Olen tässä miettinyt että olenko mä valtakunnan idioottimagneetti. Kuinkahan monella on ollut yhtä pajon epäonnea suhteissa.
Olen eronnut 4v sitten ja etsinyt elämänkumppania lähinnä deittipalstoilta, koska en halua löytää baarista seuraa.
Mun ex-aviomies paljastui pahasti peliriippuvaiseksi mieheksi kaikilla lieveilmiöllä. Muutin meidän yhteisen lapsen kanssa kaksistaan.
Olin 1/2v sinkkuna kunnes tuli ensimmäinen poikaystävä. Hän kohteli kuin kukkaa kämmenellä, oli myös eronnut ja oli hyvillään kun oli löytänyt empaattisen ja lämminsydämisen naisen, tavattiin toistemme sukulaisiakin ja meidän lapset tutustui toisiin. Kun 4kk oli kulunut, muistan vieläkin sen la illan, olimme kahdestaan viettämässä ihanaa syntymäpäiväiltaani, kuiski korvaan kuinka rakastaa. 2 pv.n päästä sain sähköpostin missä hän sanoi että ei tunne mua kohtaan kuin kaveruutta.
Toinen oli metsästäjämies Tampereelta, itse olen Varsinais-Suomesta, se kaatui liialliseen välimatkaan ja siihen ettei nähty koko syksynä metsästyksen takia. 1/2v meni siinä.
Kolmas, oli myös 1/2v ihanaa aikaa ja tuntui että tässä se elämäni mies on, no sit vedettiin matto jalkojen alta pois, olin matkalla ja kun palasin oli hän pettänyt mua.
6 kk.tta olin sinkkuna kunnes elämääni tupsahti menneisyydestä yksi mies jonka kans oli ollut pieni romanssi, olimme olleet silloin tällöin facebookissa yhteydessä ja pieni kiinnostus ei ollut koskaan lopahtanut.
Tapasimme viime marraskuussa jälleen, se oli tunteiden menoa, hän kosi mua uutena vuotena ja voi luoja että olin onnellinen. Oisinpa vaan tiennyt silloin miten mun sydän murskataan en olis suostunut. Mies paljastui työnarkomaaniksi, antoi vanhempien ohjailla elämäänsä. Niin puhui yhteenmuutosta ja kk päästä alkoi perumaan puheitaan, selvis et hänen vanhempansa ei pitänyt ajatuksesta niin mammanpoika uskoo ja perui yhteenmuuton ja alkoi selittää mulle ympäripyöreitä selityksiä.
Ei vastannut enään puheluihin koska oli joko töissä tai nukkui. Viestit muuttui kaverilliseksi, kun tuli ensimmäinen riita, hän ei osannut puhua tunteistaan, istui kivikasvoisena tuppisuuna, kun yritin ja yritin keskustella ilman vastakaikua, turhauduin ja tää alkoi pelleilemään ja ilvehtimään naamalla yrittäen pelastaa tilanteen. Luulis että tää mies olis joku 20v ei suinkaan vaan aikuinen 34v mies.
Näitten 4v aikan olen myös käynyt treffeillä ja jessus sentään, mies on esim. tullut ympärikännissä treffeille, yksi haisi niin pistävälle hielle ja oli koko ajan kielen kanssa lipomassa, yök. Yksi oli kuin jostain roskiksesta herännyt, sit on seksin perässä mouruavat ja kaikkein pahin mitä tapahtui viime syksynä oli treffiraiskaus.
Pakko sanoa että olen tällä hetkellä niin täynnä miehiä, hiukan myös katkera että 4 v mennyt aivan hukkaan. En tiedä olenko enään milloinkaan valmis kokeilemaan suhdetta, osaanko luottaa, antaa sydämeni jälleen rikottavaksi.
Olen eronnut 4v sitten ja etsinyt elämänkumppania lähinnä deittipalstoilta, koska en halua löytää baarista seuraa.
Mun ex-aviomies paljastui pahasti peliriippuvaiseksi mieheksi kaikilla lieveilmiöllä. Muutin meidän yhteisen lapsen kanssa kaksistaan.
Olin 1/2v sinkkuna kunnes tuli ensimmäinen poikaystävä. Hän kohteli kuin kukkaa kämmenellä, oli myös eronnut ja oli hyvillään kun oli löytänyt empaattisen ja lämminsydämisen naisen, tavattiin toistemme sukulaisiakin ja meidän lapset tutustui toisiin. Kun 4kk oli kulunut, muistan vieläkin sen la illan, olimme kahdestaan viettämässä ihanaa syntymäpäiväiltaani, kuiski korvaan kuinka rakastaa. 2 pv.n päästä sain sähköpostin missä hän sanoi että ei tunne mua kohtaan kuin kaveruutta.
Toinen oli metsästäjämies Tampereelta, itse olen Varsinais-Suomesta, se kaatui liialliseen välimatkaan ja siihen ettei nähty koko syksynä metsästyksen takia. 1/2v meni siinä.
Kolmas, oli myös 1/2v ihanaa aikaa ja tuntui että tässä se elämäni mies on, no sit vedettiin matto jalkojen alta pois, olin matkalla ja kun palasin oli hän pettänyt mua.
6 kk.tta olin sinkkuna kunnes elämääni tupsahti menneisyydestä yksi mies jonka kans oli ollut pieni romanssi, olimme olleet silloin tällöin facebookissa yhteydessä ja pieni kiinnostus ei ollut koskaan lopahtanut.
Tapasimme viime marraskuussa jälleen, se oli tunteiden menoa, hän kosi mua uutena vuotena ja voi luoja että olin onnellinen. Oisinpa vaan tiennyt silloin miten mun sydän murskataan en olis suostunut. Mies paljastui työnarkomaaniksi, antoi vanhempien ohjailla elämäänsä. Niin puhui yhteenmuutosta ja kk päästä alkoi perumaan puheitaan, selvis et hänen vanhempansa ei pitänyt ajatuksesta niin mammanpoika uskoo ja perui yhteenmuuton ja alkoi selittää mulle ympäripyöreitä selityksiä.
Ei vastannut enään puheluihin koska oli joko töissä tai nukkui. Viestit muuttui kaverilliseksi, kun tuli ensimmäinen riita, hän ei osannut puhua tunteistaan, istui kivikasvoisena tuppisuuna, kun yritin ja yritin keskustella ilman vastakaikua, turhauduin ja tää alkoi pelleilemään ja ilvehtimään naamalla yrittäen pelastaa tilanteen. Luulis että tää mies olis joku 20v ei suinkaan vaan aikuinen 34v mies.
Näitten 4v aikan olen myös käynyt treffeillä ja jessus sentään, mies on esim. tullut ympärikännissä treffeille, yksi haisi niin pistävälle hielle ja oli koko ajan kielen kanssa lipomassa, yök. Yksi oli kuin jostain roskiksesta herännyt, sit on seksin perässä mouruavat ja kaikkein pahin mitä tapahtui viime syksynä oli treffiraiskaus.
Pakko sanoa että olen tällä hetkellä niin täynnä miehiä, hiukan myös katkera että 4 v mennyt aivan hukkaan. En tiedä olenko enään milloinkaan valmis kokeilemaan suhdetta, osaanko luottaa, antaa sydämeni jälleen rikottavaksi.
Vastaukset 39
Vanhimmat
no on sulle kyllä sattunut todella outoja tapauksia noinkin paljon.
eipä ole ihme jos ei olikein löydy miehiin luottoa jos tollalailla katoilevat kuin tuhka tuuleen.
Onnea etsintään. toivottavasti tapaat jonkun joka seisoo vierelläsi eikä vain huijaa rakastavansa.
Kuulostaa tosi tutulta. Usein löytyy sellasia idiootteja, että huvittaisi vain itkeä. Ja muutaman vuodenkin päästä voi paljastua idiooteiksi. Mutta osatko nauttia sinkkuna olemisesta? Yritä nauttia siitä mitä kaikkea hienoa sulla on nyt. Äläkä luovuta. Kyllä joku hyvä mies vielä tulee vastaan ja sitten voit kokea sen unohtumattoman tunteen kun rakastuu korviaan myöten ja pitää toista aiemmin puuttuneena puolikkaanaan.
Eihän nuo ole hukkaan menetettyä aikaa vaan kokemusta ja oppimista miestyypeistä ja miehen ihmisluonteesta. Kaikista pahinta olisi että sokeasti menettäisit uskon miehiin ja katkeroituisit. Pidä edes sydän puoliksi avoinna miehille, mutta kuitenkin älä heti välttämättä kaikkeen usko mitä sulle syötetään.
Kyllä me miehet ollaan pas.koja. Ei meistä ole mihinkään ja onneksi minulla ei ole tuollaisia ongelmia kun olen pas.ka niin ei kukaan halua tapailla ikinä minua. Elämäni on rauhallista ja stressitöntä
Kiitos teille myötätunnosta.
Tällä hetkellä aion todella hengähtää, oli toi vuoden vaihto ja alkuvuosi aika haipakkaa.
Saa tosiaan nähdä uskaltaako sitä joskus treffeille lähteä, tällä hetkellä pelkkä ajatuskin puistattaa.
Mun suhdehistoria menee näin.. enkä halua suhdetta miehiin..
Ekassa suhteessa 16-vuotiaana esteeksi tuli välimatka, hän asui Salossa ja minä Helsingissä, tokassa suhteessa esteeksi tuli välimatka, hän asui toisessa Kaupungissa, minä Helsingissä..hän jätti minut v.2007 alussa viestillä tylysti/kylmästi.
Kolmannessa suhteessa mies asui Tampereella ja nähtiin v.2007 aikana vain viikonloppuisin koska mä asuin Helsingissä yksiössä.
V.2008 erottiin tän Tampereella asuvan miehen kanssa mutta palattiin yhteen maaliskuussa 2008..Mä alotin työt syyskuussa 2008 kaupassa kassamyyjänä joten jouduin jättämään itse miehen syyskuussa 2008. Tein 2-vuorotyötä Ja aikaa suhteelle ei olisi jäänyt.
Vuonna 2009 alussa jatkoin töitä myyjänä.. V.2009 oli joku pieni juttu yhen mua 5 vuotta vanhemman miehen kanssa..Vietettiin kesällä 2009 aikaa yhdessä, yövyttiin toistemme asunnoissa,katsottiin leffoja, käytiin ulkona, mutta ei koskaan kuitenkaan muutettu yhteen.
Jätin tämän mua vanhemman äijän v.2009 syyskuussa. Pistin viestillä että jätän hänet.Tiedän, se oli tylyä (huono tapa joo myönnän) mutta en jaksanut enää sitä suhdetta. En tiedä, mielestäni elämämme oli silloin kovin erilaisia..hänellä ihan erilainen elämän sisältö kuin mulla.
Aloitin uuden suhteen 2009 vuonna minua vanhemman miehen kanssa. Hän opiskeli tuolloin yliopistossa neljättä vuotta. Tapailimme aluksi minun luona. Olin hyvin ihmeissäni miksi yliopisto-opiskelija olisi kiinnostunut minusta? Päähäni putkahti paljon kysymyksiä. En kuitenkaan esittänyt tälle miehelle näitä kysymyksiä..Itseasiassa tapasimme 1.kerran jo toukokuussa 2009 Helsingissä eräässä kapakassa keskustassa, mutta aloitimme sen suhteen myöhemmin.
Tämä suhde kesti yhteensä alle 2 v. Vuonna 2013 ymmärsin,että se suhde olisi pitänyt lopettaa paljon aiemmin. Olimme aivan liian erilaisia suhteeseen.
Hän opiskeli yliopistossa ja oli monin verroin ns. parempi ihmisenäkin kuin minä.
Koin monesti huonomuuttaa suhteessa ollessani, mutta en koskaan ilmaissut näitä huonommuuden tunteita suoraan.
Koin häpeää ja tuskaa suhteessa. Häpeän tunne kohdistui suhteessa ollessa itseeni. Koin olevani huonompi ja se joka on "tyhmempi". Jälkikäteen luin netistä että näin ei saisi hyvässä parisuhteessa tuntea. Jatkuvaa huonommutta ja häpeää itsestään. Ja jatkuvia arvottomuuden tunteita minulle suhteessa tuli yli 10 kertaa. Muutaman kerran yritin itsemurhaa siinä onnistumatta. Kerran melkein onnistuin kun olin vetänyt 6 mielialalääkettä ja 4 kaljaa saman illan aikana. Tuli hyvin sekava olo ja oksentelin koko illan yksin kotonani. Tuli paha olo, joka kuitenkin yön aikana meni oksentamisen takia pois. Aamulla kun heräsin heitin mieliala-lääkkeet roskikseen suoraan koska niistä tuli niin paha olo.
Vuonna 2012 suhde päättyi.
Vuoden 2013 alussa tutustuin netin kautta yhteen mieheen..Suhde kesti 4 kk.
Olen päättänyt että enää en halua suhdetta mieheen. Elämäni on onnellista ilman suhdetta miehen kanssa. Ehkä sitten yli 30- vuotiaana harkitsen :) :) Nyt en halua suhdetta. Keskityn terapiaan ja opiskeluun.
Itsemurhayritys 6 mielialalääkkeellä ja 4 kaljalla?!?!
Okei:D
white trash
"Olen päättänyt että enää en halua suhdetta mieheen."
-Tekstisi perusteella totean, että miehet ympäri Suomen kiittävät sinua tästä päätöksestä ja toivovat, että et lipsu siitä. X)
Sinun tarinaasi kun vertaan aloittajan tarinaan, niin sinulla tuntuisi olevan melko paljon enemmän peiliin katsomisen paikka... Ei miehissä ole vikaa niin paljoa ollut kuin sinussa. Se on totta, että sinun kannattaa nyt vältellä parisuhdetta, mutta ei siksi, että miehet ovat pahoja, vaan siksi että sinun täytyy ensin saada itsesi kuntoon.
Voi herranen aika sentään! Siinä taas yksi nainen, joka elää elämäänsä siinä luulossa, ettei ole "mitään", jollei ole miestä!
Oletko missään vaiheessa oikeasti pysähtynyt miettimään elämääsi? Miettimään, mitä oikeasti haluat? Et - vaan mies, mies pitää olla ja ehdottomasti ja HETI, kun entinen ovesta pihalle livahtaa. Olet niin huuruissasi miehen metsästyksessä, että lähdet treffeille kaiken maailman törkyläjien kanssa. Missä on itsesuojeluvaistosi, niin henkisesti kuin fyysisesti!
Ota nyt, hyvä nainen, järki käteesi ja ala elää OMAA elämääsi sen sijaan, että rakennat sen jonkin Prinssi Rohkean etsimisen ja löytämisen varaan. Kaikki miehet ovat nyt mielestäsi pelkkää pas-kaa - miksi? Olet ollut treffihuuruissasi helppo nakki, that's it. Sinulla on lapsi / lapsia, ilmeisesti suht nuorikin vielä? Oletko ajatellut lainkaan, mitä vaikutuksia tuolla päättömällä hosumisellasi on lapsesi kasvuun ja kehitykseen?
"Siinä taas yksi nainen, joka elää elämäänsä siinä luulossa, ettei ole "mitään", jollei ole miestä!"
Mikä sinä olet sanomaan toisen ihmisen haluista ja tarpeista?
Eri ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita. Valitettavasti elämä ei läheskään aina näitä tarpeita täytä.
"Sinulla on lapsi / lapsia, ilmeisesti suht nuorikin vielä? Oletko ajatellut lainkaan, mitä vaikutuksia tuolla päättömällä hosumisellasi on lapsesi kasvuun ja kehitykseen?"
Tämä on tärkeä pointti. Ensin lapsi kunnialla maailmalle ja sitten voi taas miettiä miehiä.
Lukekaapas naiset sellainen kirja kun Himoitse, leiki, rakasta. Kirjoittajana on Suvi Tirkkonen. Kirjoittaja on omasta mielestäänkin feministi. Mutta kirja kertoo aika hyvin, miten naisen pitäisi nykyään suhtautua miehiin. Ja taas kyllä monen miehenkin pitäis kirja lukea ja mennä itseensä.
Aloittajalle tseppiä! Kyllä meistä miehistä löytyy sellaisia oikeenlaisiakin, jotka arvostavat kunnon naista. Mutta se kunnon nainen, myös arvostaa sitä kunnon miestäkin...
Sori jos loukkaan, mutta sun elämäsi tarkoitus tuntuu olevan pelkästään löytää mies itsellesi. Tavatessasi kiinnostavan miehen teet mitä vain, että saisit hänet parisuhteeseen kanssasi. Jos marraskuussa tapaa miehen ja uutena vuotena jo kosintavaihe on menossa, niin huh huijaa. Tavallista ihmistä tuollainen liian nopea eteneminen hirvittää.
Sä et saa itsellesi kunnollista miestä ennenkuin sä opit olemaan onnellinen yksin. Opit rakastamaan itseäsi. Opit, että olet niin arvokas, ettei sua voi kohdella miten vain. Ilmoititko raiskauksesta poliisille? Ehdottomasti pitäisi. Ja myös käydä puhumassa asioista ulkopuoliselle ihmiselle.
Keskity nyt vähän aikaa lapsesi isommaksi kasvattamiseen. Et kai sä halua antaa hänelle mallia, että ihan sama minkälainen puoliso on, kunhan vaan on joku? Ja että toista saa kohdella miten vaan. Ethän?
Surullista, jos vielä nykyisinkin ihminen ei ole mitään ilman puolisoa.
monikun tajuisi tuon että hätäilemällä ja varsinki epätoivoisella etsinnällä sortuu vain sekundaan - tyytyy siihen että kunhan on joku, ei malta / uskalla odottaa sitä "oikeaa" ja epätoivoinen ei edes jaksa enään edes uskoa että sitä on olemassa.
pahin tapaushan on kun astuu harhaan, tekee liian pikaiset päätökset sen ihastuksen tunteen kanssa. ei käytä järkeä, ajattele että kun on tuntenut kolme neljä kuukautta täysin vieraan ihmisen ei ole todellisuudessa tutustunut kuin pintaan... puolen vuoden päästä muuttaa yhteen ja siinä kun se todellisuus astuu kehiin voi ikäväkeen löytää itsensä tilanteesta jossa ei todellakaan haluaisi olla.. ihan pikkujututkin voi alkaa ärsyttämään ja kun niitä on liikaa... auts.. saatika isot jutut esim. näiden päivien yllättävän iso ongelma alko. toinen hörppiikin sitä joka ilta...
itse tässä korjailen särkynyttä sydäntä jossa "hidas hämäläinen" ja "hätäilijä" kohtasi, mutta kun ensin mainittu halusi aikaa ja rauhassa tutustumista, jälkinmäinen teki omat ratkaisut ja etsi itselleen toisen "hätäilijän"...
mutta päivä päivältä olen valmiipi taas katsomaan eteenpäin ja ehkä katse osuu siihen joka on valmis tulemaan puolitiehen vastaan, jos sattuu taas olemaan "hätäilijä"..
ja sinulle ap. voimia, älä menetä uskoa, se tulee jos on tullakseen 8)
Mun avioliitossa viimeiset 1 1/2 v oli kuollutta. Ex oli saanu 6kk 30 000e pelivelat ja teki kahta työtä. Purki muhun syyllisyyttä riippuvaisuudesta. Sain kuulla olevani milloin mitäkin. Roikuin liitossa lapsemme takia, ymmärsin lopultakin lähteä omille teille.
Myönnän että huumaannuin treffeillä käymisestä, olen muutenkin sosiaalinen ja avoin ihminen joka tykkää tutustua ihmisiin.
Kai sitä vaan aatteli että kun eka liitto oli lopuksi noin tuhoisa niin sitä herra oikeaa etsi etsimällä.
Treffipyyntöjä sateli ja töissä asiakkaat pyyteli treffeille, helppo oli tutustua ja miehen innostus innosti myös mua ja ihastus vaan roihahti.
En mä sentään suhteesta suhteeseen ole hyppinyt, on ollut aina väliä.
Mun lapsi on 12v ja kävin treffeillä kun hän oli isällään. En ole näitä treffejä näyttänyt hänelle ja n. 3 kk jälkeen seurustelussa olen esitellyt näistä neljästä miehestä kaksi. Enpä usko että lapseni tässä on kärsinyt.
Tämä kihlaus oli kyllä nopeasti tehty mutta olinhan 2 v miehen tuntenut, nyt huomasin kyllä että varsin pintapuolisesti. No tämä oli mun akilleen kantapää ja herätys. Aion todellakin olla nyt yksin, menköön vaikka vuosia, mitään en etsi ja otan aikaa itselleni. Aikaa lapselle ei tarvi koska olen aina pitänyt hänet elämäni suurimpana rakkautena, olen huomioinut hänet ensimmäisenä, tehdään yhdessä kaikkea kivaa, ollaan matkusteltu ja nautittu meiän pikku tiimin yhteisistä ajoista.
On teilläkin ongelmat. Itse en saa edes halausta koskaan.
Pistä hetkeksi kaikki suhdehaut jäihin, mieti millaisen ihmisen kanssa haluat olla ja elää.
Opettele nauttimaan elämästä ilman miestä ja suhdetta.
Minä erosin reilut kymmenen vuotta sitten, exä oli alkoholisti joka päivä viinaa ja kaljaa, ja petti minua.
Hänen jälkeen tutustuin mieheen jonka kanssa reissattiin ja tapailtiin, enkä tiedä vielä tänä päivänäkään mikä tuli mies vain huusi suoraa huutoa puhelimessa ja lopetti suhteen reilun 6 kk jälkeen.
Sitten tutustuin Hämeenlinnalaiseen mieheen jonka kanssa kirjoiteltiin ja soiteltiin, mies tuli käymään luonani ja unohtui makaamaan kolmeksi viikoksi sohvalleni, oli ihan peeaa ja vaati minulta rahaa useita satoja euroja tatuointiin. Se loppui siihen.
Sitten tapailin erinäisiä miehiä, kävin treffeillä ja kirjoittelin netissä sivutolkulla itsestäni, tapasin kuitenkin paikallisessa pubissa miehen jonka kanssa oli on/off-suhde vuoden verran, sitten mies teki jonkun toisen naisen raskaaksi ja suhde loppui.
Päätin että nyt tää homma saa riittää, netissä on vain sekopäitä ja baareissa oo sen kummempia, joten elelin yksin noin 4 vuotta.
Sitten tapasin Turkulaisen miehen joka muutti ok-talooni ja kuvittelin että nyt olen löytänyt elämäni rakkauden, mutta mitä vielä mies osoittautui kontrollifriikiksi, narsistiksi, raiskaajaksi, pahoinpitelijäksi ja manipuloijaksi. Tarvittiin poliisit ja lakimies että pääsin miehestä eroon (vaikka varmaan hän vieläkin kyttää minua) oli todella rankat kaksi vuotta tuon miehen kanssa.
Mietin että ei enää ikinä mitään miehiä minun elämään, ei pärjään paremmin yksin lasteni kanssa.
Kuitenkin huomasin facebook kavereissani kivan miehen jonka kanssa olimme kavereita jo useamman vuoden takaa. Aloimme kirjoitella ja, suostuin tapaamaan miehen muutaman kuukauden kirjoittelun jälkeen ja ensitreffien jälkeen jatkoimme juttelua netissä, soittelimme ja pari viikkoa ensitreffeistä lensin miehen luo vierailulle, nyt on seurustelua takana pari vuotta. Ja olemme erittäin onnellisia.
Nyt minulla on sellainen mies rinnallani josta olen haaveillut, hellä, välittävä, puhuva ja pussaavakin.
Pitkän tien läpikäyneenä ja monta sammakkoa kohdanneena voin sanoa että prinssikin voi löytyä jostain
Pirparpor!
Kiitos ihanasta viestistä. Kauheita tapauksia sinulla ollut.
Kirjoitin tuossa aiemmin että nyt aion olla yksin niin kauan että olen valmis, menköön vaikka vuosia. Olen nyt ollu 3 kk yksin ja olen nauttinut siitä. :)
Opetusta, kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa.
Ja vaikka kuinka luulin että osaan katsoa ja lukea ihmistä. Niin siltikin törmäsin ihan hirveään ihmiseen joka osasi sumuttaa silmäni ja mieleni. Sai uskomaan että hän on oikea prinssiuljas. Kalliit oppirahat maksoin tosta suhteesta, menetin kotini ja itsetuntoni, jouduin muuttamaan lasteni kanssa toiselle puolen suomea ja salamaan tietoni.
Vietä ihanaa aikaa lapsesi kanssa, elämä yllättää. Ja todellakin mahtavaan elämään ei tarvita miestä.
Jotkut oli miinustaneet kirjoutukseni, no se on heidän asiansa! Minua se ei haittaa. Toivon vain että kukaan ei koskaan joudu kokemaan sellaista, mitä jouduin kokemaan lasteni kanssa edellä mainitun miehen kanssa.
Naiset rakastuu renttuihin eikä kunnollisiin miehiin.
Mistä sen renttuuden näkee päälle päin?
Esim. tuo minun narsisti, kontrollifriikki, raiskaava, pahoinpitelevä ex-miesystävä on opiskellut yliopistossa, käyttäytyy hyvin, kuuntelee pilkun tarkasti mitä sanot ja käyttää kaikkea sanomaasi sinua vastaan. Ei hänestä päälle päin nähnyt että hän on sekopää. Sivistynyt mies, ulkoisesti. Sisäinen sivistys olikin jotain muuta. Mutta nopeasti, eli n. vuodessa paljastui nuo asiat ja kun halusin erota, hän ei suostunut muuttamaan vaan alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti ja raiskasi minut, ilman poliisin ja asianajajan apua ei varmaan olisi muuttanut pois minun talostani.
Ja lasteni isä muuttui 12 vuodessa, alkoholistiksi joka löysi itselleen saman harrastuksen omaavan naisystävän.
Olisikin helppoa jos otsassa olisi merkki kuka on mitäkin ja kuka miksikin muuttuu.
Siksi minä en ikinä usko kun joku mies sanoo olevansa kiltti ja kunnollinen, saahan sitä itse sanoa vaikka mitä, mutta oikeasti näet kiltteyden ja kunnollisuuden kun seuraat kuinka mies kohtelee muita ihmisiä. Vieraita lapsia, tarjoilijoita, yms.
Pirparpor.
Ps. Tänään olen vahvempi kuin ikinä olisin uskonut, olen selvinnyt läpi helvetin ja olen hengissä, nauran ja elän onnellisena.
Itse panostan kumppaninhaussa enemmänkin laatuun kuin määrään... Joo toki se ei ole helppoa löytää kunnollista kumppania, mutta ainakin säästyy monilta sydänsuruilta ja vakavammiltakin asioilta, kun ei päättömänä ryntäile suhteesta toiseen ja kolmanteen. Hissukseen kun etenee niin tunteetkin syvenee samalla kun toista alkaa tuntea... Kyllä olis pahasti pielessä jos mies vaikka kihloja alkaisi suunnitella kuukauden tapailun jälkeen...
Jokin miesmaussasi on vähän vinksallaan. Renttumaiset ressukat kiinnostaa?
Kyllä itsellä on ollut koko ajan hakusessa kunnollinen mies.
Suomalaiset kunnolliset ja kiltit miehet vaan tuppaa olemaan sellaisia villasukkia ja palveluskoiria. Ainakin mitä mulla on ollut.
On muuten hauskaa nähdä näissä kommenteissa kun nainen vastaa ja kertoo omista kokemuksistaan niin saa paljon miinuspeukkua.
Mun pointti oli alunperinkin kertoa millaisia sitoutumiskammoisia miehet on ollut. Ei tiedetä mitä elämältään haluaa, olen ollut heille joko äiti tai psykologi. Pidetään toista itsestäänselvyytenä, käyttäydytään itsekkäästi. Pelataan tunteilla, pidetään niin kauan hauskaa kun siltä tuntuu.
Tämä oli mun pointti tässä ja naiset tajusi sen. Miehet sen taas, ei voi tajuta että omaa sukupuolta olevat voi käyttäytyä naista kohtaan noin, heistä tuntuu että solidaarisuudesta sohaistaa heidänkin miehistä egoa, sitten se käännetään niin että nainen on tässä se syypää.
Kun mies käy treffeillä ja on tyttöystäviä on se vaan niin upeaa mutta kun nainen sen tekee niin se on tuomittavaa. WTF missä vuosisadan alussa tän palstan äijät oikein asuu???
Sitoutumiskammoisen vastakohta ei ole sitoutumiskykyinen, vaan epätoivoinen takertuja. Miehet ovat haistaneet sinussa sellaisen ja ottaneet ritolat sen havaittuaan.
Mitenpä sitä muuten tutustuu ihmiseen kuin tapailemalla, seurustelemalla.
Mutta naisesta tulee huonomainen kun seurustelee useamman miehen kanssa, peräkkäinkin. Miehistä taas tulee kovia jätkiä.
Sitten on nämä miehet jotka on saaneet yhdenkerran kynsilleen parisuhteessa ja he ovat todella arkoja avautumaan ja aloittamaan parisuhdetta, kun ei se onnistu kuitenkaan.
Ja yksi luku on nää pelurimiehet, jotka ovat hurmaantuneet nettideittailusta ja on ihanaa olla siinä uudensuhteen kiihkossa jatkuvasti, ollaan unohdettu mitä on olla vakiintuneessa suhteessa.
Monesti miehet, eivät ymmärrä että myös heidän täytyy avautua ja avoimia suhteessa, ei voi vaan juhnottaa ja jurnottaa ja ottaa vastaan rakkautta, jotakin täytyy antaakin toiselle.
Eikä kenenkään tarvi suuttua tuosta, on meissä naisissakin samanlaisia.
Kyllä naiset on ollut niitä palvelijoita miehille jotka kohtelee naisia huonosti. Et sinä tule olemaan onnellinen kenenkään kanssa koska et edes osaa valita niitä kunnollisia miehiä. Ja toiseks, monikaanmies ei halua edes sitoutua naiseen vuosiksi ja jos sellasen miehen löytäisit niin se on liian ruma ettei kelpaa naisille. Sinulla tulee olemaan noita samoja ongelmia miesten kanssa vielä pitkään.
Kiltit miehet ei kirjoita, naiselle tuolla tavalla!
Vaan kiukkuinen kärttyinen ärtynyt äijä!
Vaihda nimimerkkiä, olet kärttyäijä
Kuulostaa siltä että mun on syytä selventää tota: eli siis mun suhde alkoi tän yliopisto-opiskelijan kanssa v.2009 ja päättyi vuonna 2012.
Seuraavan suhteen aloitin SIIS VASTA v.2013. Jos joku kehtaa väittää että aloitin liian nopeasti seuraavan PARISUHTEEN VOI TULLA NAAMAN ETEEN VÄITTÄMÄÄN SELLAISTA! Tuossa oli välissä aikaa 11 kuukautta ennen tuota vuoden 2013 suhdetta uuteen jätkään.
Jos jonkun mielestä MENIN LIIAN NOPSAAN SEURAAVAAN SUHTEESEEN yli odotin sen 11 kuukauden ajan niin voi antaa sähköposti-osoitteen niin keskustellaan sähköpostitse :)
" katkera että 4 v mennyt aivan hukkaan."
-Sulla on väärä asenne.
Kuten tekstistäsikin käy ilmi niin onhan sinne väliin mahtunut hyviäkin aikoja. Ja kaikki kokemushan (en nyt sitten todellakaan viittaa treffiraiskaukseen) kartuttaa sitä elämänkokemusta ja siten osaat jatkossa tehdä fiksumpia valintoja.
Tuota treffiraiskausta lukuun ottamatta kuulostaa melko normi tapauksilta. Et enpä nyt sanoisi sinua mitenkään poikkeuksellisen huono-onniseksi.
Enemmän vaan malttia ja järkeä mukaan jatkossa, ja vähemmän pelkkien tunteiden mukaan juoksemista.
Selvennän vielä syyn mitä tarkoitan tuolla katkeruudella.
Avioliitossa ei voinut ajatellakaan toista lasta jonka oisin halunnut. 4 v mennyt silleen hukkaan etten löytänyt sitä elämänkumppania jonka kans olla loppuun asti ja ois voinu vielä saada se toinen lapsi. Siksi nuo kaikki yllä olevat exät on ollukin mua 10-12v nuorempia. Nyt olen sen ikäinen että aika on mennyt ohi lapsen saantiin.
Sit joskus vuosien jälkeen kun olen valmis tapailuun niin haen todellakin itseäni vanhempia miehiä. :)
"Nyt olen sen ikäinen että aika on mennyt ohi lapsen saantiin."
-Kolmekymmpisenäkö nyt on sitten jo elämä takana..?! XD
Jospa hiukan koittaisi höllätä noita semi-juveniileja aikatauluja kun elämä ei niitä kuitenkaan noudata. ;)
"etten löytänyt sitä elämänkumppania jonka kans olla loppuun asti "
-Tuo nyt on muutenkin varsin epärealistista..jopa hyvässä suhteessa.
Jospa ottaisi ihan päivän kerrallaan eikä murehtisi sitä, että onko se sama kumppani vielä vierellä 20v päästä...kun suurimmalla todennäköisyydellä se kuitenkaan ei tule olemaan...
AP, jotenkin saa sinusta käsityksen, että pidät jotenkin näitä miehiä epäonnistuneina ja syyllisenä eroon, mutta ei se ihan mene niinkään.
Suhtaudut asioihin suurilla odotuksilla, sen sijaan että kokisit sinulla olleen onnellinen puoli vuotta miehen kanssa murehdit sen päättymistä. Eli ilmeisesti toivot, että onni jatkuu ikuisesti. Pelkäät tuota sydämen särkymistä ja koet että sinulle käy niin joka kerta. Sitten lusit jo rutiinilla tuon max. puoli vuotta että kykenet taas etsimään uuden.
Toisinsanoen, vaikuttaa siltä että sinä haluat miehen, koska tarvit miehen, ja sinulle riittää mies, joka on tavoiltaan ja ulkonäöltään ok.
Vaadit myös kovasti mieheltä - tekstistäsi näkyy tämä, mutta ei näy se mitä olet valmis tarjoamaan.
Mies on se onnellisuuden tae elämässäsi ja luovutat päätösvallan sydämesi eheydestä miehelle. Se on aika paljon vastuuta joka kuuluu ensi sijassa sinulle itsellesi, mutta sälytät tämän yksinomaan miehen harteille.
Tällä mentaliteetilla tulet keräämään pettymyksiä. Kannattaisiko sinun pitää pitempi tauko, ja kehittää omaa elämääsi ilman miestä, ja pohtia millainen itse olet kumppanina.
Voi tulla uutisena sinulle, mutta myös miehillä on odotuksia naiselta, jotka eivät liity ulkonäköön. Aikuiset miehet arvostavat naista, joka ei ole liian vaativa - siis odota, että miesten pitää täyttää tyhjä kohta heidän elämässään ja jos mies ei niin tee, nainen jotenkin särkyy.
Sehän on aika teinimäistä.
Miksi edes seurustelette kun ette tule löytämään kunnollista miestä koskaan ellette tyydy rumaan mieheen.
Anna kun arvaan:
Sinä lienet tällainen "ruma" mies..? X)
ap on katkera kun on antanut pil.lua idiooteille.
Minä olen konservatiivinen nainen. Seksi kuuluu parisuhteeseen eli näitten 4 vuoden aikana olen harrastanut seksiä vain näitten 4 poikaystävän kanssa.
Aloittajan jutun luettuani, alkoi väenväkisinkin hymyilyttämään. Tiedän, mauton
reaktio. Mutta ei vahingonilosta vaan mustana huumorina.
tuossa on ilmiselvän tragikomedian ainekset. Onnea en toivota, koska sitä
tuskin kaipaat. Vai, pitääkö lisätä se kulunut klisee: "koita pärjäillä".