Mistä tällainen johtuu?

Nyt vasta huomasin, että tähän oli vastattu.
Kyllä sillä aika monelle taitaa olla väliä. Kysyjä saattaa nimittäin saada tylyn vastauksen. Esimerkiksi: Yksi istuu katsomassa televisio-ohjelmaa. Toinen on ymmärtänyt ettei televisiota katsova pidä kyseisestä ohjelmasta ja kysyy: "Tätäkö sinä katsot?" Televisiota katsova vastaa: "No eikös siltä näytä?" Eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Miksi katsot tätä vaikket pidä siitä?" tai todeta "Luulin ettet pidä tästä". Tai sitten jos yksi on sanonut menevänsä kaupungille mutta onkin kotona, niin eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Eikös sinun pitänyt mennä kaupungille?" kuin että "Etkö olekaan kaupungilla?".

votelo kirjoitti:

Nyt vasta huomasin, että tähän oli vastattu.
Kyllä sillä aika monelle taitaa olla väliä. Kysyjä saattaa nimittäin saada tylyn vastauksen. Esimerkiksi: Yksi istuu katsomassa televisio-ohjelmaa. Toinen on ymmärtänyt ettei televisiota katsova pidä kyseisestä ohjelmasta ja kysyy: "Tätäkö sinä katsot?" Televisiota katsova vastaa: "No eikös siltä näytä?" Eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Miksi katsot tätä vaikket pidä siitä?" tai todeta "Luulin ettet pidä tästä". Tai sitten jos yksi on sanonut menevänsä kaupungille mutta onkin kotona, niin eikö ennemmin kannattaisi kysyä: "Eikös sinun pitänyt mennä kaupungille?" kuin että "Etkö olekaan kaupungilla?".

Lue lisää

Tässä lisää. Minusta ihmiset ovat liian riippuvaisia toisista ja toisten sanomisista. Esim. jos joku on sanonut sinulle pysyvänsä viikonlopun kotona ja törmäät häneen kuitenkin lauantaina kaupungilla, tervehdi ihan normaalisti mutta älä puutu toisten asioihin. Ei hänellä ole sinulle velvollisuutta, tai toisin päin, ei sinulla ole velvollisuutta selostaa että oli pakko lähteä ostamaan apteekista…mut ku se o kiinni niin ajattelin ottaa kaffeet.

Annetaan jokaisen elää oma elämänsä ja tehdä omat päätöksensä. Ei se tunnu mukavalta jos on aina selityksiä velkaa toisille kun asia on aivan oma asia. Silloinkin voi käydä niin että oma suunnitelma ei ole enää omasta päätöksestä kiinni vaan siihen vaikuttaa kolmannen osapuolen päätös, jolloin joutuu ikävään selittelykierteeseen vaikka ei edes itse tiedä että kolmannen osapuolen päätöksen takana on joku neljäs tai viides osapuoli, joka sattumuisin vain sattui väärään paikkaa väärään aikaa ja joutui kolariin… eikä näitä kuudensien osapuolten päätöksiä voi mitenkään ennakoida ennen viikonloppua.

Se on ihan hirveää jos joutuu selittämään ja selittämään kun kysyjälle ei riitä mikään vastaus, ja vastaus saattaa osoittautua vääräksi päivää myöhemmin, sitten toinen vaatii taas selitystä että etkös sinä...

Jos toinen on sanonut ettei katso niin sitten sillä ei ole muuta merkitystä kuin hän yritti vain tyydyyttää joko oman tarpeensa sanoa ettei katso, tai toisen kyselyn tarpeen vastauksellaan. Ei niistä pidä vetää rivienvälitulkintoja ja jäädä riippuvaiseksi ja vaatia uutta selitystä kun jokin ei täsmää.

Tuollaiset muka-hauskat pilkunviilaajat ovat aivan umpipäisiä. Itse olen joutunut liian monesti tuollaiseen seuraan ja oppinut ikävän puhetyylin… tai sitten johtuu muusta? Nimittäin sen tiedän että jos sanon että "olen töissä jos joku soittaa" niin mulle vastataan heti että "missä töissä". Kun sanon.. jatketaan että "no monestako moneen". Kaiken selittelyn jälkeen tulee vielä se että "noh, entä jos et enää ole töissä niin oletko sitten muualla"… jne. Hermot on jo menneet tuosta ja olen oppinut vastaamaan niin täydellisesti ja pitkästi kuin pystyn selostaen kellonajasta lähtien saapumiseen ja mahdolliisesti paskalla käyntiin ennenkuin olen tavoitettavissa… Ugh.. Hermoja raastaavaa kun ihmisten uteliaisuus ja vastaushalukkuus ei millään tyydyty.

Opetelkaa olemaan puuttumatta toisten asioihin ja sanomisiin. Ei niillä ole elämässä niin paljoa merkitystä itselle.

PalliAivo kirjoitti:

Tässä lisää. Minusta ihmiset ovat liian riippuvaisia toisista ja toisten sanomisista. Esim. jos joku on sanonut sinulle pysyvänsä viikonlopun kotona ja törmäät häneen kuitenkin lauantaina kaupungilla, tervehdi ihan normaalisti mutta älä puutu toisten asioihin. Ei hänellä ole sinulle velvollisuutta, tai toisin päin, ei sinulla ole velvollisuutta selostaa että oli pakko lähteä ostamaan apteekista…mut ku se o kiinni niin ajattelin ottaa kaffeet.

Annetaan jokaisen elää oma elämänsä ja tehdä omat päätöksensä. Ei se tunnu mukavalta jos on aina selityksiä velkaa toisille kun asia on aivan oma asia. Silloinkin voi käydä niin että oma suunnitelma ei ole enää omasta päätöksestä kiinni vaan siihen vaikuttaa kolmannen osapuolen päätös, jolloin joutuu ikävään selittelykierteeseen vaikka ei edes itse tiedä että kolmannen osapuolen päätöksen takana on joku neljäs tai viides osapuoli, joka sattumuisin vain sattui väärään paikkaa väärään aikaa ja joutui kolariin… eikä näitä kuudensien osapuolten päätöksiä voi mitenkään ennakoida ennen viikonloppua.

Se on ihan hirveää jos joutuu selittämään ja selittämään kun kysyjälle ei riitä mikään vastaus, ja vastaus saattaa osoittautua vääräksi päivää myöhemmin, sitten toinen vaatii taas selitystä että etkös sinä...

Jos toinen on sanonut ettei katso niin sitten sillä ei ole muuta merkitystä kuin hän yritti vain tyydyyttää joko oman tarpeensa sanoa ettei katso, tai toisen kyselyn tarpeen vastauksellaan. Ei niistä pidä vetää rivienvälitulkintoja ja jäädä riippuvaiseksi ja vaatia uutta selitystä kun jokin ei täsmää.

Tuollaiset muka-hauskat pilkunviilaajat ovat aivan umpipäisiä. Itse olen joutunut liian monesti tuollaiseen seuraan ja oppinut ikävän puhetyylin… tai sitten johtuu muusta? Nimittäin sen tiedän että jos sanon että "olen töissä jos joku soittaa" niin mulle vastataan heti että "missä töissä". Kun sanon.. jatketaan että "no monestako moneen". Kaiken selittelyn jälkeen tulee vielä se että "noh, entä jos et enää ole töissä niin oletko sitten muualla"… jne. Hermot on jo menneet tuosta ja olen oppinut vastaamaan niin täydellisesti ja pitkästi kuin pystyn selostaen kellonajasta lähtien saapumiseen ja mahdolliisesti paskalla käyntiin ennenkuin olen tavoitettavissa… Ugh.. Hermoja raastaavaa kun ihmisten uteliaisuus ja vastaushalukkuus ei millään tyydyty.

Opetelkaa olemaan puuttumatta toisten asioihin ja sanomisiin. Ei niillä ole elämässä niin paljoa merkitystä itselle.

Lue lisää

Eikö tämä kysyminen ole ihan normaalia, jos kysyjä ja vastaaja ovat läheisiä toisilleen, niin kuin esimerkiksi veli ja sisar? Puhun nimittäin kokemuksesta. Mitä syytä kenelläkään olisi sanoa omalle perheenjäsenelleen, ettei pidä jostakin ohjelmasta? Sisareni nimittäin sanoi kerran minulle, ettei pidä eräästä ohjelmasta, josta minä taas pidin, mutta kerran sitten näin hänet katsomassa tätä ohjelmaa.

votelo kirjoitti:

Eikö tämä kysyminen ole ihan normaalia, jos kysyjä ja vastaaja ovat läheisiä toisilleen, niin kuin esimerkiksi veli ja sisar? Puhun nimittäin kokemuksesta. Mitä syytä kenelläkään olisi sanoa omalle perheenjäsenelleen, ettei pidä jostakin ohjelmasta? Sisareni nimittäin sanoi kerran minulle, ettei pidä eräästä ohjelmasta, josta minä taas pidin, mutta kerran sitten näin hänet katsomassa tätä ohjelmaa.

Lue lisää

Noh, kysyit että mistä sellainen johtuu. Yritin selostaa yhden ihmisen kokemuksen taustaa. Tarkoitan siis että se johtuu kysyjästä ja hänen tarpeesta tai mielen rauhattomuudesta.

Kun opettelee olemaan ottamatta kaikkea niin kirjaimellisesti tai opettelee olemaan puuttumatta kaikkeen tuollaiseen pieneen nippeliin kuten, jos on kaveri sanonut että on viikonlopun kotona ja sitten näetkin hänet kaupungilla, ei tuollaista tapahtumasta tarvitse kuvitella mitään saati edes lähteä kysymään. Jos kuitenkin tekee mieli kysyä, on se vain sinun mielesi ajatus. Kaverilla ei välttämättä ole mitään ymmärrystä tai ajatusta siitä että hän toimisi jotenkin poikkeavasti tai että hänen edes täytyisi kertoa miksi on kaupungilla. Varsinkin jos hän on "vapaa" elämään.

Jos kuitenkin väität että kysyminen olisi normaalia, yritä hahmottaa kokonaistilanne. Mikä on yhtä oleellista kuin aspekti elämä-kuolema. Älä tee kärpäsistä härkäsiä. Kaikki kysyminen ei ole välttämättä normaalia.

Kerroin tuossa sinulle kuinka yksi kysymys johtaa toiseen ja kolmanteen, ja loppujen lopuksi kysyjän mieltä en voi tyydyttää tai rauhoittaa vaikka kuinka selostaisi. Siis ongelma ei ole se että joku on lähtenyt kaupungille vaikka oli sanonut viettävänsä viikonlopun kotona. Ongelma on siinä että kysyjällä on ajatusvaihe, jota hän yrittää ratkaista toisen ihmisen kautta.

Kyllä vaikuttaa monesti normaalilta, ja varsinkin jos kysymys on sisaruksista, tai läheisistä ystävistä. Riippuu kuinka riippuvainen olet heistä. Ehkä sellainen, joka ei huomaa riippuvuuttaan ei näe kysymyksessä mitään ongelmaa. Nimittäin ei se sukulaisuus tee siitä yhtään normaalimpaa, se on vain luulo. Sukulainenkin on ihminen, jolla on oikeus omaan elämään. Enemmen voi olla riippuvuutta. Huomaat varmaan jo sanomastasi että esität tilanteen normaaliksi "läheisiä" -termillä. Eli jotenkin jo tiedostat ettet välttämättä kysyisi puolitutulta.

Mun pointti oli siis että se johtuu mielesi rauhattomuudesta ja tyydyttämisen tarpeesta sekä riippuvuuksista ja ties mistä. Opettele toimimaan itsenäisemmin. Silloin ei tarvitse puuttua toisten vaihtuviin tilanteisiin eikä ihmetellä mistä tällainen johtuu.

PalliAivo kirjoitti:

Noh, kysyit että mistä sellainen johtuu. Yritin selostaa yhden ihmisen kokemuksen taustaa. Tarkoitan siis että se johtuu kysyjästä ja hänen tarpeesta tai mielen rauhattomuudesta.

Kun opettelee olemaan ottamatta kaikkea niin kirjaimellisesti tai opettelee olemaan puuttumatta kaikkeen tuollaiseen pieneen nippeliin kuten, jos on kaveri sanonut että on viikonlopun kotona ja sitten näetkin hänet kaupungilla, ei tuollaista tapahtumasta tarvitse kuvitella mitään saati edes lähteä kysymään. Jos kuitenkin tekee mieli kysyä, on se vain sinun mielesi ajatus. Kaverilla ei välttämättä ole mitään ymmärrystä tai ajatusta siitä että hän toimisi jotenkin poikkeavasti tai että hänen edes täytyisi kertoa miksi on kaupungilla. Varsinkin jos hän on "vapaa" elämään.

Jos kuitenkin väität että kysyminen olisi normaalia, yritä hahmottaa kokonaistilanne. Mikä on yhtä oleellista kuin aspekti elämä-kuolema. Älä tee kärpäsistä härkäsiä. Kaikki kysyminen ei ole välttämättä normaalia.

Kerroin tuossa sinulle kuinka yksi kysymys johtaa toiseen ja kolmanteen, ja loppujen lopuksi kysyjän mieltä en voi tyydyttää tai rauhoittaa vaikka kuinka selostaisi. Siis ongelma ei ole se että joku on lähtenyt kaupungille vaikka oli sanonut viettävänsä viikonlopun kotona. Ongelma on siinä että kysyjällä on ajatusvaihe, jota hän yrittää ratkaista toisen ihmisen kautta.

Kyllä vaikuttaa monesti normaalilta, ja varsinkin jos kysymys on sisaruksista, tai läheisistä ystävistä. Riippuu kuinka riippuvainen olet heistä. Ehkä sellainen, joka ei huomaa riippuvuuttaan ei näe kysymyksessä mitään ongelmaa. Nimittäin ei se sukulaisuus tee siitä yhtään normaalimpaa, se on vain luulo. Sukulainenkin on ihminen, jolla on oikeus omaan elämään. Enemmen voi olla riippuvuutta. Huomaat varmaan jo sanomastasi että esität tilanteen normaaliksi "läheisiä" -termillä. Eli jotenkin jo tiedostat ettet välttämättä kysyisi puolitutulta.

Mun pointti oli siis että se johtuu mielesi rauhattomuudesta ja tyydyttämisen tarpeesta sekä riippuvuuksista ja ties mistä. Opettele toimimaan itsenäisemmin. Silloin ei tarvitse puuttua toisten vaihtuviin tilanteisiin eikä ihmetellä mistä tällainen johtuu.

Lue lisää

Mistä niin päättelet että mieleni olisi rauhaton tai olisin riippuvainen muista ihmisistä? Kerran kun minulta kysyttiin, että enkö lähtenytkään jonnekin niin olisi tehnyt mieli vastata, että ei kun olen identtinen kaksoisveljeni ja kysyä että eikö hän ole koskaan kertonut minusta. Kysyjä oli koulukaveri ja asuimme samassa soluasunnossa.

Mahdatko tarkoittaa Asperger-ihmisten ja tavallisten ns. neuro-typical-ihmisten ajatusmaailmoissa olevaa erilaisuutta?

Vaikka Asperger luetaan autismin kirjoon, ja pahemmassa päässä voi johtaa työkyvyttömyyteen ja laitostumiseen, löytyy siellä päässä joitakin mielenkiintoisia vivahteita. Esim. tietokoneen teorian luoja Alan Turing ei koskaan tervehtinyt, koska hänen sanomansa mukaan "...tervehtiminen on redundanttia". Mahtoikohan Pentti Kourillakin olla Asperger, jos tästä tervehtimättömyydestä mennään pitkälle...?

Xenia Onatop kirjoitti:

Mahdatko tarkoittaa Asperger-ihmisten ja tavallisten ns. neuro-typical-ihmisten ajatusmaailmoissa olevaa erilaisuutta?

Vaikka Asperger luetaan autismin kirjoon, ja pahemmassa päässä voi johtaa työkyvyttömyyteen ja laitostumiseen, löytyy siellä päässä joitakin mielenkiintoisia vivahteita. Esim. tietokoneen teorian luoja Alan Turing ei koskaan tervehtinyt, koska hänen sanomansa mukaan "...tervehtiminen on redundanttia". Mahtoikohan Pentti Kourillakin olla Asperger, jos tästä tervehtimättömyydestä mennään pitkälle...?

Lue lisää

No viittasin tällä kyllä ihan puhtaisiin saivartelijoihin, jotka jäävät tyytyväisinä hykertelemään omaa "kekseliästä" vastaustaan. Tiedän kyllä että Aspergerin syndroomainen ymmärtää asiat kirjaimellisesti, mutta hänestä siinä ei ole mitään hauskaa.

Itselläni lähti AS-epäily joskus liikkeelle siitä, kun kerroin psykologille, etten ymmärrä piilomerkityksiä. Jos itse olisin esimerkiksi liikkeellä autolla ja toinen sanoisi, että harmi kun pitää kävellä kun sataakin vähän, niin en kerta kaikkiaan ymmärrä tarjota kyytiä, ellei se ihminen sitä suoraan pyydä. Lapsena tämä oli pahempaa, mutta aikuisena sitä on hiukan oppinut epäilemään ihmisten lauseiden tarkoitusperiä. Mutta voin kuvitella, kuinka monta ihmistä olen loukannut tahtomattani vuosien varrella.

Itse en vihjaile koskaan, vaan kysyn kohteliaasti jos jotakin haluan. Siksi myös hämmennyn hirveästi, jos joku kuulee puheissani alitekstejä, koska en osaa niitä siihen sijoittaa.

Minut todettiin lopulta Asperger-piirteiseksi ilman suoranaista syndroomaa - mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.