Aloitin ranskan opiskelun. Muut ovat kuitenkin sanoneet sitä todella vaikeaksi. En ole vielä itse kohdannut mitään liian vaikeaa. Kysynkin, mitä ovat ranskan kielen vaikeimmat asiat? Ainakin verbeille taitaa olla paljon muotoja?
Ranskassa vaikeita asioita?
Sardsent bööd
4306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanoisinpa että ranskassa - niin kuin muissakin kielissä - vaikeinta on hyvän ääntämisen oppiminen.
Subjunktiivin idean hiffaaminen ja subjunktiivin käyttäminen.
"E-äänteet" tuppaavat menevän suomalaisilla, miten sattuu. Kuitenkin terävä (i:hin vivahtava) ja avoin (ä-hän vivahtava) "e" on pidettävä erillään.
Puhutun kielen ymmärtäminen.
Kyllä siinä opeteltavaa riittää.
Kuullun ymmärtäminen on vaikeaa, koska suomalaisen on vaikeata hahmottaa ranskasta sanoja tai merkitystä omaavia yksikköjä, koska:
a) paino on aina sanan tai luontevan puhejakson viimeisellä tavulla ja sanat sidotaan yhteen
b) kielessä on paljon hyvin lyhyttä materiaalia m', n', l', s', t' ja homofoneja
Myös adverbiaalipronominien (en, y) hallinta vaatii opettelua ja sisäistämistä. Niitä ei saa jättää pois, vaikkaa suomessa (ja englannissa) ilmaistaankin eri tavalla.
Aivan ensin opettelet kaikki mahdolliset verbit täysin. Et jatka, ennen kuin kaikki tärkeimmät ja liuta muita on hanskassa vaikka rem-unesta herätettynä takaperin.
Samalla tunget joka taholta itseesi ranskaa, kuuntelet uutiset ranskaksi, luet kirjoja ranskaksi, lehtiä ranskaksi, radio ranskaksi, arjen muistiinpanot ranskaksi. Normaali menettely siis.
Hankit natiivin tutun, jonka kanssa puhut ranskaa. Jos et suostu puhumaan ensin väärin, älä aloita koko opiskelua. Tuttavan pitää olla julma ja paskamainen. Hänen pitää annihiloida sinut maan rakoon, jos esim. äännät jonkin sanan väärin tai teet verbivirheen. Kilttejä apureita ei saa ottaa tähän tehtävään, heistä ei ole hyötyä. Siis ihan normaali ranskanpuhuja hommiin.
Koko ajan otat selville knoppeja ja poikkeuksia ja laajennat osaamista. Menet paikan päälle, vaikkapa sitten juuri Ranskaan, ja asettaudut erilaisiin tilanneketjuihin eri ikä- ja yhteiskuntaluokkien edustajien kanssa ja selviät niistä maan omalla kielellä. Mitään muuta kieltä kuin ranska ei sallita missään tilanteessa.
Kun teet näin, osaat pian jo itse nähdä, missä asioissa kaipaat petraamista. Sen kertoo varmasti myös opettaja, joka siis on eri henkilö kuin se paskamainen apuri.
Ranskaa on turha lähteä opiskelemaan, jos ei tee sitä kunnolla. Muuten itse maa syö ihmisen elävältä, kun sinne asti pääsee.