Muisti

Tietoisuus on universumin informaation pokttopiste, yksin tyhjässä avaruudessa syntynyt ja elänyt ei tiedä edes olevansa olemassa.
Muistin kadottaminen on paljon haastavampaa kuin muistin lisääminen, sanoihan E Tolle että suurimat zen mestarit jotka on tavannut ovat kissoja, ne omaa läsnäolon taidon olla nyt hetkessä, ihmiselle tämä ei ole helppoa kun me koemme olevamme olemassa kun ajattelemme, ajattellemme taukoamatta, koettakaa lopettaa niin huomaatte miten vaikeaa se,on.) joga ja meditaatio on keino päästä todellisuuteen ajattelun ja minän ylitse.

Muistia voi harjoittaa. Voi myös opetella erilaisia muistitekniikoita. Jokainenhan kait käyttää jotakin, mutta voi opetalla parempia ja itselle sopivia.

Aivot muokkautuvat paremmiksi siihen tehtävään mihin niitä käytetään.

Kokeile eri muistitekniikoita ja harjoittele niitä.

Kun viestisi on fysiikkapalstalla, esitän yhden fysikaalisen systeemin.

Fyysikot Teuvo Kohonen ja Erkki Oja esittivät 1977 neuroverkkomallin, jota fyysikko John Hopfield analysoi 1982 arvovaltaisessa huomiota herättävässä PNAS-lehdessä.

Hopfield, J. J. (1982). Neural networks and physical systems with emergent collective computational abilities. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 79, 2554–2558.

Hopfield osoitti, että tämä verkko, joka sai nimekseen Hopfieldin verkko, konvergoi mistä tahansa neuronien alkutiloista Lyapunov-funktion lokaaliin minimiin. Tässä verkossa yksinkertaiset alkeelliset hermosolut voivat organisoitua
siten, että niiden muodostamalla verkolla on spontaaneja ja emergenttejä laskennallisia ominaisuuksia. Spontaanius tarkoittaa tässä yhteydessä, että verkon oppiminen on itseohjautuvaa; emergenssi, että verkolla on kollektiivisena kokonaisuutena ominaisuuksia, joita sen osasilla ei yksinään ole. Tällaiset verkot ovat esimerkkejä dynaamisista systeemeistä, jotka sopivin parametrein (solujen välisten linkkien painokertoimet) varustettuna ohjautuvat kohti kiintopisteitä:
tiloja, joissa verkon solujen aktivaatiotilat eivät enää muutu. Hopfieldin verkkoa voidaankin ajatella autoassosiatiivisena muistina, johon on mahdollista tallentaa tietty määrä muistoja (verkon aktivaatiohahmoja), jotka voidaan palauttaa esimerkiksi kohinaisesta tai puutteellisesta syötteestä.

Muuten, Teuvo Kohosen Itse-organisoiva kartta SOM (Self-Organizing Map) on myös yksinkertainen muisti, ja sen sanotaan neuroverkoista muistuttavan eniten ihmisaivoja.

Fysikaalisesti ajatellen yksinkertainen vastausehdotus on, että erilaisilla ihmisillä voi olla eri voimakkuuksia omaavia sähkökemiallisia hermosolujen päivityssääntöjä. Tämä on alatason selitys. Ylemmälle pääset kemian, biologian ja psykologian palstalle.

Ota yhteyttä Aalto-yliopiston O.V. Lounasmaa-laboratorioon (ent. Kylmälaboratorio), niin saat tietoa tieteenalueesta fysiikka aivotutkimus.

Eli etsin edelleen tietoa siihen, että mistä se johtuu, että huono muisti vaivaa.

Eikä kysymys ole muistin kadottamisesta, vaan siitä että se on ollut huono aina.

Opiskelukaan ei kannata, koska kaikki tippuu sitämukaa pois päästä, kun sinne yrittää jotain syöttää, mutta lukemaan ja kirjoittamaan olen kuitenkin oppinut.

Muistisääntöjen kehittäminen ei myöskään auta, eikä muisti kehity minulla ainakaan, mikä neuvoksi? Auttaisiko kuula kalloon?

Ok, olen ns. vajakki ja sen jo hyväksynyt, en häiriköi palstalla, mutta täällä tiedepalstalla ajattelin kysyä muistin toiminnasta, jos joku tiedeihminen osaisi vastata, ja selittää, olisin siis kiinnostunut muistin toiminnasta.

Mistä johtuu ,että itselläni on todella huono kasvo/naama muisti.

Jos tapaan uuden ihmisen unohdan hänen kasvonsa lähes heti ,kun henkilö katoaa näkyvistä :D

Vaikeaa asiakas työssäkin ,kun unohtaa heti miltä henkilö näytti.

Mutta sitten taas pystyn kuvittelemaan kaikkien näkemieni esineiden muodot kuviot ihan selvästi mielessäni, mutta jos yritän kuvitella ihmisten kasvot ,piirtyy vain sumea kuva mieleen.

Aika outoa , ihan kuin aivoni siirtäisi ihmisten kasvonmuodot osioon mitä ei tarvitse muistaa, mutta sitten taas kaikki esineet menevät osioon mitkä pystyn piirtämään vaikka ulkomuistista..

MInulla on ollut nuorempana pahoja mielikuvitustrippejä.
Peruskoulussa jäin 5:llä luokalla luokalle, kun 4 kouluaineessa meni neloselle todistus.

Myöhemmillä luokilla opettajat eivät halunneet jättää luokalle enää, vaan päästivät armosta luokalta toiselle siirtymään, kunnes 16 vuotiaana poistuin ammattikouluun.

Niin mielikuvitus on laukannut niin kovaa, etten ole kuullut mitään mitä koulutunnilla puhutaan, enkä ole myöskään tajunnut mitään, kellon opin vasta kun toista kertaa kävin sitä viidettä luokkaa.

Arvelisin olevani jonkin verran autistinen henkilö, ihmissuhteisiin en pysty, enkä pysty tutkituttamaan itseä, kun siihenkään ei riitä keskittymiskyky.

Mielikuvituksen avulla olen kuitenkin selvinnyt jotenkuten elämässä eteenpäin, vaikkakin kaikessa epäonnistuen, mutta nykyään olen jo luovuttanut ja ajatellut, että ei minun saa vaatia itseltä samaa, mihin terveet pystyvät, kun en selvästikään terve ole.

Olen kuitenkin oppinut tietokoneen kanssa kaveriksi ja sen ääressä olenkin aamusta iltaan, ja illasta aamuun.

Tietokone onkin sairaalle ainoa kaveri.

Niin, miksi kirjoitan tätä tänne, vaikkei pitäis, niin kai se johtuu sairaasta päästäni.
Mutta toisaalta ajattelen, että BANG ... kups ... koling ... mötkähdys. ...

Itsellä kyllä ajatukset siirtyy helposti ihan väärään aiheeseen jos vähänkin keskittyminen herpaantuu, mutta eikai siinä mitään outoa ole?

Parhaiten tämän huomaa elokuvissa,tv-sarjoissa ,kun saa vähän väliä kelata taaksepäin tai kysyä mitäs tässä taas kävi ,kun olenkin uppoutunut ohjelman tapahtumien seuraamisen sijasta miettimään erikoista kamerankuvauskulmaa, juoniaukkoja,erikoisia kulkuneuvoja tms..

Mutta eikö tuo ole ihan normaalia vai pystyttekö keskittymään 100% kaikkeen?

>Voisitko mitenkään valjastaa tuota tietokoneintoa hyödyksi työelämässä?>

Olen jo ryhtynyt valjastamaan. Olen huomannut saman, että pystyn keskittymään ainoastaan ohjelmointikieliin hyvin ja oppimaaan niitä, sekä keskittymään vain niihin.

Mitään terveille tarkoitettua työtä en edes yritä enää, koska niissä aina epäonnistun, koska en pysty tulemaan toimeen ihmisten kanssa, koska en ole samalla tasolla heidän kanssaan.

Mutta tietokoneella voi tehdä asioita yksin ja jopa tienata rahaa, kun keksii tarpeeksi hyvän idean.

Niinpä työskentelen kovasti erästä päämäärää kohti, jossa voisin tienata rahaa tietsikan avulla ja uskon onnistuvani siinä, ja koska se on oma ideani alusta asti, eikä kenenkään huijarin, niin menestyminen ainakin jotenkin on myös rahallisesti mahdollista.

Olen tullut samaan johtopäätökseen, että ihmisen tulee valjastaa käyttöön se kapasiteetti mitä hänellä on ja lakata surkuttelemasta sitä, mihin ei pysty.

Sitä paitsi tiedän että terveetkää ei pysty kaikkeen, mutta kaikki on terveille paljon helpompaa, koska he ovat samalla tasolla muiden kanssa.

Mutta en kirjoita tästä enempää, koska vajakeita on palstalla muutenkin riittämiin, ja jätän palstan rauhaan, kiitos ymmärryksestä, se lämmitti sydäntäni, minäkin olen ehkä ihminen.