1,5 v lapseni on aika herkkä ja arka kun näkee vieraita ihmisiä. Ensimmäinen reaktio kun näkee uuden ihmisen joka kiinnittää häneen huomion on päästä äidin syliin. Jos käymme muskarissa niin ei tykkää kävellä lattialla, pitää kädestä yms. vaan lähes aina vaan haluaa syliin. Ei siis hassuttele muiden tapaan ja ota kontaktia toisiin lapsiin yms. haluaa vain katsella vierestä ja ahdistuu jos saa huomiota. Jos menemme uuteen paikkaan haluaa olla sylissä ja tarkkailla tilannetta sivusta muttei osallistu. Tämä on outoa kun kotona on todellakin vilkas kaveri ja riehakaskin mutta jäätyy, kun näkee ihmisiä. Sitten kaikki ihmettelee kuinka rauhallinen lapseni on, vaikka mielestäni se on vain varautuneisuutta ja ujoutta, kun kotona on kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Onko muita joilla samantapainen lapsi siis hitaastilämpiävää sorttia?
Kaikeanlisäksi kotona ilmaisee paljon helpommin kaikki tunteenpurkaukset jos vaikka kaatuu niin itkee helpommin kuin muualla. Tämä on aika raskasta, olispa meininki samanlaista kuin kylässä ettei ottais aina nokkiinsa joka ikisestä asiasta :( rakastan lastani mutta on luonteenpiirteiltään melko erilainen kun minä, minä itse olen aina ollut rohkea ja reipas ja helpostilähetyttävä joten meidän yhteiselossa tulee aika usein vastoinkäymisiä kun olemme niin erilaisia silloin kun olemme ihmisten ilmoilla. En tietenkään tuomitse lasta, mutta olen vähän kyllästynyt aina rohkaisemaan toista kun on niin herkkä sivustaseuraaja. Onko lapseni normaali vai vain introvertti luonteeltaan?
Onko lapseni normaali?
6
355
Vastaukset
- Rauhallinen tyttö
Hei! Olipa kiva lukea kirjoituksesi, koska oma lapseni kuullostaa täysin samanlaiselta tapaukselta! Nykyään tapaa vain niitä reippaita muksuja, joten oma rauhallinen tyttöni vaikuttaa kovin erilaiselta kuin muut lapset.
Meillä alkoi voimakas vierastaminen 6 kk iässä,joka sitten vain jatkui ja jatkui.....
Kaikki uudet tilanteet, paikat ja ihmiset saivat tytön takertumaan minuun tai itkemään.
Jossain vaiheessa alkoi jo vähän masentaa kun tuntui ettei voi edes kauppaan mennä kun tyttö siellä pelkää ihmisiä, jotka saattavat tulla höpisemään jotain.
Meillä tyttö on myös kotona erittäin reipas tapaus. Omaa tahtoa kuuluu ja näkyy.
On myös riehakas ja liikkuvainen, toisin kuin muualla nyhjää vain paikoillaan.
Tyttö myös kotona on alkanut puhumaan, mutta muualla ei montaa sanaa uskalla sanoa. Lapsi on siis 2 vuotias ja muut luulevat ettei tyttö osaa puhua ollenkaan kun ei vaan uskalla muualla kuin kotona. Aina pitää patistaa ja kannustaa.
Lohdutukseksi voin sanoa että nyt pikkuhiljaa tyttöön on tullut vähän sitä reippautta.
Varmaan osaksi sen ansiosta, että ollaan käyty paljon kerhoissa jne.
Nyt ottaa jo kontaktia muihin aikuisiin ja vanhempiin tyttölapsiin. Reippastuu siis selvästi jo päivä päivältä:) ja tuntuu kyllä hyvältä että voidaan hyvillä mielin mennä esim leikkipuistoon ilman että tarvitsee pelätä muita ihmisiä.
Vaikka minäkin tietysti rakastan maailman eniten lastani niin olen kyllä välillä turhautunut hänen ujouteensa ja väsynyt ainaiseen selittelyyn muille että "tyttö on vähän hitaasti lämpenevä" .
Uskon että ajan kanssa lapsemme reipastuvat ja onhan se rauhallisuus varmaan isona osana lapsen persoonaa, ja olenkin oppinut arvostamaan sitä ominaisuutta.
Onko lapsesi muuten tyttö vai poika?
:)- aristelevalapsi
Lapseni on tyttö siis... ymmärrän että luonteita on erilaisia mutta joskus mietin että olenko itse aiheuttanut tämän, ettemme ole olleet usein ihmisten ilmoilla. Mielestäni käymme aina sopivasti jossain 2-3 kertaa viikossa vaikka asummekin melko syrjässä. Kun tulee sellaiselle päälle niin on kyllä erityisen hurmaava mutta valikoiva ihmisten suhteen. Hänen hymynsä pitää ansaita eikä se aina niin helposti irtoa. Mutta sitten kun sen saa se on kyllä ihanaa! :) minulle kyllä hymyilee ja näyttää tunteensa niin hyvässä kuin pahassa.
- ujous ei ole synti
aristelevalapsi kirjoitti:
Lapseni on tyttö siis... ymmärrän että luonteita on erilaisia mutta joskus mietin että olenko itse aiheuttanut tämän, ettemme ole olleet usein ihmisten ilmoilla. Mielestäni käymme aina sopivasti jossain 2-3 kertaa viikossa vaikka asummekin melko syrjässä. Kun tulee sellaiselle päälle niin on kyllä erityisen hurmaava mutta valikoiva ihmisten suhteen. Hänen hymynsä pitää ansaita eikä se aina niin helposti irtoa. Mutta sitten kun sen saa se on kyllä ihanaa! :) minulle kyllä hymyilee ja näyttää tunteensa niin hyvässä kuin pahassa.
Ei välttämättä aina kontaktien määrästä kiinni, vaan yksinkertaisesti temperamentista.
Kaksi ensimmäistä lasta olivat älyttömän avoimia ja puheiliaita vieraidenkin kanssa. Sitten syntyi tyttö, joka oli alle kouluikäisenä todella vetäytyvä ja ujo, vaikka todellakin hallitsi kielen jo pienestä pitäen.
Ihan joka päivä olimme kyläilemässä, kerhoissa, leikkipuistoissa ja puolitoistavuotiaana tyttö oli jo päiväkodissa kuusituntisesti.
Antakaa olla ihan rauhassa sellainen kuin on. En minä kenellekään selitellyt mitään. Miksi olisi pitänyt. Jos lapselta kysyy jotain ja hän ei vastaa, niin ei aikuisen tarvitse vastata hänen puolestaan.
Ja kannustavana kokemuksena: nyt tyttö on reipas kuin mikä. Lähtee isosena riparille, syksyllä vaihtoon Berliiniin ja tänä keväänä oli jo vaihdossa Pariisissa -- ei koskaan sormi suussa ole tällä tytöllä enää.
- iiks
Aloittajan teksti olisi voinut olla mun käsistä kirjoitettua! :D Täällä reilu puolitoista vuotias tyttö, joka on erittäin hitaasti lämpenevä. Kun uusia ihmisiä tulee lähettyville vaikka kerhossa niin tyttö "hokee" vain että mennään pois ja vetää kädestä. Yleensä haluaa vielä syliin. Yleensä noin puoli tuntia ja tyttö alkaa olemaan oma itsensä, eli pystyy rentoutumaan.
Osaa "leikkia muiden kanssa", mutta tykkää myös paljon seurailla vierestä. Olin yhdessä vaiheessa hermoheikkona, että onko tytössä jotain vialla kun ei halua olla muiden lähettyvillä. :/ Pakotin jopa itseäni ja tyttöä liikkumaan paljon kerhoissa jotta toinen tottuisi.
Onneksi tulin järkiin ja nyt olemme palanneet normaaliin arkeen. Puistoilelle paljon (saa leikkiä hiekkalaatikolla vaikka muut tekisivät muuta muualla), käydään pari kertaa viikossa kerhoilemassa/muskarissa, sekä näemme muita ihmisiä silloin kun haluamme.
En usko siihen enään, että vaikka kuinka veisi lasta ihmisten ilmoille niin se tempperamentti muuttu. Se on mikä on ja sen kanssa eletään. :) Toivottasti täälläkin rohkaistutaan ja aletaan leikkimään enemmän muiden kanssa kun aika on oikea.- Vasta myöhemmin
Ei puolitoistavuotiaan vielä kuulukaan leikkiä muiden kanssa. Vasta parivuotiaat alkavat yleensä leikkiä rinnakkain omia leikkejään ja siitä sitten myöhemmin yhteisiä leikkejä. Tämä on ihan normaalia lapsen sosiaalista kehitystä ja kuuluu asiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo räyhää: kansan on muututtava
Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san2663343Muovikassikartelli
Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell211843Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta
Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.281517- 821369
- 1371038
- 811004
Hallintooikeus..
"Asemakaavapäätös pysyy voimassa.Poikkeamista ja rakentamista koskevat luvat hylättiin" kertoo Pyhäjärven Sanomat netti.64839Olen rakastunut
varattuun joka ei eroa. Miten tunteista eroon? Tämä ei ole tavanomaista. On elämäni suuri rakkaus.86766Jos se joskus oli molemminpuolista
niin hyvin me molemmat onnistuttiin pitämään toinen epätietoisena.61697Laita nyt se viesti
Tiedän että haluat tavata. Kirjoitat, pyyhit, kirjoitat... Lähetä se viesti 😗51676