Esittelin ohimennen rakkaalle naiselleni tässä eräänä iltana Tähdet ja avaruus -lehdestä upeita kuvia avaruuden ihmeistä, kuten Andromedan galaksi ja sen sellaista. Samalla luonnehdin hänelle myös muutamin sanoin aika-avaruuden mittasuhteiden käsittämätöntä suuruutta. Yht'äkkiä hän ei halunnut kuulla enää yhtään enempää, vaan vaati puheenaiheen vaihtoa. Olin havaitsevinani pelkoa, ehkä jopa epätoivoa, hänen äänessään ja olemuksessaan.
Olikohan noitten avaruden käymättömien salojen autius hänelle kauhistuttavaa? Ehkä oli?
Olikohan noitten avaruden käymättömien salojen autius hänelle kauhistuttavaa? Ehkä oli?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä hän ei pidä sinusta
Oman mitättömyyden ja häviämisen lopullisuuden tajuaminen on joillekin liikaa. Jotkut kieltävät asian ja satuilevat itselleen jumalia ja ikuisia elämiä.
Jospa häntä ei avaruusasiat kiinnosta.
Esittelit "ohimennen" eräänä iltana. Samalla luonnehdit "myös muutamin sanoin". "Yht'äkkiä hän ei halunnut kuulla enää yhtään enempää, vaan vaati puheenaiheen vaihtoa". Olit havaitsevinasi pelkoa, ehkä jopa epätoivoa".
Kuinkas kauan oli "ohimennen" ja"muutamin sanoin"?
Sainoin vaan hänelle että avaruus on aika iso niin se friikkasi.
Ei se ihan sitä ollut.
Kuvittele itse jos saisit kuulla kahden tunnin esitelmän Frendit-sarjan henkilöiden luonteenpiirteistä, heidän välisistään suhteista ja niissä esiintyvistä mielenkiintoisista jännitteistä.
Kokisitko itse silloin pelkoa, epätoivoa ja kauhistusta?
Ainakin lievää ja väliaikaista eksistentiaalista ahdistuksensekaista hämmennystä voi ilmetä kosmisen kokoisia ja syvän ajan ikäisiä ilmiöitä tarkasteltaessa. Päättelen tämän siitä, että näin on parikin kertaa aamukahvipärinöissä tai kankkusessa itselleni käynyt Gpc-mittakaavaisten mietintöjen lomassa.
PS. Go easy on her...