Uusiin ihmisiin tutustumisen vaikeus?

Että elämä voi olla joillekin vaikeaa. Suhtaudu muihin ihmisiin niin kuin toivot heidän suhtautuvan sinuun. Äläkä kuvittele, että sinä olet joku maailman napa, joka määrittelee ja päättää, minkälaisia muiden pitää ja tulee olla. That's it.

Kuules ihan samaa vikaa oli minulla viimme vuonna. Olin eronut pitkästä suhteesta vuotta aikaisemmin ja ollut vuoden täysin ilman seksiä ja miehiä,,,tai no harrastuksen parissa kokoajan tiiviisti miesten kanssa ja seksistä sujuvasti vitsailtiin. Kyllä minulle siitä porkasta mieskanditaatteja ehdoteltiin ja jotkut antoivat ymmärtää hyvinkin selvästi oman kiinnostuksensa. Ei vaan tehnyt mieli, oli päässy jonkun pisteen yli, niin ei halunnut ottaa riskiä, että ei juttu toimikaan ja sitten jää taa se seksinnälkä, kun se oli jo kadonnut. Ja kaveriporukasta vielä vähemmän teki mieli miestä ottaa, koska tiiviisti olemme yhdessä harrastuksen parissa, niin olisi ollut hankalaa, jos olis ollut jotain epäonnistuneita virityksiä jonkun kanssa. Luulen, että ymmärrän.

Minä sitten tein profiilin suomi24-treffeille ja jutustelin siellä miesten kanssa, taisin jonkun kanssa skypettääkin ja paria tavatakin pikaiseen. Lisäksi yritin sättäillä ja jutella miesten kanssa ja tehdä niin tuttavuutta. Ei vaan natsannu, ei kiinnostanut puolin tai toisin yhtään. Olin päättänyt, että en seksiin rupea ennen kuin tunnen kaverin niin hyvin, kun tiedän, että sen kanssa vois olla ehkä kivaa muutenkin viettää aikaa. Puoli vuotta oli aivan toivotonta yritystä, ajattelin jo että syksyn tullen lopetan ja keskityn taas harrastuksiini.

Noh, sen kyllä tuntee sitten äkkiä, kun oikean tuntuinen ihminen sattuu. Se tapahtui elokuun lopussa kun sättäilin hetken. Hän tuli juttelemaan, vaihdoimme korkeintaan kymmenen lausetta keskenämme, joissa kerroin vähän tilannettani ja hän omaansa. Hän halusi heti soittaa, hän ei uskonut, että olin oikeasti nainen ja sinkku, kun kerroin jotain ylläolevasta lyhyesti. Juttelimme puhelimessa monta tuntia silloin, jatkoimme seuraavana päivänä ja tapasimme parin päivän kuluttua, ihastuimme valtavasti toisiimme. Seksi tuli heti kuvioihin mukaan ihan luonnostaan ja aloimme tapailla säännöllisesti viikonloppuisin (arkena työt meni lähes aina ristiin ja oli muita kiireitä). Pikkuhiljaa rakastuin ja kyllä hänkin on jo kovasti kiintynyt ja tykkää kuulema ihan älyttömästi. Keväällä olemme alkaneet puhua yhteisestä loppuelämästä.

Eli, "pakota" itsesi olemaan jotenkin kontaktissa naisiin, tutustu ja kuuntele, mitä he ajattelevat. Älä lupaa kenellekään mitään suhdetta, ihan tutustumista vain (varmaan yks kerrallaan), tehkää yhdessä kivoja asioita, mistä tykkäät ja hän tykkää, tutustu rauhassa, seksi tulee kyllä ihan luonnostaan mukaan, jos on sellainen ihminen. Todennäköisesti sinäkin törmäät muutamaan "sinulle sopimattomaan" ja erehdyt tutustumisen alussa, mutta älä kiirehdi, kyllä sen sitten tuntee kun oikeaan ihmiseen on tutustunut ja se tekee äärettömän onnelliseksi. Älä hyvä mies jätä sitä mahdollisuutta edes kokeilematta! Onnea oikean ihmisen etsimiseen.

Miksi se innostus pitää pakottaa takaisin, jos sitä ei kerran ole? Vietin itse viimeisimmän suhteen päättymisen jälkeen muutaman vuoden ilman, että edes yritin tutustua uusiin ihmisiin (siis miehiin parisuhdemielessä, uusiin ihmisiin tutustun kyllä yleisesti ottaen usein). Mielenkiinto heräsi uudestaan ihan itsestään aikaa myöten,

"Helka" taisi osua ns. asian ytimeen. Miksi hemmetin ihmeessä ihmisiin ei voi tutustua muuta kuin parinmuodostus ja panohommat mielessään.

Niin, kun tietää kuka olisi se oikea, niin näinhän siinä käy pidemmän päälle. Otan osaa. Uskon, että jostain hän löytyy

Olen aika samanlaisessa olotilassa itsekin, tutustuminen väsyttää ja kyllästyttää. Kolme vuotta sitten tapahtuneen eroni jälkeen ensimmäinen vuosi meni totaalisen laput silmillä, vastakkainen sukupuoli ei kiinnostanut yhtään. Toinen vuosi meni nettideittailumaailmaan tutustuessa, kirjotellessa, treffeillä käydessä ja olin todella innostunut tapaamaan ihmisiä, kaikki oli uutta ja jännittävää ja oli kutkuttavaa lähteä tapaamaan kiinnostavan oloista ihmistä. Muutaman kanssa oli ihan lupaavanoloisia suhteenalkuja, jotka sitten syystä tai toisesta tyssäsivät kuitenkin aika alkuunsa. Kolmas vuosi on ollut yhtä takkuamista, kirjoittelua on ollut paljonkin mutta niiden perusjuttujenkin läpikäyminen jo väsyttää ja myös samalla fiiliksellä, että kohta siitä toisesta kuitenkin paljastuu joku juttu mikä saa kiinnostukseni lopahtamaan.

Saati sitten jos intoa riittää vielä tapaamiseen asti, jonne harvoin lähden, mutta siellä viimeistään tulee se tunne etten jaksa tätä tutustumista. Lisäksi olen huomannut olevani jossain määrin koukussa treffipalstaan, siellä pitää jatkuvasti käydä lukemassa ja kirjoittamassa ja jos juttu tyrehtyy, niin tekemässä uusia hakuja profiileista ja tähän puoleenkin olen todella tympääntynyt ja jonkinlaisesta riippuvuudesta peräti vähän huolestunut.

Olen itsekseni miettinyt tilannetta kevään aikana ja huomannut että itsessäni on tosiaan vikaa. Asenteeni ei ole ollenkaan kohdallaan ja koska vastapuoli on aina ollut kiinnostunut tapaamaan toisen kerran ja jatkamaan tutustumista, koen että teen väärin toista kohtaan kun olen jo vähän valmiiksi ”luovuttanut”. En vaan jaksa jatkaa kun ei tule minkäänlaista kiinnostuksen tunnetta. Tiedän kyllä millainen tunne silloin tulee kun kolahtaa. Toki kaipaisin vierelleni ihmistä ja läheisyyttä ja seksiä tekisi mieli, mutta pelkkään seksisuhteeseen en halua ryhtyä. Ja lisäksi tuntuu että viihdyn (liiankin?) hyvin itsekseni eikä minua masenna viettää esim. viikonloppuiltoja itsekseni, työssäni olen tekemisissä asiakkaiden ja työkavereiden kanssa ihan tarpeeksi, lapsiin ja läheisiin ystäviin on välit kunnossa jne.

Olen diagnosoinut itselleni tutustumisväsymyksen ja päättänyt puhaltaa pelin piip toistaiseksi. Olen piilottanut treffiprofiilini ja palaan siihen jos ja kun kiinnostus taas herää ja intoa aidosti riittää enkä sen vuoksi että muiden mielestä olisi jo aika uudelle vakavalle suhteelle eikä liian pitkää taukoa ja yksinoloa saisi olla, muuten ei enää osaa parisuhteessa ollakkaan jne. jne. Otan sen riskin, että sinä aikana saattaa joku potentiaalinen tapaus mennä sivu suun enkä itsekään sinä aikana nuorru, mutta tällä tyylillä ei ole mitään järkeä jatkaa. Tuleva kesä saa olla todellinen sinkkukesä, ilman ihmissuhdeyrityksiä jotka vievät hirveästi aikaa ja energiaa. Tiedän jo etukäteen että tulee kyllä päiviä jolloin iskee ahdistus ja paniikki siitä etten koskaan löydä ketään kun en ole itse aktiivinen tai yksinäisyys joinain iltoina kun kaikilla muilla on se läheinen ihminen siinä vieressä (pitkässä parisuhteessa olleena tiedän kyllä ettei se ole oikeasti niin auvoista aina miltä näyttää). Yritän jaksaa niidenkin tunteiden yli, nauttia kesästä ja itseni seurasta ja tehdä justiin sitä mitä milloinkin huvittaa.

Tämmöinen tarina minulla ja symppaan ajatuksiasi todellakin. Tuossa edellä oli muuten hyvä omakohtainen kertomus joka oli mukava lukea, mutta itse en enää tässä iässä pakota itseäni mihinkään mikä ei hyvältä tunnu vaan vetäydyn suosiolla takavasemmalle ja annan itseni tehdä ja ajatella jotain muutakin kuin seuranhakua. En tiedä oliko tästä sinulle apua, mutta kyllä meitä on muitakin saman asian kanssa painivia. Toivottavasti keksit jonkin itsellesi sopivan tavan jatkaa tai huilata hetki ja löytää innon uusien ihmisten kohtaamiseen uudelleen. Mukavaa tulevaa kesää sinulle :)