mutta nyt selvyyden vuoksi käytän. Helpottaa puhumista ja ymmärtämistä. Sanotaan näitä vaikka oivalluksiksi eikä vaiheiksi, jooko?

        1) Oivallus siitä, että ei olekaan persoona (=ego). Persoona on muistoja, tietoa, tapoja -eräänlainen stoori, jonka kokoamme elämän aikana. En siis ole Herra Sarcisson. Herra Sarcisson on illuusio, joka syntyy ajatuksista.

        2) Oivallus siitä, että en olekaan syvimmät tunteet, ajatukset tai ruumis. Kun etsin jotain keskusta ja pysyvää, ei löydy koskaan mitään.

        3) Oivallus siitä, että mitä jäikään jäljelle? Vain kokemus olemisesta (I amness). Josta seuraa kokemus, että ei ole mitään yksilöä. Syntyy kokemus universaalista minästä tai että kaikki olen minä. Tai kaikki on Jumalaa. Kristityt kutsuvat tätä termillä Unio Mystica, olla yhtä Jumalan kanssa ("Isä ja minä olemme yhtä").

        4) Oivallus siitä, että myös tuo ykseys on illuusio. Tai hyvin hienovaraista dualismia: on joku joka kokee yhteyttä kaikkeen. Sekin katoaa lopulta. Ja mitä jää jäljelle?

        Vähän karkea jako, mutta jos yritetään saada N. ja Buddha suurinpiirtein samalle "pallokentälle"?


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        Et muista väärin, kyllä se löytyy sieltä C&A -kirjastakin. Itse en vain muistanut (lue:tajunnut aikanaan). Itse en pidä jostain syystä vaiheista, mutta nyt selvyyden vuoksi käytän. Helpottaa puhumista ja ymmärtämistä. Sanotaan näitä vaikka oivalluksiksi eikä vaiheiksi, jooko?

        1) Oivallus siitä, että ei olekaan persoona (=ego). Persoona on muistoja, tietoa, tapoja -eräänlainen stoori, jonka kokoamme elämän aikana. En siis ole Herra Sarcisson. Herra Sarcisson on illuusio, joka syntyy ajatuksista.

        2) Oivallus siitä, että en olekaan syvimmät tunteet, ajatukset tai ruumis. Kun etsin jotain keskusta ja pysyvää, ei löydy koskaan mitään.

        3) Oivallus siitä, että mitä jäikään jäljelle? Vain kokemus olemisesta (I amness). Josta seuraa kokemus, että ei ole mitään yksilöä. Syntyy kokemus universaalista minästä tai että kaikki olen minä. Tai kaikki on Jumalaa. Kristityt kutsuvat tätä termillä Unio Mystica, olla yhtä Jumalan kanssa ("Isä ja minä olemme yhtä").

        4) Oivallus siitä, että myös tuo ykseys on illuusio. Tai hyvin hienovaraista dualismia: on joku joka kokee yhteyttä kaikkeen. Sekin katoaa lopulta. Ja mitä jää jäljelle?

        Vähän karkea jako, mutta jos yritetään saada N. ja Buddha suurinpiirtein samalle "pallokentälle"?

        Kiitos näistä oivalluksista. Oivallus on tosiaan vaiheita parempi sanavalinta.

        Kuvittelen oivaltaneeni nuo kaksi ensimmäistä ja ehkä joskus meditaatiossa hetkellisesti myös kolmannen - kokeneeni...

        Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se....


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Kiitos näistä oivalluksista. Oivallus on tosiaan vaiheita parempi sanavalinta.

        Kuvittelen oivaltaneeni nuo kaksi ensimmäistä ja ehkä joskus meditaatiossa hetkellisesti myös kolmannen - kokeneeni...

        Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se....

        "Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se...."

        Jos sallit vaihteeksi tällaisen runollisen ilmaisun, niin sinun mielesi kertoo sinulle mitä sinun täytyy tehdä. Kuuntele sitä. Näkemättä jotakuta on vähän vaikea sanoa mitä tapahtuu, mutta jos päättelen noista kysymyksistäsi oikein (jos menee metsään, älä ole moksiskaan).

        Niin sinun mielessäsi on jotain auennut, todenäköisesti ei kauhean kauan sitten? Joku kokemus tai oivallus on muuttanut jotain? Ei välttämättä iso, mutta jokin raja näyttää menneen rikki? Haetko omasta mielestäsi/muualta siis suuntaa vai varmuutta vai...?


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        "Hmm.. miksihän ajatuksissani pyörii:Kuka kysyy - etsi se...."

        Jos sallit vaihteeksi tällaisen runollisen ilmaisun, niin sinun mielesi kertoo sinulle mitä sinun täytyy tehdä. Kuuntele sitä. Näkemättä jotakuta on vähän vaikea sanoa mitä tapahtuu, mutta jos päättelen noista kysymyksistäsi oikein (jos menee metsään, älä ole moksiskaan).

        Niin sinun mielessäsi on jotain auennut, todenäköisesti ei kauhean kauan sitten? Joku kokemus tai oivallus on muuttanut jotain? Ei välttämättä iso, mutta jokin raja näyttää menneen rikki? Haetko omasta mielestäsi/muualta siis suuntaa vai varmuutta vai...?

        Kiitos Sarcisson - vahvistit oman ajatukseni siitä, että mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia. Joskus sitä vain tarvitsee ulkopuolelta neuvoa, vaikka vastaus olisi ihan lähellä. Jotkut kutsuvat näitä ihmishahmoisten enkelien avuksi. :)

        En ole ihan varma siitä, mitä haen. Pitänee lukea tuo Juhan kirja loppuun, kun olen vasta alkutaipaleella ja ehkä olen sen jälkeen viisaampi. Aion lukea myös Ramana Maharsin vastauksia kysyjille, kun RM jotenkin minua kutsuu.

        Epäilen, että monien raskaiden elämien jälkeen haluan varmistaa, ettei minun tarvitse syntyä/kehollistua enää ikinä ja siksi haen tietoa, miten havahtua/valaistua - ja lopullisesti, eli ei yhtään haittaisi jos sulatuisin johonkin - päinvastoin.

        Olen ollut aina vähän liian kova analysoimaan ja kun kärsimättömänä etsin tietoa vähän joka suunnasta, niin sitten sitä materiaalia on joutuu miettimään päänsä puhki kaiken erilaisen tiedon ja eri käsitteiden vuoksi. Jossain vaiheessa rauhoitun tämän kyselemisen suhteen.

        Kiitos että olet auttanut. :)


      • Mietiskelijä
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Kiitos Sarcisson - vahvistit oman ajatukseni siitä, että mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia. Joskus sitä vain tarvitsee ulkopuolelta neuvoa, vaikka vastaus olisi ihan lähellä. Jotkut kutsuvat näitä ihmishahmoisten enkelien avuksi. :)

        En ole ihan varma siitä, mitä haen. Pitänee lukea tuo Juhan kirja loppuun, kun olen vasta alkutaipaleella ja ehkä olen sen jälkeen viisaampi. Aion lukea myös Ramana Maharsin vastauksia kysyjille, kun RM jotenkin minua kutsuu.

        Epäilen, että monien raskaiden elämien jälkeen haluan varmistaa, ettei minun tarvitse syntyä/kehollistua enää ikinä ja siksi haen tietoa, miten havahtua/valaistua - ja lopullisesti, eli ei yhtään haittaisi jos sulatuisin johonkin - päinvastoin.

        Olen ollut aina vähän liian kova analysoimaan ja kun kärsimättömänä etsin tietoa vähän joka suunnasta, niin sitten sitä materiaalia on joutuu miettimään päänsä puhki kaiken erilaisen tiedon ja eri käsitteiden vuoksi. Jossain vaiheessa rauhoitun tämän kyselemisen suhteen.

        Kiitos että olet auttanut. :)

        Sen verran lisäystä edelliseen viestiini, että koska minulla on lapsia, ja tiedän heidän joku päivä kysyvän näitä elämään liittyviä asioita, niin toivoisin osaavani vastata heille jotenkin niin, että vastaukseni mieluummin helpottaisi heidän totuudenetsintäänsä kuin vaikeuttaisi sitä.

        Ennen minulla oli erilainen henkinen käsitys elämästä. Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää...

        Luulin joku aika sitten, että karma toimii ja itse luomme elämämme ja valitsemme siihen asiat, ja että jotkut asiat ovat ns "kohtalon määräämiä", kuten puoliso, lapsiluku ja kuolinpäivä - ehkä ammattikin. Luulin, että kun kiltisti elämme, niin vähitellen ne tulevat elämämmekin ovat helpompia - ja kyllä olenkin ollut kiltti tässä elämässä.

        No nuo olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? Nykyhetkessä olemista/elämistä. Turha huolehtiminen pois. Luottaa siihen, että elämä kantaa, (vaikka ei olisi kovin hyvin kantanutkaan aiemmin). Valinnat pois - joku muu kai löytää meille ajoissa uuden kodin jne.....

        Nyt vähän heikko hetki, mutta kyllä se harhaelämä taas pian helpottaa. :)


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Sen verran lisäystä edelliseen viestiini, että koska minulla on lapsia, ja tiedän heidän joku päivä kysyvän näitä elämään liittyviä asioita, niin toivoisin osaavani vastata heille jotenkin niin, että vastaukseni mieluummin helpottaisi heidän totuudenetsintäänsä kuin vaikeuttaisi sitä.

        Ennen minulla oli erilainen henkinen käsitys elämästä. Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää...

        Luulin joku aika sitten, että karma toimii ja itse luomme elämämme ja valitsemme siihen asiat, ja että jotkut asiat ovat ns "kohtalon määräämiä", kuten puoliso, lapsiluku ja kuolinpäivä - ehkä ammattikin. Luulin, että kun kiltisti elämme, niin vähitellen ne tulevat elämämmekin ovat helpompia - ja kyllä olenkin ollut kiltti tässä elämässä.

        No nuo olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? Nykyhetkessä olemista/elämistä. Turha huolehtiminen pois. Luottaa siihen, että elämä kantaa, (vaikka ei olisi kovin hyvin kantanutkaan aiemmin). Valinnat pois - joku muu kai löytää meille ajoissa uuden kodin jne.....

        Nyt vähän heikko hetki, mutta kyllä se harhaelämä taas pian helpottaa. :)

        "mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia."

        Tämä tulee läpi joissain kommenteissasi. Jos olisin enemmän mystiikan puolella niin sanoisin, että nyt en puhu sinulle vaan sille, joka sisälläsi kuuntelee ja yrittää ulos vapauteen. Ota siis syvä sisäänhengitys ja anna sen kuunnella hiljaa.

        "Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää."

        Kun puhuin aiemmin oivalluksista, niin ne eivät ole selkeästi erotettavissa toisistaan. Edellinen ja seuraava kulkevat päällekkäin ja tapahtuvat usein sarjoina pienempiä oivalluksia. Se, mitä kerrot epätietoisuudesta on reaktio johonkin oivallukseen, muutokseen sisällä.

        Otan esimerkin. Kun ihmisen minäkuva (ego) saa kolauksen tai jopa häviää osittain, niin se harvoin menee kerralla kokonaan. Idea on sama kuin pistät kynällä paperiin reiän. Riekaleet lepattaa edelleen tuulessa vaikka oivallus on puhkaissut sen illuusion. Se ei ole puhdas reikä, tuuli ei vielä kulje vapaasti.

        Ja kun oivallukset kulkevat sarjoissa ja päällekkäin, niin vaikka ego olisikin lähes poissa, niin taipumus rakentaa egoa ei vielä ole. Olemme eläneet pitkään sen kanssa ja se ei ollut kokonaan epämiellyttävää aikaa. Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla. Rakentamaan uuden egon tai edes jotain sen hajonneen tilalle.

        Koska se on se mihin olemme tottuneet. Se on ollut se pysyvä pohja mistä kaikki päätökset ovat tulleet. Ja kun sitä ei ole enää, syntyy epätietoisuus: mitä nyt, mihin seuraavaksi? Tai kuten itse sanot...

        "olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? "

        Tämä nousee samasta taipumuksesta saada se reikä umpeen. Ja se, joka nyt toivottavasti edelleen kuuntelee minua, yrittää sanoa sinulle ja vinkkaa oikean kysymyksen: Kuka sitä kysyy? Koska se sisällä oleva haluaa olla vapaa, mutta vanhat taipumukset rakentaa olettamuksia ja teorioita turvallisuuden vuoksi -pistää se reikä umpeen- eivät halua sitä.

        Kuuntele sitä sisällä olevaa, se tietää vastaukset jo.

        Ja kun lähdin näköjään tänään tuolle mystikkolinjalle, niin sama asia runon muodossa, Kahlil Gibran:

        Veljeni (sisareni), sieluni neuvoi ja valisti minua.
        Usein on myöskin sinun sielusi
        neuvonut ja opastanut sinua,
        sillä olet kaltaiseni,
        eikä meidän välillämme ole
        mitään eroa lukuunottamatta sitä,
        että minä ilmaisen sanallisesti sen,
        minkä olet (jo) kuullut hiljaisuudessa.


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        "mieleni antaa vinkkiä, miten kannattaisi toimia."

        Tämä tulee läpi joissain kommenteissasi. Jos olisin enemmän mystiikan puolella niin sanoisin, että nyt en puhu sinulle vaan sille, joka sisälläsi kuuntelee ja yrittää ulos vapauteen. Ota siis syvä sisäänhengitys ja anna sen kuunnella hiljaa.

        "Nyt koen jotenkin menettäneeni elämäni hallinnan kun en oikein tiedä, miten täällä harhassa pitäisi elää."

        Kun puhuin aiemmin oivalluksista, niin ne eivät ole selkeästi erotettavissa toisistaan. Edellinen ja seuraava kulkevat päällekkäin ja tapahtuvat usein sarjoina pienempiä oivalluksia. Se, mitä kerrot epätietoisuudesta on reaktio johonkin oivallukseen, muutokseen sisällä.

        Otan esimerkin. Kun ihmisen minäkuva (ego) saa kolauksen tai jopa häviää osittain, niin se harvoin menee kerralla kokonaan. Idea on sama kuin pistät kynällä paperiin reiän. Riekaleet lepattaa edelleen tuulessa vaikka oivallus on puhkaissut sen illuusion. Se ei ole puhdas reikä, tuuli ei vielä kulje vapaasti.

        Ja kun oivallukset kulkevat sarjoissa ja päällekkäin, niin vaikka ego olisikin lähes poissa, niin taipumus rakentaa egoa ei vielä ole. Olemme eläneet pitkään sen kanssa ja se ei ollut kokonaan epämiellyttävää aikaa. Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla. Rakentamaan uuden egon tai edes jotain sen hajonneen tilalle.

        Koska se on se mihin olemme tottuneet. Se on ollut se pysyvä pohja mistä kaikki päätökset ovat tulleet. Ja kun sitä ei ole enää, syntyy epätietoisuus: mitä nyt, mihin seuraavaksi? Tai kuten itse sanot...

        "olettamukseni ovat nyt sitten historiaa, mutta mitä tilalle? "

        Tämä nousee samasta taipumuksesta saada se reikä umpeen. Ja se, joka nyt toivottavasti edelleen kuuntelee minua, yrittää sanoa sinulle ja vinkkaa oikean kysymyksen: Kuka sitä kysyy? Koska se sisällä oleva haluaa olla vapaa, mutta vanhat taipumukset rakentaa olettamuksia ja teorioita turvallisuuden vuoksi -pistää se reikä umpeen- eivät halua sitä.

        Kuuntele sitä sisällä olevaa, se tietää vastaukset jo.

        Ja kun lähdin näköjään tänään tuolle mystikkolinjalle, niin sama asia runon muodossa, Kahlil Gibran:

        Veljeni (sisareni), sieluni neuvoi ja valisti minua.
        Usein on myöskin sinun sielusi
        neuvonut ja opastanut sinua,
        sillä olet kaltaiseni,
        eikä meidän välillämme ole
        mitään eroa lukuunottamatta sitä,
        että minä ilmaisen sanallisesti sen,
        minkä olet (jo) kuullut hiljaisuudessa.

        Kiitos Sarcisson. Viestisi oli viisas ja jotenkin hämmentävän kaunis - sen vaikutus tuntui sydämeni kohdalla.

        Muutamia viikkoa sitten ajattelin kuunnella itseäni. Tein hengitysharjoituksia ja meditoin - hetkessä menetin tunnun kehostani - siis en aistinut kehoani, ja oli jotenkin vaikea palata takaisin kehoon. Se vähän säikäytti, vaikka eihän ollut ensimmäinen kerta kun tuntui, että sulauduin johonkin.

        Näin se varmaan on, kuten viisaasti sanot: "Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla".

        On vähän sellainen olo, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, enkä tiedä mitä, jos mitään tulee tilalle.

        Mietteliääksi vetää, mutta en aio nyt analysoida - jospa saisin vastaukset sisältäni...

        Kiitos runostakin :)


      • Mietiskelijä
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Kiitos Sarcisson. Viestisi oli viisas ja jotenkin hämmentävän kaunis - sen vaikutus tuntui sydämeni kohdalla.

        Muutamia viikkoa sitten ajattelin kuunnella itseäni. Tein hengitysharjoituksia ja meditoin - hetkessä menetin tunnun kehostani - siis en aistinut kehoani, ja oli jotenkin vaikea palata takaisin kehoon. Se vähän säikäytti, vaikka eihän ollut ensimmäinen kerta kun tuntui, että sulauduin johonkin.

        Näin se varmaan on, kuten viisaasti sanot: "Sisällä on tyhjä kohta ja vanhat ajatusrakennelmat, siis taipumus egoon, pyrkii täyttämään sen jollain muulla".

        On vähän sellainen olo, kuin olisin menettänyt osan itsestäni, enkä tiedä mitä, jos mitään tulee tilalle.

        Mietteliääksi vetää, mutta en aio nyt analysoida - jospa saisin vastaukset sisältäni...

        Kiitos runostakin :)

        Mietin, miksi Sarcissonin viesti hämmensi ja tuli tunne kuin sydänchakra olisi avautunut - ehkä sain vain merkin, että viestissä on vinha perä tai sitten se avasi minussa jotain.

        Olen tuon "sydänchakrajutun" kokenut ennenkin esim. meditaatiossa tai vaikka tilanteessa, kun otan pienen vauvan syliin tai näen esim. todella kauniin maiseman tms.

        Ennen kun sain selvänäkötilanteessa jotain erityistä viestiä, niin tuli niin voimakkaat kylmät väreet, että ihan puistatti. Minulla tuli pää kipeäksi kun tein selvänäkötulkintoja, joten lopetin sen lajin harrastamisen.

        Minulla on eräitä vähän erikoisia unikokemuksia. Ne ovat vähän erilaisia kuin selkounet - niitäkin on ollut ja erilaisia kuin unihalvaus, siitäkin on pari kokemusta.

        Olen kysynyt kolmella eri foorumilla, olisiko ihmisillä kokemusta vastaavista unista. Lähemmäs 100 ihmistä on unikyselyni lukenut, mutta kukaan ei ole vastannut mitään.

        Mainitsen varalta, etten käytä alkoholia, enkä mitään lääkkeitäkään, eli uneni ei sellaisilla selity. En tosin edes tiedä, ovatko uneni outoja kun kukaan ei vastaa, mutta yksi unilaji on sellainen, josta muutkin ovat kirjoittaneet, eli että kuulee unessa kaunista laulua....

        Wikipediastakaan en vastausta löytänyt.

        Mietin, voisinkohan kirjoittaa ja kysyä niistä unista täällä, vaikka IOK-palsta onkin?

        Onhan tämä ketju jo nyt levinnyt aihepiiriltään reippaasti - toivottavasti se on ok. :)


    • Mietiskelijä

      Vau Sarcisson - olet sinä viisas. Kiitos tuosta mielen avauksesta.

      En tiedä mikä osa minusta nauttii tekstistäsi. :) Luin sen vauhdikkaasti kun on vähän kiire. Paneudun asiaan myöhemmin ja kommentoin sitten.

    • Ville5

      Hei Sarcisson,

      Valaisisitko hieman tarkemmin miksi lopetit Nisargadattan lukemisen?

      • Sarcisson

        Oh, toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin. Nis on minusta merkittävä ja tärkeä opettaja, myös ajattelija. Kannattaa ehdottomasti lukea.

        Vastaus itse on vähän vaikea. Sanotaanko, että meditaatiossa alkoi tulla sellaisia kysymyksiä ja kokemuksia eteen, joihin en löytänyt aluksi mistään vastausta. Tuli seinä vastaan. Zenin (ja filosofi Nagarjunan) kautta löysin sitten myöhemmin vastauksen, miten se seinä puretaan. Nis ja monet muut jäivät silloin vähän vahingossakin taka-alalle.


    • näin ymmärtänyt

      Minua alkaa ahdistamaan, jos suomentajatkin sekoittavat näitä tietoisuus ja tajunta sanoja. Ei ihme, että ei sitten saa mistään otetta.

      Sarcissonille IOK:ssa olevesta "valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu sitä se tarkoittaa. Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön.

      • Sarcisson

        "et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan...siksi valinta on väistämätön "

        Tämä on itseasiassa erinomainen vastaus. Tiivistää hyvin tuon alkuperäisen kysymykseni, koska vastaus on paradoksi. Hyvin zen, ja jos IOK:n avulla joku tuohon löytää vastauksen, niin hieno juttu!


      • Mietiskelijä

        Hmm... ??

        enkelipallo: "IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla".

        "näin ymmärtänyt": " ..Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön".

        Mietin sitä "IOK-oppia", että ihminen voi valita egon ja pyhän hengen väliltä?
        Mutta onko siis niin, että valinnat vain tapahtuu - mieli toimii ja valitsee jollakin tasolla joko egon tai pyhän hengen vai miten tämä nyt meneekään?

        Miten nämä ihmisolennon ne valinnat, joita oikein harkiten teemme - ovatko siis näennäisiä valintoja tällä fyysiselläkin tasolla, eli valitsetpa miten tahansa, niin asiat kuitenkin tapahtuu, kuten tapahtuu esim jonkun muun "suuren suunnitelman mukaan" vai sen mukaan, miten olemme aiemmin luoneet, jonka mukaan asiat tapahtuu?

        Kuten huomaatte en ole vielä lähellekään riittävästi tutustunut aiheeseen, ja olen myös vähän kärsimätön ja liian kiireinen. Pitänee alkaa lukemaan hitaammin ja ajatuksen kanssa näitä oivallisia tekstejä.

        Kiinnostusta riittää ja näitä kysymyksiä ihan loputtomasti - mikä on sekin ihan turhaa tiedonkeruuta kuitenkin. :)


      • Mietiskelijä
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Hmm... ??

        enkelipallo: "IOK. käyttää yleisemmin käsitettä mieli ja havainto. " Alhaalta" päin ajatellen on ensin havainto johon reagoin mieleni avulla jolloin tapahtuu valinta. Tämä valinnan hetki on väistämätön ja tapahtuu koko ajan jopa nukkuessani mieleni toimii - valitsee jollakin tasolla".

        "näin ymmärtänyt": " ..Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön".

        Mietin sitä "IOK-oppia", että ihminen voi valita egon ja pyhän hengen väliltä?
        Mutta onko siis niin, että valinnat vain tapahtuu - mieli toimii ja valitsee jollakin tasolla joko egon tai pyhän hengen vai miten tämä nyt meneekään?

        Miten nämä ihmisolennon ne valinnat, joita oikein harkiten teemme - ovatko siis näennäisiä valintoja tällä fyysiselläkin tasolla, eli valitsetpa miten tahansa, niin asiat kuitenkin tapahtuu, kuten tapahtuu esim jonkun muun "suuren suunnitelman mukaan" vai sen mukaan, miten olemme aiemmin luoneet, jonka mukaan asiat tapahtuu?

        Kuten huomaatte en ole vielä lähellekään riittävästi tutustunut aiheeseen, ja olen myös vähän kärsimätön ja liian kiireinen. Pitänee alkaa lukemaan hitaammin ja ajatuksen kanssa näitä oivallisia tekstejä.

        Kiinnostusta riittää ja näitä kysymyksiä ihan loputtomasti - mikä on sekin ihan turhaa tiedonkeruuta kuitenkin. :)

        Hei!

        Nimimerkki "näin ymmärtänyt" kirjoitti:

        "valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu sitä se tarkoittaa. Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön.

        Tähän valitsemisasiaan jos vielä joku vastaisi jotain, niin olisipa mukava.

        Juha Pitkäsen, (joka käsittääkseni on hyvin perehtynyt IOK:iin) kirjassa Vapaus valita on harjoitus, miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta.

        Ovatko valintamme täällä maailmassa tasolla 2 todellakin vain näennäisiä?

        Minkä ammatin valitsen? minkä kodin? kenet puolisoksi? hankimmeko lapsia? lemmikin? miten päätän suhtautua tuohon epäkohteliaaseen ihmiseen? Siis ei valinnanmahdollisuutta?

        Onko valintamme ennaltamäärättyjä sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi olemme kehittyneet, vai sen mukaan, millainen on karmamme?

        Siis miten tämä menee? Help me please! :)


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Hei!

        Nimimerkki "näin ymmärtänyt" kirjoitti:

        "valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu sitä se tarkoittaa. Sellaista vapaata tahtoa niin kuin unessaoleva luulee käsittävän ei ole olemassakaan, sekin on illuusio. Siksi valinta on väistämätön.

        Tähän valitsemisasiaan jos vielä joku vastaisi jotain, niin olisipa mukava.

        Juha Pitkäsen, (joka käsittääkseni on hyvin perehtynyt IOK:iin) kirjassa Vapaus valita on harjoitus, miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta.

        Ovatko valintamme täällä maailmassa tasolla 2 todellakin vain näennäisiä?

        Minkä ammatin valitsen? minkä kodin? kenet puolisoksi? hankimmeko lapsia? lemmikin? miten päätän suhtautua tuohon epäkohteliaaseen ihmiseen? Siis ei valinnanmahdollisuutta?

        Onko valintamme ennaltamäärättyjä sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi olemme kehittyneet, vai sen mukaan, millainen on karmamme?

        Siis miten tämä menee? Help me please! :)

        "miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta?"

        Hmm, heitänpä ilmaan ajatuksen, että tämä ei ehkä ole oikea kysymys. Kysymys ei ole mielestäni,miten valita väärän ja oikean ratkaisun välillä. Oikeampi kysymys olisi kenties: miksi meillä on alunperin ristiriita niiden välillä? Tai miksi meillä ylipäänsä on tilanne, jossa meistä tuntuu että "minun täytyy valita"?


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        "miten voimme oppia valitsemaan Pyhän hengen (oikea mieli) ajattelutavan egon (väärä mieli) ajattelutavan sijasta?"

        Hmm, heitänpä ilmaan ajatuksen, että tämä ei ehkä ole oikea kysymys. Kysymys ei ole mielestäni,miten valita väärän ja oikean ratkaisun välillä. Oikeampi kysymys olisi kenties: miksi meillä on alunperin ristiriita niiden välillä? Tai miksi meillä ylipäänsä on tilanne, jossa meistä tuntuu että "minun täytyy valita"?

        Sarcisson: "Kysymys ei ole mielestäni,miten valita väärän ja oikean ratkaisun välillä. Oikeampi kysymys olisi kenties: miksi meillä on alunperin ristiriita niiden välillä?

        Korvien välinen kovalevy tökkii, joten liekö tajusin lukemani - rohkenen vastata kuitenkin töpeksin tai en. :)

        Toki olisi helppoa, jos mitään ristiriitaa ei olisi, jolloin egollani ei kai olisi paljonkaan enää valtaa, vaan luonnostani osaisin kaikissa tilanteissa toimia oikean mielen (Pyhän hengen) mukaan.

        S: "Tai miksi meillä ylipäänsä on tilanne, jossa meistä tuntuu että "minun täytyy valita"?"

        Juha Pitkänen, joka käsittääkseni on aika pitkällä havahtumisprosessissaan, kirjoittaa kirjassaan Vapaus valita:
        "Havahtumisessa on kyse nimenomaan siitä, että opit löytämään itsestäsi oikea-mielisen tavan ajatella." JA "Opit oikean mielen suhtautumistavan ainoastaan harjoittelemalla sitä käytännössä.

        Jos havahtuminen kiinnostaa, niin valintoja olisi kai viisasta tehdä, jos on Juhan kirjoituksia uskominen, ja siis mikäli olen oikein nuo lauseet ymmärtänyt. Toisaalta olen ymmärtänyt, ettei meidän tarvitse tehdä mitään voidaksemme havahtua/valaistua.

        Nimimerkki "näin ymmärtänyt kirjoitti":
        IOK:ssa olevasta "valinnan hetki on väistämätön" tarkoittaa sitä, että sinä olet tässä unessa vain katsojana, et sinä pysty mihinkään oikeasti valitsemaan tai vaikuttamaan... kaikki vain tapahtuu niin kuin tapahtuu..."

        Eli ne valinnat, ammatti, kotipaikkakunta, puoliso, lapset jne. Emmekö tee valintoja ihmisolentona? Kuka se päättää ja valitsee kummalta paikkakunnalta sen kodin ostamme, kun on kaksi hyvää vaihtoehtoa.

        Jos ne kaikki vain tapahtuu, niin kuin tapahtuu, niin onko siinä mitään logiikkaa mitä tapahtuu ja kenelle ja milloin?

        Onko siis valintamme ennaltamäärättyjä sen mukaan, millaisiksi ihmisiksi olemme kehittyneet, vai sen mukaan, millainen on karmamme?


    • Mietiskelijä

      Hei! " Näin ymmärtänyt".

      Helpottavaa tietää, että joku muukin vähän "ahdistuu" näistä suomentamisesta johtuvista mahdollisista sekaannuksista käsitteissä, kun se käsitteiden viidakko on muutenkin aikas monipuolinen.

      Tässä näkyy minunkin opittu epävarmuuteni noiden suomennosten suhteen, eli löysin tällaisen sivuston: http://nondualismi.blogspot.fi/p/normal-0-21-false-false-false-fi-x-none.html

      Ilahduin siitä kovasti ja sitten lukiessani mietin, että näinkö se tosiaan meni, vai olisiko tässä käännöskukkanen tarjolla käsitteiden kirjavaan puutarhaan.

      Kirja on Consciousness and the Absolute. Ehkä etsin, josko netistä löytyisi enkkuversio, niin voi vertailla, miten tuossa on käännetty sanat tajunta ja tietoisuus yms.

      Tässä muutamia lauseita sivustolta, joita en nyt erityisesti epäile vääräksikään, kun en ole niihin ehtinyt paneutua ja on jo aikaa kun viimeksi Nis:aa olen lukenut. Tuohon ne nopsasti kopsasin, jos jollakin vaikka välähtää suuntaan tai toiseen jotain ajatusta....

      1.3.80 Nis kertoo: "Tajunta tarvitsee kehon, keho tarvitsee ruokaa. Se on tajunta, joka puhuu nyt".

      5.12.80 Nis kertoo: "Tietoisuus ei ole tietoinen tietoisuudestaan".

      3.1.80 Nis kertoo: "Tietoisuus ei ole keho. Kehon vaikutuksesta oleminen on tunnettu, mutta oleminen on kaikkikattavaa.
      Tietoisuus ainoastaan tuntee tietoisuuden laajuuden, mutta minä, Absoluutti, en ole se. Mikä tahansa on tunnettu, on tunnettu tietoisuuden kautta, se on tietoisuuden kentässä. Tietoisuus ja tieto tyyntyvät, kun ruokakeho kuolee. Absoluutti jää aina".

      26.12.80 Nis kertoo: "Tietoisuutta ei voida tuntea ilman kehoa. Sen tunteminen on riippuvaista muodosta."

      Kaikkea hyvää päiväänne! :)

      • kuka tietää mistään

        Niin se minkä takia alunperin näitä lähdin tutkimaan oli lievittääkseni tuskaa ja saadakseni jonkinlaista rauhaa ja toivoa elämään.

        Nyt jos edes suomentajat eivät tiedä mitä tekevät, niin aikamoisen sopan ovat keittäneet. Jos käsitteet ovat menneet sekaisin kymmeniä kertoja niin kuinka monta kertaa se on jo ehtinyt kertautumaan.

        Ja vielä IOK. Siis kirja, joka on KANAVOITU ja sitä pitäisi sitten vielä uskoa. Kanavointi on mielestäni huuhaata.


      • Mietiskelijä
        kuka tietää mistään kirjoitti:

        Niin se minkä takia alunperin näitä lähdin tutkimaan oli lievittääkseni tuskaa ja saadakseni jonkinlaista rauhaa ja toivoa elämään.

        Nyt jos edes suomentajat eivät tiedä mitä tekevät, niin aikamoisen sopan ovat keittäneet. Jos käsitteet ovat menneet sekaisin kymmeniä kertoja niin kuinka monta kertaa se on jo ehtinyt kertautumaan.

        Ja vielä IOK. Siis kirja, joka on KANAVOITU ja sitä pitäisi sitten vielä uskoa. Kanavointi on mielestäni huuhaata.

        Hei "kuka tietää mistään"

        Varalta mainitsen, ettei nyt ole kirjoitettu mitään IOK-kirjan suomennukseen liittyvistä epäselvyyksistä, vaan erään toisen kirjan ja ihan yleisesti aiheesta mainittu.

        Käännöskukkasten vaarahan on olemassa kun esim. ensin käännetään joku alkuperäinen teksti englanniksi ja sitten englannista suomeksi.

        Voimia ja iloa Sinulle. Uskon, että jonain päivänä huomaat tämän hetkisten asioiden ja ahdistustenkin olleen tarpeellinen kokemus ja vieneet sinut parempaan näin ihmiselämäsi kannalta ja ehkäpä ihan laajemminkin ajatellen. :)


      • Sarcisson
        kuka tietää mistään kirjoitti:

        Niin se minkä takia alunperin näitä lähdin tutkimaan oli lievittääkseni tuskaa ja saadakseni jonkinlaista rauhaa ja toivoa elämään.

        Nyt jos edes suomentajat eivät tiedä mitä tekevät, niin aikamoisen sopan ovat keittäneet. Jos käsitteet ovat menneet sekaisin kymmeniä kertoja niin kuinka monta kertaa se on jo ehtinyt kertautumaan.

        Ja vielä IOK. Siis kirja, joka on KANAVOITU ja sitä pitäisi sitten vielä uskoa. Kanavointi on mielestäni huuhaata.

        "Jos käsitteet ovat menneet sekaisin"

        Johtuupi osin siitä, että etsiskelyssä on monta opettajaa ja kirjaa. Itse kun opiskelin sekä lännen että idän suuntauksia, niin siellä sen huomaa aika äkkiä.

        Esimerkiksi sana "mieli" tarkoittaa usein ihan eri asiaa vaikkapa hindulaisuudessa ja IOK:ssa. Tilanne on sama kuin sana "poika" saa eri merkityksen suhteessa sanaan "isä" kuin sanaan "mies". Plus kun olettamukset itse maailmasta ja ihmisestä ovat erilaisia, niin niiden yhdistäminen tuottaa usein isoja ongelmia ja isoja väärinkäsityksen mahdollisuuksia.

        Mutta noissa käsitteissä on vielä yksi isompi tekijä. Se on se, että ne ovat pelkästään käsitteitä. Sana viittaa johonkin asiaan. Ja se asia on usein oikeasti olemassa. Suru on sana, joka viittaa tiettyyn kokemukseen. Tuska on sana, joka viittaa tiettyyn kokemukseen. Sanat pelkästään kuvaavat noita kokemuksia. Jostain syystä me pyörittelemme mieluummin sanoja eestaas kuin varsinaisesti keskitymme niihin kokemuksiin.

        Yksi parhaimmista neuvoista mitä koskaan sain buddhalaiselta opettajalta, oli tämä: "Älä usko mihinkään mitä joku sanoo tai luet jostain, ellei sinulla ole siitä henkilökohtaista kokemusta." Tahtoo sanoa, että paras tapa tutkia on tutkia itseään. Tutkia sitä tiettyä kokemusta tai ajatusta itsessään.

        Tuo on tietysti se vaikeampi tapa. Me haluamme useimmiten ratkaisun, joka vie tuskan pois. Me emme halua tutkia tuskaa vaan paeta sitä. Ja kun emme koskaan ymmärrä sitä, niin pelkäämme sitä. Ja kun pelkäämme, olemme tuplasti kiinni siinä asiassa. Oravanpyörä.


    • Mietiskelijä

      Edelleen kirjasta Consciousness and the Absolute

      21. Marraskuuta, 1980 Nisargadatta sanoi kääntäjän mukaan:
      "Sanoin tietoisuudelle: ”Se olet sinä, joka kärsit, en minä.” Jos tietoisuus haluaa jatkaa kärsimistä, antaa sen jäädä kehoon. Jos se haluaa jättää kehon, antaa sen tehdä sen".

      Olisin itse ajatellut, että tietoisuuden sijasta olisi ollut kyse tajunnasta.
      Siis: "Sanoin tajunnalle....." ja "Jos tajunta haluaa jatkaa kärsimistä...."

      Olenko ihan pihalla?

      Kiitos jokaiselle, joka jaksaa ehtii tähän valaistusta antaa. :)

      • Sarcisson

        Et ole ihan pihalla, voit ihan hyvin vaihtaa sanan tuohon. Mutta ennenkuin lähetät kääntäjälle valituskirjeen, niin se miksi hän on valinnut tuon "tietoisuus" sanan on ihan perusteltu ratkaisu. N. tekee hyvän opettajan tavoin "mielenkääntötempun" kirjoissaan.

        Ekaksi N. kehottaa vastaamaan kysymykseen: Kuka minä oikeastaan olen? Ja jossain vaiheessa ihminen saattaa ymmärtää, että hän ei ole se mitä hän luuli olevansa (siis em. ego). Siitä syntyy kokemus, jota N. koskee termillä "I amness". Minä olen. Puhdas oleminen ilman illuusioita.

        Sen jälkeen hän kyseenalaistaa myös tämän kokemuksen. Siihen tuo kirjan nimi viittaa. N. kehottaa menemään vielä syvemmälle, eli tietoisen kokemuksen taakse ja katsomaan mitä sieltä löytyy.

        Eli tietoisuus ja absoluutti kaiken tietoisuuden takana. Tai tajunta ja absoluuttinen tietoisuus kaiken tajunnan takana. Molemmille löytyy perusteet.


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        Et ole ihan pihalla, voit ihan hyvin vaihtaa sanan tuohon. Mutta ennenkuin lähetät kääntäjälle valituskirjeen, niin se miksi hän on valinnut tuon "tietoisuus" sanan on ihan perusteltu ratkaisu. N. tekee hyvän opettajan tavoin "mielenkääntötempun" kirjoissaan.

        Ekaksi N. kehottaa vastaamaan kysymykseen: Kuka minä oikeastaan olen? Ja jossain vaiheessa ihminen saattaa ymmärtää, että hän ei ole se mitä hän luuli olevansa (siis em. ego). Siitä syntyy kokemus, jota N. koskee termillä "I amness". Minä olen. Puhdas oleminen ilman illuusioita.

        Sen jälkeen hän kyseenalaistaa myös tämän kokemuksen. Siihen tuo kirjan nimi viittaa. N. kehottaa menemään vielä syvemmälle, eli tietoisen kokemuksen taakse ja katsomaan mitä sieltä löytyy.

        Eli tietoisuus ja absoluutti kaiken tietoisuuden takana. Tai tajunta ja absoluuttinen tietoisuus kaiken tajunnan takana. Molemmille löytyy perusteet.

        No voi hyvät hyssykät. Nyt en tiedä, olenko iloinen siitä, että Nis oli hyvä ope, vai harmittaako se.... Helpottaisi etsijää, (joka lienee se suurin este valaistumiselle), jos käännöksissä olisi tekstit niin kuin ne on lausuttukin, mutta eihän se ole edes mahdollista - hyväksymisen ja anteeksiannon läksy tämäkin. :)

        Kiitos taas Sarcisson! :)


      • Mietiskelijä

        Löysin tuon englanniksi kirjoitetun kirjan, joten laitanpa tähän tuosta kirjasta lauseen. En tässä moiti kääntäjää, että hän olisi väärin kääntänyt, sillä ei hän välttis ole, kuten yhdestä kohdasta tätä ketjua selviää, mutta itse olisin kääntänyt tuon consciousness-sanan tarkoittamaan tajuntaa.

        21. Marraskuuta, 1980 Nisargadatta
        I told the consciousness, "It is you who is suffering, not I." If
        consciousness wants to continue to suffer, let it remain in the body. If it wants to leave the body, let it.

        Kääntäjän mukaan:
        "Sanoin tietoisuudelle: ”Se olet sinä, joka kärsit, en minä.” Jos tietoisuus haluaa jatkaa kärsimistä, antaa sen jäädä kehoon. Jos se haluaa jättää kehon, antaa sen tehdä sen".

        Jos joku vielä Nisan kirjoja suomeksi kääntää, niin toivoisin, että hän kääntäisi nuo sanat seuraavasti: consciousness = tajunta ja awareness = tietoisuus.

        Koen, että noin päin kirjan sanoma on helpompi käsittää, mutta ehkä niin on vain omalla kohdallani - johtunee siitä, että luin ensimmäistä Nisan kirjaa englanninkielisenä (eteneminen oli paikoin hidasta).

        Nyt suomenkielistä ja noin suomennettua Nisaa lukiessa pitäisi muuttaa ajattelu toisenlaiseen moodiin. :)


    • Mietiskelijä
    • Mietiskelijä

      Mielenkiintoista, miten Ramana Maharsi on vastannut jälleensyntymää koskeviin kysymyksiin:

      Teachings of Sri Ramana Maharshi-teoksesta suomennettuna:

      "Kysyjä: Eikö kuolema pura henkilön yksilöllisyyttä, niin ettei tule enää jälleensyntymiä, aivan kuten joet laskeutuessaan mereen kadottavat oman yksilöllisyytensä?

      Maharshi: Mutta kuten vesi haihtuu ja palaa kukkuloille, ne jälleen virtaavat joen muodoissa ja laskevat mereen. Niin myös yksilöt uneksiessaan kadottavat erillisyytensä ja silti palaavat yksilöinä samskarojensa mukaisesti, tai menneiden taipumustensa. Se on sama kuoleman jälkeen - henkilön yksilöllisyys samskaroineen ei katoa.

      Kysyjä: Kuinka se on mahdollista?

      Maharshi: Katso puuta, jonka oksat on katkottu kuinka se kasvaa taas. Niin kauan kuin puun juuret säilyvät heikentymättöminä, puu jatkaa kasvamistaan. Samoin samskarat (menneet taipumukset), jotka ovat vain upoksissa Sydämessä kuoleman hetkellä, mutta eivät ole kohdanneet loppuaan kuolemassa, saavat aikaan jälleensyntymän oikeaan aikaan. Tällä tavalla Jivat (yksilölliset sielut) jälleensyntyvät."

      "Kysyjä: Minusta tämä on hyvin hämmentävää. Onko sekä syntyminen ja jälleensyntyminen lopulta epätodellista?

      Maharshi: Jos on olemassa syntymä, ei täydy olla ainoastaan toinen jälleensyntymä vaan kokonainen jälleensyntymien sarja. Miten ja miksi sait tämän syntymän? Sen on täytynyt olla samasta syystä ja sen on täytynyt tapahtua samalla tavalla kuin olet saanut sarjan syntymiä. Mutta jos kysyt kuka on syntynyt ja kuuluuko syntymä ja kuolema sinulle vai jollekin sinusta erilliselle, niin oivallat totuuden ja totuus polttaa kaiken karman ja vapauttaa sinut kaikista syntymistä. Kirjat kuvaavat havainnollisesti kuinka kaikki se mikä veisi lukemattomia elämiä kadotakseen, voidaan polttaa pienellä kipinällä jnanaa (henkistä tietoa), samalla tavalla kuin vuoren korkuinen kasa aseruutia räjähtää yhdestä tulen kipinästä. Se on ego, joka on syy kaikkiin maailmoihin ja lukemattomiin tieteisiin, joiden tutkimukset ovat yhtä mahtavia kuin tyhjänpäiväinen kuvaus, ja jos ego liuotetaan kyselyllä kaikki tämä murenee välittömästi ja Itsen todellisuus jää ainoastaan.

      Kysyjä: Tarkoitatko, etten koskaan ole syntynyt?

      Maharshi: Kyllä, ajattelet nyt olevasi keho ja siksi hämmennät itseäsi sen syntymällä ja kuolemalla. Mutta et ole keho ja sinulla ei ole syntymää eikä kuolemaa.

      Kysyjä: Joten et kannata jälleensyntymisen teoriaa?

      Maharshi: En. Toisaalta haluan poistaa hämmennyksesi siitä, että tulet jälleensyntymään. Se olet sinä, joka ajattelet jälleensyntyväsi.

      Katso kenelle kysymys nousee. Jos kysyjää ei löydy, sellaisiin kysymyksiin ei koskaan voida vastata".

      • Mietiskelijä

        Hei kaikki Buddhalaisuuteen perehtyneet!

        Tuntuuko tämä alla oleva teksti (Maharsi vastaa) vastaavan teidän käsityksiänne?

        Kysyjä: Onko Buddhalainen näkemys sellainen, ettei ole jatkuvaa olentoa, joka vastaisi yksilöllisen sielun ideaan? Oikein vai väärin? Onko tämä sopusoinnussa Hindu-käsitteeseen jälleensyntyvästä egosta? Onko sielu jatkuva olento, joka jälleensyntyy yhä uudelleen ja uudelleen Hindulaisen opin mukaisesti vai onko se vain mielen taipumusten-samskarojen kokonaisuus?

        Maharshi: Todellinen Itse on jatkuva ja koskematon. Jälleensyntyvä ego kuuluu alempaan tilaan, tosin nimellisesti. Se ylitetään Itse-oivalluksessa.

        Jälleensyntymät johtuvat näennäisistä haaroittumista. Siksi Buddhalaiset kieltävät ne. Tässä hetkessä oleva tietämättömyys johtuu tietoisuuden (chit) samaistamisesta elottomaan (jada) kehoon.

        Lupaan nyt rauhoittua näiden kysymysteni kanssa vähäksi aikaa. :)


      • Sarcisson
        Mietiskelijä kirjoitti:

        Hei kaikki Buddhalaisuuteen perehtyneet!

        Tuntuuko tämä alla oleva teksti (Maharsi vastaa) vastaavan teidän käsityksiänne?

        Kysyjä: Onko Buddhalainen näkemys sellainen, ettei ole jatkuvaa olentoa, joka vastaisi yksilöllisen sielun ideaan? Oikein vai väärin? Onko tämä sopusoinnussa Hindu-käsitteeseen jälleensyntyvästä egosta? Onko sielu jatkuva olento, joka jälleensyntyy yhä uudelleen ja uudelleen Hindulaisen opin mukaisesti vai onko se vain mielen taipumusten-samskarojen kokonaisuus?

        Maharshi: Todellinen Itse on jatkuva ja koskematon. Jälleensyntyvä ego kuuluu alempaan tilaan, tosin nimellisesti. Se ylitetään Itse-oivalluksessa.

        Jälleensyntymät johtuvat näennäisistä haaroittumista. Siksi Buddhalaiset kieltävät ne. Tässä hetkessä oleva tietämättömyys johtuu tietoisuuden (chit) samaistamisesta elottomaan (jada) kehoon.

        Lupaan nyt rauhoittua näiden kysymysteni kanssa vähäksi aikaa. :)

        Sori, minä taas...

        B:ssa on useampia tulkintoja jälleensyntymästä, ei taida olla mitään täysin eksaktia, yhteistä käsitystä. Jos yrittää löytää samantapaisen ajatuksen asiasta kuin N., niin...

        B:ssa ajatellaan, että asioilla ei ole varsinaista essentiaa, olemusta (ei minää, ei ydintä) vaan asiat syntyvät keskinäisistä syy-seuraus-suhteista. Yksinkertainen esimerkki: kun sataa ja maassa on kuoppa, niin siihen syntyy lätäkkö, jossa on kiva pomppia. Mutta lätäkkö ei ole itsestään olemassa vaan syntyy olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta.

        Ihminen on samanlainen lätäkkö, syntynyt erilaisista syy-seuraus-suhteista. Ja kun hän elää ja kuolee, hän on osa jonkun toisen ihmisen syy-seuraus-suhteita. Tätä voisi kuvata vertauksella, että kynttilän liekillä sytytetään toinen kynttilä. Uusi liekki ei ole sama, mutta ei myöskään täysin riippumaton tai eri edellisestä. Eli sieltä löytyy jatkuvuus, mutta jatkuvuudessa ei ole mitään yksilöllistä.


      • Mietiskelijä
        Sarcisson kirjoitti:

        Sori, minä taas...

        B:ssa on useampia tulkintoja jälleensyntymästä, ei taida olla mitään täysin eksaktia, yhteistä käsitystä. Jos yrittää löytää samantapaisen ajatuksen asiasta kuin N., niin...

        B:ssa ajatellaan, että asioilla ei ole varsinaista essentiaa, olemusta (ei minää, ei ydintä) vaan asiat syntyvät keskinäisistä syy-seuraus-suhteista. Yksinkertainen esimerkki: kun sataa ja maassa on kuoppa, niin siihen syntyy lätäkkö, jossa on kiva pomppia. Mutta lätäkkö ei ole itsestään olemassa vaan syntyy olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta.

        Ihminen on samanlainen lätäkkö, syntynyt erilaisista syy-seuraus-suhteista. Ja kun hän elää ja kuolee, hän on osa jonkun toisen ihmisen syy-seuraus-suhteita. Tätä voisi kuvata vertauksella, että kynttilän liekillä sytytetään toinen kynttilä. Uusi liekki ei ole sama, mutta ei myöskään täysin riippumaton tai eri edellisestä. Eli sieltä löytyy jatkuvuus, mutta jatkuvuudessa ei ole mitään yksilöllistä.

        Kiitos Sarcisson.

        Ethän sano enää "Sori, minä taas..." sillä on tosi ihana, että sinä kuten myös enkelipallo ja muutkin täällä kommentoivat toisten kirjoituksia ja kertovat omia käsityksiään asioista - siitä on varmaan monille apua ja iloa - minulle ainakin.

        On kiva saada myös tietoa esim. B:sta.

        Huomasikohan lukijat, että nuo lainaukseni jälleensyntymistä olivat Ramana Maharsin ajatuksia, ei tällä kertaa Nisargadatta Maharaj:n, sillä hänhän ei käsittääkseni ole jälleensyntymiä juuri kommentoinut.

        Jos Ramana Maharsin ajatukset kiinnostavat enemmän, (helpommin ymmärrettävää kuin esim. Nis...) niin tässäpä siihen linkki:

        http://www.saunalahti.fi/~pentmant/Keskustelut.pdf


    • Opettajan käsikirjasta luku

      Miten maailma tulee loppumaan?
      ...4) Anteeksiannon harha - täydellisenä, ketään pois sulkematta, rajattoman lempeänä- leviää sen ylle peittäen kaiken pahan, kätkien kaikki synnit ja lopettaen syyllisyyden ikuisiksi ajoiksi. 5) Tällä tavalla syyllisyyden tekemä maailma loppuu ja katoaa, koska silloin sillä ei ole tarkoitusta. 6) Kaikkien harhojen isä edustaa uskoa, jonka mukaan ne palvelisivat jotain tarvetta tai tyydyttäisivät jonkin halun. Kun ne havaitaan tarkoituksettomiksi niitä ei enää nähdä.....

      Selitän itselleni.
      - anteeksiantokin on harha ... lopulta
      - syyllisyys on mieleni luoma harha eli -maailma, -pelko, - synti
      kun kaikki tuo havaitaan, -se on siis havaittava jotta sille voi tehdä jotakin - siksi kaikki mitä tapahtuu on tärkeätä ja väistämätöntä, koska vain sen voin havaita mitä pelkään tai rakastan. Siinä menee samalla kaikki elämät ja niiden merkitys.
      Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa...

      Kun lopetan kysymisen - pelko kyselee, rauha ja rakkaus ON- olen päässyt kurssin loppuun.
      Siksipä olen hyvinkin kiitollinen lopputuloksesta

      • Mietiskelijä

        Hei enkelipallo. Kiitos kun selitit hyvin itsellesi ja meille muillekin tuon kohdan IOK/opettajan käsik. luku 4.

        Yksi kohta herätti mietteeni: "Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa..."

        Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)

        Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.

        Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?

        Vaikka emme olisikaan todellisia, niin kyllä kipujen keskellä tuntuu harvinaisen todelta tämä elo.

        Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä.

        Jotkut toiset taas saavat elää terveenä hyvissä oloissa, rakkauden ympäröiminä, monin eri taidoin varustettuina ja elämästään enimmäkseen iloiten. Kai tässä joku loogisuus täällä ilmenemisessämmekin pitäisi olla?


      • Mietiskelijä kirjoitti:

        Hei enkelipallo. Kiitos kun selitit hyvin itsellesi ja meille muillekin tuon kohdan IOK/opettajan käsik. luku 4.

        Yksi kohta herätti mietteeni: "Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa..."

        Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)

        Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.

        Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?

        Vaikka emme olisikaan todellisia, niin kyllä kipujen keskellä tuntuu harvinaisen todelta tämä elo.

        Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä.

        Jotkut toiset taas saavat elää terveenä hyvissä oloissa, rakkauden ympäröiminä, monin eri taidoin varustettuina ja elämästään enimmäkseen iloiten. Kai tässä joku loogisuus täällä ilmenemisessämmekin pitäisi olla?

        Mitä suurimmalla lempeydellä suosittelen kurssin harjoituksiin tutustumista kun sinulla on tuota sinnikästä kiinnostusta. Nämä yksitäiset heitot tällaisella keskustelupalstalla jäävät niin vajaiksi.

        mielelläni kuitenkin jatkan...
        - Vaikka "kaikki" on harhaa on jokaisessa tapahtumassa - havainnossa - myös Jumala koska jokainen hetki on mahdollista käsittää sovitus ja anteeksianto, se on juuri se murto-osa sekunti se NYT hetki

        nyt on mentävä-...


      • Mietiskelijä
        enkelipallo kirjoitti:

        Mitä suurimmalla lempeydellä suosittelen kurssin harjoituksiin tutustumista kun sinulla on tuota sinnikästä kiinnostusta. Nämä yksitäiset heitot tällaisella keskustelupalstalla jäävät niin vajaiksi.

        mielelläni kuitenkin jatkan...
        - Vaikka "kaikki" on harhaa on jokaisessa tapahtumassa - havainnossa - myös Jumala koska jokainen hetki on mahdollista käsittää sovitus ja anteeksianto, se on juuri se murto-osa sekunti se NYT hetki

        nyt on mentävä-...

        Kiitos ihanainen enkelipallo lempeästä suosituksestasi :)


      • Mietiskelijä kirjoitti:

        Hei enkelipallo. Kiitos kun selitit hyvin itsellesi ja meille muillekin tuon kohdan IOK/opettajan käsik. luku 4.

        Yksi kohta herätti mietteeni: "Jossakin (mielessäni) on ne syyt tai ideat joita juuri minun on havaittava (minun maailmani) ja toimintani tuloksen näen parhaiten ystävieni reaktioina jolloin on mahdollista miettiä toimintaansa..."

        Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)

        Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.

        Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?

        Vaikka emme olisikaan todellisia, niin kyllä kipujen keskellä tuntuu harvinaisen todelta tämä elo.

        Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä.

        Jotkut toiset taas saavat elää terveenä hyvissä oloissa, rakkauden ympäröiminä, monin eri taidoin varustettuina ja elämästään enimmäkseen iloiten. Kai tässä joku loogisuus täällä ilmenemisessämmekin pitäisi olla?

        mietiskelijä kirjoittaa:
        " Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)
        Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.
        Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?"

        Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?

        - kaikki ilmeneminen on harhaa toki jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
        - kaikki ilmeneminen on Jumalasta jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
        Siksi kukaan ei voi antaa anteeksi eikä uhrautua kenenkään puolesta koska kukaan ei voi nähdä mieleesi. Eli kuka tietää millä tasolla kysyt?

        Saat vastauksia suoran kun alat ajatella mitä tulit kysyneeksi ja luotat.

        On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee. Lopulta on ainoastan yksi vastaus - rakkaus.
        - Rakasta itseäsi opit mitä rakkaus on sitten voit jakaa rakkautta, toimia rakkaudellisesti menneisyyden havainnosta riippumatta

        Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus.
        Näen sen minkä haluan nähdä. Esim. kauneus on katsojan silmässä.

        Näet ongelmat juuri sillä tasolla millä mielellä katsot. Muistele "ensirakkauttasi" Missä oli ongelmat sillä hetkellä? oletan että silloin et nähnyt "ongelmia" Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi" Ongelmat näyttäytyvät sitä hienovaraisemmin minkä enemmän alat saada kokemusta anteeksianosta. Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat. Jonkinlainen vipurahasto periaate siis?

        Silloin vihollisesi, sairautesi, on paras opettajasi.

        Kaikkien ongelmien "Äiti" on usko Jumala eroon. Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan? kiitä lopputuloksesta joka on yhtä varma kuin Rakkaus eli Jumala.


      • Mietiskelijä
        enkelipallo kirjoitti:

        mietiskelijä kirjoittaa:
        " Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)
        Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.
        Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?"

        Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?

        - kaikki ilmeneminen on harhaa toki jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
        - kaikki ilmeneminen on Jumalasta jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
        Siksi kukaan ei voi antaa anteeksi eikä uhrautua kenenkään puolesta koska kukaan ei voi nähdä mieleesi. Eli kuka tietää millä tasolla kysyt?

        Saat vastauksia suoran kun alat ajatella mitä tulit kysyneeksi ja luotat.

        On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee. Lopulta on ainoastan yksi vastaus - rakkaus.
        - Rakasta itseäsi opit mitä rakkaus on sitten voit jakaa rakkautta, toimia rakkaudellisesti menneisyyden havainnosta riippumatta

        Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus.
        Näen sen minkä haluan nähdä. Esim. kauneus on katsojan silmässä.

        Näet ongelmat juuri sillä tasolla millä mielellä katsot. Muistele "ensirakkauttasi" Missä oli ongelmat sillä hetkellä? oletan että silloin et nähnyt "ongelmia" Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi" Ongelmat näyttäytyvät sitä hienovaraisemmin minkä enemmän alat saada kokemusta anteeksianosta. Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat. Jonkinlainen vipurahasto periaate siis?

        Silloin vihollisesi, sairautesi, on paras opettajasi.

        Kaikkien ongelmien "Äiti" on usko Jumala eroon. Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan? kiitä lopputuloksesta joka on yhtä varma kuin Rakkaus eli Jumala.

        Kiitos enkelipallo!

        ep: "Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?"

        Kyselin noita varmaan sillä mielellä, kuin moni sellainen kysyy, joka on vasta kuullut asiasta, että elämämme täällä on vain unta ja harhaa - epätodellista.

        Itse jo aiemmin kyselin, mutta en saanut vastausta. Ahdisti se, että onko kaikki sinnikkäät pyrkimykset huolehtia rakkaistaan, muistakin ihmisistä ja vähän luonnostakin, olleet ihan turhaa, ja onko kaikki kärsimyksetkin olleet aivan turhaa (eli niillä ei ole maksettu karmaa), ja varsinkin mietitytti, miten valmistelen lapsiani tähän uutiseen, jonka he väistämättä joskus kuulevat.

        Olin meditaatioryhmässä ja ohjaaja ja pari muuta Gary Renardia lukeneet kertoivat, että elämä on unta, eikä meitä ketään ole oikeasti olemassa, vaan kuvittelemme vain istuvamme siellä ringissä silläkin hetkellä. Muistan kun eräs äiti itkua pidätellen kysyi, että kun hän tästä ajaa kotiin ja katsoo sitä vauvaansa, niin eikö sitä oikeasti ole olemassa. Hänelle sanottiin ettei vauvaa ole. Itsekin olin tosi hämmentynyt - voi sanoa, että osin järkyttynyt.

        Toivoisin, että näitä asioita voitaisiin kertoa toisin - jotenkin loogisemmin ja pehmeämmin.

        Niin kai se on, että jos jonkun mielestä fyysisellä ilmentymisellä/ihmisenä elämisellä on joku tarkoitus ja karma taustalla, niin sitten on niin.
        Ja jos toisen mielestä ei ole sitä tarkoitusta, niin hänelle tämä ilmentyminen on kai "sattuman kauppaa" tai mitä tahansa, mitä hän päättääkin tästä kaikesta ajatella.

        ep:"On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee" Niinpä! :).


      • Mietiskelijä kirjoitti:

        Kiitos enkelipallo!

        ep: "Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?"

        Kyselin noita varmaan sillä mielellä, kuin moni sellainen kysyy, joka on vasta kuullut asiasta, että elämämme täällä on vain unta ja harhaa - epätodellista.

        Itse jo aiemmin kyselin, mutta en saanut vastausta. Ahdisti se, että onko kaikki sinnikkäät pyrkimykset huolehtia rakkaistaan, muistakin ihmisistä ja vähän luonnostakin, olleet ihan turhaa, ja onko kaikki kärsimyksetkin olleet aivan turhaa (eli niillä ei ole maksettu karmaa), ja varsinkin mietitytti, miten valmistelen lapsiani tähän uutiseen, jonka he väistämättä joskus kuulevat.

        Olin meditaatioryhmässä ja ohjaaja ja pari muuta Gary Renardia lukeneet kertoivat, että elämä on unta, eikä meitä ketään ole oikeasti olemassa, vaan kuvittelemme vain istuvamme siellä ringissä silläkin hetkellä. Muistan kun eräs äiti itkua pidätellen kysyi, että kun hän tästä ajaa kotiin ja katsoo sitä vauvaansa, niin eikö sitä oikeasti ole olemassa. Hänelle sanottiin ettei vauvaa ole. Itsekin olin tosi hämmentynyt - voi sanoa, että osin järkyttynyt.

        Toivoisin, että näitä asioita voitaisiin kertoa toisin - jotenkin loogisemmin ja pehmeämmin.

        Niin kai se on, että jos jonkun mielestä fyysisellä ilmentymisellä/ihmisenä elämisellä on joku tarkoitus ja karma taustalla, niin sitten on niin.
        Ja jos toisen mielestä ei ole sitä tarkoitusta, niin hänelle tämä ilmentyminen on kai "sattuman kauppaa" tai mitä tahansa, mitä hän päättääkin tästä kaikesta ajatella.

        ep:"On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee" Niinpä! :).

        Noinhan se menee. On ihmisiä jotka sanovat juuri läheisensä haudanneelle että kuolemaa ei ole?!

        Minkä noille sitten tekisi!?

        Yli 30 vuotta siten poliisi tuli pyytämään, tulisitko tunnistamaan kun maantienojasta löytyi ruumis autoilijan yli ajamana, kun siellä uhrin kassissa oli vaimoni nimi ja osoite.

        Illemmalla kun lapseni tulivat koulusta kerroin että tästälähin äiti katselee meitä tuolta "pilven syrjältä", mutta katselee kuitenkin.

        Jokainen saa maljansa täytenä sanoi Sinuhe Egyptiläinen.

        Jo lapsena minua kiinnosti: Miksi ihminen toimii kuten toimii, miksi kukaan ei toimi järkevästi? Vastauksenkin sain melko pian; kun juuri kukaan ei tiedä mikä on järkevää toimintaa.

        Ei pelastus (elämä) voi olla ydinfysiikkaa. Maailmasta on jokaisen mahdollista selvitä voittajana. Ei voi olla Jumalan, eli minun itseni syvällisimmän viisauden tahto, että pitää ymmärtää ja opiskella jotain tajuttoman moninaisia energioita ja henkiruumiita ja niiden sitä ja tätä, värejä ja tsakroja ja keskittymismenetelmiä jotta olisi (itselleen) kelvollinen.

        Siksi juuri Ihmeiden Oppikurssi kolahti minuun syvältä kun olin jo siihen ikään kahlannut liki kaiken mahdollisen Suomenkielisen eri oppisuuntia käsittelevän kirjallisuuden. Lisäksi olin tavannut ja kuunnellut kaikki Suomalaiset meediot ja tuottanut englannista lukuisen märän meedioita ja sitten löysin erittäin yksinkertaisen ja johdonmukaisen oppikurssin joka edellyttää "vain pientä halukkuutta!!" lisäksi meillä on Suomenkielinen välittäjä tavattavissa joka jo ennen Kurssin opiskelua kommunikoi kurssin sanoin ja ajatuksin, ja tekee sitä edelleen.

        Kaikki on Täydellistä NYT


      • Anonyymi
        enkelipallo kirjoitti:

        mietiskelijä kirjoittaa:
        " Egoni taas miettii - kun sehän se haluaa tietoa - että kun kaikki ilmeneminen on harhaa, niin miten sitten kuitenkin meillä on jossain mielessämme joitain syitä tai ideoita, jotka meidän on havaittava - kenen mielestä havaittava ja miksi havaittava, millä tasolla havaittava? Olethan enkeli kärsivällinen näiden kysymysteni suhteen? :)
        Moni ajattelee, että elämämme täällä pallolla (tasolla 2, eli mielikuvitus-maailmassamme) on jotenkin tarkoituksellista ja suunniteltua, vaikka se onkin pelkkä mielen projektio ja harhaa.
        Onko se niin, että täällä ilmenemisessä/tasolla 2 on kuitenkin jonkun suuren älyn, syyn ja seurausten lakien yms. mukaiset harhaelämät meillä kaikilla?"

        Tuntuu kuin olisit jäänyt vastausta vaille vai onko mielessäni vain halu ajatella sanomaasi?

        - kaikki ilmeneminen on harhaa toki jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
        - kaikki ilmeneminen on Jumalasta jos päätät niin ! (millä mielellä katsot)
        Siksi kukaan ei voi antaa anteeksi eikä uhrautua kenenkään puolesta koska kukaan ei voi nähdä mieleesi. Eli kuka tietää millä tasolla kysyt?

        Saat vastauksia suoran kun alat ajatella mitä tulit kysyneeksi ja luotat.

        On ajattelijan mielen valinta mihin päätyy, minkä valitsee. Lopulta on ainoastan yksi vastaus - rakkaus.
        - Rakasta itseäsi opit mitä rakkaus on sitten voit jakaa rakkautta, toimia rakkaudellisesti menneisyyden havainnosta riippumatta

        Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus.
        Näen sen minkä haluan nähdä. Esim. kauneus on katsojan silmässä.

        Näet ongelmat juuri sillä tasolla millä mielellä katsot. Muistele "ensirakkauttasi" Missä oli ongelmat sillä hetkellä? oletan että silloin et nähnyt "ongelmia" Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi" Ongelmat näyttäytyvät sitä hienovaraisemmin minkä enemmän alat saada kokemusta anteeksianosta. Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat. Jonkinlainen vipurahasto periaate siis?

        Silloin vihollisesi, sairautesi, on paras opettajasi.

        Kaikkien ongelmien "Äiti" on usko Jumala eroon. Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan? kiitä lopputuloksesta joka on yhtä varma kuin Rakkaus eli Jumala.

        Mielenkiintoista ja monissa kohdin Kurssin mukaista pohdiskelua!
        Kommentoin kuitenkin joitakin kohtia, miten ne Kurssissa esitetään:

        - "Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi".

        T(4, II, 11, 1-2): "Liian usein ei voida korostaa sitä, että havaintojen oikaisu (Anteeksianto, Tekemättömäksi tekeminen) on vain tilapäinen keino. Se on tarpeen vain siksi, että harhahavainnointi on tiedon este, kun taas oikea havainnointi on astinlauta tietoon."

        Kurssin mukainen Anteeksianto, Tekemättömäksi tekeminen vrt. Harj(23) kohdistuu aina SYY-tasoon eli mielessä tallentuneina oleviin MENNEISIIN KOKEMUKSIIN eikä koskaan "ongelmaan", minkä havainnoimme tällä SEURAUS-tasolla, fyysisellä tasolla.
        Mikään ongelma ei ilmene tyhjästä, vaan jokaisen taustalla on tavalla tai toisella mieleen tallentunut mennyt kokemus.
        Tähän viittasit kirjoituksessasi: "Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus."

        Anteeksiantoon liittyen olen tehnyt Kurssiin perustuvan ANTEEKSIANTO-VIDEON, kesto 13 min., mikä löytyy YouTube'sta hakusanalla Harry Tuominen.

        - "Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat."

        Tämä perustuu siihen, että on vain yksi ego, kuten on vain yksi Jumalan Poika. Me vain luulemme, että meillä on ihan ikiomat menneet kokemukset, mitkä muodostavat meidän egot, koska me luulemme olevamme erillisiä kehoja, yksilöitä.
        Itseasiassa meidän menneet kokemukset ovat koko ihmiskunnan kokemusten joukossa, ja kun annamme anteeksi, niin Todellisuutemme, Henkemme tekee tekemättömäksi, pyyhkii ainakin yhden kokemuksen mielestä pois. Mutta se pyyhkiytyy pois myös koko ihmiskunnan kokemuksista, kollektiivi-tajunnasta. Siis kaikilla on mahdollisuus "hyötyä".

        - "Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan?"

        Tässä on kysymys samasta anteeksi annosta, mitä avasin tuossa ylemmässä osassa kommenttia, eli jokaisen ajatuksen taustalla on mennyt kokemus, minkä annetaan lupa pyyhkiä pois.


    • kanavointi...

      Miksi täällä ei kukaan ota kantaa siihen faktaan, että IOK on "kanavoitu" jostain?

      Siis mitä ihmettä, kanavointi on puppua. Ja sillä pohjalla tämä koko homma lepää..?

      • Sarcisson

        Ehkä sillä ei ole mitään väliä? Suurin osa tapaamistani IOK:n lukijoista käyttää sitä henkisenä oppaana. Sen mukaan mitä kukin kokee elämässä tärkeänä. Joku muu voi lukea filosofiaa, uskontoa tai tutkia tiedettä samalla tavalla. Selventääkseen itselleen joitain itselle tärkeitä kysymyksiä tai etsiäkseen elämäänsä merkitystä. Tai vain avatakseen mieltä erilaisille asioille.

        Mitä väliä, jos homma toimii sille tyypille? Suurin osa meidän mielipiteistä ja olettamuksista lepää joka tapauksessa jonkin päällä, jonka vain hyväksymme annettuna?


      • "kanavointi on puppua"

        Kuten tuossa ylempänä on eri nimimerkkien toimesta kerrottu kanavointi on sen arvoista kuin mikä tahansa opetus minkä arvon sille opiskelija antaa. On hankala sanoa sitä harhaksi tai totuudeksi kun jokaisella on se "vapaa valinta"

        Omasta puolestani olen jo kauan kysellyt itseltäni mitä ymmärrän sanoman sisällöstä, jolloin on aivan tarpeetonta kysyä kuka tai miten sisältö on ilmestynyt tietoisuuteeni. Mika Valtari kertoi Sinuhe egyptiläisen kirjoitus rupeamasta. Oliko silloin kysymys kanavoinnista? Samoin ovat monet taiteilijat ja keksijät saaneet tietoisuuteensa erilaisia juttuja. Mistä tuollaiset ideat "pääsevät läpi" kurssissa on on juuri siihen vastaus, ja menetelmä harjoituksineen sen oppimiseksi.
        Kurssi kertoo että muitakin tapoja on, mutta lopputulos on sama.

        Ja sillä pohjalla tämä koko homma lepää..?

        kysyjän, kanavointi...2.4.2014 23:19, puheenvuorosta - sisällöstä - tulee mieleeni mikä olisi oikea allekirjoitus tai oppiarvo kyseisen kirjan sisällön auktorisoimiseksi? Tai mikä olisi yleensä tietolähteen kirjoittajan henkilö tiedot missä tahansa asiayhteydessä. Täydellä vakavuudella suhtaudun näihinkin puheenvuoroihin tälläkin palstalla, sillätavoin luon harhaa tai totuutta pontevasti omalta osaltani.

        ps. ota joku pätkä Ihmeiden oppikurssista ja mieti sen totuutta tai sisältöä. Tai mietitään porukalla.


      • Mietiskelijä

        Käsittääkseni myös esimerkiksi Raamattuun on kirjoitettu tekstejä, jotka joku on alunperin saanut ns. yliluonnollisella tavalla.

        Raamatussa on kertomuksia, joissa Jumala puhui jollekulle jylisevällä äänellä on enkeleiden ilmestymisiä milloin minnekin, neitseellinen syntymä ja monenlaista mystistä tapahtumaa.

        Jos nykyaikana joku alkaisi väittämään, että hänen takapihalleen tulla tupsahti enkeli ja sanoi niin tai että Jumala puhui hänelle ja kehoitti kirjoittamaan ylös 5 uutta käskyä, niin tällaista ihmistä pidettäisiin ihan höyrähtäneenä, mutta Raamattua monet pitävät jopa ylivertaisena ja uskovat sen sanomaan niin täysin, että noudattavat sen oppeja lähes kirjaimellisesti, eivätkä ollenkaan epäile sen sanomaa.

        Raamatussa on paljon hyvää, ja moni saa siitä apua, lohtua ja iloa elämäänsä - niin minäkin olen saanut jossain vaiheessa elämääni, mutta en saanut siitä niitä vastauksia, joita tarvitsin.

        Halusin tällä kirjoituksellani vain sanoa, että mielestäni aina tieto näistä "Jumalallisista asioista" on tullut myös jotenkin yliluonnollisella tavalla, joksi myös kanavointi lasketaan.

        Jumalan luokse/Kotiin/Ikuisuuteen on monta polkua. Suotakoon jokaiselle se polku ja se tapa, joka hänelle parhaiten sopii. :)


    • "Tuntuisi oudolta, että olisi ihan sattumanvaraista, että joku syntyy tänne vaikka sairaana ja kärsii koko elämänsä hirvittäviä kipuja vaikka köyhässä perheessä, ja lisäksi nälästä ja vaikka väkivallasta kärsien ilman mitään syytä."

      Juuri tähän kysymykseen on eri ajattelijat oivaltaneet syyn ja seurauksen lain joka ei ole yksittäisen kehon elämän aikana ehdottoman varmasti loppuun saatettu. On siis ajateltu että sama tietoisuuden sirpale jatkaa siitä mihin "aikaisempi" tietoisuuden sirpale päätyi. Keho vain väsyy ja kuluu loppuun koska kehossa ilmenee ne mielessä olevat virheelliset uskomukset fyysisenä väsymisenä ja sairautena.

      IOK.n mukaan tämä on mahdollista "sovittaa" tässä elämässä. Siellä on oma lukunsa jälleensyntymästä, mutta se kuten kaikki koko kirjan sisältö on jokaisen opiskelijan itse omaksuttava joten ei ole pakko "syntyä uudelleen" Siihen ei opeteta koska se ei ole tavoite.
      Kurssi opettaa "näkemään" vaikeudet tienviittoina oivaltaa anteeksianto ja sovitus. Sovitus tässä ei lainkaan eikä sinnepäinkään tarkoita raamatun sovitus opetusta.

      Sen sijaan Tuhlaajapoika kertomus Raamatussa on IOK.n hengen mukaista. Kun mietiskelijä lopulta kysyt (kuten jokainen) miksi on kaikki tämä? Kurssi antaa siihen vastaukseksi -Koska Jumala halusi itselleen Pojan - joten Tuhlaaja Poika on Jumalan tahto sinänsä. Ilman sinua Taivas olisi puutteellinen. Siinä on sinun tai minun "olemisen" tarkoitus korkeimmalta tasolta katsottuna. Sieltä katsoen olemme unessa, ja vain joskus syvimmässä kiitollisuuden ja rakkauden tilassa meistä kajastaa hiukan "valoa"

      Kuhan olemme hiukan kiertäneet mualimaa ja ostettu taloja ja tavaraa, Isä odottaa ja ottaa avosylin vastaan jokaisen...

      • Mietiskelijä

        Kiitos enkelipallo! :)


    • Mietiskelijä

      http://www.nic.fi/~laan/ego.htm Buddhalaisia opetuksia. Jälleensyntymästä:

      Jamgon Kongtrul Rinpoche: ”Ei ole olemassa sielua koska ei ole pysyvää ja konkreettista itsenäistä kokonaisuutta, mutta on tajunta, joka luo jälleensyntymien kierron.

      Onhan niin, että ei voida todistaa itsellä olevan mitään perustaa todellisuudessa –ei voida todistaa itsen olevan olemassa. Miten jokin, joka ei elä maailmassa voi elää eri elämiä? Ainoa perusta sille on tajunta.

      On muistettava että mikä se sitten onkin joka sanoo ”minä”, käyttää sanaa jollekin sellaiselle joka ei todella ole olemassa. Käy niin, että tajunta luo erilaisia tilanteita ja sitten ”minä” hyppää mukaan yhdistäen itsensä tilanteisiin. ”Minä olen jälleensyntynyt” tai ”minä olen sielu” alkaa tajuntaan tarrautumisprosessilla.

      Powa (tajunnan siirto) -harjoitus antaa ohjeet miten tajunta siirretään pois kehosta kuoleman hetkellä niin, että se ei etsi negatiivista jälleensyntymää. Sanotaan että pitäisi antaa tajunnan muuttaa majaa mutta ei ”minän”.
       
      Tajunnan jatkumo ja karman jatkumo ovat identtiset. Tunnistetun jälleensyntymän eli tulkun tapauksessa hyvän edellisissä elämissä kerätyn karman voima saa aikaan myönteisen tuloksen nykyhetkellä. Jos tajunta ja karma olisivat eri asioita, karma voisi mennä yhtäälle ja tajunta toisaalle, eikä se tajunta, joka karman loi, olisi yhdistetty karman tulokseen. Koska ne ovat olennaisesti identtiset ja yhteinen jatkumo, tajunta, joka luo ne teot, joilla on kausaalisia vaikutuksia, on sama tajunta kuin se, joka kokee noiden tekojen tulokset.”

    • ---

      Jälleensyntymä on tapahtuma, mikä näyttää tapahtuvan vaikka todellisuudessa mieli ei koskaan voi "asua" kehossa. Kaikki on siis havaintoja.

      Renardin Rakkaus ei ole unohtanut ketään -kirjassa on mielenkiintoinen kappale "Matka elämien välillä", mikä varmasti valaisee asiaa jos kiinnostaa.

      • Anonyymi

        Eräiden aivotutkijoiden mielestä mieli onkin kehon ulkopuolella.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eräiden aivotutkijoiden mielestä mieli onkin kehon ulkopuolella.

        Mieli ei ole kehossa, se on mielessä 👼


    • Virkistävää keskustelua

    • Anonyymi

      " Ajattelen myös osin niin, että koko tämä fyysinen ilmetyminen on tavallaan unta."

      Niin onJälleensyntymiset koetaan vain unen sisällä Kurssin mukaan.
      Koko unesta ja jälleensyntymisten kokemisesta vapautuu jossakin näennäisessä fyysisessä elämässään kun on antanut kaiken täysin anteeksi (huomaa siis anteeksi antaminen Kurssin mukaan määriteltynä) ja muistaa Jumalan.

    • Anonyymi

      Podiskelijana oli nimimerkki "Mietiskelijä".

      Mielenkiintoista ja monissa kohdin Kurssin mukaista pohdiskelua!
      Kommentoin kuitenkin joitakin kohtia, miten ne Kurssissa esitetään:

      - "Toisinsanoen älä katso ongelmia muuten kuin sen hetken että tuonkin saan antaa pois, tuosakin on mahdollisus nähdä toisin, eli antaa anteeksi".

      T(4, II, 11, 1-2): "Liian usein ei voida korostaa sitä, että havaintojen oikaisu (Anteeksianto, Tekemättömäksi tekeminen) on vain tilapäinen keino. Se on tarpeen vain siksi, että harhahavainnointi on tiedon este, kun taas oikea havainnointi on astinlauta tietoon."

      Kurssin mukainen Anteeksianto, Tekemättömäksi tekeminen vrt. Harj(23) kohdistuu aina SYY-tasoon eli mielessä tallentuneina oleviin MENNEISIIN KOKEMUKSIIN eikä koskaan "ongelmaan", minkä havainnoimme tällä SEURAUS-tasolla, fyysisellä tasolla.
      Mikään ongelma ei ilmene tyhjästä, vaan jokaisen taustalla on tavalla tai toisella mieleen tallentunut mennyt kokemus.
      Tähän viittasit kirjoituksessasi: "Havainnot tällä maailman tasolla ovat aina sidoksissa menneisyyden (kulttuuri, uskonnot, elinympäristö) kokemuksiin joten ne eivät voi olla tämän hetken totuus."

      Anteeksiantoon liittyen olen tehnyt Kurssiin perustuvan ANTEEKSIANTO-VIDEON, kesto 13 min., mikä löytyy YouTube'sta hakusanalla Harry Tuominen.

      - "Kurssi kertoo että kun yksi antaa anteeksi monet jopa tuhannet vapautuvat."

      Tämä perustuu siihen, että on vain yksi ego, kuten on vain yksi Jumalan Poika. Me vain luulemme, että meillä on ihan ikiomat menneet kokemukset, mitkä muodostavat meidän egot, koska me luulemme olevamme erillisiä kehoja, yksilöitä.
      Itseasiassa meidän menneet kokemukset ovat koko ihmiskunnan kokemusten joukossa, ja kun annamme anteeksi, niin Todellisuutemme, Henkemme tekee tekemättömäksi, pyyhkii ainakin yhden kokemuksen mielestä pois. Mutta se pyyhkiytyy pois myös koko ihmiskunnan kokemuksista, kollektiivi-tajunnasta. Siis kaikilla on mahdollisuus "hyötyä".

      - "Hyväksy ykseys Jumaluuteen antamalla anteeksi omat ajatuksesi "maailmasta" mitä se sinulle tarkoittaakaan?"

      Tässä on kysymys samasta anteeksi annosta, mitä avasin tuossa ylemmässä osassa kommenttia, eli jokaisen ajatuksen taustalla on mennyt kokemus, minkä annetaan lupa pyyhkiä pois.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mulla on niin ikävä sua mies

      taas senki hunajakipon mies. Tai aina :)
      Ikävä
      284
      1770
    2. Slava Ukraine-mölisijöiden vuoksi Suomi syöksyy nyt synkkään lamaan

      Eivät tainneet mölisijät tajuta millaisia kustannusseurauksia tästä maalle ja sen kansalaisille seuraa.
      Maailman menoa
      428
      1620
    3. Eikö olenkin niin, että

      jos sinulla mies on ikävä, niin sinä otat yhteyttä vaikka sinua olisi kielletty. Jos, oikeasti tuntee ja haluaa, sitä taistelee.. eikös? Teen vain
      Ikävä
      64
      866
    4. Ernan pahoinpitely

      Erna pahoinpidelty. Törkeää Seiskalta nimittää tuota kissatappeluksi. Erna kertoo tässä lehtijutussa että hänellä on turvamies aina yöelämässä. Missä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      38
      829
    5. Beata Papp gold digger (Leppilampi)

      Kivasti nuori nainen turvasi toimeentulonsa kun antoi setämihelle. Naiset!!! Kyllä niitä setämiehiä löytyy aina vaikka naama ois kuin petolinnun perse
      Kotimaiset julkkisjuorut
      22
      817
    6. Millanen oli tunnereaktio

      Millanen tunnereaktio oli viimeksi ku kaipauksen kohteen näit?
      Tunteet
      54
      755
    7. Paras muistosi hänestä?

      Mitä muistoa muistelet mieluiten ikävöimästäsi ja miksi?
      Ikävä
      65
      730
    8. Miksi Sanna pukeutuu kuin katuhuora?

      Phyi! https://www.is.fi/viihde/art-2000009002181.html
      Maailman menoa
      220
      709
    9. Martina taistelija.

      WSOY tällä hetkellä listan kärjessä, eli myydyin kirja.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      668
    10. Sopiiko sinulle?

      Jos nyt kaikesta huolimatta löydettäisiin yhteistä aikaa niin, että voisimme keskustella tämän sotkeentuneen lankakerän auki. Jos et itsesi vuoksi, ni
      Ikävä
      28
      650
    Aihe