Tatuoitu rokkari ei olekaan jännä

Ei vaan pielessä on tuon trubaduurin kostuumit.

Ihan tuubatarinaa taas tuutin täydeltä. Mitkään vaatteet tai ulkonäkö ei hyvää artistia pudota levylistoilta eikä jätä unohduksiin. Tuossa artikkelissa viitattiin ehkä Jani Wikholm ja Koop Arposeen tyyliin, jotka aloittivat ihan oman soolouransa tyyliltään vähän vanhahtavalla ja ei niin nuoriiin menevällä musajutuillaan. Heidän taitonsa ei vaan mielestäni ollut riittävän hyvä pitämään heitä suosiossa. Tylsän latteat Suomibiisit, jotka sopivat mielummin hämyiseen kappakkaan ja bubeihin ja hikisille tanssilavoille, mutta jossa ei ole sitä biisille menevää iskevää juttua, jolla kansan korvat saadaan herätettyä.

Kyllä ruutupaita Arttu Viskari ja muut todelliset musiikkialan ammattilaiset Juha Tapio ja Anssi Kela sun muut ovat ihan omalla ammatti ja,- biisien tekemistaidollaan pysyneet kaiken ikäisten kansan suoiossa. Heidän osaamisensa ei ole ulkonäössä vaan osaavat tehdä itse biisejä, säveltää, sanoittaa, sovittaa, laulaa ja esiintyä vaikka ruutupaita päällä, niin itse tuote - siis biisi myy, ei artistin olemus.

Tyyli ei vaikuta..ei ruutupaita, ei kilot eikä korut. Ainoa mikä vaikuttaa on täydellisesti kansan mieleen osuva hyvin tehty biisi ja artistin omaleimainen persoona.

Tässä yksi asiansa osaava kestosuosikki perujamppa, joka ei esittelyjä kaipaa ja ruutupaita ei hänen suosiotaan ole laskenut...olkaa hyvä

http://www.youtube.com/watch?v=ck70M0znk6Q

Väärin. Tatuoitu rokkari on jännä silloin, kun hän on tatuoitu rokkari. Jos ei tee levyjä eikä pysy lööpeissä, vaikutus tietenkin lakkaa.

Noniin, noniin, jos taas unohdettaisiin jännät rytmimunat. Suosittu rokkari on aina parasta A-ryhmää, tämä lienee jo selviö, eikä kaipaa kertausta.