Luin tämän vuoden VAKAVA-kokeen pääsykoemateriaalia ja siellä silmiini pistivät sanat viipe ja tarkkaavuus. Itse käyttäisin sanoja viive ja tarkkaavaisuus. Ovatko nämä materiaalissa esiintyneet sanat kirjoitettu oikein ja kuinka ne taipuvat? Olisin kiinnostunut myös niiden alkuperästä. Kiitos kaikille äidinkielineroille!
Suomen kieli
vakavaopiskelija
775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi kysyt täältä, kun voisit etsiä tiedon itse hyvin nopeasti ja saada siinä samalla ylimääräistäkin?
"Keskustele kielistä ja kieliopista. Onko sinulla ongelmia käännöksen kanssa? Mikä olikaan oikea sanamuoto?"
Tuo kyllä viittaa siihen, että täällä voisi pelkästään pyytää apuakin. Ja sehän riippuu siitä, kuka tuntee harrastusta vastata tällaisiin kysymyksiin (sinä ilmeisesti et). Eivät kaikki osaa tai pysty tehokkaaseen tiedonhakuun Internetistä.
Koitin kyllä googlettaa näitä sanoja, mutta en löytänyt mitään kunnolista tietoa. Ajattelin siksi tarkistaa täällä, jos joku sattuu tietämään :)
Voisin koettaa arvata jotain, koska yleensä asiasta tietävät nostavat tärkeinä päätään heti, kun joku muu yrittää vajailla tiedoillaan auttaa. ;)
Tuo "viipe" ei varmaan ole esiintynyt materiaalissa tuollaisenaan? Sana "viive" nimittäin taipuu viive:viipeen (kuten taive:taipeen). Vahva-asteiset taivutusmuodot ovat tämän sanan kohdalla kuitenkin nykykielenkäyttäjille sen verran vieraita, että muistaakseni viive:viiveen tuli hyväksytyksi jokin aika sitten.
En tiedä, kuinka "tarkkaavuus" ja "tarkkaavaisuus" erotetaan virallisesti toisistaan, mutta itselleni "tarkkaavuus" voisi olla enemmänkin henkilön ominaisuus ja "tarkkaavaisuus" taas hetkellistä toimintaa. "Tarkkaavuus" on kyllä minunkin korvaani kömpelö samaan tapaan kuin "tunnettuus" tai "tuttuus". Tämänkaltaiset sanat pulpahtelivat yleisempään käyttöön mielestäni joskus viitisentoista vuotta sitten tai ainakin tavoittivat minun korvani silloin. Mikäpä siinä, onhan niillä oma merkityksellinen tehtävänsä.
Tämäkin auttoi, kiitos! :)
Ehkä mainitsemasi sanat kuulostavat kömpelöiltä, jos korva ei ole niihin tottunut, mutta se ei mielestäni ole mikään syy jättää hyödyntämättä keinoja, jotka kielessä sanojen johtamiseen on. Joidenkin mielestä kuulostaa kömpelöltä sanoa "tänäinen", mutta ei "eilinen" tai "huominen". Mitään syytä siihen ei ole - paitsi tietenkin tottumaton korva.
Siis; eilinen, eilen, eilispäivänä
huominen, huomenna, huomispäivänä
tänäinen, tänään, tänäispäivänä.