mulla on jääny mieleen nuoruusvuosilta mieleen lukion talonmies Aarne Pouttu, joka hätisteli meitä oppilaita ulos välitunnilla sanomalla " kankahalle kankahalle senkin kirahvit "
muonion legendoja?
muualla asuva
391629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
80 -luvulla oli kovia melojia Muoniosta , he niitti mainetta jopa mailmanluokan kilpailuissa C2 luokassa . Ilman valmennusta ja huippu välineitä , olemalla vain ylivoimaisen kovia melomaan Pari REPONIEMI&KOBERG
Pouttu Aarnesta mullaki on jääny kouluajoilta mukavia muistoja. Aarne oli sellainen oma persoona.
Kuka se rehtoritäti oli silloin,aika tomera.
Taisi olla Kerolan Aila.
Poutulla oli oma paja, jossa hän teki mm. sähköhitsaustöitä.
Olisiko jollakin omakohtaisia muistoja näistä töistä?
Mitä kaikkea Pouttu hitsasikaan?
Millaista oli Poutun työn laatu?
Tekikö Pouttu pelkkiä korjaustöitä vai tekikö hän myös jotain uusia kamppeita?
Mitä muita töitä Pouttu pajallaan teki? Valuja?
No, sitäpä ei kaikki tiiäkhään, että Pouttu hitsasi net melkhein kaikki Loviisan ja Olkiluovon ytinvoimaloitten saumat. Silloinko tarvithiin oikhein hyvvää hitsaria, käänythiin ryssien puohleen. Ja ryssät teettivät net hommat sallaa Poutun pajala. Ja annoit sitte muka takhuun työn laavusta.
Mutta jo vähä aikasemmin, 50-luvula, Pouttu meni kumman näköseksi, ku puhuthiin taihvaala piipittävästä Putniikista....
Seuraavala vuosikymmenelä, ko se avaruuskilpailu oikein kiihty, olis Poutule ollu hommia enemmänki tarjola, muttei se halunu laajentaa firmaa, koska soli saanu koululta säänölisen työpaikan.
tälhä rehtoritätillä ole isokarvatussu peithi melkhein ko vattan ei meinanhu tavaralöytylöillä ethiä piti ettähä sai tushauttaa
80-luku oli kuin vasta eilen ja 60- ja 70-luku aivan kuin toissapäivänä. Olin koululainen 50-luvulla.
Luokkakokouksissa juttua aina riittää Aapo-Matti Salmesta. Hän tais vaikuttaa parillakin vuosikymmenellä rehtorina. 1950 ja 1960-luvuilla ainakin.
Pouttu hitsasi belgialaisilla puikoilla ja antoi työlleen takuun,joka voitiin korjata vaikkapa joulunpyhänä.
No joo. Pouttuhan teki kaikkea mitä tarvittiin. Pottukuokista kantokoukkuihin. Pohjanmaallakin on vielä tallessa Poutun tekemä kantokoukku, jota kahdella isolla gatepillarilla vedettiin.
Niin ja oli oikaissut Kotkassa laivanpotkurin snorkkeli päässä pajavasaralla..
Sitäpä ei moni tiiäkhään, mistä Pouttu oli saanu opit hitsaushomhiin. Soli kakskymmentälukua ko Suomessa alethiin suunitella oman sukelusvenelaivaston rakentamista. Tätä varten perustethiin nuorista valikoijuista asevelvolisista miehistä erittäin salhainen ryhmä, jonka jäsenistä koulutethiin huippuhitsareita. Pouttu oli sitte mukana kolmekymmentäluvula rakentamassa Suohmeen sukellusvenheitä, joista tunnetuimpia olit Vesihiisi, Iku-Turso ja Vetehinen. Vetehisen kapteeni sitte luotti Poutun hitsaussauhmoin niin lujasti, että upotti venäläisen sukelusvenheen ajamalla suohraan sitä päin. Ja Poutun saumat kestit. Sotien jälkheen sukelusvenheet jouvuthiin luovuttamhaan sotakorvauksina voittajavalloile. Venäläiset olit sitte tutkinheet niitä hitsaussaumoja niin tarkoin, että olit vaatinheet sitte venheitten lisäksi myös hitsaajan luovuttamista sotakorvauksena heile. Suomalaiset olivat kuitenki toppuutelheet näitä sanomalla, ettei meilä toimita tällä tavala. Pouttu pelkäsi kuitenki luovutetuksi tulemista niin paljon, että pakeni asuhmaan pohjosseen Ruåttin rajale Muoniihoon. Siitä olis ollu helppo tarvittaessa karata rajan toisele puolele. Tilantheen rauhotuttua Pouttu perustiki sitte oman pajan paikkakunnale.
Onpa mukavaa ja positiivista luettavaa. Jäin oikein kaipaamaan lisää luettavaa. Onkohan noita kirjoittettu mihinkään vai kulkeekohan ihan suullisena perimätietona? Olis ihan kiva lukea lisää Muonion legendoista.
Kyllä on mukavaa luettavaa tällaasta lisää
Kyllä Muoniossa legendoja on muutaman kirjan verran, jos joku kirjoittaisi.
Niin, ja lisää tulee.
No Onhan Aakeki jotaki,viimisen pääle taksimies..ja Eskelin Pekka ja Tonaniemen Uuno ja Lata Lasse,Remontti Reiska ja onhan noita mm Vares :)
Aarne Pouttu oli legenda, joka keksi legendoja. Hän ei suostunut hitsaamaan polkupyörän murtunutta ohjaustangon pystyputkea, vaan piti pitkän luennon ajoneuvoasetuksesta ja totesi lopuksi: "Uuren mää voin siihen kyllä vaihtaa!"
Poutun takuuna oli miehen sana: "Kyllä se nyt on niin lujassa että se ennemmin verta pieree kun irtoo!" Ja hitsisauman vierestähän se työ usein repesi.
Legendojen legenda, kaikkien legendojen äiti. Kukas son?
tästäkö tulee käsite Pouttu-Muonio?
*Pottu muonio
oli tarinaniskijä parhaasta päästä. Helkatin soma mies.
Kannatetaan,legentalle näköispatsas koululle.
...oli.
Arviiti se vasta oli herrasmies viimisen päälle.
Kävin poikasena isän kanssa joskus Kevä-Arpan parturoitavana. Siinä ei saanut olla kiireinen.
Ennen kuin hänellä oli kiinteä parturiliike, hän kierteli talosta taloon parturoimassa.
Hän muistaakseni asui Päivälehdon pikkupuolella, Anttilan Yrjön pikkupuolella ja lopuksi pienessä mökissä, joka oli nykyisen kirjaston lähellä toisella puolen tietä. Kulkeekohan Pirkan tie juuri sillä kohdalla vai oliko se muutaman metrin Pirkantiestä Reuhalanmaahan päin.
Meitä on vielä varmasti aika monia, jotka olemme käyneet Arpan parturoitavana.
Kaikki ei oikein ymmärtäneet 1950-luvulla työaikalakia. Hussokin pääsi leikattavaksi, mutta juuri kun miltei puoli päätä oli ajeltu kello näytti tasan 11.00. Siitähän alkaa ruokatunti, minkä me nykyiset työläiset toki tiedämme. Siihen aikaan se ei ollut kaikille kovinkaan selvää.
Husso istui tuolilla liina kaulassa ja Arvid aloitti syöntihommat. Jossain vaiheessa ruokailu loppui ja asiakas ajatteli että nyt se sitten jatkuu. Mutta kun kello ei ollut vielä 12.00 niin Arvidinhan oli pakko ottaa kunnon ruokalepo. Se oli kuitenkin asiakkaalle liikaa ja niin asiakas kimpaantuneena lähti.
Tarina ei tietenkään pääty tähän. Arvidin täytyi käydä pankissa asiakkaan vaimon puheilla ja periä palkka tehdystä työstä, siis miltei puoli päätä valmiiksi ajeltuna.
Laki on laki. Työaikalakia on pakko noudattaa.
Kerrohan siitä puuron keitosta ja syönnistä,siinä oli jotain...
Arviidi se oli ensimmäinen joka Muoniossa opetteli leikkaamaan pystytukan. Jälki oli tosi hyvä. Jokainen karva käsitelty yksilöllisesti ja todellisella ammattitaidolla. Ei kykene nykyiset siihen jälkeen se on varmaa
Kyllähän legenda on Napoleon Rentola , siitä löytyy mustaa valkosella "Postipioka Muistelee" on sattunu ja tapahtunu kaikenlaista
Legendoihin kuuluu myös sähköasentaja Jukka Jokelainen. Polkupyörällä hän teki kaikki työmatkat oli keli millainen hyvänsä. Hollarilla työkalupakki ja ohjaustangossa johto niput, mukavat oli jutut tälläkin miehellä.
Kertokaapa lissää Jokelaisesta.
Sattuu olehmaan kummisetä. Itte en kyllä ollu tilhaisuu'essa tutustua.
Jokelaisen Jukka oli laatusa ja ahkera kaveri. Tosihaan kulki polkupyörällä ympäri kyliä ja asensi sähköjä. Tarvikheet olit matkassa. Homma hoitui.
Tosin silloin 50- ja 60-luvuila ei niin ihmeellisiä sähkövempaimia ollut. Meiläki oli sähkövalot, äitilä sähkösilitysrauta ja taisipa olla sähköllä toimiva keittolevy. Sitä ei juuri käytetty, ko kuulema söi niin paljon sähköä ja puhellassa oli kuitenkin talvela aina jonkulainen tuli. Niin ja taisi olla pari pöytälamppua. sekä ratio. Ration kuuluvuus ei aina ollu kovin hyvä ennen ko tuli Sammaltunturin ula-asema. Se taisi olla aivan 50-luvun loppua, ko se rakennethiin.
Ruottista tuli sähkö ja talvela se oli aika useasti poikki. Ei se juuri haitanu. Kynttilä tai kynttilöitä ja joku öljylamppu sytytethiin pimeän aikana. Ei tainu hommat kovin häiriintyä. Ratiotakhan ei kovin kuunneltu.
Olen kuullut tarinan jostain upporikkaasta miehestä,joka teetti veneen ja kiskotti sitä ympäri metsiä ja mantuja.Onko kukaan kuullut tätä tarinaa.Kuka hän oli ja miksi toimi näin.
Kittilhään tioksi.
Se herra oli Kotlannin Äijä. Osti venheen Kemijärveltä ja veätti sen suoraa linjaa pitkin pallasjärvele. Teki pallasjärvestä "kirkonkylän" rakenuttamalla sinne kirkon. Pohja taitaa näkyä vieläki.
Oletteko huomanneet, että poromiehet pieree aivan uskomattoman paljon, ja pierut TODELLA haisee! Ehkä paikalliset on tottuneet niihin, mutta turisti tai junantuoma kyllä ikävästi haistaa nämä poromiehet. Osasyynä voi olla se, että kalsareita ei vaihdeta kovinkaan usein, ja niin on pinttynyt melkoset jarruraidat.
Uusia kansanviisauksia:
Itsepuolustusta se oli, sano akka kun hirven jäniksenä ampui.
Laittoi pakasteeseen jäniksenä.
30 pv ehdonalaista. Voi hyvällä syyllä kysyä tuomarien älyn perään.
Kyllähän Muonion legendoista ykkönen on Suikki-manta. Amanda Suikki oli tullut Ranta-Nivaan piikomaan joskus nuorena tyttönä. Ranta-Nivassa Manta vietti sitten koko ikänsä hamaan vanhuuteen asti.
Joskus 1960-luvulla Mantalla oli vanhaan tapaan tapana kierrellä kylästelemässä lähiseudun taloissa, vanhoja asioita muistellen.
Mieleeni lapsuudestani Manta on jäänyt kestohikastaan. "Ha-ee-Eemeli muisti", "Ha-ee-Jalmari muisti" ja kaikkea tällaista Mantalla oli tapana sanoa hikan yllättäessä kyläreissulla. Itse jäin pienenä ihmettelemään, ketä nämä Mantaa muistaneet henkilöt todella olivat? Olivatko eläviä vai kuolleita? Miten Manta tiesi, kuka kulloinkin häntä muisti?
Yksi syy siihen, miksi pitäisin Mantaa yhtenä Muonion legendoista, on se, että Manta taitaa olla vanhoista Muonion asukkaista niitä harvoja, joiden valokuva on tullut ikuistetuksi Samuli Paulaharjun kirjoihin.
Muistaakseni jossakin Samuli Paulaharjun kirjoista, ehkäpä kirjassa "Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa", on ikuistettuna kuva muoniolaisesta piikatyttösestä, jonka nimeksi mainitaan "Amanda Suikki".
Kertokaas siitä joppausajasta ja sen ajan tähdistä.