Kyllä minä ihmettelin, kun veli soitti vapun aikaan ja kutsui mökilleen. Ilmoitti vielä, että mitään ruokia eikä juomia ei tarvitse hankkia, kaikki on valmiina.
Tämä kyseinen veli on minua nuorempi ja tyypiltään sellainen uratykki. Hän hankkii nykyisin kolme kertaa niin paljon kuin minä. En minä häntä kadehdi, enkä haluaisi olla hänen housuissaan. Joutuisin vain viettämään kiireistä ja stressaavaa elämää ja sellainen ei sovi minulle, joka halua hoitaa hommat rennolla otteella.
Hän viettää lomansa aina ulkomailla ja tietenkin kalleimmassa mahdollisessa paikassa, siltä minusta ainakin tuntuu. Kotimaassa ollessaan hän etsii rajojaan, joko kuntosalilla tai jossakin liikunnallisessa massatapahtumassa.
Hän on minun mittaiseni, mutta on painanut aina vähintään kymmenen kiloa enemmän kuin minä, paitsi silloin kun hän oli vielä ihan lapsi. Rajojaan hän ei ole ainakaan vielä löytänyt, edellisen kerran minä näin hänet viime kesänä, mahaa oli tullut jo melko lailla, mutta kyllä sitä vielä mahtuu lisää, varsinkin, jos ostaa pitemmän vyön.
Ja tuon parjaamani herran nimi on Markus.
Viime kesänä varmasti moni vieraammista ihmisistä ajatteli, että minä olen se nuorempi veljeksistä, koska olen vielä niin sutjakassa kunnossa. Veli tietenkin näytti rotevalta ja harteikkaalta. Kunnioitusta herättävältä pomolta, jonka sanaan uskotaan. Minä tietenkin ajattelin, että minä olisin yhtä jämäkän jätkän näköinen, olimmehan me monella tapaa saman näköisiä. Peilin eteen minun ei kuitenkaan sopinut pysähtyä, että illuusio ei olisi rikkoutunut.
Kun tuollainen menevä ja menestyvä kaveri soittaa ja kysyy minua mökilleen vapunviettoon, niin ymmärrätte hämmästykseni. Tietenkin epäilin, että siellä voisi odottaa jokin hikinen urakka talkoo hengessä. Sellainen tulisi halvaksi kun teettäisi sukulaisilla.
Kun hän sitten Audissaan odotti minua ja istahdin kartanlukijan paikalle, en malttanut olla kysymättä, että oliko hän ollut viimetalven vankilassa?
– Kuinka niin?
– Sä olet lihonut viime kesästä, laiska vankilaelämä hyvine ruokineen teettää sellaista.
– Mä kiellän sulta tuollaiset puheet, joku tuntematon voi pitää niitä totena!
– Minä en ole sun palkkaistoilla.
– Se tästä nyt vielä puuttuisi. Joka tapauksessa en ole lihonut, paino on melko tarkkaan sama kuin viime kesänä, mutta kiinteys on lisääntynyt. Olen nimittäin pitänyt melkoisia saliharjoituksia koko talven.
Puheensa jatkoksi se tyrkkäsi minua kämmenellään olkapäästä, onneksi ovi oli kiinni, muuten olisin nolosti keikahtanut ja parhaassa tapauksessa pudonnut vielä kyytistäkin. Siitä olisi tullut maailman lyhyin vappumatka.
– Huomaatko, että potkua löytyy?
Minä en sanonut mitään. Vähän harmitti, että olin jättänyt kuntosalin kokonaan väliin, olisin voinut minäkin tyrkätä.
– Sullakin nuo voimat hupenee joka vuosi yhdellä prosentilla, joten kannattaisi tehdä jotain.
Silmäkulmasta salaa vilkaisin, ja totesin, että kyllä tuo hullu oli ilmeisesti asunut viime talven kuntosalilla. Se oli niin tyypillistä sille, että aina raivona ja täysillä.
– Eikös niissä vankiloissa nostella myös painoja?
– Nyt siivoat suusi, taikka minä pesen sen saippualla mökillä!
– Sinä alat kuulostaa ihan äijältä noiden puheittesi vuoksi.
– Arvaapas ketä sinä muistutat, mutta antaa sen olla nyt, puhutaan siitä mökillä.
– Jo pitää olla tärkiä asia, että sen puhumiseen uhrataan kokonainen vappu.
– Sinä olet kuitenkin tyytyväinen, että me puhutaan siitä kahden kesken mökillä, eikä koko suvun kuullen niin kuin eräillä on tapana.
Minulle syntyi vahva tunne, että minua syytettiin jostakin, tosin en keksinyt mitä se voisi olla. En kuitenkaan kysynyt mitään, ei hän vastaisi, koska oli jo päätöksensä tehnyt. Sitä paitsi oli nöyryyttävää kysyä, kun toinen ei ole kuulevinaankaan taikka vastaa jotain ihan typerää.
Vilkaisin veljeen ja hän katsoi samalla takaisin. Hänen ilmeestään näin, että hän oli voittanut jotkin, tai ainakin varma voitostaan. Ilmeisesti minä olin ansassa, vaikka en sitä loukkua vielä nähnytkään.
Kylvyssä veljen mökillä
14
4630
Vastaukset
- poika12345
Pistä jatkoa!!!!!!!!!!!!!!
- siihen se johtaa
Piiskaa näköjään tulollaan.
- Hölpottäjä /II
Markus kaasutteli kohti pohjoista, mutta kuitenkin nopeusrajoitusten mukaisesti, mikä oli minusta yllätys kun tietää ukon hätäisyyden. Tosin saattoihan broidissa olla sellaisia yllättäviä piirteitä, joista minä en tiennyt mitään. Mutta joka tapauksessa kuski häsläsi koko ajan autossa jotakin, niin että hän tunkeutui vähän väliä minunkin puolelle, sellainen meno ei ainakaan ollut uutta ja sai minussa aikaan lievää ärsytystä. Veli oli sellainen tyyppi, että se oli koko ajan liikkeessä ja touhussa. Siksi olikin yllättävää, että se oli päässyt tuolla lailla lihomaan, jopa sen nahkatakki oli käynyt tiukaksi, ainakin hihoista.
Vajaan puoli tuntia sen kesti ajaa, sitten jo kurvattiin huoltoaseman pihaan, pomon piti päästä kahville. Tiskillä veli asettui minun jälkeeni, sentään jotakin kunnioitusta vanhempaa kohtaan.
– Minä maksan!
– Niinhän se sovittiin tilauksessa, vastasin ja marssin tarjottimeni kanssa perimmäiseen nurkkaan, niin että näin kaikki sisällä olijat. Veli tuli kohta perässä, laski tarjottimen pöydälle minua vastapäätä ja alkoi riisumaan sitä kippanaa nahkatakkiaan. Minulta pysähtyi leuat paikoilleen kuin lehmältä, joka nielaisee märettään, kun näin miehen paitasillaan, joka myös oli tiukan sorttinen. En olisi ikinä uskonut, että veljestä pystyy vuodessa tulemaan tuollainen jässikkä. Jopa paidankin läpi näki, ettei se kaikki ollut pelkkää läskiä. Ovelana kaverina palasin hetkessä normaaliin mielentilaan ja aloitin hyökkäyksellä peittelemään jälkiäni:
– Et kai sinä käytä kreatiinia, kun olet kerännyt noin paljon nestettä?
– En käytä, äläkä sinäkään käytä!
Siihen se keskustelu kuoli, joimme kahvit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Autossa katselin salaa veljen käsivarsia ja kieltämättä minun teki mieli kysyä, että paljonko se nostaa penkistä, mutta en kehdannut. Varsinkin, kun muistan aivan hyvin, kuinka hän jo 14-vuotiana nosti enemmän kuin minä, vaikka minä olen vanhempi.
Perillä pistettiin sauna lämpenemään ja aloitetiin illastaminen. Tietenkin sopivasti ryyppyjä kuului kuvioihin. Ja keskustelu meni laidasta laitaan, puhuttiin politiikastakin, vaikka en yleensä antaudu veljen kanssa keskustelemaan siitä, koska hän on niin kova kinaamaan ja meidän näkemyksemme asiassa ovat muutamassa vuodessa loitonneet etäälle. Minä olin kasvanut henkisesti asiassa ja hän oli jämähtänyt paikoilleen.
Minä olin autuaasti unohtanut, että me olimme tulleet tänne keskustelemaan jostain tiedetystä asiasta, jota minä en ollut vielä edes kuullut. Mutta kun aloimme puhumaan vanhemmistamme, niin silloin itseasiassa Markus oli siirtynyt kyseiseen aiheeseen, vaikka minä vielä viattomana muistelin vanhoja juttuja, kun veli pohti jo mistä suunnasta hän hyökkäisi. Sitten se tuli:
– Sinä olet levitellyt suvun naisille sellaisia puheita, että minä olen saanut selkääni faijalta vielä lukioikäisenä.
Ensin en muistanut mihin Markus tällä syytöksellään viittasi. Mutta kun hän mainitsi kyseiset suvun naiset, niin muistin asian ja vakuutin, että olin puhunut hänestä pelkkää hyvää.
– Ja mitähän tuo hyvä tuossa tapauksessa mahtoi olla? veli oli jo aika tiukkana.
– No kun ne eukot kiittelivät, kuinka hyvin sinut on kasvatettu ja miten kohtelias sinä olet, niin minä sanoin, että sinulla on tosiaankin taustalla hyvä kasvatus.
– Siinäkö kaikki? tiukkasi veli sen näköisenä, että minua melkein pelotti.
Siinä hetkessä nousi mieleen ajatus, että miltä tuntuisi tapella miehen kanssa, joka painaa 40 kiloa enemmän kuin itse. Mutta onneksi keksin mukavan tuntuisen avun asiaan.
– Sanoinhan minä siihen jonkin sortin loppukevennyksenkin.
– Millaisen?
– Ei nyt tule tarkasti mieleen ja virheellisesti siteerattuna ajatuksen luonne voisi kärsiä.
– Minäpä muistan! Sinä sanoit, että ei ole ihme, jos minä osaan käyttäytyä hyvin, kun äijä minua vielä lukioikäisenä harva se viikko piiskasi.
– Noin tökerösti en asiaa taatusti sanonut!
– Joka tapauksessa sanomisesi oli pelkkää valhetta. - Höpöttäjä III
– Ja mikähän kohta siinä oli valhetta, jos saan kysyä?
– Minä en ole yhtään selkäsaunaa enää lukioikäisenä saanut.
– Hieman rehellisyyttä kehiin, kai minä muistan kuinka vanhaksi ukko vielä piiskasi! julistin minä totuuksia äänekkäästi.
– Jokainenhan sen muistaa, että sinä sait koivuraippaa vielä penkinpainajaisryyppäämisen vuoksi, alkoi veli virnuilemaan pilkalliseen sävyyn.
– Omiasi muistat, saattoi ukko hieman mekastaa, tosin sekin oli aivan turhaa, sillä minähän olin täyttänyt jo kahdeksantoista.
– Kuulepas nyt, kyllä sinä sait ihan rehellisen piiskasaunan paljaille pakaroille ja parkukin oli ihan kohtalainen. Ja aiheesta tuli.
Muistin minä tuon tilanteen vallan hyvin, ihan kuin eilisen päivän.
– Jos ukko olisi kymmenen vuotta nuorempi, niin se piiskasi sut noiden perättömien puheittesi vuoksi.
– Minä en ymmärrä, mitä perätöntä minä olen tässä tehnyt?
– Minua ei ole piiskattu rippikouluiän jälkeen. Kyllähän Taistolla on näpit piiska-asiassa varmasti monta kertaa syyhynyt, mutta minäpä en ole suostunut moiseen. Ne on eri miehiä, joita piiskataan aikuisenakin kuin pahaisia kakaroita.
– Minulle sillä asialla ei ollut niin suurta merkitystä, niin annoin äijän vähän räpsiä, että sai sekin paremman mielen.
– Sinä se olit kyllä kiitollinen lapsi, kun vielä leikilläsi rimpuilit ja paruit ukon mieliksi, kun se ”vähän” räpsi.
– Ja sinä olit kiittämätön paskiainen, kun et antanut äijän piiskata, niin kuin se muka olisi sinun kunniaasi syönyt. Taidat valehdella koko ajan, selkääsi olet kuitenkin saanut.
– Nyt pidät vähän pienempää suuta, niin selviät pelkällä anteeksipyynnöllä ja asiavirheen korjaamisella eukkojen suuntaan. Minun asemassani olevasta ei passaa kaikenlaisia juorupuheita levitellä.
– Anteeksi voin pyytää sulta, jos sun vellis siitä jotenkin valkenee, mutta kylälle en lähde uutta totuutta levittelemään ja itseäni valehtelijaksi leimaamaan. Kun minä en edes tiedä mikä asiassa on lopullinen totuus.
– Tässä maailmassa vallitsee vahvemman totuus ja minä sen sulle pystyn kyllä todistamaan.
– Turhaan uhoat, minä en rupea moisen asian päällisiä tappelemaan, niin humalassa en ole koskaan ollut, että olisin toista turpaan motannut ja sinun asemassa olevan ei varsinkaan sovi sellaista tehdä.
– On olemassa paljon joustavampia ja tehokkaampia menetelmiä lopputulokseen pääsemiseksi, sanoi Markus ja lähti ulos haukkaamaan happea ja ilmeisesti rauhoittumaan. Minä kaivoin laukusta verkkarit, illan istuminen niissä oli paljon miellyttävämpää kuin farkuissa. Kaipa me jatkamme jostain vähän leppoisemmasta aiheesta, kun veli palaa rauhoittuneena.
Illan isäntä viipyi ulkona ihan useamman minuutin, kun hän lopulta palasi, hän oli käärinyt hihansa ja oikeassa kourassa heilui melkoinen koivupiiska. Ilmeisesti hän aikoi puhua vielä jotakin saamistaan piiskasaunoista ja varmaan kuunneltaisiin kuinka ravakka pitää iskun olla, että vitsa suhahtaa ääneen.
– Nyt soitat tädille ja korjaat valheesi!
Piiska suhahti ilmassa inhottavan kuuloisesti.
– Et ole tosissasi! rääkäisin.
– Minä en puppua puhu, alahan vain soitella, taikka sinä itket ja soitat.
– No en taatusti soita.
– Kaipa sinä tiedät, että isokin kaveri parkuu surkeasti, kun aikuinen mies sitä kunnolla piiskaa. Eikä se varmasti turhan takia vollota.
– Sinä olet hullu! Minä en sinun leikkeihisi ryhdy.
– Kaksi vaihtoehtoa, joko sinä soitat tai minä piiskaan sinut ja sen jälkeen sinä soitat.
Yhtäkkiä, täysin ilman ennakkovaroitusta, Markus sieppasi pääni oikeaan kainaloonsa, niin että käsivarsi puristi pahasti kurkkuani. Minä lähdin mukaan marssille.
– Nyt lopetat tämän pelleilyn, käyttäydyt niin kuin kunnon isäntä käyttäytyy.
Sanojeni vakuudeksi löin nyrkilläni veljeäni jonnekin ristiselän seutuville. Samassa suhahti piiska sellaisella voimalla takapuoleeni, että ymmärsin kerrasta, mitä minä en saanut tehdä.
– Olepas poika kunnolla, kun tullaan perille, niin minä piiskaan sinut, paitsi jos kerkeät soittamaan ennen sitä tädille.
Hulluja uhkavaatimuksia. Ei voi olla totta ja jos minä lupaan soittaa, niin sitten veli nauraa ja pilkkaa minua koko illan, kuinka minä pelkäsin saavani selkäsaunan. Mutta sitten minä keksin ratkaisun, jolla sain raahaamisen loppumaan. Tarrasin syliotteella veljen rintakehän ympäri ja sidoin koivillani hänen jalkansa. Marssi loppu siihen.
– Kohta ollaan perillä Piiskalassa, sanoi veli, väänsi minut irti itsestään ja heitti poikkipäin hartioilleen, niin että jokin puukuppi lensi takanpäältä pirtin nurkkaan. Minä sen siitä ohikannettaessa potkaisin.- Höpöttäjä IV
Päätin, että en reakoi enää mitenkään hänen puheisiinsa, kyllä veli kohta huomaa, että minua ei yhtään kiinnostanut moinen mauton leikinlasku. Ajatuskin oli täysin korni, että joku aikuinen piiskataan sen takia, että on vitsaillut toisen saaneen nuorena piiskaa. Osa tilanteen nolottavuudesta johtui tietenkin siitä, että Markus uskotteli minulle pystyvänsä piiskaamaan minut. Täytyy myöntää, että se näytti pelottavan harteikkaalta ja voimakkaalta, mutta ei kaikki ole sitä miltä näyttää, sitä paitsi minä olin enemmän aikuinen kuin se. Ja sekin oli varma, että aikuista miestä ei noin vain piiskata, Markus itsekin juuri todisti, että ei ollut suostunut piiskattavaksi.
Veli marssi ympäri huonetta piiska kourassa, piiska näytti sirolta, mutta tiesin sen eräissä tilanteissa todella pahaksi. Sitä pitelevä käsivarressa näytti olevan lujasti voimaa, mutta totuutta sen vaarallisuudesta en tiennyt. Sen tiesin, että veli oli huomattavan riski, mutta ei tarpeeksi poweria tuskin löytyii, joten sen uhkailut olivat jotakin pelleilyä.
- Höpöttäjä V
– Perillä ollaan, sanoi Markus ja rojautti minut lattialla ja istui itse tukevalle rahille. Mutta samassa se oli jo kimpussani. Sillä oli raju yritys saada housut revityksi minulta jalasta. Minä tietenkin pyörin niin paljon kuin kerkesin ja käänsin jalkojani mahdollisimman kauaksi hänestä. Työnsin käsilläni jakkaran jaloista, samaten myös vastustajan sääristä. Siinä taistellessani jouduin katsomaan veljeä hyvin läheltä, enkä voinut muuta kuin hämmästellä kuinka roteva siitä oli tullut. Ehkäpä tilanteen aiheuttama jännitys lisäsi hänen kokoaan silmissäni. Mutta vielä olin sitä mieltä, että ei hän oikeasti aikonut minua piiskata, kunhan vain pelleili. Siksi päätin nousta omille jaloilleni.
Kun olin vähän saanut päätäni ylös lattiasta, hän sieppasi minun nuppini kainaloonsa ja puristi niin, että paineenvaihtelu jymisi korvissani. Olin taas niskalukossa, vai mikä perhana sen nimi on. Hän alkoi vääntää käsiäni ja onnistuikin lukitsemaan ne vasempaan kouraansa. Nyt hän oli vasemmalla kädellään lukinnut pääni sekä molemmat käteni. Potkiminen ja sätkiminen eivät auttanut, koska Markuksen käsivarressa oli todennäköisesti triplasti minun vastaavat voimat ja yli 100-kiloista ukkoa ei niin vain tukevalta jakkaralta heilauteta. Ymmärsin olevani sellaisessa loukusta, että irti en siitä pääsisi mitenkään omin voimineni, joten oli turvauduttava psykologiaan.
– Hei, lopetetaan nyt tämä pelleily, tässä tulee jo hiki, aloin vinkua.
– Vastahan tämä alkoi ja katsopas kuinka tämä homma hoidetaan, niin tiedät sitten kertoa tädeille.
– Mikä h….ti sinua oikein vaivaa!
– Rupesi vähän kiinnostamaan, että kuka piiskasi kenetkin ja minkä ikäisenä.
– Et voi olla tosissasi?
– Olin minä kuukausi sitten paljon enemmän tosissani, kun naisilta kuulin sun puheista, mutta nyt olen enää vähän tosissani, sinun onneksesi.
Markus alkoi painella verkkareitani alas ja minua harmitti, että olin juuri ottanut vyölliset farkkuni pois. Joka tapauksessa en aikonut antaa sen muniani tuulettaa, joten aloitin hirvittävän taiston. Sivullinen olisi kuitenkin osannut sanoa suoralta kädeltä, että se oli turhaa. Pääni oli sellaisen käsivarren puristuksessa, että sen hauis peitti suunnilleen kokonaan minun päänuppini ja pihti oli niin tiukka, että kallon luut tuntuivat sujuvan paineen alla. Sormeni olivat rautaisessa pihdissä, että jos olisin ollut yhtään vessulampi, niin olisin ulissut kivusta näppieni vuoksi.
Mitään kiirettä Markus ei pitänyt, hän tiesi olevansa varma saaliistaan, kaipa hän tunsi, että velimiehen voimat eivät ihmeenpään vastarintaan riitä. Kun hän sai housuni vajoamaan, hän läppäsi paljasta pakaraani känsäisellä kourallaan ja melkoisen kipakasti. Ajattelin, että homma oli siinä, koska ote minusta höltyi. Sellainen kuvitelma oli kuitenkin harhaa. Hän nosti minut ylemmäksi reitensä päälle ja vasen käsivarsi lukitsi minut siihen. Se kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt käyttää yhtään hyväkseni sitä hetkeä, jonka olin mahdollisesti täysin vapaana. Nyt olin jo taas pikkuveljen vankina ja hän aikoi sittenkin antaa minulle selkäsaunan. Tämä tuntui vieläkin suuremmalta asialta, kuin ukolta saadut piiskat joskus alle parikymppisenä, tämä oli häpeää ja nöyryytystä. Eikä tämä tilanne varmasti johtunut minun puheistani, vaan veli halusi piiskata jonkun ja oli valinnut minut uhrikseen. Kaikki sopi täydellisesti veljen luonteen kanssa. Siinä oli sama into mikä aikoinaan oli ilmeisesti ollut isässä.
Joka tapauksessa, jollen onnistu kampeamaan itseäni vapaaksi, niin minun käy kohta huonosti. Aloitin ankaran sätkimisen ja jaloilla ponnistamisen lattiasta. Markus nosti oikea jalkansa jalkojeni päälle niin, että minun koipeni jäi hänen vahvojen reisiensä väliin. Nyt olin pylly paljaana ja vielä lupaavasti ylimmäisenä, otsa puolestaan viisti lattiaa. Sen verran hullulta tilanne tuntui ja minua korpesi, että meinasin sanoa, kuinka äijä sentään aikanaan piiskasi niin, että joutui makaamaan kahden reiden päällä.
Mutta jäipähän sanomatta, sillä tunsin kuinka Markuksen massiivinen vartalo painoi minut melkein linttaan. Tiesin sen tavoittelevan pöydältä piiskaa. Kohta selvisi, että hän oli yltänyt siihen. Piiskanantaja löi lujalla kädellä, niin kuin riski mies helposti tekee. Viimeinen ajatus, joka oli vielä minun vapaan tahtoni tuotosta, oli että en saa ikinä syyttää itseäni tästä selkäsaunasta. Minä olin totisesti tehnyt parhaani yrittäessäni estää sen antamisen.
Niin tulisesti lauloi piiska, että leikkiä tämä ei ainakaan ollut. Minua melkein itketti kurja asemani ja heikkouteni ja se, että veli pystyi kaikkeen mihin hän ryhtyi. Tiesin, että kohta minä parun hänen polvelleen, koska hän on ilmoittanut piiskaavansa minut, niin lopputuloksen on oltava myös sen mukainen.- Höpöttäjä VI
Minulta valui vedet jo valtoimenaan, kun veli päätti pitää tauon ja mnä aioin vingertää tosissani itseni vapauteen, mutta silloin räpse alkoi välittömästi uudestaan. Sellaisen tuoreen koivupiiska houkutteluvoima on ihmeellinen, minäkin vonguin jo ääneen. Sen verran kuitenkin sain koottua itseäni, että sain sanotuksi:
– Sinä voitit tämän matsi, voisitko lopettaa!
Tulos oli nolla, kuritus jatkui entiseen malliin, eikä siinä ollut yhtään leikkiä mukana. Ponnisteluissa olin uuvuttanut itseni niin, että jos Markus olisi irrottanut otteensa, niin olisin mässähtänyt lattialle ja jäänyt siihen makaamaan pitkäksi aikaa. Nyt olin helppo piiskattava, sillä minusta ei olisi ollut enää vastusta edes rippikoulupojalle. Mutta onneksi äly vielä toimi ja sain jotenkin muutaman sanankin aikaiseksi:
– Sano, mitä minun pitää tehdä, että sinä lopetat?
Silloin tuli tauko, mutta minä makasin kiltisti veljen otteessa, etten olisi ärsyttänyt häntä.
– Soitat tädille ja kerrot puhuneesi paskaa!
– Jos minä soitan tädille tällä äänellä, niin hän kuulee heti, että minä olen itkenyt ja sellainen voi järkyttää vanhaa ihmistä.
– Ei hän niin vanha ole.
– Eivätkös isot vahvat miehet ole pääsääntöisesti reiluja kavereita? Kai sinä voit tulla vähän vastaan?
– Tarkoitatko, että lisää piiskaa, tekisi asiasta helpomman?
– Sinä olet pistänyt minut sellaiseen kuntoon, että huumori ei nyt oikein irtoa. Mutta anna minulle aikaa hoitaa tämä homma, kyllä minä tiedotan tädille ja vaikka koko maailmalle.
– Jollet sinä hoida osuuttasi, niin heiluupa taas ruoska minun kourassani ja siitä tulee paljon kovempi koitos kuin tästä.
Sitten hän päästi minut irti ja minä linkkasin vessaan tutkimaan jälkiä, eikä niiden löytämiseksi suurennuslasia tarvinnut etsiä. Ja lukkojen takana minua alkoi hävettämään oma nöyristelyni ja se, että olin antanut piiskata itseni. Mutta se häpeä hautautui uusien murheiden alle aivan kohta. Kun minä tulin vessasta, niin veli sanoi:
– Sinun on ruvettava kuntoilemaan, vuoden kuluttua on testi, jos sinulle ei ole tarpeeksi papua itsesi puolustamiseen, niin minä piiskaan sinut uudestaan. Tietenkin me voidaan pitää välitestejäkin, jos sinä van haluat.
Tiesin, että minulla on jo luonnostaa paljon vähemmän lihasmassaa kuin hänellä ja vaikka minä kuinka treenaan, niin vuoden kuluttua minä saisin kuitenkin selkääni. Tietysti Markus harjoittelee koko ajan kuin hullu. Hänen puheensa sai minut tuntemaan itseni melkoiseksi rääpäleeksi.
Luulin, että minut oli piloille suututettu veljen toimesta, mutta kummasti minä lepyin ja veli oli loppuillan hyvinkin ystävällinen ja me puhuimme paljon kaikenlaista. Enkä minä ollut enää niin kateellinen veljelle hänen menestyksestä, varsinkin kun olin saanut ”hyötyä” hänen voimistaankin.
Tuon illan jälkeen painuin kuvainnollisesti maanalle veljen ulottumattomiin ja 25. päivä toukokuuta ilmoitin hänelle, että olin laittanut nettiin kaikille avoimen selityksen niistä ukon selkäsaunoista, hän voisi laittaa asiasta viestin kenelle tahtoo. Kohta sieltä tuli vastaus kännykkääni:
– Ihan hyvä alku, pistä vain valmiiksi. Eikö olekin ihmeellinen voima yhdellä pienellä piiskalla? En tiedä kulkeeko täti näillä sivuilla, mutta minä harkitsen, miten menettelen asian suhteen.
Vasta puolen tunnin kuluttua tajusin, entä jos hän tarkoittikin tuolla menettelyllään minua, eikä tätiä, kuten minä aluksi luulin.
- karkaa
Escort naisille, jotka haluavat naida nyt täällä http://www.adultlove24.com/
- poika12345
Hieno tarina.. kiitos...
- Höpöttäjä
Kiitos itsellesi! On kiva, kun joku kommentoi.
- Juhlatuulella
Kerran lyötiin veto keverin kanssa, että pystyykö hän antamaan minulle birthday spankingin. Kaveri voitti sen vedon ja minä sain selkäsaunan. Onneksi keveri kieltäytyi ottamasta satastaan, sain kuulema syntymäpäivälahjaksi sen. Täytin tuolloin 21 ja sen lahjan muistan parhaiten.
- Luonnenäyttelijä
Meillä on jätkien kanssa sellainen Kohellus-kerho, jonka nimissä me teemme melko poskettomiakin juttuja. Keväällä syntyi sellainen ajatus, että me tehdään pornoelokuva. Meillä oli jo valmiina viisi miesfilmitähteä, mutta se nainen vielä puuttui. Seuraavaksi viikoksi olikin sitten tehtävänä, että jokainen etsii tuttavapiiristään naisosan esittäjän, joka suostuu esiintymään meidän esikoisessamme.
Viikon päästä tavattiin Niilon luona ja alettiin purkamaan neuvottelujen tuloksia, joita porukat olivat käyneet viikon aikana. Minua ainakin jännitti, että oliko valitsijan käteen jäänyt muutakin kuin luu. Läheltä piti-tilanne oli ollut ainakin Niilolla ja Sammolla, jonkun kaupungin naisen kanssa kuulema. Itse olin hiljaa, kunnes minulta vaadittiin vastausta:
– Meikäläisen tuttavapiirissäni ei ole yhtään sellaista naista, jolle voisi tuollaista asiaa edes ruveta esittelemään.
– Sehän on selvä, harvapa sitä pornokuvaa rupeaa äitinsä taikka mummonsa kanssa tekemään, veisteli Tatu.
Akin mielestä oli aivan selvää, että jos minä olen niin onneton hoitamaan neuvotteluasioita, niin ei minulla ollut mitään asiaa itse elokuvaankaan.
– Tämä on vaativa projekti ja mitään välistävetoja ei sallita. Kaikki osat ja muut hommat jaetaan sovittujen kriteereiden perusteella. Minä olen meistä kuitenkin kokenein näyttelijä. Jokainen on siinä tehtävässä, joka hänelle parhaiten sopii.
– Ilman muuta, jos me satutaan saamaan naispääosaan Greta Garbo tai sinun mummosi, niin sinä kokeneimpana näyttelijänä saat miespääosan, vit…li Tatu.
Siitä roolien jaosta meinasi tulla yleinen tappelu, kunnes Niilo lausui totuuden julki:
– Tähän elokuvaan me ei saada ketään naispääosaa, edes maksullinen nainen ei suostu siihen, koska hän voi löytää itsensä Youtubessa. Niin hulluja me ollaan.
– Niin justiin, niin hulluja, nyt ei auta muu kuin tehdä poikapornoa, kiljui Tatu.
– Kerta on sovittu, että pornoa tehdään, niin sitten tehdään, murisi Sampo rauhalliseen tyyliinsä. Mutta ihmettelenpä vaan, kuka porukasta suostuu nuohottavaksi?
– Ei kukaan! tuli kaikilta melkein yhtä aikaa.
Akilla oli ajatus:
Tehdään sellainen piiskausvideo, niin ei tarvitse kenenkään sutia ketään ja pornojuttu se on sekin. Varsinkin jos piiskaaja ja piiskattava ovat koko ajan vesi kielellä.
– Simo saa olla piiskattavana ja Sampo tai Niilo piiskaa.
– En suostu! ilmoitin melkoisen äänekkäästi, uskoin asian tulevan sillä tavalla kaikille kerralla selväksi.
– Oikein hyvä Simo, sinä aloitit heti eläytymään rooliisi, siitä tulee todella aidon näköinen, jos onnistut pistämään vielä vähän hanttiin, selosti Tatu naama virneessä.
– Se rooli sopii Tatulle paremmin, se on ihan rääpäleen näköinenkin.- Luonnenäyttelijä
Niilo puuttui jämäkkään tyyliin puheisiimme:
– Nyt lopetatte, kohta teidän sanomisia puidaan raastuvassa! Mennään kellariin ja katsotaan, kumpi on heikompi. Heikompi sitten piiskataan ja saa pistää hanttiin.
Minä en ollut koskaan nostanut painoja, mutta suomalainen mies kuulemma nostaa keskimäärin oman painonsa ja minä en ole mikään keskiverto, joten saattaa vaikka satanen rikkoutua.
Kellarissa oli penkki ja siinä 40 kiloa rauta valmiina. Mietin, että kukahan onneton tuollaisilla punnuksilla on kehdannut nostella.
– Aloitetaan tästä ja lisätään 10 kilon erissä, ilmoitti Niilo.
Oli hieman järkyttävä todeta, kuinka paljon rauta oikeasti painoi. Tuntui, että olkanivelet menevät sijoiltaan. Onneksi Tatukin näytti punnaavan tosissaan.
Viisikymppinen väsähti rinnalleni enkä saanut sitä omin avuin enää ylös, vähän hävetti. Tatu sai vielä 60 kg ja alkoi leveilemään, että luultavasti hän joutuu minut piiskaamaan.
– Mitä sinä vähä-älyinen räkätät! tiuskaisin melko kiukkuisena.
– Eikös se ollut tarkoitus, että se joka nostaa eniten toimii piiskaajana. Paljon mahdollista, että se olen minä, iski Tatu takaisin.
– Ei tule mitään…
Aloitin lauseen, mutta Tatu keskeytti puheeni:
– Kyllä ainakin piiskaa tulee, siitä saat olla varma.
Toisten naamat olivat kevyessä virneessä koko penkkauksen ajan, vain minulla oli pinna kireällä. Yritin vielä kerran aloittaa vastaan inttämisen, mutta taas Niilo puuttui puheeseen:
– Eikös tämä ole ihan normi toimintaa meidän jengille. Mikä on sovittu, niin se pidetään.
Jotenkin minulla ei ollut halua ruveta inttämään tuota 193 senttistä kaveria vastaan, jonka habakin oli selvästi vahvempi kuin muilla, yleensä sen vahvuuteen ei kiinnittänyt sillä lailla huomiota, koska pitkä olkavarsi hämää ympärysmitan suhteen. Sampo oli lyhempi, näytti vantteralta ja lihaksikkaalta. Sillä oletti automaattisesti olevan paljon voimaa.
Lopputulokset selvisivät aika nopeasti:
Minä: 40 kg
Tatu: 60 kg
Aki: 70 kg
Sampo: 90 kg
Niilo nosti vielä 120 kg melko helpon näköisesti, mutta lopetti siihen, koska voittaja oli jo selvillä.
Tuntui melko kolkolta, kun rooleja jaettiin. Näyttelijöinä olisivat Niilo ja minä. Lisäksi olisi kolme kameramiestä: yksi kuvaisi minun naamaani, toinen pakaroitani ja kolmas näyttäisi yleiskuvaa ja tietenkin myös Niiloa lähikuvassa.
– Onkos meillä juoni tähän? kysyi Sampo.
– On meillä, ilmoitti Tatu heti, Simo on pelaaja joka on perseillyt kentällä ja joutuu valmentajan puhutteluun ja saa lopulta isän kädestä. Taikka koivupiiskasta, ihan kuinka porukat haluavat? Taikka Niilostahan se riippuu mitä se haluaa käyttää.
Ajattelin mielessäni, että voi v…..tu, kai se vähän riippuu minustakin. Nyt tuli sellainen tunne, että saa kaveruus päättyä, mutta minuahan ei tämän porukan nähden piiskata.
Niilon talon saunatilat voisi aivan hyvin olla pelisalin pukuhuone, joten Niilo haki kameransa ja porukka rupesi tutkimaan riittääkö valaistus ja äänipuolta alettiin myös pohtimaan.
Tatu oli vauhdissa, eikä malttanut pitää päätään kiinni.
– Minä voisin kokeeksi piiskata Simoa, niin nähtäisiin millaista kuvaa syntyy.
Tiesin jo vastauksen: jos tuo jätkä koskee minuun sormellaankaan, niin minä puren sen irti.
- Luonnenäyttelijä
Meidän seuraavaan touhuiltaa varten tuli ilmoitus, että jokainen pukeutuu jalkapallopeliä varten. Käytiinhän me joskus potkimassakin, jos saatiin jostakin lisää porukkaa mukaan.
Aki tuli minua hakemaan sovittuun aikaan, siinä matkalla höpistiin kaikenlaista mitä oli tapahtunut viikon aikana. Sitten vasta oikein tajusin mihin oli tultu, kun kuski parkkeerasi Niilon pihaan. Ensimmäinen reaktioni oli hieman lisänopeutta pulssiin. Mutta vieläkään ei kumpikaan puuttunut millään tavalla viime viikon tapahtumiin. Nousimme autosta ja menimme sisälle.
Äänistä kuuli jo kauaksi, että muutkin olivat tulleet, vaikka niiden autoa ei näkynytkään pihassa, ilmeisesti me aiottiin tunkeutua kaikki Akin autoon. Olihan arvatenkin Niilon auto, varmaan vielä tallissa.
Heti, kun pääsimme sisälle, Tatu alkoi vouhottaa:
– Päätettiin tehdä siihen filmiin se vaativin kohtaus ensimmäisenä. On ymmärrettävää, että Simo saattaa esiintyä huonosti, jopa vitkutella tahallaan. Niin saattaisi tehdä moni muukin, jos selkäsauna odottaisi. Joten pistetään se otos tänään purkkiin, niin loput kohtaukset sujuvat leppoisasti.
– Minullehan ette selkäsaunaa anna!
– Anteeksi epätarkka ilmaukseni, tsönkötti Tatu, tarkkaan ottaen Niilo piiskaa sinut, ei sen kummempaa. Niilo hoitaa homman, me muut vain kuvataan, eikä taatusti kosketa sinuun.
– Ei piiskaa kukaan!
Silloin puuttui Niilo puheeseen:
– Meillä on sellainen sopimus, että minä piiskaan sinut ja siitä sopimuksesta pidetään kiinni. Tämä ei ole mikään soutaa- huopaakerho.
– Oli meillä myös puhe, että minä saan pistää hanttiin niin paljon kuin tarve vaatii.
– Niin minä vähän arvelinkin, tämä inttäminen taitaa olla sitä sinun vastaan pistämistäsi, harmi vain, että me ei voida liittää sitä mukaan filmiin.
– En minä tänne jää, aloin jankkaamaan, minä eroan koko puljusta!
– Et sinä kesken projektin voi erota, mutta kun tämä homma on valmis, niin saat sinä sitten erota, jutteli Niilo rauhallisella äänellä.
– Mikä ihme sinua tässä asiassa nyt oikein risoo, sinuahan on rusikoitu elämäsi aikana vaikka millä tavalla, varmasti paljon kipeämminkin kuin tänään? puuttui Sampo puheeseen.
Olihan minun siihen kysymykseen jonkinlainen vastaus annettava:
– Se on tuo Tatu, se aukoo päätään ja kertoo tästä heti kaikille puolitutuilleenkin.
Sampo pysähtyi eteeni, katsoi minua pitkään silmiin, ennen kuin vastasi:
– Jos Tatu ei osaa käyttäytyä, niin minä piiskaan sen ihan omakätisesti, siitä saat olla varma.
– Noinkohan on! rääkäisi Tatu heti.
– Haluatko tosiaan nähdä? kysyi Sampo.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä411743Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1641637Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701378Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2381316Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2001214- 1281145
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3321127- 781076
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️2271057Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3141057