Taverna

Istun rantatavernassa nauttien kolmatta calvados lasillistani, lukien samalla tuntemattomien kirjoittamia runoja, mitkä eivät ikinä tule saamaan julkisuuden huomiointia.
Tuntemattomia ovat myös he, jotka pistäytyvät tavernassa, kasvoillaan päivän huolet. He, jotka ottavat juomansa mukaan, elävät toivossa saada päivän asiat toimitettua. Huomatakseen, ettei toiveet toteudu ja kiirehtivät lisää, kaatuen lopulta omaan mahdottomuuteensa.

Välillä katson ulapalta saapuvia aaltoja, ehkä jonain päivänä ne kantavat ruumiini tähän rantaan. Rouvat, jotka täällä käyvät päiväkahvilla rakastajiensa kanssa kauhistelisivat kuinka julkea ruumiini on ja minä nauraisin haudassani.
Minulla on tylsää, myönnän. Ei ole mitään tekemistä ja päivät kulkevat samalla voimalla mikä ei tuota mitään järkevää. Ja calvados, ei tuota enää humalan vapauttavaa tunnetta. Aivoni ovat lukkiutuneet valkoisen paperin kauhuun.

Iltapäivisin, yhden ja kolmen välissä on hiljaisempaa, ihmiset tulevat ja menevät töihin tai töistä pois. Tavernan pitäjä avaa TV:n ja tutut suomi-filmin näytelijät hyppäävät tavernan arkeen. Tänään oli Pakarisen, Niemen ja Angerkosken vuoro tulla ulos lokerostaan.

"Hieno mies tuo Pakarisen Esa" yritti tavernan omistaja avata kanssani keskustelua tyhjentyneessä salissa.
"En tunne" vastaan turhautuneena.
"Noissa elokuvissa siis" hän tarkentaa.
"Aikuisia leikkimässä pikkupoikia" totean, nostaen lasini kostean rätin pyyhkäistessä pöydän pintaa.
"Entä Angerkoski" yrittää hän itsepäisesti avata niukkasanaista keskustelua.
"Nainen, joka muistetaan surkeista elokuvista" vastaukseni oli totta, Siiri olisi ansainnut parempia roolisuorituksia. Hänet kuitenkin leimattiin ikuiseksi Justiinaksi.
"Ja Masa Niemi oli täysi nolla" jatkoin, saaden hänet sanattomaksi. Ehkä huomenna saisin olla rauhassa ilman baarimikon avautumisia.

Lähdin ennen neljää, keräsin muukalaisten runot, muistivihkoni, kynäni kävellen toiseen kantapaikkaani odottamaan illan rauhattomuutta. Istuin pöytään, kääntäessäni vihosta uuden puhtaan sivun tilasin calvadosin.
Loppuillan katsoin tyhjentämätöntä lasia pöydän pinnalla miettien,
kuinka hyvin sopisi Masan "Hyvä on olla, kun on nolla" hautakiveeni.

13

507

    Vastaukset 13

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oih,

      Kiits..

    • sinun on turha tuollaisia miettiä vai tulisiko minun karkean viesteltyyn hautakiveen "ikuisesti vihattu,joka on omien ajatusten vanki"
      sinusta tulee ykkönen kun pistät ykköset päälle.
      minusta jään kelvotomaksi vaikka suoristaisin nutturani.

      • Kyseessä on fiktio, itse en viihdy tavernoissa tai meluisissa illanviettopaikoissa.
        Ja toivon mukaan minut haudataan anonyymien hautakumpuun, jonne ei hautakiviä laiteta. Tai vastaavasti tuhkani sirotellaan luontoon.


      • runontaja kirjoitti:

        Kyseessä on fiktio, itse en viihdy tavernoissa tai meluisissa illanviettopaikoissa.
        Ja toivon mukaan minut haudataan anonyymien hautakumpuun, jonne ei hautakiviä laiteta. Tai vastaavasti tuhkani sirotellaan luontoon.

        kuulostaa hyvältä ettet turhia juhli, itse toivoisin että joko minut tuhkattaisiin tai saisin oman hautaholvin (ja palsamoidaan)tai syväjäädytettäisiin(ja tulevaisuudessa parrannettaisiin ja herätettäisiin henkiin) . en halua herätä haudasta matojen kaverina ja tukehtua.


    • Tavernan nurkan graniittista kivijalan ilmettä pehmentää sitä myötäävä pensaikko. Mikä lie nimeltään tuo lehtikasvi, mutta ajankohta ei ole vielä valmis avaamaan kukkaansa verkkaisesti silmuilevia nuppuja.

      Pensaikon alla makoilee punaisella ja valkoisella väritetty kettu. Se ummistelee ja availee silmiään auringon valon siivilöityessä sen hassunkuriselle naamalle ja nauttii säteiden tuomasta lämmöstä. Laiskasti puolikorvallaan se kuuntelee tavernan matalaäänistä hälyä. Äänet se kokee etäiseksi eikä ne herätä sen mielenkiintoa.

      Leppeä tuuli kääntyy ja tuo tuoksahduksia ketun nenään. Jossain kypsennetään lihaa. Joku voimakkaasti aisteja tukahduttava liikkuu suuressa hälinässä peittäen feronomiensa luonnollisen tuoksun. Jostain kiipeilee voimakas käyneenmakea omenainen tuoksu.

      Etsiessään tuoksujen lähteitä kettu tarkkailee niiden kantajia ja pohtii tuon eläinlajin käyttäytymistä. Mistä ihminen ammentaa onnensa? Onko se siinä hetkessä, siinä naurun sävelessä tai kyyneleen pisarassa, vai onko se kulkenut ohitse ennenkuin ihminen on ehtinyt sitä havaitakaan? Mistä ihminen unelmoi? Onko pettymykset vain toteutumattomia unelmia?

      Se muistelee omaa pettymystään mistä taannoin unelmoi ja jonka kokee saavuttamattomaksi. Kettuna se ei kykene kirjoittamaan satukirjaa ihmisen luettavaksi. Mutta ajanoloon se on tyytynyt kohtaloonsa: se onkin satu itse. Ja tulevaisuuden historiaan on vielä monta sivua avaamatta. Sivuja, joiden olemassaoloa ja elämänmuotoja emme vielä tunne.

      Hitaasti se nousee pensaikon suojasta ja tassuttelee hämmentyneen näköisen tavernanomistajan edestä erään pöydän tuntumaan. Se istahtaa omenaisen tuoksun lähteen eteen ja räpäyttää kerran silmiään paperilleen kirjoittavalle henkilölle. Sitten se nousee ja astelee rauhallisesti pois katsomatta enää taakseen.

      • runontaja off

      • Turun Murre

    • Rannan
      • runontaja off

        Aikuisten oikeasti taverna tarkoittaa majataloa, moni kuppila on myös ottanut nimekseen taverna. Aikanaan monen Esso-huoltoaseman kyljessä oli taverna jota tutummin sanottiin esson baari, vaikka tavernalla oli eri yrittäjä mitä huoltoasemalla oli.

        Juuriajatuksena tuossa kuvitellun tavernan kohdalla on Cafe Carusel, mistä näkee sirpalesaaren


    • hfhcfjgcvkmvgm

      Kiitos hetkestä tarvernassa. Ja jälleen monista vastauksista näkee, että katse on kääntynyt epäolennaiseen, "nollan on hyvä olla, ei paljon rasita polla" . *siirtää katseensa pakariseen ja hinkuvaan mekastukseen töllössä".

      • runontaja off

        Tuo "Hyvä on olla, kun on nolla" on ainut todellisuuteen perustuva, " Niemi oli jättänyt viestin: "Hyvä on olla, kun on nolla. Hyvästi. -T. Masa". Häneltä jäi näkemättä viimeisen elokuvansa"


      • katsos vaan,
        runontaja off kirjoitti:

        Tuo "Hyvä on olla, kun on nolla" on ainut todellisuuteen perustuva, " Niemi oli jättänyt viestin: "Hyvä on olla, kun on nolla. Hyvästi. -T. Masa". Häneltä jäi näkemättä viimeisen elokuvansa"

        tuo tieto tekee novellista vieläkin koskettavamman. Tuon kälyisen kustannustoimittajan tai kansalaisopiston opettajan ajatuksia oli nautinto seurata.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisin potkija

      Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.
      Haapavesi
      39
      1650
    2. Onko kaivattusi älykäs

      vai onko helposti vedätettävissä
      Ikävä
      85
      1062
    3. Miten yksi ihminen

      Voi kolahtaa näin kovaa? Saada ajatukset vallattua näin totaalisesti? Taidan oikeasti tarvita ammattiapua tämän kanssa,
      Ikävä
      42
      953
    4. P*skimmat palstalaiset kautta aikojen äänestys

      Nyt kaikki peliin, ilman parasta, ei ole p*skinta! Muistetaan mainita myös ne piileskelevät pirulaiset! 🤓
      Sinkut
      222
      946
    5. Mikä on hänen nimen viimeinen tavu?

      🎣🎣🎣🎣🎣
      Ikävä
      59
      930
    6. Työttömiä suomalaisia ei saa töihin

      Ei hakemuksen hakemusta suomalaisilta ammattilaisilta, Piti sitten filippiiniläisiä palkata. https://www.is.fi/talouss
      Maailman menoa
      341
      888
    7. Olet lihonut kuin pullataikina

      Olet lihonut kuin pullataikina. Et ole yhtä kaunis kuin aikaisemmin. Oletko ryyppäämässä käynnyt joka ilta?
      Ikävä
      47
      853
    8. Kyllä on ihmisillä paha olla

      Harmi, kun se pitää kipata toisten niskaan. Noh, huhuhan kertoo, että koko palsta on menossa kiinni. Pitäneekö paikkan
      Sinkut
      148
      700
    9. Luonnollisuus

      Ja luonnonkauneus on kaunista.
      Ikävä
      94
      692
    10. Toivotko jotain tapahtuvan

      Että saisit kaivattusi vaimoksesi?
      Ikävä
      54
      618
    Aihe