Mitä seuraava tarkoittaa nykyisellä kirjakielellä: Poika pijakalla sitkainta veti.
Kännös nykykielelle
Salkun Kalkku
61043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitkain tarkoittaa kylvöalan rajaviivaa tai -merkkiä. Sitkain voi olla viiva, joka vedetään maahan, tai tikku joka laitetaan pystyyn rajamerkiksi..
Pijakka tai piakka puolestaan on piirakkalapio.
Nykyisellä kirjakielellä siis: "Poika veti piirakkalapiolla kylvöalan rajaviivaa."
Minkämoinen kylvö lieneekään kyseessä, mutta kysymys oli piristävä!
"Nykyisellä kirjakielellä siis: "Poika veti piirakkalapiolla kylvöalan rajaviivaa." "
Kyllä näytät olevan alan ammattilaisia. Täydellinen vastaus.
Tuota pijakkaa käytettiin tällä alueella, jossa ei karjalanpiirakoita ei perinteisesti ole valmistettu, paistuvien leipien siirtelyyn uunissa. Eli leipiä siirrettiin kuumemmasta paikasta vähemmän kuumempaan ja päinvastoin, jotta kaikki paistuisivat tasapuolisesti. Ilmeisesti pijakkaa on käytetty samaan tarkoitukseen myös Karjalassa.
Pijakka on useimmiten teränsä osalta metallista valmistettu, leipälapiota pienempi "lapio".
Sitkaimet (sitkain) olivat useimmiten pieniä vesoja, joilla pellolle merkittiin sopivan levyisiä kaistoja kylväjän työskentelyä varten; siis, ettei joku ala jää kylvämättä tai joku ala tule kahteen kertaan käsin kylvetyksi. Sama kaistojen merkintä voitiin hyvin muokatulle maalle tehdä myös rantua vetämällä, vaikkapa pijakan terää maassa viistäen.
Joo, tämäkin aloittajan esimerkki osoittaa, kuinka kirjakielemme kehittämisessä monet suomenkieliset vaihtoehdot sivuutettiin.
Käsitteiden "merkki" "merkitä" ilmaisemiseksi ei olisi tarvinnut turvautua ruotsikieliseen lainasanaan. Meillä olisi ollut valmiina suomenkieliset sanat "sitkain" "sitkata".
Liekö tässäkin lainasanan suosimisessa syynä se, että esimerkit edustavat itämurteista, tai ainakin sisäsuomalaista alkuperää?
Mutta vielähän vahingon voi korjata. Aletaan vähin erin käyttää "merkin" synonyyminä tätä "sitkain"-sanaa.
Ainakin meillä päin sitkaimet olivat ohkaisen varren päähän nivelöityjä pyöreitä palikoita. Melkein kuin varstoja, mutta pitemmässä ja ohkaisemmassa varressa. Niillä vedeltiin peltoihin rajat käsinkylvöä varten.
Ei nyt ihan kylvöalan rajaa, vaan kylvökaistan eli eden tai eteyksen rajaa.
Tavallisesti sitkaimet ovat käteen osuneita oksanpätkiä, joita lapset tökkivät peltoon käsin kylvettäessä. Näin ei mene siementä hukkaan eli ei siis tule kaksinkertaista kylvöstä johonkin paikkaan eikä myöskään jää aukkopaikkoja.
Pienen tai maanvärisen siemenen kanssa sitkaimista on selvää hyötyäkin.