Kuinka saan voimaa jaksaa?

Minulla on häät tulossa kahden kuukauden päästä, ja sain juuri tietää isäni hautovan itsemurhaa. Äitini on yrittänyt lähteä oman käden kautta kuusi vuotta sitten tästä maailmasta, mutta epäonnistui siinä sillä tulin "juuri sopivasti" kotiin lomaltani ja sain elvytettyä. Eli tämä ei ole ensimmäinen kerta kun katson masentuneen vanhempani vajoavan alas.

Vanhempani erosivat ollessani pieni, ja he ovat molemmat olleet vuosien ajan alkoholisteja. Ovat käyneet kuitenkin aina töissä, mutta duunin jälkeen korkki aukeaa. Nyt he koittavat vuorotellen soitella minulle viikottain kauheassa kännissä, ja jos erehdyn vastaamaan, niin sama laulu alkaa. Elämässä ei kuulemma ole mitään järkeä enää, tahtovat kuolla, hankkivat minut kuulemma liian aikaisin (olivat molemmat jo 30v ja seurustelleet 9v) jonka takia heidän elämänsä meni pilalle.

Olen kuulemma ollut kauhea teinivuosinani, ja minun takia äitini yritti silloin itsemurhaa. Olen asunut lastenkodissa vuoden verran, jonka jälkeen muutin suoraan omaan kämppään alle kahdeksantoistavuotiaana. Helppoa ei ole ollut, ja koulu mennyt aina päin persettä. Nyt asiat ovat osaltani ihan hyvin. Valmistun pian ja minulla on kohta ihana aviomies.

Onnekseni olen tähän mennessä pystynyt jättämään menneet ajat taakseni ja jatkanut elämääni, mutta tämä isäni tilanne stressaa ihan kauheasti. Näin häntä yhdessä vaiheessa aina välillä velipuoleni takia, ja isämme onkin nyt alkanut vihjailemaan, että minun pitää pitää huoli pojasta kun hän tästä maailmasta lähtee.

Veljeni asuu äitinsä luona, koska isä vain dokaa, joka ikinen päivä. En halua edes puhua isäni kanssa, mutta silti tuntuu pahalta ajatella että hän aikoo luultavasti tehdä pian itselleen jotain. Monet sukulaiset ovat yrittäneet autaa, pyytäneet luokseen asumaan ja antanut muutenkin tukea, mutta isäni ei kuulemma ota apua vastaan.

Hän on itse työskennellyt psykologina, eikä koe tarvitsevansa apua, sillä kukaan ei pysty häntä kuulemma auttaa. Hänellä on työ, mutta ei ole käynyt siellä melkein vuoteen. Olemme ihan neuvottomia.

Koulussa on rankkaa juuri ennen valmistumista, häät ovat tulossa ja nyt tämä isäni tilanne. Äidin mies hakkaa äitiäni aina välillä, ja monet kerrat ovat poliisit miehen pois hakeneet, mutta siitä huolimatta äiti ei ymmärrä erota. Aivan liikaa stressiä elämässäni tällä hetkellä. En pysty nukkumaan, yöt menee valvoessa, ruoka ei maistu ja monet sanovat minun laihtuneen rajusti parin kuukauden sisällä.

En ymmärrä miksi juuri minun elämäni on näin saatanan raskasta, ja sitä se on aina ollut. Avomieheni ja ystävieni lisäksi ei ole ketään johon tukeutua, sillä isovanhempia minulla ei ole ja muut sukulaiset eivät tunne minua. Olemme välillä puhelinyhteydessä isäni takia, mutta muuten meillä ei ole mitään yhteistä.

Ystävilläkin on omat elämänsä, enkä halua heille aina purkaa pahaa oloani. Toki me välillä puhumme raskaistakin asioista, mutta en uskalla avautua heille kunnolla. He eivät tiedä miltä tuntuu kasvaa alkoholistiperheessä, jossa on saanut pelätä ihan lapsesta asti.

Mieheni kanssa juttelen aina välillä myös, mutta hän ei oikein tiedä mitä sanoa. Toki hän yrittää saada mieltäni paremmaksi, mutta ei hänelläkään ole mitään hajua miltä minusta mahtaa tuntua. Lisäksi hän koittaa kieltää tilanteen, sanoo että isäni kyllä parantuu vielä, mutta minä en usko siihen pätkääkään.

Onko olemassa jotain keskustelupalstoja tai vastaavia, jossa voisi puhua jonkun kanssa? Kaikki paska mitä olen lapsena saanut kokea, alkaa nousta pintaan vaikka olen jo kerran päässyt niistä eroon psykologin avulla. Auttakaa joku, sillä minulla on voimat vähissä...