Kesätöihin mansikanpoimijaksi

Lukioikäisenä olin kahtena kesänä noin pari viikkoa kumpanakin. Työt alkoivat aamulla seitsemältä, ja noin kolmen aikaan lopeteltiin. Välillä pidin noin puolen tunnin ruokatauon ja pari lyhyempää taukoa.

Urakkapalkallahan tuota tehdään, eli senttiäkään ei tule itsestään. Hyvä puoli on se, että taukojakaan ei ainakaan minun työpaikallani kytätty sekuntikellon kanssa. Tilalla, jolla olin maksettiin kilomäärän mukaan, joissain paikoissa maksetaan poimittujen korillisten mukaan. Kilopalkka on mielestäni reilumpi, ei ainakaan tule tulkintaeroja siitä, pitääkö kori poimia kukkuralleen täyteen vai riittääkö reunan tasalle jne. Loppukesää kohti kun marjat vähenivät ja työ hidastui, sain vähän korotusta kilohintaan. Parhaina päivinä poimin 40 kiloa, keskiarvo kuitenkin ehkä noin 30-35 kiloa. Ei mikään maailmanennätystahti siis, mutta minulle ja työnantajalle riittävä.

Palkka lomakorvauksen kanssa minulla oli noin euron kilo, eli ei sillä rikastumaan pääse mutta kyllä se ensimmäiseksi työpaikaksi on tyhjää parempi. Selkään sattui kyllä ja välillä oli pakko nousta venyttelemään. Mukavaa poiminta-asentoa ei taida olla olemassakaan, siedettävä löytyy kokeilemalla. Itselläni penkki oli jalkojen välissä ja etenin peruuttamalla. Välillä myös sai opastaa itsepoimijoita siitä, mistä kohtaa kannattaa lähteä poimimaan.

Jos ei muuta työtä ole tarjolla niin totta kai kannattaa kokeilemaan lähteä, aina sitä on yhtä kokemusta rikkaampi.

Olin mansikkatilalla, missä oli kaikenlaista marjanpoimintaa. työ oli aika raskasta ja välillä oli jalat kipeänä ja sateella poimiminen ei ollut kivaa mutta oli tosi kivat työkaverit ja muuten sielä oli tosi kivaa kun sai työskennellä kivassa porukassa