Olemme olleet mieheni kanssa 20 vuotta ja viimeiset 6 vuotta kovin riitaisat. Mies oli loukkaantuneena 2 vuotta.autoin häntä ja sitten isäni sairastui syöpään ja meille syntyi poika jolla on käytöshäiriö. Ajauduin viime syksynä 2 kertaa vieraan kanssa... siis jotenkin pakenin tätä elämää. hain eroa ja ollaan nyt harkinta-ajalla.
Asuin 3 kk omassa asunnossa ja pääsiäisenä pyysin,anelin,rukoilin että saan muuttaa takaisin miehen luokse..hä otti .koitetaan vielä. mInä käyn terapiassa (paniikkihäiriö/masennus) . Molemmat rakastaa toisiaan mutta mitenköhän käy..
Asuin 3 kk omassa asunnossa ja pääsiäisenä pyysin,anelin,rukoilin että saan muuttaa takaisin miehen luokse..hä otti .koitetaan vielä. mInä käyn terapiassa (paniikkihäiriö/masennus) . Molemmat rakastaa toisiaan mutta mitenköhän käy..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskottomuus ei ole suurin ongelmasi, mutta miehesi suurin voi olla, kun petit ja erosit itse. Avioliitto ei ole juupas-eipäs -leikki, toivottavasti sait tämän opin.
Jatka terapiaasi, se on ainoa mahdollisuutesi.Kukaan ei tiedä, saatteko suhteenne toimimaan, mutta jos sinä et tekisi työtä itsesi kanssa terapiassa, jatkaïsit haahuilua, pysähtymättä miettimään. Jos mies haluaa vielä yrittää, menkää yhdessä perheneuvolaan tai -terapiaan, toivottavasti saat hänet mukaan, myös poikanne parhaaksi.
Kiitos .aikaa tämä vie kyllä...sen tiedän. ja en tekoani puolustele.Ainoa vaan että joku mielenhäiriö oli minulla syksyllä. Ihan kuin olisin käynyt kamalalla matkalla....tahdon uskoa niin että ei mies olisi ottanut minua takaisin asumaan jne. jos ei minua yhtään rakastaisi enään.
Onko ketään joka olisi päässyt yli kun toinen pettää
Etpä oikein millään. Kyllä tuossa vain rikki jotain mennyt on. Ei sille mitään vain voi. Sulla oli paljon syitä ja yritystä, mutta mullakin vaimo muutti vuosi sitten vähäksi aikaa erilleen, palasi noin parin kuukauden päästä. Lähinnä lapsen takia en laittanut eropapereita vetämään vaikka oli valmiiksi täytetty.Kirjoitin vuosi sitten "asiallisia neuvoja" kaivataan samalla nimimerkillä pitkän ketjun. Vaimo sai mielialalääkityksen ja ilmeisesti jonkun diagnoosinkin. Vaikka kuinka koitan ymmärtää niin tästä tule samaa sitten millään. En vain pysty katsomaan silmiin enää samalla tavalla. Yritän saada vain parhaan irti huonosta tilanteesta. Luulempa, ettei mikään määrä terapiaa voi tilannetta pelastaa, kyllä erillään asuminen ja pettäminen ovat aika isoja loukkauksia. Jotenkin tuollainen pakeneminen ei kuulosta kovin aikuismaiselta käytökseltä, vähän samaa kuin vaimossani.
Mr tee, jos terapia ei auttanut teillä, älä silti tee muiden puolesta johtopäätöstä. Emme tunne apta, jos molemmat haluavat todella yrittää, kannattaa yrittää. Onnistuneitakin on, aplla on oikealla tiellä. kun käy sekä yksilöterapiassa että jos saa miehen mukaan myös perheterapiaan. Parhaimmillaan kriisin läpikäyneet parisuhteet voivat olla elinikäisiä, parempia kuin ennen kriisiä.
En tee johtopäätöksiä kenenkään puolesta, kerron vain oman tilanteeni. Ehkä voivat saada suhteen vielä toimimaan, sen kertoo vain aika ja terapia. Oniistuneita tapauksia varmasti on ja hienoa jos onnistuvat, mutta ei se ole automaatio eikä ihmeisiin välttämättä pystytä.
olen kiitollinen kaikista vastauksista