Olen seurustellut pian kaksi vuotta avomieheni kanssa. Tutustun työn kautta uusiin ihmisiin usein, mutta yksi on jäänyt vaivaamaan mieltä jo useammaksi kuukaudeksi. Hän on kihloissa. Pari viikkoa sitten hän sanoi kännissä olleensa ihastunut minuun jo pidemmän aikaa. Sen pidemälle suhteemme ei ole edennyt. Olemme aina viihtyneet hyvin yhdessä ja ihmisenä hän on sellainen, että kaikki varmasti pitävät hänestä. Avomieheni myös.
Olen yrittänyt oikeasti saada hänet pois mielestä, mutta huonolla menestyksellä... Häneen on jotenkin mielettömän helppoa olla ihastunut. Hän on lähettänyt minulle muutaman tekstiviestin ja sähköpostin viime tapaamisen jälkeen, ja sanoo samaa. Puhuttiin, että tässä ei ole mitään järjeä, meillä molemmilla on kotona asiat periatteessa ihan hyvin. Silti toinen vain pyörii mielessä.
Joskus tuntuu, etten saa kotona ihan niin paljon hellyyttä ja varsinkaan sanoja siitä että olen hänelle se "maailman tärkein", ja että miehenikin uskoisi, että suhteellamme on pitkäkestoinen tulevaisuus. Olen yrittänyt sanoa miehelleni siitä, mutta jotenkin vituttaa kun aina joudun kyselemään jos haluan jotain tietää hänen tunteistaan. Tähän asti olen kuitenkin ajatellut että hän olisi minulle se oikea, mutta onko näin jos olen "pystynyt" ihastumaan toiseen?
Mitä voin tehdä? Sovimme jo "ihastuksen" kanssa ettemme ota toiseen yhteyttä kuin työasioissa. Niitä tosin tulee tulevaisuudessa olemaan nykyistä paljon enemmän.
Vaikka kuinka yritän taistella ihastumisen tunnetta vastaan ja ajatella että minulla on nyt kaikki mitä haluan, silti tunnen aina mieletöntä kihelmöintiä kun kuulen hänen nimensä, nään nimen s-postissa tai kännykän näytöllä... Huijaanko itseäni kun kuvittelen että nykyinen suhde on sitä mitä haluan? Ei kai ihastuminen ole mikään syy siihen ettei mene hyvin vaan seuraus siitä kun ei ole tyytyväinen.
Pyydän nyt saada kuulla pitkiä suhteita kokeneilta kokemuksia. Onko tämä vain ohimenevää vai pitäisikö hälytyskellojen soida?
Olen yrittänyt oikeasti saada hänet pois mielestä, mutta huonolla menestyksellä... Häneen on jotenkin mielettömän helppoa olla ihastunut. Hän on lähettänyt minulle muutaman tekstiviestin ja sähköpostin viime tapaamisen jälkeen, ja sanoo samaa. Puhuttiin, että tässä ei ole mitään järjeä, meillä molemmilla on kotona asiat periatteessa ihan hyvin. Silti toinen vain pyörii mielessä.
Joskus tuntuu, etten saa kotona ihan niin paljon hellyyttä ja varsinkaan sanoja siitä että olen hänelle se "maailman tärkein", ja että miehenikin uskoisi, että suhteellamme on pitkäkestoinen tulevaisuus. Olen yrittänyt sanoa miehelleni siitä, mutta jotenkin vituttaa kun aina joudun kyselemään jos haluan jotain tietää hänen tunteistaan. Tähän asti olen kuitenkin ajatellut että hän olisi minulle se oikea, mutta onko näin jos olen "pystynyt" ihastumaan toiseen?
Mitä voin tehdä? Sovimme jo "ihastuksen" kanssa ettemme ota toiseen yhteyttä kuin työasioissa. Niitä tosin tulee tulevaisuudessa olemaan nykyistä paljon enemmän.
Vaikka kuinka yritän taistella ihastumisen tunnetta vastaan ja ajatella että minulla on nyt kaikki mitä haluan, silti tunnen aina mieletöntä kihelmöintiä kun kuulen hänen nimensä, nään nimen s-postissa tai kännykän näytöllä... Huijaanko itseäni kun kuvittelen että nykyinen suhde on sitä mitä haluan? Ei kai ihastuminen ole mikään syy siihen ettei mene hyvin vaan seuraus siitä kun ei ole tyytyväinen.
Pyydän nyt saada kuulla pitkiä suhteita kokeneilta kokemuksia. Onko tämä vain ohimenevää vai pitäisikö hälytyskellojen soida?
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos haluat nykyisen suhteesi kestävän, niin älä ala etsiä siitä virheitä. Koska varmasti siitä löytyy pieniä asioita, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä ja jos alat keskittyä niihin, ne kasvavat ja poks -kohta "saat" syyn pettää.
Eli viisas teko, että ette ole tämän toisen kanssa sen enempiä yhteydessä. Keskity omaan suhteeseesi ja mieti kaikkia yhteisiä hyviä aikoja. Puhu miehellesi enemmän, keskittykää toisiinne ja tehkää töitä suhteenne eteen. Kerro toiveistasi ja peloistasi painostamatta miestäsi.
Ei nykyinen miehesi täydellinen ole (koska jokaisessa meissä on virheemme), mutta muista, että ero olisi repivää kaikille osapuolille ja sen jälkeen uuden suhteen aloitus ei olisikaan niin ihanaa, kun ihastuneena kuvittelee. Muistot vanhasta suhteesta ja siihen liittyvistä asioista vainoaisivat uudessa tilanteessa. Samoin huono omatunto.
Jos olisit palavasti rakastunut tai hän, ette olisi tehneet sopimusta, että tapaatte vain työasioissa. Hän olisi lähtenyt tai sinä. On mahdotonta, että kenenkään ihmisen kanssa ei olisi mukava olla ja samoja arvoja, silloinhan olisit erakko tai hirviö. Aina löytyy joku samalla aaltopituudella oleva, se ei kuitenkaan ole parisuhteen perusta, siihen vaaditaan enemmän.
En tiedä mistä alkaisin mutta toivon ettei sulla ole samanlainen polku edessä...Niin samalta kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut kolme vuotta sitten... Itse olen ollut yhdessä mieheni kanssa 13 vuotta ja on lapset ja talo yms.Siis kaikki asiat hyvin ei mitään ongelmia kotona mutta silti tää toinen mies vaan valtas ajatukset... Siitä on kolme vuotta ku tää alko olin silloin 24v. ensin viattomasti jutellen..Tyyliin "ai että mä oon susta aina tykänny"..Oltiin siis hyviä kavereita jo ennen kuin tapasin mieheni..Itsetuntoa kohottavaa leikittelyä se oli minulle kahden lapsen äidille aluksi mutta...Sanoisin että vaatii todella hyvää muistia lähteä kokeilemaan "mitä jos leikkiä" toisen selän takana..Keksiä mitä ihmeellisimpiä syitä miks pitää taas lähteä kotoa koska pakkohan on nähä ja lääkitä ikäväänsä..Mutta ihastukselle ei tosiaan voi mitään..Kuinka monesti yritinkään päästä irti ja unohtaa mutta voi sitä onnea taas ku tuli viesti tai jotain...
Tilanne nyt on mielenkiintoinen n. viikko sitten päädyttiin lopulta samaan sänkyyn..Kivaa oli mutta tiesin että viimeistään tuon kokemuksen jälkeen on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen..
Alkoi käydä jo niin raskaaksi elää kaksoiselämää.
Päätös oli lopulta helppo mutta paljastumisen pelko on vielä vahva.. Aina joku näkee...
ootko ajatellut miltä sun miehestä tuntuu??
Minusta ei ainakaan tuntunut mukavalta,kun ex teki samalla tavalla mulle.
Olimme vuosia olleet naapureita. He olivat ystäviämme. Minä vaimon ja mieheni tämän toisen miehen. Totta kai olin aina tuntenut vetoa tähän komeaan, ihanaan mieheen. Monta muutakin syytä kuin ulkonäölliset.
Kunnes eräänä kertana, hän oli paikassa, jossa olin mieheni kanssa. Hän oli humalassa, minä vähemmän. Hän tuli lähelle ja alkoi lähennellä. Minä tietenkin ihmettelin ja sanoin mitäs tämä on. Hän sanoi, etten halua tietää. Kertoi haluavansa minua. No, yö ei ollut tämän jälkeen helppo. Valvoin ja mietin. Ja monia asioita näinkin eri tavalla. Hänen huomaavaisuutensa, aina huomasi, jos olin tehnyt hiuksilleni jotain, ym. Tätä ennen olin jo päättänyt että olen onnellinen oman mieheni kanssa, koko avioliittomme ja sitä ennenkin olen tuntenut olevani etsimässä edelleen sitä oikeaa.
No, tämän miehen kanssa ei kyllä kummempia. Soiteltiin, mutta emme ole tavanneet kahden kesken. Tapaamme muutenkin perheiden kesken. Mutta kaikenlaista on kuitenkin välillämme ollut. Niin kummallakin lapsia. Mutta monta vuotta olin ihan hajalla tämän takia. Odotin tapaavani häntä. Mutta niin vaan aika tekee tehtävänsä. Nyt olen jo rauhoittunut, mutta oma liittoni natisee. Enkä teidä kuinka käy. Hänkin ehti niinä muutamina kertoina antaa minulle sanallisesti jo niin paljon, jota oma mieheni ei koskaan. Ja voi että se on lopulta vähän. Aina mieheltäni sai olla kyselemässä ja pyytämässä niitä kehuja, nythän olemme vieraantuneet toisistamme. Joten tämän tarinan loppua en vielä tiedä. Mutta järisyttävä kokemus tämä toinen mies oli ja on.
..myös minulle.. työasioissa tapasin miehen, jonka läheisyydessä tuli tunne, että on pakko saada koskettaa.. meni muutamia vuosia, oma parisuhde alkoi natista, ja tuo toinen mies hiipi ajatuksiin yhä useammin. Ajauduimme suhteeseen, joka oli pitkään varsin viaton, pääasiassa puhelimessa höpöttelyä. Sitten menimme sänkyyn, kerran toisensa jälkeen, milloin missäkin, tilaisuuksia tipahteli eteen tuon tuostakin. Itse erosin, mies on liitossaan edelleen eikä aio erota, tosin olen tiennyt sen koko ajan. Mietin vain sitä, kuinka hajalle saan itseni tässä suhteessa, odotan aina vaan vaikka tiedän että mies tahtoisi jo lopettaa vaimonsa pettämisen, itse hän kuitenkin aina soittaa, minä olen päättänyt etten häntä ala vainoamaan. En kuitenkaan pysty sanomaan ei. yhdenlaista elämänsä tuhlaamista tämäkin..
on täysin luonnollista toimivassa ja tyydyttävässäkin parisuhteessa; ole onnellinen siitä kyvystä! Ihastumisella ei ole mitään tekemistä oman kumppanin kanssa.
Minna ,minna monesko vaihokki sulla on menossa kauanko edellinen kesti tai sitä edellinen?
Sinussa on jotain niin tuttua nimeä myöten!
Hei,
Kaikkihan on loppujen lopuksi kuitenkin hyvin yksinkertaista, jos ei ole lapsia. Teitä on kaksi aikuista ihmistä, olette ihastuneet toisiinne - anna ajan hieman kulua ja katso miten käy. Menetettäväähän ei hirveästi ole.
Minusta sinulla pitäisi hälytyskellojen soida. Niiden pitäisi varoittaa sinua siitä, millaisen miehen kanssa olet ehkä koko loppuelämäsi. Tarkoitan siis tätä nykyistä avomiestäsi. Olette olleet yhdessä vasta kaksi vuotta, ja siitä huolimatta ihastut palavasti johonkin toiseen. Sinun pitäisi ehdottomasti ajatella nykyistä suhdettasi ja sen pysyvyyttä.
Pieniä ihastuksia tulee ja menee, vaikka parisuhteessa olisikin. Minä olen onnellisesti naimisissa, mutta siitä huolimatta ihastuin yhteen naiseen jokin aika sitten. Kaikki tuntui menevän yksiin tämän naisen kanssa. Meillä oli hauskaa, ja erilaisissa juhlissa huomasin olevani usein tämän naisen seurassa. Oli jännää lähestyä häntä ja löytää hänen käytöksestään merkkejä siitä, että hänkin oli ihastunut minuun.
Tuo ihastuminen meni kuitenkin nopeasti ohi. Se oli vain sellainen ohimenevä juttu. Minun ei myöskään tehnyt mieli pettää vaimoani, enkä sopinut mitään tapaamisia tuon toisen naisen kanssa. Sen sijaan ihastukseni vaimooni ei mene ohi. Toki on aikoja, että elämme vain tasaista arkea. Sitten välillä se alkuaikojen rakastuminen jysähtää päälle. Esimerkiksi eilen koin sen, kun menin töiden jälkeen kotiin. Vaimoni oli puutarhassa ja käveli sieltä autolleni. Sydämessäni oikein jysähti, kun katsoin häntä. Tunne oli sama kuin seurustelun alkuaikoina. En koskaan ole tuntenut ihastusten yhteydessä samaa tunnetta. Tunnetko sinä vastaavaa miehesi kanssa?
Miksi uutta suhdetta pitäisi väkisin ylläpitää? Sanotaan, ettei parisuhde säily, jos sen eteen ei tee töitä. Tämä on totta - pitkällä aikavälillä. Sen sijaan uuden suhteen pitäisi mennä eteenpäin omalla painollaan. Suhteessa pitäisi olla kemiaa niin paljon, ettei se jämähdä heti alkumetreille. Jos se jämähtää, niin mistä se kertoo?
En neuvo sinua mihinkään. Sinun täytyy itse löytää omat ratkaisusi. Mieti kuitenkin nykyistä suhdettasi. Minusta on aika hälyttävää, että joku toinen mies saa sinussa aikaan tuollaisen reaktion vain kahden vuoden seurustelun jälkeen.
Mieti tarkkaan. Se on vain ihastus ja kun tutustut paremmin se voi olla ihan muuta kuin olit luullut. Jos sulla menee nykyisen kanssa hyvin...tee työtä teidän suhteen eteen. Uuteen ihastuminen on normaalia...mutta jätä se siihen ja ole järkevä..ettet kadu myöhemmin!