Luonto toimii joko tarkoin mitattavissa olevien tensoreiden viitekehyksessä tai sitten mittaamattomassa skaalaariympäristössä.
Elämä sijoittuu siihen rajamaastoon ja peittää alleen ID:n salat. Sillä elämässä sekoittuu skalaari ja tensori toisiinsa. Tästä hyvänä esimerkkinä on puiden lehdet, jotka lakastuvat syksyisin ja varisevat maahan. Ne ovat rakentuneet skalaari-tensori pohjalle. Tuo pohja ei kestä liikkeen ja likkumattomuuden sekoituksena paineita, vaan varisee maahan.
Tensori on siis liikkumaton, äärirajallinen, materia, jossa atomit ovat usein hilamuodossa.
Skalaari puolestaan tarkoittaa liikkuvaa, rajatonta, molekylaarista kaasua tai nestettä, jossa molekyyilt eivät muodosta kiinteää mitattavaa muodostelmaa.
Eräs tekijä, joka on erilainen skalaarissa ja tensorissa on mm. sähkö-magnetismi.
Elämä sijoittuu siihen rajamaastoon ja peittää alleen ID:n salat. Sillä elämässä sekoittuu skalaari ja tensori toisiinsa. Tästä hyvänä esimerkkinä on puiden lehdet, jotka lakastuvat syksyisin ja varisevat maahan. Ne ovat rakentuneet skalaari-tensori pohjalle. Tuo pohja ei kestä liikkeen ja likkumattomuuden sekoituksena paineita, vaan varisee maahan.
Tensori on siis liikkumaton, äärirajallinen, materia, jossa atomit ovat usein hilamuodossa.
Skalaari puolestaan tarkoittaa liikkuvaa, rajatonta, molekylaarista kaasua tai nestettä, jossa molekyyilt eivät muodosta kiinteää mitattavaa muodostelmaa.
Eräs tekijä, joka on erilainen skalaarissa ja tensorissa on mm. sähkö-magnetismi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja älämölööööööööööööööööööö.... Hullu vai kännissä?
Tensoreiden viitekehys saa ymmärrettävän muodon, kun se sovitetaan epäsingulaarisiin kompleksisiin algebrallisiin varistoihin ja niiden alivaristoihin. Toki voin osoittaa todeksi, että tietyt de Rhamin kohomologialuokat ovat algebrallisia, eli summia alivariston kohomologialuokkien Poincarén duaaleista. Jos avaruuden Virkkusen metrinen kurvatuuritensori tunnetaan, tunnetaan koko avaruuden geometria. Päivärinnan monisto on ortonormeerattujen matriisien joukko. Näin ollen ID, jos synteettisiä apriorisia totuuksia ei ole olemassa, toteutuu ylinumeroituvassa mittakaavassa, ja varsinkin äärellisellä maailmankaikkeuden 10^80 atomimäärällä. Kaunista?!
Heh !