Jengi vain vilkaisee karttaa ja kiitää rastivälin? :O

Suurin osa heistä jotka pääsevät lähtemään rastilta heti seuraavalle on ollut paljon harjoittelua takana. He tekevät todennäköisesti suunnitelman seuraavan rastivälin reitinvalinnasta jo edeltävällä rastivälillä. Hyvä ohje on -Suunnittele-Ennakoi-Havainnoi, tätä käyttävät kaikki huippusuunnistajatkin. Eikun tsemppiä!!!

Poikkea vaan rohkeasti viivalta niin opit mieltämään asioita kartalta vs miltä samat asiat näyttävät luonnossa.

Oman kokemukseni mukaan iltarasteilla saa muilta suunnistajilta hyviä neuvoja ja vinkkejä, kun vaan kysyt rohkeasti heidän mielipidettään.

Tsemppiä!

Kyllä se pari kesää vie ihan keneltä vaan, ennenkuin jotenkin alkaa sujumaan, kun lisää vauhtia pummit senkuin lisääntyy. Hienointa on kun osaat pitää vauhdin balanssissa taitoosi nähden, eli periaatteessa kilpailet itsesi kanssa, tietokoneesi saattaa tiltata kun lisäät jerkkua, mut varo, voit jäädä koukkuun.

Opettele ensin löytämään rastit niin ettei niiden hakemiseen mene aikaa (ja niihin ns. pummeihin luiskahtaa helposti minuutteja, jos suunnistustarkkaavaisuus pääsee herpaantumaan.). Vauhti tulee (kovenee) siinä sivussa sitten kun suunnistusvarmuus ja kunto paranee harjoituksen myöstä.
Käytä peukalokompassia, sillä saa suunnan nopeasti. Ota rastilta lähtiessäsi suunta, mutta opettele suunnistamaan kartanlukuun perustuvaa suunnistusta käyttäen. Vain tarkkaa (rastillemeno) suuntaa hakiessa "tähtää" kompassisuunnalla. Opettele erityisesti lukemaan korkeuskäyriä, esim:
- nyt mennään alas...oikealla kumpare ja sen takaa lähtee kapea notkelma....se vetäisee suoraan polulle.... polkua pitkin n. 100 m ja vasemmalla näkyy pari suppaa, joiden välistä juoksen mäen harjanteelle....harjanteen takana, silloin kun se alkaa kaartua vähän vasemmalle, on jyrkänne ja rastilippu.

Kivi voi näyttää helpolta rastipisteeltä maastossa, muuta se voi olla tulosuunnassa sammaleiden peitossa, jolloin vaarana juosta ohi. Jos on tarkka rastipiste tasaisessa maastossa, jossa ei ole paljon "luettavaa", niin mittaa matkaa askelparein. Esim. minulla maastossa askelpareja n. 50 / 100 metriä kohden (polulla 40). Otettava huomioon korkeuserot. Jos esim. rastisupalle matkaa 200 metriä (eikä kartalla ole "luettavaa"), niin mittaan askelpareilla juosten 80 askelparia. Silloin olen jo lähellä rastia. Kun lähestyy rastia, niin on tärkeää vilkuilla vasemmalle ja oikealle koska suunnistus on harvoin aivan tarkkaa. Ja välillä vilkaisee taaksepäin, ettei juokse rastin ohi.

Mä en aina huomaa kartasta kaikkia merkkejä, vaikka näkö on todettu hyväksi. Esim. pienenpieni avokallio eli nuppineulanpään kokoinen vaaleanharmaa alue jää helposti huomaamatta. Sitten ollaan ihmeissään kun tulee avokallio vastaan tai jätän sen huomioimatta. Juostessa en kyllä näe kartasta mitään tärinän takia... :(

Nyt kolme kesää myöhemmin sujuu jo paremmin! :D Osaan lukea vain oleellisen kartalta ja hahmotan maastoa paremmin. Kiva laji.

Olet siis jo huomannut, että tässä mielenkiintoisessa ja antoisassa lajissa tarvitaan paljon harjoitusta, ennen kuin asiat rupeavat sujumaan luontevasti ja vaivattomasti.

Itse aikanaan harjoittelin tuota silmän ja käden koordinaatiota keväisillä lenkeillä lukemalla yhden dekkarin. Jotkut ovat lukeneet päivän lehteä lenkillä. Kun tämän koordinaation oppii ensin hieman tasaisemmalla alustalla, jalostuu se kyllä aika nopeasti myös metsäsä toimivaksi.