Pizzaa ja geenejä

Konstailemattomana ruokana pizza sopii luonteeltaan varsin monenlaiseen nälkään niin töissä, pikkujuhlissa kuin vapaa-ajan riennoissakin. Sillä voi aloittaa aamun ja päättää pitkän päivän. Lounaaksikin se soveltuu erinomaisesti. Räntäsateisena syysiltana kumppanin kanssa jaettu pizza kohottaa mielialaa paremmin kuin mikään reseptilääke. Yksinäiselle kulkijallekin aurinkoisten ihmisten tarjoama iloinen ruoka tarjoaa vatsantäytteen lisäksi toivon paremmista keleistä ihmissuhderintamalla.

Välimeren ympäristössä syntyneet kantavat perimässään kuumaa tempperamenttia joka sekä kiivastuu että rakastuu yhtä helposti ja osoittaa sen myös. Jokainen joka istuu pizzeriassa vesi kielellä, voi aistia suurten tunteiden käyvän keittiössä, kun taikinaa vaivataan ja pidellään vahvoilla käsivarsilla. Nuo miehekkään karvaiset käsivarret saattaisivat helposti repiä herkässä tilassa olevan taikinan riekaleiksi, mutta ne vain hellästi pakottavat sen tahtoonsa ja asettavat haluttuun muotoon. Vuosituhansia välimeren suolapurskeissa ja mausteisissa marinoituneet kädet taputtelevat taikinaa hellästi ja antavat sille jäljittelemättömän arominsa, joka ei maistu saippualta taikka käsidesiltä. Taikina elää miehen mukana ja saa hänestä osansa. Asiakas on osa pitkää jatkumoa ja tuntee sen koko kehossaan.

Suomessa alkuasukkaiden ruokalat, joissa jäljitellään jumalaisen ruuan tarkoituksenmukaista muotoa ja ylimaallista makua, eivät luonnollisestikaan tehtävässään onnistu. Asiakas saa kuvainnollisesti ämpärillisen kylmää vettä niskaansa jo kohdatessaan tarjoilijan katseen ensikerran. Vaikutelma ei tietenkään muutu tulevien kohtaamisten myötä, vaan laatu on tasapuolista maailman tappiin saakka. Kaikki pikkutarkasti ja jäykästi noudatetut ja rakastetut säännöt ovat selkeästi tärkeämpiä kuin asiakas ja hänen huomioimisensa. Kaikki kotimaasta, sen oloista, ihmisistä ja säänöistä johtuvat ikävyydet, vaikeudet ja vastenmielisyydet ovat läsnä. Syöt lakien, asetusten ja ohjeiden mukaista ruokaa ilottomassa ympäristössä pahantahtoisten ihmisten ympäröimänä. Varmasti yksikään paljon pelätty bakteeri ei ruokaan asti pääse näissä keskitysleiriä muistuttavissa olosuhteissa.

Vieraslähtöinen ruoka ei istu suomalaiseen kansanluonteeseen. Siitä tulee sielutonta ja yhtä tylsää kuin meistä, vaikka reseptejä noudatettaisiin sairaalloisen pikkutarkasti.

Jos ruokaa täytyy välttämättä tarjota litteässä muodossa, voitaisiin suomalaista perinneruokaa muokata uudelleen. Suomalainen tuntisi olonsa luonnollisemmaksi ympäristössä, jossa tarjoiltaisiin yliajettua kalakukkoa taikka karjalanpaistia pettuleivällä. Näissä paikoissa voisi saada itä-suomalaisille ominaista iloista palvelua, joka tarttuu jopa asiakkaaseen. Länsi-suomalaisittain tarjolla olisi veripalttua ja limppua. Näissä paikoissa asiakkaaseen ei tarttuisi muu kuin portsari ulosheiton myötä.