Itä-Suomessa yhtä kovakuoriaista sanottiin lapsena hapsin kapsiksi. Olisiko isä huijannut tai keksinyt vaan jonkun nimen. Luulin sen olevan vähintäänkin epävirallisesti yleisessä käytössä, mutta googlella ei löytynyt yhtään tulosta. Onko kukaan muu kuullut tuollaista nimeä ja tietääkö oikean nimen?
Sattoi olla joku jäärä, kankuri, suutari tai tukkimiehentäi, erikoisia nimiä nuokin. Muistaakseni oli yksivärinen vaalean harmaa, ihan samanlaista en löytänyt kuvista.
Sattoi olla joku jäärä, kankuri, suutari tai tukkimiehentäi, erikoisia nimiä nuokin. Muistaakseni oli yksivärinen vaalean harmaa, ihan samanlaista en löytänyt kuvista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hapsin kapsi ei ole millään muotoa tuttu, mutta hapsenkakkiainen ja hapsenkatti tuntuvat korvissani jo vähemmän vierailta. Ötökän tieteellinen nimi ei ole tiedossani, mutta voithan kaikin mokomin googlailla.
Kiitti vastauksesta. Tuolla löytyikin, mutta ei tarkoita ilmeisesti mitään tiettyä lajia vaan useita kovakuoriaisia, sarvijaakkoa, jäärää...varmaan tuota hapsin kapsia käyttäneet muutkin. Hapsenkatkiainen sopii selitykseen parhaiten, ei hius tullut mieleenkään, kakkiainen on sitten oudompi )
"Tukkaan tai ihoon takertunutta kuoriaista on voitu kutsua muun muassa nimityksillä kakkiainen, katkiainen, hapsenkatkiainen, hapsenkakkiainen, katikas ja karva-katikas. Nimitykset perustuvat siihen, että niiden uskottiin tai ainakin lapsille kerrottiin katkovan hiuksia tai karvoja. Nimitykset "hapsenkakkiainen" ja "hapsenkatkiainen" ovat tarkoittaneet ja edelleen kansanomaisesti tarkoittavat myös isosarvisia kuoriaisia, lähinnä sarvijääriä kuten sarvijaakkoa.
Kakkiainen ja kakkia viittaavat myös joihinkin pieniin, epämääräisiin kummituksiin tai harhanäkyihin. Näiden yhteys katkoja-olentoihin on epävarma, mutta nimen lisäksi yhtäläistä on ainakin pieni koko ja että olennot eivät olleet suoranaisesti vaarallisia, vaan lähinnä häiritseviä tai haitallisia "pikkuötököitä". Joskus näiden kakkiaisten kerrottiin lentävän. Eräs kakkiaisen toisintonimitys on Hiiden lintu. Kirkonkakkiainen oli kuitenkin kirkonhaltija, ja vaikka se hallitsi pyhää paikkaa, se saattoi olla hyvinkin häijy.
Erään tiedon mukaan uskottiin, että kun hautausmaalta nousee tulta, on siellä kakkiaisia. Tässä merkityksessä kakkiainen muistutti virvatulia. (SKVR:IX4 1303) Jos vieraan kanssa tuli riitaa, oli syytä taikoa ja loitsuta, jotta taloon ei jäisi kakkiaisia. (SKVR:IX4 38)
Unikakkiainen on unessa näyttäytyvä hyödyllinen olento, joka näyttää aarteen sijaintipaikan."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kakkiainen
>Unikakkiainen on unessa näyttäytyvä hyödyllinen olento,
>joka näyttää aarteen sijaintipaikan."
Tuostapa tuli mieleeni harvinaisena pidetty ilmestys nimeltä aarremato. Google-hakusanana se tuottaa sentään aika monta osumaa ja on päässyt sanakirjaankin.
http://www.sanakirja.org/search.php?id=4569321&l2=18
Ehkä puolenkymmentä vuotta sitten mökillä vaimoni herätti minut aamuvarhain katsomaan ihmeellistä näkyä, joka oli tarjolla pihatiellä, puuceen edustalla. Maassa oli yli puolimetrinen, tuhansista ja taas tuhansista toukista koostuva muodostelma, joka muistutti ylhäältä päin katsottuna hyvin läheisesti liskomaista olentoa. Tuo kihisevä toukkadivisioona oli hitaassa liikkeessä ”liskon” pään osoittamaan suuntaan.
Lentävistä verenimijöistä on mökillämme niin paljon riesaa, että emme halunneet sitä lajia lisää vaan annoimme ”liskolle” Raid-käsittelyn yrittämättäkään seurata, johdattaisiko se meidät vanhan kansan uskomuksen mukaisesti aarteen luo.
Hätä oli herättänyt ihmisnaaraan heittämään helmeilevät huomenvirtsat, mutta se palkitsi meidät molemmat näyllä, johon törmää hyvinkin varmasti vain kerran eläessään jos silloinkaan.
Muodostelman liskomainen muoto pani uumoilemaan, että luonto ehkä sai toukkaparat hakeutumaan muotoon, joka pelottaa vihollisia (lintuja).
Vaimoni pokkarin muistikortille tuo aarremato tallentui, mutta valitettavasti minulla ei ole tähän hätään heittää linkkiä mihinkään katseluosoitteeseen.
Paitsi että harsosääsket eivät ime kenenkään verta. Tuli turha joukkomurha. =/
Ei ollut vara ottaa riskiä. Harvasta toukasta kehittyy myönteinen hyönteinen. Luonnonsuojelijan vaistoni pakkaa olemaan selektiivistä lajia ja vihreyteni aika vaaleaa.
Tuokin tuhoaa hyötykasveja ja kukkia, toinen aarrematolaji mäntyjä.
Ilmeisesti häthätää keksitty nimi öttömönkiäiselle, pohjana suomalaisten kansantarujen moninaiset todelliset ja kuvitellut pikkuötökät, kakkiaiset:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kakkiainen
Löysitkin saman linkin. Usein nuo sanat muuttuu kun kulkeutuu toiselle puolelle Suomea eikä enää välttämättä edes tiedetä mistä tullut.
Jostain isäkin varoitti, ehkä puremisesta.
Meidän perheessämme Länsi-Suomessa hapsenkakkiaisella tarkoitettiin lukkeja ja vaaksiaisia, hiusmaiset kontit kummillakin. Aika herkästi niistä tuli myös raajarikkoja. Ei siitä kakkiaisesta koskaan sanottu mitään merkitystä, mutta edellä kerrottu katkomiseen viittaava selitys kyllä sopii kuin nenä päähän. En muista sanaa käytetyn yleisemmin, ötökät olivat kai niin toisarvoisia ettei edes nimitykset tulleet esille.