Eronneen 40+ miehen vaihtoehdot

Hyviä pohdintoja,

Miten olisi sellainen vaihtoehto, että jos kohtaat uuden kumppanin, seurustelette ja tutustutte toisiinne ilman lapsia ensin? Mihin on kiire? Sinullahan on uudenlaista vapaa-aikaa ilman lapsia eron myötä. Jos uudella kumppanillasi olisi lapsia, se auttaisi toki ymmärtämään monia eteen tulevia tilanteita paremmin.

Viettäisitte aikuisten aikaa keskenään, uusperheen rakentaminen ei olisi heti vaihtoehtona. Minä näkisin sellaisen vaihtoehdon houkuttelevana. Mutta on erittäin hyvä, että asioita miettii. Siten toimii vastuullinen vanhempi. Tulevaisuuttahan ei kukaan tiedä...mulla on nimittäin kokemusta uusperheestä ja sen erosta. Oli muuten rankempi juttu, kuin aikoinaan ero lasten isästä.

Voihan olla olemassa jokin viehättävä kiva nainen joka on valmis kaikkeen ja tykkää lapsistasi ym, ajan kuluessa. Voi myöskin olla että nainen ei voi saada omia lapsia syystä tai toisesta, mutta muutoin samanlainen tilanne että kaipaa läheisyyttä ym. ja samalla "saisi" perheen mitä muuten ei voisi saada. Älä pelkää tutustua uusiin ihmisiin koska koskaan ei voi tietää mitä yllätyksiä elämä tuo tullessaan, tietenkin pitää pitää silmät avoinna, kulkee avoimin mielin, älä pelkää, kyllä kaikki järjestyy kun oikein tahtoo =)

Mulla olis vielä yksi vaihtoehto:
4. Suhde lapsettomaan naiseen. Seurustelu kai oikea termi. Nainen ei lastesi kanssa missään tekemisissä, ette asuisi yhdessä.

Miksi hoppuilla kiireellä saman katon alle? Kyllä te ehditte viettää aikaa yhdessä vaikka ette yhdessä asuisikaan. Silloin kun lapset on sulla niin keskityt niihin. Ja kerrot sen jo etukäteen naisellesi jotta tilanne on hänellekin selvä. Jos ajan myötä haluatte vieläkin olla yhdessä niin siitä vähitellen tutustumaan lapsiin ja viettämään aikaa lasten kanssa porukalla mutta vieläkään ei tarvii saman katon alle muuttaa. Jos oot yhtään normaali työssäkäyvä terve mies niin kyllä naisen saat.

Yksi vaihtoehto tämäkin : Otat sellaisen naisen, jolla lapset jo aikuisia. Kyllähän noita alle viiskymppisiä on, joilla lapset olleet maailmalla jo vuosia. Jos taas haet paljon nuorempaa, silloin ei päde edellinen vaihtoehto tietenkään.

Itse valitsisin vaihtoehdon 1. Eläisin itselleni ja tekisin asioita mitä itse haluaisin ja eläisin itselleni ja vain itselleni, eli tekisin kaikkea sitä minkä avioliitto tavallaan blokkaa pois. Sitten jossain vaiheessa saattaisin ehkä harkita seurustelua.

Olen n. 40 mies ja numerossa 2 tässä hetkellä, sillä erotuksella että asutaan omissa asunnoissa kun kämppien välissä 30km matkaan ja haluan pitää hyvät suhteet lapsiini. Tähän asti kaikki on toiminut mainiosti. Yhteenmuuttamisesta ei ole ollut sen tarkemmin juttua, vaikka tiedän että pehtoorin paikka olisi auki, jos sen haluaisin.

Tuo ensimmäinen vaihtoehto on vallan hyvä kanssa, jos ei tarvitse tuota lämpöä yms. päivittäin. Voisin kuvitella jäävän siihen jos nykyinen suhde menee kiville

Ääneni saa vaihtoehot 1 sinun tapauksessasi.

Ihanaa, että ajattelet positiivisesti löytäväsi uuden kumppanin:) Kumppanin löytäminen ei 40 ikäluokassa valitettavasti ole niin helppoa, ei ainakaan naiselle.Eli sellanen vaihtoehto voi olla, että olet yksin, halusitpa tai et. Kyllä seksiseuraa löytyy, mutta sellasta miestä, joka olisi valmis sitoutumaan on vaikea löytää....ehkä miehillä sitten helpompaa seuran löytäminen, kun naiset kuitenkin yleensä haluaa muutakin kuin seksiä parisuhteeseen.

Jos et voi olla yksin, jota kyllä suosittelen niin ehdottomasti nainen ilman lapsia. jos otat perheellisen niin jos joskus muutatte yhteen on sinun ja hänen lapset, parempi kun on vain omat. Itse erosin ajat sitten (20 v) ja päätin etten muuta kenenkään kanssa yhteen jolla on lapsia. Mulle riittää omat, jotka nyt jo aikusia. Lapsettomia naisia kyllä piisaa. Muuten jää ns. vapaa viikko pitämättä.

Seuraa sydämesi ääntä:)

Harvinaisen fiksu ketju, kaikki ovat ottaneet kysymyksen tosissaan.

Näin vanhempana ihmisenä, leskenä, olen jonkun verran törmännyt sellaiseen, että tapailemani miehen aikuiset lapset ovat ottaneet kyttäävän asenteen, epäilleet että vaanin perintöä tai jotain.

Tyttäreni kokeili avoliittoa kahden lapsen viikonloppuisän kanssa, mutta ei hänestä ollut sijaisäidiksi, joten liitto hajosi. Kukaan ei ollut syyllinen siihen.

Tuota,,,,et sä sit ole aatellut suhdetta mieheen jos naisten kans ei natsaa ja yksinkin on tylsää? ,,,,

Ei mitään tiiviitä sitovia suhteita ainakaan alkuunsa.

Vaan mene panemaan ikäisiäsi naisia ja vielä parempi viiskymppisiä ja vähän ylikin. Niistä on ylitarjontaa pystyvä "Kunnollinen Tullimies" hoitelee kummeniä wosuja viikossa.
Sperma siinä touhussa voi käydä notkeaksi ja vähiin,. Mut ei huolta se on ehtymätön luonnonvara.
Sitäpaitsi naisen emätin kaipaa spermaruisketta viikoittain senavulla säilyy bakteeri ja hivenainetasapaino ja säännöllinen yhdyntä pitää naisen limakalvot kunnossa ja miehen eturauhas syövän loitolla..

TUON VIHREJÄNHOUSUSENPYLLY ONTOSI MAHTAVA

Voi olla,että naisella jolla on omia lapsia ei välttämättä hyväksy miehen lapsia.. olen lapseton niin eipä noihin uusperhe juttuhin ole kiinnostustakaan..miksi pitäis tehdä omasta elämästä vaikeaa,kun voi elää helpomminkin.

Niin, voihan sitä asioita katsoa miehenkin näkökulmasta. Kyllä sitä eronneena välillä tuntee itsensä yksinäiseksikin....mutta jos ei arki suju uuden kumppanin kanssa, niin vika ei tarvitse olla aina siinä uudessa ihmisessä, kannattaa, kysyä itseltä tekikö itsekin joitain virheitä?????

Aikuisena päätät, kenen kanssa alat vakavammin seurustella. Itselleni oli tärkeää, että se toinen ymmärtää että teinini ovat etusijalla kun uutta suhdetta aloin vaalia. Molemmilla oli siis teiniikäisiä. Meille molemmille oli selvää, että nuoret ensin. En olisi rakastunut mieheen, joka ei olisi hyväksynyt lapsiani. Nyt takana yli kaksi v seurustelua, emme edelleen ole muuttamassa samankaton alle koska näitä nuoria nyt vielä molemmilla kotona. Odotan tosin sitä aikaa, kun saamme enemmän yhteistä elämää. Mutta se aika tulee vielä. Kehottaisinkin Sinua antamaan aikaa itsellesi, valitse sellainen ihminen, joka arvostaa paitsi Sinua myös lapsiasi. Ja myös omia lapsiaan! 40 pystyy jo vähän "valitsemaan" keneen rakastuu, tarkoitan että järki mukana ja faktat hallinnassa. Ole realisti. Toivon Sinulle onnea. Itse löysin pitkän liiton hajoamisen jälkeen tämän uuden onnen; sellaisen miehen joka arvostaa minua, lapsiani ja on omilleen aivan loistava isä. Minulle merkitsee valtavasti tuo ominaisuus, että hän on loistava isä. Se lisää sitä arvostusta häntä kohtaan. En olisi huolinut miestä joka olisi antanut minun kävellä omien lastensa yli.

Miksi jotkut ovat ryntäämässä suinpäin seuraavaan suhteeseen ekasta erottuaan ? Ensin on hyvä olla itsekseen ja toipua erosta, lastenkin vuoksi. Opetella rutiineja ja kun joku nainen tupsahtaa elämään aloittaa seurustelemalla eikä heti yhteenmuuttamisella. Syyllistyin itsekin samaan hätäilyyn.

Tunnut anteeksi vaan myönteisessä mielessä laskelmoivalta tyypiltä, otat monet asiat huomioon. Sitten kun aloitat seukkaamaan et voi olla varma että homma toimii ja aina on riski epäonnistuakin se vain on niin. Pitää vaan uskaltaa, ensin harkittuaan.
Olen itse eronnut ekasta ja eronnut tokasta johon suhteeseen ryntäsin liian pian. Jos olisin odotttanut 2 vuotta olisi pahin rakastuminen ollut ohi ja järki tallella. Olisin mm. tajunnut että mies oli enemmän rakastunut rahoihini kuin minuun. Eikä omia lapsiani kohdellut niin hyvin kuin omiaan. Sekin on fakta joka on hyvä muistaa, minun lapset sinun kakarat. Pystyisitkö itse rakastamaan toisen lapsia kuin omiasi tai ainakin olemaan reilu isäpuoli?
Onnea elämääsi !

Kannatan että annat meisseliä sitoutumatta sikäli sellainen tarve on.
Eronneet yksinhuoltaja naiset ansaitsevat vapautensa eikä kannata lähteä aisankannattajaksi tunkiolle. Lapset stressaantuvat uusista isä/äiti ehdokkaista ja ruokkii turhaa pahansuopaisuutta.
Vaikka parisuhde olisikin mukava ja rakkauden kokeminen olisi mukavaa niin yksin oleminen on hyvä vaihtoehto. Keveys ja vapaus olla itsenäinen on minulle elämäntapa enkä voisi kuvitella kerran murskautuneen unelman toistamista epämääräisissä uusiosuhteissa.
Vastuu toisen tunteista on taakka jonka yksin olemisella pystyy välttämään.

äh ei jaksasi taas alkaa vääntää, tuota pohdin itsekin ja ratkaisin asian niin että iskin kapakista naisen jolla oli pieni lapsi, ajelin sitä viikolla ja joskus vklp
sit otin kierrokseen naisen jolla oli todella kiinteä ja uhkea povi, lapset jo maailmalla kävin työnteleen sitä kanssa viikolla ja toisena vklp. sitten kännipäissäni sain lapsettoman naisen vielä lähtemään mukaani mutta se oli mustis ja kyttäsi pihassa kun tulin ns ajosta. ja itse asiassa kolmen eri naisen painaminen kävi jäsen edun päälle ja jouduin hävittämään yhden heistä ja arvaat varmaan kenet, aivan oikein sen pienitissisen

Niin, eron jälkeen ei kannata väkisella hakea suhdetta laskelmoiden vain yksin jäämisen pelosta. Varmasti lapsillekin on totuttelemista uuteen tilanteeseen, saati että siinä on uusi nainen mukana, voisi hämmentää. Vaikka ei aina, riippuu lapsen iästä.

Niin, ja minusta kuulostaa oudolle että kumppani otetaan jollain kriteerillä. Eikös sitä kimppaan mennä sellaisen kanssa josta tykkää? Ja muutenkaan ei tässä iässä ole niin helppo löytää uutta.

Itse olen eronnut lapseton nainen, eli vaihtoehto 3. Olen 39, enkä enää jaksaisi itse tehdä lapsia vaikka suvussani lapsia on tehty vielä 46 vuotiaanakin. Pidän silti lapsista kovasti ja lapset minusta. Ystävieni lapset ovat aina tykänneet minusta. Lapset eivät varmasti stressantuisi minusta. Ottaisin mielelläni miehen jolla on lapsia. Ymmärrän oikein hyvin lasten tarpeet, olipa kyseessä vaikka ventovieras lapsi, niin lapsen tarpeet menee aina aikuisten edelle. Olen pitkään työskennellyt lasten parissa.

Niin että ota rauhassa, ja anna virran viedä, ei sitä tiedä mitä aika tuo tullessaan :)

Itse olen eron jälkeen tapaillut lapsetonta ja yksinhuoltajaa. Tällä hetkellä ajatus jonkun kanssa yhdessä asumisesta tuntuu melko raskaalta, joten luulen valitsevani yksin asumisen. Nautin suuresti lasteni seurasta ja heihin liittyvästä vastuun tunteesta. Jostain syystä asenneilmasto ympärilläni on sellainen, että minun pitäisi etsimällä etsiä, ja hyväksyä asuinkumppanikseni kuka tahansa ensimmäinen vastaantuleva ihmistaikina karjakko.

Vähän aikaa sitten oli muistaakseni Amerikassa julkaistu tutkimus, jonka mukaan ns. laastarisuhde voikin olla aiemmasta käsityksestä poiketen hyvä ja kestävä ratkaisu. Itse olen alkuepätoivoisuuden jälkeen tullut järkiini ja alkanut nauttia oman kodin ja elämän hallinnasta sekä vapaudesta. Eli vastaukseni aloittajan kysymykseen lienee se, että tähän ei ole olemassa mitään yleispätevää kaikkiin soveltuvaa kaavaa. Kuten ei juuri missään muussakaan asiassa. Tee kuten oikealta tuntuu ja tarkkaile tuntemuksiasi.

Hai kun otat 50v varakkaan naisen niin ei huolta huomisesta.

!!Eronneen 40 miehen vaihtoehdot!!, olivat minulla eron jälkeen se että maksa elatusmaksut tai NE ulosmitataan, joten miehille EI anneta mahdollisuutta lainkaan elää samallatavalla kuin ns. yksinhuoltajaäidit,joille sosiaalitoimistosta on rahahanat auki, ja vaikka nainen perustaa uusioperheen niin silti sosiaalitoimisto maksaa.

Hienon otsikon olivat tähän väsänneet. Vaihtoehtoja on KAIKILLA vaimoa etsivillä nuo samat kaksi.

kylhä se niin on et kannattaa jättää naperot mutsilleen ja maksella ruokkoja vaan ,kun niitä jokatapauksessa joutuu maksamaan.
eikä sitten kannata ottaa vaivoikseen jotain eronnutta mammaa jolla pyörii liuta ipanoita mukana.
kannattaa matkustella ja nauttia elämästään ,thaimaa on yks hyvä matkakohde ja pietari tässä lähempänä ja miksei tallinnakin.jos on niin pässi ettei saa pyykkejä koneeseen , nekin voi heittää roskiin ja ostaa uusia tai pesettää pesulassa.
soppaa saa kyl helposti ite tehtyä tai sitten menee aapeeseelle noutopöytään.
piparia on kyllä tarjolla ylenmäärin jos ei liian valikoiva ole, ottaa aina kun on kohdalla.
voihan pari kolmekkin emäntää olla silleen varuiks kunhan muistaa senverran säännöllisesti käydä yökylässä että taas uudestaankin halutaan.
semmonen naimisiin juttu on kyl ihan hölmöä kun ero siit kuitenkin tulee ennenmmin tai myöhemmin .
kyllä vapaana on on paras olla ja naatiskelee vaan olostaan . elämä on elämistä varten eikä jonkun pirttihirmun orjana oloa.

No mä olen 38-vuotias lapseton sinkkunainen ja mulle käy hyvin mies, jolla on jo lapsia. Itse en ole koskaan oikein väenvängällä halunnut omia, mutta olen lapsirakas.
Moni nainen, jolla on jo lapsia entuudestaan, ei hyväksy tai pidä miehen lapsia tasa-arvoisena. Lisäksi voi olla hankalaa sovittaa tapaamisviikonloput niin, että teillä olisi joskus myös ihan kahdenkeskistä aikaa. Kun toisen lapset on yhtenä viikonloppuna ja toisen lapset toisena, niin vapaat viikonloput voi olla kortilla. Aina löytyy poikkeuksia toki.

Ehdotukseni aloittajalle onkin, että tutustut rauhassa mukavaan naiseen. Jos hänelläkin on lapsia, seurustelette ensin ilman lapsia vaikka useamman kuukauden. Siinä ajassa jo vähän näkee minkä tyyppinen toinen on.
Yksinolo nyt ei ole oikeasti mikään vaihtoehto. Vaikka lapsia onkin, elät silti itsellesi.

Miksi pitää muuttaa yhteen? Lapset kasvaa, ja edessä on vielä paljon yhteistä parisuhdeaikaa. Jos kumppani muuten vaikuttaa kivalta. Uusperheellisyys on todella haasteellista ja ainakin omalla kohdalla kysymys oli niin, että miehen exä ei minua hyväksynyt lastensa viikonloppuelämään - eikä lapset hyväksyneet minua. tilanteen vain paheni, kunnes lopulta hävisin taistelun.
Muu aika meillä meni hyvin, mutta miehen ex-liiton lasten aikana oli ongelmia, em. syistä. Ennätettiin - tyhmä minä - tehdä lapsetkin, ja nyt sitä ollaan yksinhuoltajana.

Ei minua kukaan mies huoli, pienet lapset, ikää itsellä paljon. En halua tähän ketään asumaan, kukaan ei halua edes seurustella kun lapset on esteenä miesten mielestä.

Itse alle viisikymppisenä erosin, tai oikeastaan vaimo pisti kävelemään.
En lähtenyt mistään kapakoista tansseista etsimään uutta vaimoa, koska sain naisista tarpeeksi tästä suhteesta. Lapset teini ikäiset liikkuivat vapaasti kummankin luona aina omien tarpeiden mukaan.

En ole liittomme jälkeen tuntenut minkäänlaista tarvetta rakentaa parisuhdetta uudestaan minkäänlaisen naisen kanssa, työkaverit joskus patistaneet, joku jopa kehottanut Venäjältä etsimään uutta jos en muka Suomalaista löydä.

Siispä vaikka toistakymmentä vuotta erosta en elä selibaatissa vaan olen seksi hommat hoitanut miesten kanssa, ei ole tullut mitään parisuhde ongelmia, ei ole sitoutumis ongelmiakaan tullut kenenkään kanssa.

Jos eläisin tällä hetkellä nuoruuttani ja olisi suhtautuminen meihin seksuaalivähemmistöihin tällainen kuin nyt, en edes etsisi naista itselleni vaan olisin oma itseni, eläisin elämääni niin kuin parhaaksi tuntisin.
Ei todellakaan kannata nykyaikana mennä mihinkään kulissi liittoon.

Vaihtoehto 3 yh leski. Viikko viikko edelytää lyhyttä välimatkaa jotta pystyt hoitamaan työmatkasi lesken luota. Ja omaaa sopeutumista lesken lapsiin. Toiminut meillä 2.6v molemmilla murkkuikäiiset lapset. Ja omat asunnot yhteen muutto vasta kun murkut täysi ikäisiä. Tsemppiä

olen sitä mieltä jos on lapsia niin nainen jolla kanssa on lapsia mutta minusta lapseton naisen ei tarvitse katsella ja hoitaa ja maksaa toisen kakaroita lapsettomalle sopii lapseton mutta rakkaus on kummaa ei se katso kehenkä rakastuu

En nyt ehtinyt lukea koko viestiketjua, joten enpä tiedä, josko jo samoin on kirjoitettukin.
Sinä olet mies. Nainen arvostaa miestä, joka toimii lastensa parhaaksi, asettaa lapset etusijalle. Rakkaus löytyy kyllä, kun on löytyäkseen ja asiat tuppaa järjestymään. Naiselle harvoin lapset ovat este.
Minä olen nainen. Viiden lapsen yksinhuoltaja. Mies ei tunnu arvostavan äitiyttäni, vaan olen kärkkyjä, elättäjän etsijä. Asetan lapseni etusijalle kaikessa. Ei tunnu sopivan miehille. Käyn töissä ja tulen mainiosti toimeen omillani. Mutta olisihan se ihanaa rakastaa ja olla rakastettu..

Onhan lapsettomalla tiukempi tavaara!Kannattee harkita.

Keskity nyt ensin elämän tolalleen saamiseen eikä kiireellä uuteen suhteeseen pakolla ja varsinkaan paniikissa kiireesti!
Pidä lapsista hyvää huolta, samoin itsestäsi.

Itsenäisty hallitsemaan oma arki ja lopeta jokin "heti nyt parisuhde aikaan" ajattelut, koska sellainen elämä ei voi täysipainoisesti toimia!

Koska et itse lisää lapsia halua, niin varmista se menemällä lääkärin juttusille ja saat lähetteen sairaalaan helppoon operaatioon, vasktomiaan. Operaatio kestää vain 20min. ja et saa enään lapsia ja elämästä samalla poistuu yksi tärkeistä huolenaiheista!

Uskoppa vain, sitä arvostaa erittäin moni nainen kun mies osaa päättää asioistaan miten ainoa elämä tietyn ikäisenä etenee!

Keskity nyt vain siihen mitä on!

Eiköhän niitä jalkojaan aukaisevia tyhjäpäitä löydä aika helposti. Kauppojen kassat ovat kokemusteni perusteella melko helppoja suuremmissa kaupungeissa, kunhan jaksaa kehua ulkonäköä ja olla kohtelias. Samoin hoitajissa on oma lusikalla saaneiden kiintiö! Siis halutessasi löydät jonkun kauniin älynväläyksen muualtakin, kuin netin seuranhaku palstoilta..

niinkuin joku sanoi lapset aina edelle mutta miksi lapsettoman miehen täytyisi toisen kakaroita rakastaa kuin omia ne eivät tosiaankaan ole omia miehelle nainen ykkönen ja onhan miehelle jos on pari vaimo ja lapset yhtä tärkeitä ja mies puoltaa naistansa kyllä vaimoa lapset tottelee

Huonolta näyttää jos pitää vaihtoehtoja miettiä. Kunnon mies tekee töitä ja harrastelee ja siinä ohessa katselee tsirpuloita tilanteen mukaan.

Ei kumpaakaan vaihtoehtoa, asu yksin ja pidä lapsesi joka toinen viikko.

On liikaa esimerkkejä siitä, että toisen lapsia on vaikea rakastaa kuin omiaan,
ongelmia siitä vain tulee ja lapset kärsivät.

Munat voi viedä vintille, et silleen.

poikamiehen päivät ovat parhaat,saa lentää kukasta kukkaan.

En miettisi vaihtoehtoja, rakkaus tulee kun on tullakseen, kuului se uusi rakkaus mihin kategoriaan noista tahansa.

Lapsettomana naisena en ottaisi miestä jolla on lapsia, koska en halua viettää aikaa toisen ihmisen lasten kanssa ja kyllästyisin vain olemaan miehen elämässä vasta toisella tai jopa kolmannella sijalla. Suosittelen siis katselemaan suosiolla naisia, joilla on omia lapsia ja lapsiluku täynnä.

NO JOPAS LÖSSÖ PERSE KUVAN NAIKKOSELLA ;)

___________________________________________
___________________________________________
___________________________________________
___________________________________________
___________________________________________

Itselle helpointa on kun toisella ei ole lapsia.

Siinä vaihtoehdossa on iso miinuskin:
- syyllisyys, jos toinen jää ilman omia lapsia
- suurperheen ilot jäävät kokematta

Yhteinen lapsi on sellainen, jota on helppo kaikkien rakastaa. Toisaalta voisit myös ajatella sitä haluavatko lapset reissata joka toinen viikko kahden kodin väliä. Jos exäxi haluaa ja lapset, niin yksi vaihtoehto on olla viikonloppuisä.

Äitipuolia on erilaisia. Osa on hyvin läheisiä myös toisen lapsille. Nainen, joka ei kykene saamaan lapsia, voisi olla todella iloinen mahdollisuudesta jakaa koti lasten kanssa. Niin myös moni yksin lapsen kanssa arkea elävä. Totuus on että on helpompaa pyytää apua samassa taloudessa elävältä, kuin muilta.

Kyllähän se näin menee että jos et ole lapsia siittäessäsi päättänyt olla naisesi kanssa loppuikääsi tai muija jätti sut...niin onhan se aika rankkaa...no minä en ole tehny yhtään lasta (50v mies),vaikka tilaisuuksia on ollu,,,,pitäis kato ihmisen miettiä 200 kertaa ennen ku laskee siemenet sisään...SYYTÄ ITSEÄSI!...ei sua moni nainen halua jolla ei lapsia oo...ota niitä jo kerran tai useammin siitettyjä! :)

Onko yheistä edes puoliksi jaettavaa asuntovelkaa?
Vai jaetaanko lapset ja lemmikkieläimet lopulta?
Muttei sukulaisten kesken?
Minusta sen minkä kirkko vihkii sen se saisi myös erottaa eikä mikääm maistraatti
tahikka käräjäoikeus?
Oliskin siivoa jos järjestettäisiin kaikelle suvulle häitäkin kalliimmat erojaisjuhlamenot
kirkonmenoilla?

Laita lasten etu aina edelle kun mietit uutta parisuhdetta.

Siinä on taas hyvä esimerkki itsekkäästä paskaisästä joka on omaa hyväänsä ajatellen alunperinkin jättänyt perheensä. Ei varmaan ole edes yrittänyt etsiä ratkaisua kun ei vaan ole kiinnostanut. Ja Lapset, no, niinkuin tämä "isä" sanoo niin, parhaat hetket on ne .." vapaa viikko lapsista" just.
Jos rakastaa lastaan oikeasti, niin sen pitäis riittää kuule aika hyvin ja pitkälle!
Jos ura tai oma elämä kärsii siksi että on lapsi niin se on sulle voi voi. Miksi ylipäätään edes hommasit lapsen? Si8kisikö että se nyt vaan tarttee olla et voi pätee vai??

Voi kerto että minä ett etti yksi äiti minulle, haluan pelkä lapsimaton nainen minulle nimenoma!

Samassa tilanteessa ja olen todennut,että se on ajanhaaskausta hakea mistään sivustoilta vakavaa naisseuraa omien lasten kanssa. Naiset kokevat sen rajoittavaksi tekijäksi jos miehellä on lapsia. Nainen haluaa mennä ja tehdä mitä haluaa kun omat lapset on saatu pois jaloista ,maailmalle. Eivätkä he todellakaan halua sitoutua uuden kumppanin lapsiin.Naisillahan on aina varaa valita sillä puutteessa olevia miehiä on aina enemmän kuin naisia. Nainen saa aina jos vain haluaa.

Mitä jos vain kuuntelisit sydäntäsi? Se kyllä kertoo kuka on sinulle oikea/sopiva puoliso.

3. vaihtoehto , jos löytyy rakkaus. Muuta ei kannata edes ajatella.

Itse tapasin 40v eronnneen 2 lasta naisen . Meillä oi huippuaikaa kun lapsensa olivat 2 vkoa isällään ja 2 vkoa meillä. Itselläni oli jo aikuiset lapset jotka asuivat omillaan. 3 vuotta oltiin mutta sitten tuli eropeli . Naisen lapsista toinen ei oikein tullut toimeen kanssani ja otimme yhteen silloin tällöin ja kunnolla. Yritin kaikkeni että olis ollut kaikilla hyvä olla , mutta aina ei sanat riittäneet. Joku viittasi että tiukempi tavara , jos lapseton . Tässä tapauksessa lapset oli syntyneet keisarinleikkauksella molemmat ja voin sanoa että tavara oli tiukka. Eikä kakkoseen menokaan haitannu daamia . Tällä kokemuksella itse suosisin nyt lapsetonta olipa ikä mikä hyvänsä kunhan olisi lähellä minun ikää .Itse olen 50 .

Lapsetonta ikisinkkua ei ainakaan kannata ajatella vaihtoehtona. On niin pinttyneet itsekkäät tavat ja ei varmasti lapsistasi välitä kuin aluksi näön vuoksi ja sen jälkeen alkaa lasetn työntö ulos suhteesta. En suosittele kenellekään.

Toinen eronnut, jolla suhteellsen pienet lapset ja menokenkä jo rauhoittunut. Lapset tottuvat sinuun ja lapsiisi jo aikaisemmin.

Eihän tarvitse ottaa sitä naista jolla jo useampi lapsi ja vielä eri miehille sillä se se vasta hankalaksi kuvioksi pitemmän päälle käy.

En huolis miestä jolla on lapset välillä viikon huh...huh... Itsellä jo iso poju ei taakkaa ole . Nyt ihanaa seurustella ja pitää hauskaa . Kannattaa olla ihan yksin kun lapsi on alle 10v sit helpottuu...

hei!
Aivan sama oletko eronnut , vai karannut? mut jos uuteen suhteeseen alkaa? EI LAPSET SAA OLLA LEIKKI KALUJA VAAN SE MITÄ SINÄ ITSE HALUAT ELÄMÄLTÄSI / AVOIMESTI SISÄLLÄSI TUNNET., KERRO SE REILUSTI UUDELLE KUMPPANILLESI, VAIKKA ENTISELLESI ET OLE SITÄ PYSTYNYT KERTOMAAN. MEILLÄ JOKAISELLA ON AIHETTA KATSOA PEILIIN. . TIETENKIN LAPSET ASETETAAN ETU ALALLE, MUTTA KYLLÄ JOKAISEN TÄYTYY TIETÄÄ MIHIN RYHTYY.UUS PERHEESSÄ PITÄÄ MOLEMMIN PUOLIN OSATA PANOSTAA JA VARSINKIN TASAPUOLISESTI , , ETTEI KÄY NIIN KUIN MULLA ET EX- ONKIN TÄRKEÄMPI LAPSINEEN ERON JÄLKEEN KUIN MUN PERHE. MIEHEN LAPSET RUIKUTTAA JATKUVASTI PUHELIMELLA RAHAA, HUOM TÄYSI IKÄISET? MUN OMAT LAPSET ON KASVATETTU ISÄN POIS MENON JÄLKEEN SIIHEN ET, LUETAAN, HANKITAAN TYÖ JA ÄITI AUTTAA TARVITTAESSA, MUT SE EI SAA OLLA PÄIVÄNSELVÄ ASIA. KYL VARSINKIN KUIN MULLA OMA HUUSHOLLI JA LAPSET, TEKEE TIUKKAA NYT OMASSA OMAKOTITALOSSA, KUN UUSIO PERHE HENGITTÄÄ NISKAAN. EN TIEDÄ MITÄ NE KUVITTELEE SIITÄ HYÖTYVÄN. kOSKAAN ÄLÄ MIHINKÄÄN PAPEREIHIN JA LUPAUKSIIN LAITA NIMEÄSI OLIPA MITEN RAKAS TÄÄ IHMINEN VIERELLÄ. PIDÄ OMAT JA SEN KAVERISI OMAISUUS ERILLÄÄN JA AINAKIN VARMISTA JOS ERONNUT JOSKUS ONKO KIRJALLINEN PESÄNSELVITYS TEHTY, ETTEI VIELÄ TOISELTA PUOLEN TULE UKKO/AKKA PERIMÄÄN LASTEN KAA VIELÄ SUNKIN OSUUTTA, KUN TARPEEKSI OOTTE YHDESSÄ. EI SE AINA NIIN YKSI SELITTEISTÄ NÄY OLEVAN SE UUSIO PERHEEN LAITAMINENKÄÄN PYSTYYN. NIIN SANOTUSTI MAALAIS JÄRJELLÄ. LAKI VOI SÄÄTÄÄ LOPULTA TUOMION, MITEN HERRAT SEN HALUAVAT TULKITA.SEN VERRA AINA LAKIA KANNATTAA LUKEA, ETTÄ TIETÄÄ OMAT ETUNSA. NIIN TEKEE HERRATKIN. kAIKISTA PARAS KUN PIDÄT OMAT OMANA JA AINA ERILLÄÄN TÄÄN UUDEN /ENTISEN SUHTEESTA, VOI SINULLEKIN VIELÄ LASTESI JOS NIITÄ ON KÄYDÄ HYVIN. PALKIOITA/HYVÄKSIKÄYTTÄJIÄ MAAILMA VALLOILLAAN.. TÄRKEINTÄ KUITENKIN ETTÄ SINÄ ITSE OLET ONNELLINEN,!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! KOSKA SINUN LOPPUINLOPUKSI TÄMÄ ELÄMÄ ON. EI KUKAA TULE MUKAAN VIIMEISELLE MATKALLE, VAAN!!!!!!!!!!!!! "SAATTAJAT" !!! JA JOSKUS EI SIINÄ JOUKOSSA EDES PARHAAT KAVERIT/ YSTÄVÄT ELIN AIKANA. MILLÄPÄ HEITÄKIN ARVOSTELET? TOTEAN VAAN NAUTI ELÄMÄSTÄSI, NIIN KUIN SE TUNTUU SINUSTA JA LAPSISTA HYVÄLLE. JA KERRAN SINÄKIN TÄÄLLÄ ELÄT, MUISTA ELITPÄ SITTEN MITEN TAHAANSA, JOS ITSE OLET SIIHEN TYYTYVÄINEN SILLOIN SINÄ OLET SAANUT ELÄMÄSI AIKANA ENEMMÄN, KUIN KUKAAN LOTTOVOITTAJA. ONNEA ELÄMÄÄSI JA NAUTI LAPSISTA JA ITSESTÄSI.

Ihmissuhteet ja ovat todella vaikeita, jos sattuu ns. änkyrä-ämmä.
Naiset haluvat vain mieheltä mulkkua. Sitten he määräävät missä on kaapin paikka. Kyllä miehelläkin pitää olla oikeus sanansa sanottava.
Itse haluan sanoa mielipiteeni.

Mistä ihmeen vaihtoehdoista sinä oikein puhut? Niitähän riittää tässä maailmassa äärettömästi!

On pari ryhmää joita normaalin eronneen miehen tulee unohtaa jo heti alkuunsa.
Ihan turhaa on haaskata aikaansa näihin ikisinnku naisiin. Ne etsivät ja etsivät
miestä jota ei vielä ole syntynytkään. Toinen kaukaa kierrettävä ryhmä on nämä
"itseään nuoremmalta näyttävät" huh. Näistä sitä vasta ylitarjontaa onkin,trefipalstat pullollaan. Vaihdevuosi iässä oleva etsii jopa 20v nuorempaa
miestä,niin "nuorekkaita" he ovat.

Kannattaa kuunnella Lauri Tähkän Puolikas.. Hänellä myös kokemusta perheensä jättämisestä nykyään tosin taitaa viettää poikamieselämää luonnonrauhassa.

ite tein virheen et hankin lapset 2 vuotta sitten 19-vuotiaana. no kyllästyin ja masennushan siitä tuli. nyt saan mennä vapaasti miten haluan. vien aamulla pojat mummilaan ja haen illalla takas toimii hyvin. ei kenenkään pitäs hankkii kakrui liian nuorena. menee elämä pilalle

Ykkösen karsisin tässä vaiheessa veks. Harva se haluaa olla yksin, alkuun menee, mutta jokainen kaipaa vierelleen sitä kumppania jossain vaiheessa, sanokoon kuka muuta tahansa.

Kakkonen ihan hyvä vaihtoehto, tuossa iässä olevilla on jo aika isot lapset (murkkuikä tietenkin aiheuttaa lisäpaineita)

Kolmonen, ei hyvä.. Hyvin harvassa on kuitenkin naiset, jotka luonnollisista syistä ei ole lapsekkaita, mutta sitten on se ääripää,. etteivät voi sietää lapsia ja tämä ei ole hyvä. Ja jos on vielä alle 40:tä, alkaa haluamaan niitä. Kuitenkin ajattelen, ettei kannata enää hankkia tuossa iässä niitä...

Jos nyt kuitenkin kaikesta huolimatta unohtaisit nuo listauksesi ja katsot mitä elämä tuo tullessaan.. Sen huomaa sitten kun kiva ihminen osuuu kohdalle -vaikkapa ruokakaupassa.

No ei se pilalle aina mene jos lapsia nuorena saa, sillä sitten jaksaa lapsenlapsien kanssa, mutta jokainen tekee kuin parhaakseen näkee.

Kyllä on vaikeeta voi vittu.

Itsellä on kokemusta kahdesta lapsettomasta miehestä jonka kanssa yritin suhdetta mutta ei siitä vaan mitään tullut.

Lapset suhtautuivat hyvin ja eikä mitään pahempia mustasukkaisuuskohtauksia tai muita ollut joten ei se lapsiini kaatunut vaan minun ja miehen väliseen suhteeseen joka ei vaan toiminut kummankaan kanssa koska joku kuilu siinä on kun toinen on vanhempi ja toinen ei.

Nyt olen ollut kohta 3 vuotta ihan vaan lasten kanssa. Harmittelen että olin hätäinen ja esittelin lapsille nuo miehet mutta välillä he muistelevat jotain hauskoja juttuja heidän kanssaan eikä heille näyttäisi traumoja jääneen :)
Jos meillä aikuisilla oli riitoja niin ne käytiin läpi lasten nukkuessa tai ollessa isällään.

Itse koin olevani koko ajan yksihuoltaja tai yhteishuoltaja äiti vaikka mies oli elämässä, en tietenkään tarkoita että joku mies hoitaisi koko ajan lapsiani, ei missään nimessä mutta jos ei voi edes suunnilleen pizzapalaa joskus mikrossa lämmittää lapselle ja aina vaan mun treenit ja mun menot niin eihän siitä mitään tule.

Nyt olen pikkuhiljaa varovasti uskaltautunut jälleen tulemaan esille ja netin kautta tutustunut ihan rauhassa muutamaan mieheen kirjoitellen, heillä samanlainen elämäntilanne ja se on mulla ehtona että mies on eronnut ja on lapsi tai lapsia ja suunnilleen 40 v kieppeillä. En lähde enää edes yrittämään lapsettoman kanssa vaikka pitäisi olla avoin ja antaa rakkauden vaan tulla, se on nähty ja koettu ja itse en enää lapsia halua joten tämä alkaa olemaan minun ainoa vaihtoehtoni.

Miehillä on myös sama ajatusmaailma kuin minulla, lapset pidetään poissa kuvioista ja tutustutaan rauhassa eikä saman katon alle olla muuttamassa.

Pidän itse lapsista ja olen työskennellyt lasten parissa myös joten miehen lapset ei ole mulle ongelma. Tykkään paljon omien lasten kavereista ja mielellään meille saa tulla yökylään ja leikkimään joten tämä on varmasti parempi mulle.

Jos näistä jutuista ei tulisi mitään niin en stressaa, olen tyytyväinen yksinkin ja paljon ystäviä joten en koe sillä tavoin elämääni onnettomaksi :)

Itse en halua miestä, jolla on lapsia, koska se ex on siinä aina kiukuttelemassa. Seuraavana kiukuttelee lapset, kun ne on kateellisia ja vihaisia sille uudelle naiselle pienimmästäkin huomiosta, minkä isänsä hänelle antaa. Isä alkaa sitten eristää vanhan perheen ja uuden perheen, stressaantuu siitä ja alkaa kiukutella uudelle naiselle. Eli lopuksi kaikki sysää kiukkunsa uudelle naiselle. Tuohon tilanteeseen ei kyllä täysjärkinen lähde kerran siinä oltuaan. Siitä on rakkaus kaukana.

Yksinhuoltaja on ihan OK, jos se ei ole tehnyt lasta mamun kanssa. Vaikkakin vaara on kohdata ******patja aika pieni, koska hyvätuloisena yrittäjänä haluan uuden elämänkumppanin mieluummin omassa sosiaaliluokassani ja siksi neittailen vain tietyn tasoisia naisia.

Tässä ketjussa on näemmä lapsettomat naiset mainostaneet itseään ns. parempana vaihtoehtona. Rakkaus asiat eivät kuitenkaan katso siihen onko ihmisellä lapsia vai ei. Jos kolahtaa niin kolahtaa eikä sydäntään voi määrätä. Vasta eronneena eläisin ensin vain yksin muutaman vuoden ja tutustuisin rauhassa uusiin ihmisiin. Vaikuttaa siltä, että ap:lla on mielessään aika tarkka malli, tai ainakin hän on luomassa itselleen jonkinlaista haavekuvaa naisesta ja parisuhteesta. Sellainen ei yleensä toimi, koska aito rakkaus on vilpitöntä. Kukaan nainen ei välttämättä pysty täyttämään tarpeitasi jos laitat kovin tarkat kriteerit naiselle ja lasket vain plussia ja miinuksia. Opettele ensin etsimään onni itsestäsi ja elämään päivän kerrallaan. Sitäpaitsi uusioperhekuvioiden onnistuminen riippuu täysin ihmisistä. Joillakin se homma toimii ongelmitta ja toisila taas ei...lapsettoman naisen kanssa voi tulla se ongelma eteen ettei lapsesi yhtäkkiä kelpaakkaan hänelle vaan aletaan vaatia sitä ja tätä. Voi tulla valitusta siitä miten olet lapsen tämän äidin kanssa kasvattanut. Lapseton nainen ei ymmärrä sitä, että lapset eivät aina toimi kuten elokuvissa tai oppikirjoissa vaan heillä on absurdeja ihanteita, jotka eivät sitten käytännössä välttämättä toimi. Röyhkeimmät voivat jopa vaatia sinua luopumaan täysin lastesi tapaamisesta kodissasi jos eivät tule toimeen. Kyllähän noita asioista kannattaa miettiä järjellä ja parhaiten varmistuu kumppanin sopivuudesta ottamalla hitaasti ja rauhallisesti. Ei ole pakko muuttaa heti yhteen.

Tai sitten pysyt sinkkuna ja toteat elämäsi olevan paljon helpompaa :)

Ota ihmeessä ensimäinen nainen joka SUOSTUU 40 mieheen jolla on jo kahdet ruokot vuoroviikko-isiys.

Enpä koskisi pitkällä tikullakaan tollaseen.

olen eronnut 40 nainen, tapasin nykyisen mies ystäväni netin välityksellä, hänellä ei ole lapsia, minulla on.
tapasimme ensimmäiset 3 kuukautta toisiamme ilman lapsiani, kun meistä alkoi tuntua että suhde toimii, tapasimme lasteni kanssa.
kaikki meni meillä näin hyvin, mutta yhteisestä tahdosta, halusta ja joustavuudesta on paljon kiinni.

Mulle tulee mieleen:
-Kirjeenvaihto,mielipiteiden vaihtoa ja tutustumista.
Tähän menee helposti vuosi jos toinenkin.
-Mukavaa ajanviettoa yhdessä
-Ei murheita

Ei ihme, että lapset on nykyään levottomia ja ihan sekasin, kun kotoota tulee aikuisten esimerkki jossa paetaan vastuuta ja ollaan muutenkin itsekkäitä. Uusioperheitä tulee ja menee ja lapset ajelehtivat jossain niiden välissä. Kyllä on nykyihmiset vielä aikuisinakin pelkkiä kakaroita. Rahalla sitten yritetään korvata oma vanhemmuus, ostetaan penskoille kalliit kännyt ja pelikoneet. Siinä sitä "kasvatusta" kerrakseen!

Karuja faktoja:

Erot ovat uusperheissä ydinperheitä yleisempiä: ydinperheet 55 % ja uusperheet 65-70 %. (http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/uusperheet-hajoavat-ydinperheita-useammin/1919092)

Ja vaikka uusperheitä on vain 8 %, niin ne täyttävät perhenevoloiden ajasta peräti 60 %. (http://yle.fi/uutiset/uusperheen_onni_vaatii_vahvaa_roolijakoa/6358710)

Toinen kierros ON vaikeampi!

Unohda molemmat ja nauti elämästä.

Tuossahan nuo tuli selväksi plussat ynnnäämällä. Ykkösvaihtoehto voittaa, jos osaat ajatella ja käyttäytyä "kylmän" pragmaattisesti.

Lisäisin sellaisen vaihtoehdon, että ei muuteta yhteen, jolloinka haitat jää vähäisemmiksi myös kakkos- ja kolmosvaihtoehdossa.

kyllä näin on vaatia selvitystä perheen hoitamiseksi parhaimmin päin eteenpäin onhan aina miehen ja naisen välillä selviö huolehtia lapsista näiden muutamien kyvyttömyyttään hehkuvien orgasmien säihkyssä ... valossa' Hemmeti naisten puolesta kun niitä naitattaa mutta jäävät naimatta. mitä neuvoisi kirkossa työskentelevä

Aika turha pohtia tätä asiaa, koska rakastut siihen kehen rakastut ja otat vastaan tilanteen mikä sitten sattuu syntymään. Ei ihminen vain itse kykene päättämään kehen rakastuu.

Minä lapseton nainen en todellakaan ollut suunnitellut meneväni eronneen, lapsia omistavan miehen kanssa yhteen. Näin kuitenkin tapahtui ja en ole siitä yhtään pahoillaan :)

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta. Lapset ovat nyt jo aika isoja, toinen muuttanut pois meidän luotamme ja toinenkin jo pian 13 vuotta. Alkuvuodet koin haastavina. Ei ole helppoa tulla perhe kuvioon, jossa on ollut riitaisa ero ja vastassa on kapinallinen ja vihainen teini. Teini jäi meidän luoksemme asumaan, koska ei halunnut asumaan äidilleen. Vanhempien olisi pitänyt käsitellä eroa lapsen kanssa, mutta he eivät sitä osanneet tai halunneet tehdä. Minä uutena kumppanina sain niskaan kaiken teinin pahan olon. Kovat kasvuvuodet kävimme läpi teinin kanssa ja siinä me kumpikin kasvoimme.

Uusperheessä ollessani minulle avautui se kuinka pitkä polku se lapsen aikuiseksi saaminen on. Oma innostus lasten tekoon lopahti. Yhteinen aika miehen kanssa nousi tärkeimmälle sijalle. Olemme reissanneet sekä suomessa että ulkomaila. Meillä on paljon yhteistä vapaa-aikaa ja kumpikin nautimme siitä :) Minulla on hyvin läheiset välit nuorempaan tyttöön ja vanhemmankin kanssa menee nykyään ihan mukavasti.

Elämä on aina kasvua olitpa ydinperheessä tai uusperheessä. Kun haasteesi selvität, elämä voi urautua hyvinkin rauhallisille raiteille, kuten meillä nykyään :)

Sinkun lapsettoman naisen näkökulma:

-Pidän lapsista, mutten pidä ajatuksesta, että miehen exä eli lasten äiti on koko loppuelämän kuvioissa mukana.
-Eronnut mies on usein itsekäs. Miksi parisuhde/avioliitto on kariutunut? Herää epäluulo eronneita kohtaan, joilla on pieniä lapsia.
-Kaikki menee miehen ja lasten ehdoilla. Pitää olla melko uhrautuvainen lapseton sinkkunainen, joka lähtee vapaaehtoisesti sinkkuelämästä paapomaan itsekästä miestä lapsineen.

Tietenkin poikkeuksia on, mutta parisuhde ei koskaan toimi pelkästään yhden ihmisen näkökulmasta. Lasten etu on etusijalla: miksi on alun perinkään erottu, jos ja kun lapset ovat pieniä? Myös se kielii itsekkyydestä. Halutaan itselle suurinta nautintoa eikä välitetä muista ihmisistä.

Oikaiskaa ihmeessä jos olen väärässä.

Ryhdy homosuhteeseen--se auttaa..

Minä luulen, että sekä miehet, että naiset ei oikein ole valmistautuneita siihen elämänmuutokseen mitä pienet lapset tuo. Miehillä yleensä hermot vielä kestäisi mutta naiset saattavat hyvinkin todeta, että elämä on painajaista ja se poistuu eroamalla. Sitten naiset eroaa, 80%:ssa eroista nainen on eron alkuunpanija. Sen jälkeen alkaa yksinhuoltajan elämä. Painajainen ei ole hävinnyt mihinkään paitsi että on yksi tekosyy vähemmän jota voi syyttää. Yleensä ei naiset muuten koskaan näe itsessään vikaa kun ne pohtivat avioeron syytä, aina on vika jossain muualla.

Minä päätin, että puolison täytyy olla kasvanut isossa kokonaisessa perheessä jossa hän on nähnyt lapsiperheen reaaliteetit pienestä pitäen. Itse asiassa oma kulta löytyi Aasiasta. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta ja perhe on kasvanut kahdella. Viinankin olen lopettanut kun en halua lasten näkevän, että aikuinen muuttuu toiseksi ihmiseksi. Uskaltaisin väittää, että meillä erotaan sitten kun kuolema erottaa.

Mä olen eronnut kuusi vuotta sitten ja kokeillut kaikki ap kirjoittajan variaatiot parisuhteista eron jälkeen. Oli lapseton mies (ei tajunnut mun ja lasten kuvioita), oli mies, jolla jo aikuiset lapset (ei jaksanut mun lapsia edes joka toinen viikko), oli totaali-yh-isä (en kestänyt kun hän oli äärettömän kiinni henkisestikin lapsissaan ja lasten äiti aivan kaamea tapaus). Nyt on meneillään mies jolla lapset myös tärkeitä, hoitaa heitä noin kolme päivää viikossa. Tämä nyt tietty vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta: tajuaa kuviot mutta on yhteistäkin aikaa riittävästi aikuisten kesken.

Olen hieman aloittajaa nuorempi ja eronnut 1,5v sitten, lapset joka toinen viikonloppu, koska asuvat eri paikkakunnalla.

Vaihtoehtoni ovat samat kuin aloittajan. Olen toteuttanut tähän asti vaihtoehtoa 1 ja etsinyt itseäni pitkän liiton jälkeen. Olen kyllä tapaillut naisia, mutta mitään kovin vakavaa ei ole ollut. Vastaan on kyllä tullut vaihtoehtoja toteuttaa vaihtoehtoa 2 ja 3.

3 vaihtoehdossa tosiaan "ongelmaksi" nousee helposti se, että kumppani pitkässä juoksussa olisi halunnut lapsia. Itse en sellaista sitoumusta kyennyt antamaan... Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta kyllä pitäisi rakastua aivan parantumattomasti, että sellainen tilanne tulisi eteen. En kuitenkaan ole sulkenut ajatusta kokonaan pois. Sellainen yhdistelmä, jossa kumppani hyväksyy lapsesi on aika haastava. Melkein edellyttää juuri sitä, että nainen ei voi saada lapsia tai on jo liian vanha. Itse olen kuitenkin tapaillut naisia ikäluokassa 30 , joten tämä lapsikysymys on todella kriittiinen...

2 vaihtoehdossa painaa taas itsellä se, että päätyisin kenties isäpuoleksi jonkun toisen lapsille ja samaan aikaan omani ovat jossain kaukana ja vaan kaipaisin heitä koko ajan. Tuntuu absurdilta. Rakastan lapsiani ja ajatus elämäni pyhittämiseksi ensisijaisesti jonkun toisen lapsista huolehtimiseen tekee rehellisesti sanottuna kipeää.

Hankalaa tämä pariutuminen kyllä on. En luovu toivosta.

Hyviä pohdintoja, tuota..

Heti eron jälkeen ei ehkä kannata ottaa seurustelua niin vakavasti. Etsi, kokeile, tutustu uusiin ihmisiin.

Itelle tuli ero eilen, lähdin välittömästi kohti uusia seikkailuja.. Kaveripohjalta, kun aika on oikea ja alkaa tunteita taas löytymään, niin ehkäpä sitä sitten..

Minun ehdotukseni on suhde ikäiseesi naiseen, jolla on lapsi/lapset jo aikuisia.
Ai niin, mutta eihän kukaan ehkä ole valmis alkamaan uusperhekuviota kera pikku lasten, kun omat lapset ovat jo aikuisia.

Jos löydät kivan mimmin, asukaa kumpikin omillanne. Silloin ei kukaan komentele ja on omaa aikaa lapsille...Voi tavata toista ja viettää aikaa yhdessä ja erillään.
Itse asun eronneena yksin, välillä olen yksinäinen, mutta nyt yli 50 ei enää kaipaa ketään saman katon alle asumaan.
Ratkaisuja on monenlaisia... Lasten hyvinvointi on kaikista tärkein, varsinkin silloin kun he asuvat kotona ja tarvitsevat molempia vanhempia.
Ratkaisuja on monenlaisia..:)

4. Avarrat maailmaasi, menet kaukomaille ja löydät sieltä onnesi 100%

Apulanta:
"vaikee löytää kun ei tiedä mitä etsitään" :D

Eli tuossahan noita vaihtoehtoja tulikin. Nyt vain päätät, mikä sopii juuri SINULLE parhaiten. Niin tein minäkin, laitoin ilmoituksen deittipalstalle - ja todella pian tärppäsi.

Sinulla on eri kohdissa enemmän ja vähemmän plussia tai miinuksia. Nyt aluksi mietit mitkä kolme plus- ja miinuskohtaa merkitsee sinulle eniten. Itse hain aikoinaan miestä,
- jonka lapsiluku on täynnä lapset vähintään teini-ikäisiä
- jolla ei ole alko tai mielenterveysongelmaa..
- joka tulee omillaan toimeen, taloudellisesti ja sosiaalisesti
- suurin piirtein samantapainen arvomaailma, poliittinen, uskonnollinen yms kanta kuin minulla
- jonka kanssa kemiat kohtaa

Itse olen eronnut 1 lapsen äiti 34v. ja aika pian eron jälkeen miettinyt, että en aio uuden suhteen löytyessä kovinkaan pian tutustuttaa miestä lapseeni. Lasta ajatellen ja myös uutta suhdetta ajatellen. Haluan ensin tutustua ihmiseen ja seurustella... Sitten tulee mahdollisesti kysymykseen suhteen syventäminen ja kumppanin arkeen ottaminen. :)

Mahdollisuuksiaan voi aina mittailla ja vertailla. On kuitenkin niin että kyllä se mies itse on "mainos" naiselle, onko hänellä ja mitä mahdollisuuksia jatkossa. Sovitteleva ja elämän taidot hallitseva mies on aina plussaa. Kimpaantuva itsekäs tyyppi saa helposti miinuksia. Suhtautumistapa ongelmiin kertoo paljon. Keskustellen pääsee pitkälle, koska elämä ei mene kenelläkään ohi ilman ongelmia ja niiden ratkaisukykyjä. On joustettava puoli ja toisin, otettava elämän reaaliteetit totuuden mukaisina vastaan ja ratkottava hankaliakin tilanteita. Ei pelkkä komea ulkokuori saa naista pysymään rinnalla.

Ihmissuhteita ei aloiteta sillä perusteella että se on jokin optimitilanne. Miksi pitää olla joku? Et osaa olla yksin?

Itsenäisty nyt erosi jälkeen ensin. Naisena en halua että mies kantaa entisen suhteensa ongelmia meidän suhteeseen. En halua kuulla tilityksiä tai vertailua eksästä tai elämästä joka ei toiminut. Tai edes piilosarkasmia exän huonoista puolista. En sitä kuinka meillä menee hyvin ja on kivaa kun taas eksän kanssa sitä ja tätä. Aivan sama mulle. Näitä tämmösiä eronneita on ihan tarpeeksi tullut kuunneltua.

En myöskään halua olla miehen elämässä vain siksi että yksin on ikävää ja kaksin kivempaa. Miehen on syytä osata olla yksinkin . Yksinäisyys on suhteellista. Jos on kavereita tai edes yksi ystävä, niin silloin ei ole yksin. Kokonaan toinen asia jos kaipaa vain läheisyyttä. Sitä voi hankkia ilman suhdekiemuroita kunhan on rehellinen. Ensinki itselleen mutta myös toiselle.

Lastesi kannalta on parempi jos et lähde vaimoehdokas kierroksille mukaan. Eri asia jos rakastuu, siis rakastuu, ja alkaa näyttää siltä että et voi enää jakaa elämääsi kahtia: osan ajasta lapsille ja osan sille naiselle, ja teillä todellakin synkkaa, niin sitten esittelet naisen lapsille ja sitä rataa. Kolmannen uuden naisen kohdalla ymmärrät varmaan puhaltaa naisenhakuputkesi poikki. Lasten takia.

Eron jälkeen monet haalii suhteita päästäkseen edellisestä yli. Osoittaakseen itselleen olevansa jotain eikä hylkiö.

Järkisyistä perustetut kokoelmat loppuvat ennen pitkää. Suhde tarttee sitä jotain mitä järjellä ei voi selittää.

Lapseton sinkku nainen olen minä ja en tosiaan huolis miestä ketä tehny kakarat jonkun toisen akan kanssa .Kiitos ja hei

Eronneena et varmaan halua erota uudestaan. Miksi siis haikailet suomalaisten naisten perään joiden kanssa erotodennäköisyys on 55% ja uusiosuhteissa 70%. Jos taloutesi kestää kahden ihmisen elättämisen niin hae mieluummin siippasi Aasiasta. Ne pistää perheen edun kaiken muun edelle eikä eroa koskaan. Seesteisempiäkin ne on kun suomalaiset naiset joilla on ne 'mielipiteensä'.

Osuva analyysi. Lähestyn itse viittäkymmentä, lapset kouluikäiset. Aika rankalta tämä tilannekuva vaikuttaa. Minulla on hyvä ammatti, ansaitsen hyvin ja kaikki asiat ovat kunnossa. Elin 20 vuotta perheelleni, omat tarpeet olivat varsin matalalla prioriteetilla. Nyt "kakkoskierroksella" olen sitten tylsä ja epäkiinnostava :) kun taakse jäänyt elämä on eletty perheen ehdoilla, ja työ & lapset vievät varsin ison osan ajastani.

Yksin jatkaminen on todella puistattava ajatus, elämä menee hukkaan siinä kyllä. Harmikseni asun pk-seudun ulkopuolella, siellä fiksuja, mutta toki erittäin vaativia, naisia olisi enemmän...

Tuota tuota. Minusta sinun pitäisi pokata 40 nainen, joka on lapseton tahtomattaan (eronnut tai ei). Suhteenne olisi hänelle mahdollisuus, sinun lapset ei häiritsisi häntä yhtään, päinvastoin.

Eiköhän se usein mene niin, että kaksi yh joilla molemmilla lapsia. Sitten ollaan niin "rakastuneita", että pitää vielä hankkia yhteisiä lapsia. Sitten voi sortaa toisen lapsia ja paapoa yhteisiä. Olipo pahasti sanottu.

Noita miehiä joiden mielestä "lapsiluku on täynnä" on masentavan paljon vapaana. Tee nyt vielä loputkin klassiset virheet ja jos oot ite vaikka 44 vuotta, niin etsi profiilissa maksimissaan 25-40 -vuotiasta naista itsellesi, varmasti löytyy!

Jos laitat profiiliisi oman kuvasi, niin pidä sitä rohkeana tekona (vaikka se kertoo vaan, ettet ole kovin merkittävissä työtehtävissä) ja kirjoita profiiliisi, että kuvattomilta edellytät kuvaa sähköpostiisi.

Lähesty naisia vain lyhyin viestein, esim. nämä on aina toimivia: "Mitäs sun iltaan", "Kiinnostaisko" tai "Tutustutaanko, laita kuva mun sähköpostiin [email protected]" Vihjaile seksuaalisesti. Anna tasosi romahtaa ja lähettele kaikille naisille nuolentaehdotuksia. Ota kuva elimestäsi ja lähetä se kaikille, jonka sähköpostin onnistut saamaan. Unohda lapset äidilleen ja roiku treffiprofiilissa yötä päivää.

Näin liityt osaksi SuomiTreffit yhteisöä ja pysyt ikuisesti siellä.

Viisaasti ajateltu - ja siinäpä ne eronneen vaihtoehdot ovatkin.

Mutta joku niistä on ilmeisesti parempi kuin kestävä avioliitto, kun kerran piti erota?

Itse ratkaisin asian niin, että pidin (lupaukseni mukaisesti) perheen koossa myös niiden vaikeiden vuosien aikana. Sateen jälkeen paistaa AINA aurinko ja nyt olemme onnellisia.

Jos on kyse tasaveroisesta parisuhteesta jossa a) toisella tai b) molemmilla saattaa olla lapsia (samassa taloudessa), niin ei se a)n lapseton voi olla olettamuksena vieteri, joka joustaa yhteisissä asioissa enemmän tai lähtökohtaisesti. Haasteellista yhteiselo voi olla monesta syystä, eli sovittelu- ja ajansuunnittelutaitoja tarvitaan.

Jos parisuhde ei perustu yhteiseen näkemykseen, vaan toisen ostoslistaan, ei sille voi menestystä povata.

Mistä löytäisi seuraavankaltaisia naisia (netti tai RL):

- Ikä ei ratkaiseva, joskin kun itse olen melkein 40v, niin luulisin että perushaitari olisi 30-40v.
- Älykkäitä, mahdollisesti korkeastikoulutettuja. Itse olen yliopiston keskeyttänyt, mutta yleisesti olen tavannut kiinnostavimmat naiset tältä rintamalta. EX-vaimoni on myös akateeminen. Akateemisuus ei kuitenkaan ole mikään kriteeri, mielenkiintoisia ja älykkäitä naisia on muistakin ympyröistä.
- Menestys työelämässä on ok, mutta en pidä naisista joille se on itseisarvo ja elämän (ainoa) sisältö. Bisnes- ja yritysmaailmassa en ole oikein tavannut kiinnostavia naisia (kenties pinnallisella tasolla, mutta ei pidemmälle).

Missä tämäntyyppisiä naisia on, vai onko heitä edes? Vai ovatko kaikki varattuja. Jotenkin jännää, että ainakin yliopistopiireissä tämänkaltaisia naisia tuntui 10-15 vuotta sitten olevan paljonkin, mutta tuntuvat kadonneen. Ovatko he vaan muuttuneet ajan myötä vai mitä on tapahtunut?

Ei mitään ku yksin elelee ja välillä ottaa maksullisen. Sitten joskus Viron reissua ja kenties muutaman kerran vuodessa Thaikkuihin ihan oikeen kunnolla panemaan. Kyllä se tavallisen näköselle ukolla on helpompi noin. Romeot saa sitten ilmatteks suomalaisilta, mutta ei tavalliset

Tulla jätetyksi Koronan ja sairauden keskellä ilman yhtäkään keskustelua.

Ja sama tilanne osin.

Kyllä muuten vituttaa asua yhteisessä asunnossa yksin kun ei mene kaupaksi.

En näe vaihtoehtoja ainakaan Suomessa.