Olen seurustellut pari vuotta yli 40v. eronneen naisen kanssa. Tähän asti kaikki sujui helposti, soittelimme muutaman kerran viikossa, olimme yhdessä pari-kolme viikonloppua kuukausittain.
Huhtikuun lopussa teimme yhdessä viikon laskettelumatkan ja kaikki muuttui.
Matka oli tietyssä mielessä 110% onnistunut; nautimme yhdessäolosta, pääsimme aivan uudelle tasolle läheisyydessä, keskustelimme ja näytimme tunteitamme avoimemmin kuin aikaisemmin.
Tämän seurauksena mietimme myös yhteistä tulevaisuutta.
Reissun jälkeen nainen kuitenkin muuttui täysin, hyvinkin ristiriitaisella tavalla.
Toisaalta kuulen hänen äänestään enemmän lämpöä ja välittämistä kuin aiemmin, hän on enemmän kiinnostunut minusta, kuulostaa "eläväisemmältä" kuin aikaisemmin. (rohkenen jopa epäillä, että nyt hän vasta olisi alkanut rakastumaan minuun)
Mutta samaan aikaan hän sanoo, että oikeasti viihtyy paremmin yksin oman arkensa pyörittämisessä. Ja on alkanut olemaan paljon kiireisempi kuin aiemmin, tapaamiselle ei tahdo löytyä aikaa. Siis emme ole ollenkaan tavanneet matkan jälkeen. Mutta puhelimessa hän sentään vielä suostuu juttelemaan, vaikka harvemmin kuin ennen.
Voisiko joku kertoa, että mitä on tapahtunut ja että miten minun pitäisi ja kannattaisi suhtautua?
Antaako ajan kulua ja katsoa, että mihin suuntaan asia etenee? Tekeekö ikävä ja kaipuu tehtävänsä niin, että naisen mieli ehkä alkaa hyväksymään sen, että nyt meidän on oltava enemmän tosissaan yhdessä kuin aiemmin, paluuta menneeseen ei enää ole. Siis vain odottaa, että hän mahdollisesti "pehmenee".
Ja samaan aikaan yrittää olla hyvä ystävä hänelle.
Vai pitäiskö mun jotenkin painostaa ja vaatia päätöstä, eikä antaa tilaisuuden "kylmetä". (autokauppiaat ainaski jossain vaiheessa aina sanovat "No niin, eikös se ole sitten siinä ja tehdään kaupat !!!?)
Eli pitäiskö mun suunnilleen odottaa hänen lähimarkettinsa kulmilla, hänet nähdessäni kaapata syliin, suudella pitkään ja sanoa jotain, että "mä haluan vaan olla sun kanssa" (elokuvissahan aina tehdään noin, mutta toimisiko se oikeassa elämässä?)
Omasta puolestani koen, että minun on helpompi odottaa, vaikka yöunet ovatkin viime aikoina olleet huonoja. En tuntisi olevani oikein oma itseni, jos yrittäisin jälkimmäisen vaihtoehdon "market-tapaamista". (Vaikka jossain mielessä se kai olisi miehekästä ja itsensä likoon laittamista)
Huhtikuun lopussa teimme yhdessä viikon laskettelumatkan ja kaikki muuttui.
Matka oli tietyssä mielessä 110% onnistunut; nautimme yhdessäolosta, pääsimme aivan uudelle tasolle läheisyydessä, keskustelimme ja näytimme tunteitamme avoimemmin kuin aikaisemmin.
Tämän seurauksena mietimme myös yhteistä tulevaisuutta.
Reissun jälkeen nainen kuitenkin muuttui täysin, hyvinkin ristiriitaisella tavalla.
Toisaalta kuulen hänen äänestään enemmän lämpöä ja välittämistä kuin aiemmin, hän on enemmän kiinnostunut minusta, kuulostaa "eläväisemmältä" kuin aikaisemmin. (rohkenen jopa epäillä, että nyt hän vasta olisi alkanut rakastumaan minuun)
Mutta samaan aikaan hän sanoo, että oikeasti viihtyy paremmin yksin oman arkensa pyörittämisessä. Ja on alkanut olemaan paljon kiireisempi kuin aiemmin, tapaamiselle ei tahdo löytyä aikaa. Siis emme ole ollenkaan tavanneet matkan jälkeen. Mutta puhelimessa hän sentään vielä suostuu juttelemaan, vaikka harvemmin kuin ennen.
Voisiko joku kertoa, että mitä on tapahtunut ja että miten minun pitäisi ja kannattaisi suhtautua?
Antaako ajan kulua ja katsoa, että mihin suuntaan asia etenee? Tekeekö ikävä ja kaipuu tehtävänsä niin, että naisen mieli ehkä alkaa hyväksymään sen, että nyt meidän on oltava enemmän tosissaan yhdessä kuin aiemmin, paluuta menneeseen ei enää ole. Siis vain odottaa, että hän mahdollisesti "pehmenee".
Ja samaan aikaan yrittää olla hyvä ystävä hänelle.
Vai pitäiskö mun jotenkin painostaa ja vaatia päätöstä, eikä antaa tilaisuuden "kylmetä". (autokauppiaat ainaski jossain vaiheessa aina sanovat "No niin, eikös se ole sitten siinä ja tehdään kaupat !!!?)
Eli pitäiskö mun suunnilleen odottaa hänen lähimarkettinsa kulmilla, hänet nähdessäni kaapata syliin, suudella pitkään ja sanoa jotain, että "mä haluan vaan olla sun kanssa" (elokuvissahan aina tehdään noin, mutta toimisiko se oikeassa elämässä?)
Omasta puolestani koen, että minun on helpompi odottaa, vaikka yöunet ovatkin viime aikoina olleet huonoja. En tuntisi olevani oikein oma itseni, jos yrittäisin jälkimmäisen vaihtoehdon "market-tapaamista". (Vaikka jossain mielessä se kai olisi miehekästä ja itsensä likoon laittamista)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Epäilen, että naiselle tuo matka on ollut käänteentekevä siinä mielessä, että on huomannut, että tunteet eivät riitäkään suhteen edistämiseen ja ehkäpä tuo loma hänen mielestään ei ollutkaan niin onnistunut? Tai hän huomasi oikeasti viihtyvän paremmin yksikseen ja haluaa säilyttää tietyn etäisyyden suhteessanne.
Voihan olla, että naisen mielestä, ette ole oikeat toisillenne!
Nämä ovat sitoutumiskammoisen naisen ajatuksia siis. Kukaan muu tietysti ei voi täsmälleen tietää mitä naisesi päässä likkuu, mutta kerroin omia kokemuksen kautta syntyneitä tuntemuksia.
Sinuna antaisin aikaa ja tilaa naiselle.
Itsellä ainakin työn puolesta kevät on kiireisintä aikaa, joten onkohan kyseisellä naisella sama juttu?
Mitähän yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia teillä oli? Jospa hän alkoi perääntymään suunnitelmissa, koska kokee yksin olon hänelle sopivampana..
Eikös aikuiset ihmiset voi puhua suoraan ajatuksistaan, joten mikset puhu näitä asioita hänelle suoraan, koska vain hän voi kertoa asiat, niin kuin ne ovat.
Teillä mitä ilmeisimmin on etäsuhde? Itse etäsuhteen muutaman kerran kokeneena voin sanoa, että ei se pidemmän päälle kanna, jos ei ole tarkoitusta muuttaa lähiaikoina yhteen tai edes lähelle toisiaan.
Kiitos vastauksista!
Hän on sitoutumiskammoinen, ollaan puhuttukin siitä. Takana vaikea ero ja pitkä yksin kuljettu vaikea polku sen jälkeen. Siksi suhteemme ei olekaan parin vuoden aikana kehittynyt, koska tuo hänen kammonsa on hallinnut hänen tunteitaan.
Mutta tuo lomamatka oli todella hänenkin mielestään onnistunut.
Väittäisin hänen olevan nyt siinä rajalla, että hänen tunteensa minua kohtaan alkavat olla suunnilleen yhtä vahvoja kuin tuo kammonsa ja pelkonsa.
Niinpä hän on sitten jonkinlaisessa pattitilanteessa, "kiertää kuin kissa kuumaa puuroa". Mieli tekisi, mutta silti arkailee.
Tunnen hänet jo hyvin ja huomaan hänen tunteensa sanojen läpi. Ja kuinka hän avautuu minulle ja puhuu avoimemmin kuin aikaisemmin.
Niinpä minäkin olen aikalailla epävarmassa ja ennenkokemattomassa tilanteessa.
Pitäisikö minun jotenkin "tyrkätä" hänet tuon kuilun yli(en tiedä miten?) vai
antaa ajan kulua?
Ajan kulumisessa minua pelottaa, että hänen tunteensa minua kohtaan hiipuvat mikäli eteenpäinmenoa ei tapahdu.
Tuo 40 vuotta on sellainen ikä, että alkaa miettiä mitä elämältään oikein haluaa. Itse olen nainen ja olen käynyt läpi erittäin rankan eron, joten ymmärrän naisystävääsi.
Minusta vaikuttaa, että naisystäväsi ei ole sinusta täysin vakuuttunut. Ainakin itse käyttäydyn tavalla, että jos en enää välitä jostain asiasta. Esim. työpaikka, mies tms. muutun tosi rennoksi ja mukavaksi, koska sillä ei ole enää väliä mitä ko. instanssi minusta ajattelee ja olen tavallaan vapaa olemaan ihan oma itseni. Olen paljon jäykempi silloin, kun haluan tehdä vaikutuksen. Tämä luonteenpiirteeni on aiheuttanut tilanteita, joissa vastapuoli on ihmetellyt, että miksi pitää erota, kun juuri alkoi mennä niin hyvin ja meillä oli niin kivaa?
Voisiko olla, että naisystäväsi käyttäytyy nyt samalla tavalla? Hän on saattanut tehdä jo päätöksensä ja sinä tulkitset asian, että hän olisi nyt vasta rakastunut sinuun, mutta ei osaa päättä.
Kysy asiaa ihan suoraan ja pyydä/vaadi rehellinen vastaus. Olet varmaan hyvä tyyppi ja hän ei halua sinua loukata, mutta jos kysyt ihan suoraan, helpotat molempien tilannetta.
"hggjj"
Ihan hyvä näkökulma tuokin.
Itse taas näen asian ihan päinvastoin (ehkä vaaleanpunaisten lasien läpi?)
Että tähän saakka hän on suhtautunut minuun vähän välinpitämättömästi, lausunut kauniita sanoja jotta olisi hauskempaa yhdessä. Vetänyt jotain roolia, jotta saisi minut pidettyä mukana menossa. Ajatellut sisimmässään, että olen hauskanpidon ja nautinnon "väline", jonka voi heittää pois kun kyllästyy.
Nyt hän onkin alkanut tuntea minua kohtaan tosissaan. Ja haluaa tutustua minuun omana itsenäni ja omana itsenään. (ehkä onkin paikallaan vähän "jäähdytellä" minun tunteitani, koska olen ollut suorastaan yliaktiivinen)
Ja kyllä hän vieläkin keskusteluissamme haluaa antaa "kunnollisen" kuvan itsestään, ts. käy hölkkäämässä joka päivä, kaverit lähti baariin ja tansseihin, mutta hän halusi jäädä katsomaan televisiota, jne.
voi toki olla, että olen ihan väärässä, kun en tunne teitä kumpaakaan:) Tuo, että muuttuu rennoksi ja omaksi itsekseen ei tarkoita sitä, että en haluaisi antaa itsestäni hyvää kuvaa. Toki käyttäydyn edelleen kohteliaasti yms. Se on enemmän sellainen henkinen tila jossa mennään eteenpäin.
Sain viime syksynä työpaikan jossa en viihtynyt yhtään, jokainen päivä töissä oli kamala. Tein työni kuitenkin niin hyvin kuin osasin. Irtisanouduin itse. Sovimme kuitenkin työantajan kanssa, että olen vielä tietyn ajan vielä töissä. Kun olin "päästänyt irti" olin parhaimmillani. Tein töitä täysillä, ilman jännitystä mistään, koska tiesin, että kohta lähden ja menen eteenpäin. Samaa on tapahtunut myös ihmissuhteissa. Kun on henkisesti astunut jo eteenpäin, osaa näyttää parhaat puolensa. En missään nimessä tarkoita, että teidän tapauksessa olisi näin, mutta itse jotenkin vain toimin tällä tavalla.
On olemassa slogan; "saat sen mistä luovut".
Toivottavasti asia järjestyy parhain päin, kerro meille miten kävi:)
Vielä sellainen lisäys, että en pidä mahdollisena tunteiden yht'äkkistä loppumista.
Joko niitä ei ole tuon kahden vuoden aikana edes ollutkaan tai vaihtoehtoisesti ne ovat vieläkin olemassa.
Tietenkin tuohonkin on poikkeuksena jokin suuri negatiivinen tapahtuma, esim. väkivalta, pettäminen, jonkun pahan asian paljastuminen kumppanista, jne.
Mutta muuten en osaisi ainakaan itsestäni kuvitella, että vääntäisin vaan jonkun sisäisen tunnekytkimen asennosta ON asentoon OFF.
Naisen omat haavat ovat todennäköisesti nousseet pintaan.. luepa kirjoitukseni tältä parisuhde palstalta kolmas sivu PARISUHDE TARJOAA MAHDOLLISUUDEN HENKISEEN KASVUUN! Tämä kirjoitus voi todella avata asioita sinulle.