Mikä siin toises tai itsessänne ajaa sellaseen tilanteeseen?
Mikään suhde tai seurustelu ei ole helppoa.
Mikään suhde tai seurustelu ei ole helppoa.
Mihin te petytte ko teijän seurustelu lopahtaa?
Jarna80
699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysymys saattaisi olla mielenkiintoinen, jos ymmärtäisin sen :)
Avioliittoni päättyi aikoinaan klassisesti 'eroon kasvamiseen'. Minä muutuin, mies ei halunnut aikuistua. Kaksi netin kautta alkanutta suhdetta päättyi siihen, että en onnistunut rakastumaan vaikka yritin. Eli yritin ajatella, että kun mies on kunnollinen ja 'sopiva' (olin itse yh ja toinen miehistä oli yhteishuoltaja, toinen yksinhuoltaja, ja lapsemme suunnilleen saman ikäiset) niin olisi pinnallista olla kiinnostumatta 'vain' siksi, että toinen ei viehättänyt tippaakaan ulkoisesti. No ei se nyt vaan niin toimi, että ollaan parisuhteessa mutta toisen kanssa ei pysty haluamaan seksiä ja läheisyyttä. Yksi suhde päättyi siihen, kun toisen kaksisuuntainen mielialahäiriö aktivoitui eli hänellä puhkesi mania. Yhden loppumisen syytä en oikeastaan edes tiedä, se vain lopahti molempien suunnalta. Yksi nuoruuden suhde päättyi traagisesti, siitä en kerro sen enempää.
Sitten jos mietitään ihan lyhyitä, vain muutaman viikon tai parin kuukauden tapailuja niin yksi mies osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi ja äärimmäisen takertuvaksi. Toinen sairaalloisen mustasukkaiseksi ja uhkaavaksi. Yksi muutti toiseen maahan eikä halunnut etäsuhteeseen, koska hänellä ei ollut muita syitä vierailla Suomessa kovin usein. Sitten on sellaisia että ei vain ole tuntunut miltään joten tapaileminen on lopahtanut, ja se kai tarkoitus onkin että kun pikkuisen aletaan tutustua niin huomataan oisko tämä 'se oikea'.
Nuo nyt ainakin tuli mieleen.
Eli sinä olit melkein kaikissa tapauksissa se suhteen päättävä tai jättävä osapuoli? Tuossa ei mainittu, että mies olisi jättänyt sinua jonkun puutteen takia. Listasta puuttui vaikkapa tämmöinen: "mies ei pitänyt minua tarpeeksi viehättävänä".
Tuli aiheeseen liittyvä ajatus mieleen.
Jos treffaamallani naisella on paljon epäonnistuneita suhteita, niin tulen epäluuloiseksi. Sillä ei ole merkitystä, että onko mies jättänyt vai onko nainen itse päättänyt suhteet. Jotain vikaa siinä on, jos ei ole saanut mitään kestämään. Todennäköisesti en lähtisi yrittämään parisuhdetta. Mites muilla?
En laske suhteen päättymiseksi sitä, että tapaan ihmisen ja haluaisin tavata uudestaan mutta hän toteaa, että en ole tarpeeksi viehättävä. Jos suhteeseen asti päädytään niin silloinhan toinen on jo todettu haluttavaksi ja puoleensavetäväksi.
Ja olihan tuolla niitä, missä 'ei vain ole tuntunut miltään' joten homma on lopahtanut eli on se mieskin ollut se, joka on todennut ettei tämä toimi.
Ja jälkimmäiseen viestiisi viitaten: nyt puhutaan siis lähes 30 vuoden ajanjaksosta. Sinä aikana minulla on ollut yksi avioliitto ja ehkä neljä yli vuoden mittaista suhdetta eli sellaisia, joita ehkä voi kutsua vakaviksi suhteiksi. Olen aika varma, että jos avaudun ikäiseni miehen kanssa parisuhdehistoriasta niin sieltä löytyy vähintään sama määrä. Se on sitten eri asia minkä verran vanhoista on tarpeen avautua. Viimeisimmästä eksästäni tiedän, että hänellä oli taustallaan kaksi avioliittoa, aikuiset lapset ja yksi pitkä (useiden vuosien) suhde. En koskaan kysynyt häneltä sen enempää eikä hän minulta.
Petyn siihen, että se toinen osapuoli ei osannutkaan arvostaa minua tarpeeksi ja vielä enemmän petyn siihen miten vaikeaa on enää löytää uudestaan seuraa.
Biolgiaan se päättyi kait..Toisella oli lapsia..Minä halusin omia..Hän ei.