Kylvyssä veljen mökillä

Pistä jatkoa!!!!!!!!!!!!!!

Piiskaa näköjään tulollaan.

Markus kaasutteli kohti pohjoista, mutta kuitenkin nopeusrajoitusten mukaisesti, mikä oli minusta yllätys kun tietää ukon hätäisyyden. Tosin saattoihan broidissa olla sellaisia yllättäviä piirteitä, joista minä en tiennyt mitään. Mutta joka tapauksessa kuski häsläsi koko ajan autossa jotakin, niin että hän tunkeutui vähän väliä minunkin puolelle, sellainen meno ei ainakaan ollut uutta ja sai minussa aikaan lievää ärsytystä. Veli oli sellainen tyyppi, että se oli koko ajan liikkeessä ja touhussa. Siksi olikin yllättävää, että se oli päässyt tuolla lailla lihomaan, jopa sen nahkatakki oli käynyt tiukaksi, ainakin hihoista.
Vajaan puoli tuntia sen kesti ajaa, sitten jo kurvattiin huoltoaseman pihaan, pomon piti päästä kahville. Tiskillä veli asettui minun jälkeeni, sentään jotakin kunnioitusta vanhempaa kohtaan.
– Minä maksan!
– Niinhän se sovittiin tilauksessa, vastasin ja marssin tarjottimeni kanssa perimmäiseen nurkkaan, niin että näin kaikki sisällä olijat. Veli tuli kohta perässä, laski tarjottimen pöydälle minua vastapäätä ja alkoi riisumaan sitä kippanaa nahkatakkiaan. Minulta pysähtyi leuat paikoilleen kuin lehmältä, joka nielaisee märettään, kun näin miehen paitasillaan, joka myös oli tiukan sorttinen. En olisi ikinä uskonut, että veljestä pystyy vuodessa tulemaan tuollainen jässikkä. Jopa paidankin läpi näki, ettei se kaikki ollut pelkkää läskiä. Ovelana kaverina palasin hetkessä normaaliin mielentilaan ja aloitin hyökkäyksellä peittelemään jälkiäni:
– Et kai sinä käytä kreatiinia, kun olet kerännyt noin paljon nestettä?
– En käytä, äläkä sinäkään käytä!
Siihen se keskustelu kuoli, joimme kahvit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Autossa katselin salaa veljen käsivarsia ja kieltämättä minun teki mieli kysyä, että paljonko se nostaa penkistä, mutta en kehdannut. Varsinkin, kun muistan aivan hyvin, kuinka hän jo 14-vuotiana nosti enemmän kuin minä, vaikka minä olen vanhempi.
Perillä pistettiin sauna lämpenemään ja aloitetiin illastaminen. Tietenkin sopivasti ryyppyjä kuului kuvioihin. Ja keskustelu meni laidasta laitaan, puhuttiin politiikastakin, vaikka en yleensä antaudu veljen kanssa keskustelemaan siitä, koska hän on niin kova kinaamaan ja meidän näkemyksemme asiassa ovat muutamassa vuodessa loitonneet etäälle. Minä olin kasvanut henkisesti asiassa ja hän oli jämähtänyt paikoilleen.
Minä olin autuaasti unohtanut, että me olimme tulleet tänne keskustelemaan jostain tiedetystä asiasta, jota minä en ollut vielä edes kuullut. Mutta kun aloimme puhumaan vanhemmistamme, niin silloin itseasiassa Markus oli siirtynyt kyseiseen aiheeseen, vaikka minä vielä viattomana muistelin vanhoja juttuja, kun veli pohti jo mistä suunnasta hän hyökkäisi. Sitten se tuli:
– Sinä olet levitellyt suvun naisille sellaisia puheita, että minä olen saanut selkääni faijalta vielä lukioikäisenä.
Ensin en muistanut mihin Markus tällä syytöksellään viittasi. Mutta kun hän mainitsi kyseiset suvun naiset, niin muistin asian ja vakuutin, että olin puhunut hänestä pelkkää hyvää.
– Ja mitähän tuo hyvä tuossa tapauksessa mahtoi olla? veli oli jo aika tiukkana.
– No kun ne eukot kiittelivät, kuinka hyvin sinut on kasvatettu ja miten kohtelias sinä olet, niin minä sanoin, että sinulla on tosiaankin taustalla hyvä kasvatus.
– Siinäkö kaikki? tiukkasi veli sen näköisenä, että minua melkein pelotti.
Siinä hetkessä nousi mieleen ajatus, että miltä tuntuisi tapella miehen kanssa, joka painaa 40 kiloa enemmän kuin itse. Mutta onneksi keksin mukavan tuntuisen avun asiaan.
– Sanoinhan minä siihen jonkin sortin loppukevennyksenkin.
– Millaisen?
– Ei nyt tule tarkasti mieleen ja virheellisesti siteerattuna ajatuksen luonne voisi kärsiä.
– Minäpä muistan! Sinä sanoit, että ei ole ihme, jos minä osaan käyttäytyä hyvin, kun äijä minua vielä lukioikäisenä harva se viikko piiskasi.
– Noin tökerösti en asiaa taatusti sanonut!
– Joka tapauksessa sanomisesi oli pelkkää valhetta.

– Ja mikähän kohta siinä oli valhetta, jos saan kysyä?
– Minä en ole yhtään selkäsaunaa enää lukioikäisenä saanut.
– Hieman rehellisyyttä kehiin, kai minä muistan kuinka vanhaksi ukko vielä piiskasi! julistin minä totuuksia äänekkäästi.
– Jokainenhan sen muistaa, että sinä sait koivuraippaa vielä penkinpainajaisryyppäämisen vuoksi, alkoi veli virnuilemaan pilkalliseen sävyyn.
– Omiasi muistat, saattoi ukko hieman mekastaa, tosin sekin oli aivan turhaa, sillä minähän olin täyttänyt jo kahdeksantoista.
– Kuulepas nyt, kyllä sinä sait ihan rehellisen piiskasaunan paljaille pakaroille ja parkukin oli ihan kohtalainen. Ja aiheesta tuli.
Muistin minä tuon tilanteen vallan hyvin, ihan kuin eilisen päivän.
– Jos ukko olisi kymmenen vuotta nuorempi, niin se piiskasi sut noiden perättömien puheittesi vuoksi.
– Minä en ymmärrä, mitä perätöntä minä olen tässä tehnyt?
– Minua ei ole piiskattu rippikouluiän jälkeen. Kyllähän Taistolla on näpit piiska-asiassa varmasti monta kertaa syyhynyt, mutta minäpä en ole suostunut moiseen. Ne on eri miehiä, joita piiskataan aikuisenakin kuin pahaisia kakaroita.
– Minulle sillä asialla ei ollut niin suurta merkitystä, niin annoin äijän vähän räpsiä, että sai sekin paremman mielen.
– Sinä se olit kyllä kiitollinen lapsi, kun vielä leikilläsi rimpuilit ja paruit ukon mieliksi, kun se ”vähän” räpsi.
– Ja sinä olit kiittämätön paskiainen, kun et antanut äijän piiskata, niin kuin se muka olisi sinun kunniaasi syönyt. Taidat valehdella koko ajan, selkääsi olet kuitenkin saanut.
– Nyt pidät vähän pienempää suuta, niin selviät pelkällä anteeksipyynnöllä ja asiavirheen korjaamisella eukkojen suuntaan. Minun asemassani olevasta ei passaa kaikenlaisia juorupuheita levitellä.
– Anteeksi voin pyytää sulta, jos sun vellis siitä jotenkin valkenee, mutta kylälle en lähde uutta totuutta levittelemään ja itseäni valehtelijaksi leimaamaan. Kun minä en edes tiedä mikä asiassa on lopullinen totuus.
– Tässä maailmassa vallitsee vahvemman totuus ja minä sen sulle pystyn kyllä todistamaan.
– Turhaan uhoat, minä en rupea moisen asian päällisiä tappelemaan, niin humalassa en ole koskaan ollut, että olisin toista turpaan motannut ja sinun asemassa olevan ei varsinkaan sovi sellaista tehdä.
– On olemassa paljon joustavampia ja tehokkaampia menetelmiä lopputulokseen pääsemiseksi, sanoi Markus ja lähti ulos haukkaamaan happea ja ilmeisesti rauhoittumaan. Minä kaivoin laukusta verkkarit, illan istuminen niissä oli paljon miellyttävämpää kuin farkuissa. Kaipa me jatkamme jostain vähän leppoisemmasta aiheesta, kun veli palaa rauhoittuneena.
Illan isäntä viipyi ulkona ihan useamman minuutin, kun hän lopulta palasi, hän oli käärinyt hihansa ja oikeassa kourassa heilui melkoinen koivupiiska. Ilmeisesti hän aikoi puhua vielä jotakin saamistaan piiskasaunoista ja varmaan kuunneltaisiin kuinka ravakka pitää iskun olla, että vitsa suhahtaa ääneen.
– Nyt soitat tädille ja korjaat valheesi!
Piiska suhahti ilmassa inhottavan kuuloisesti.
– Et ole tosissasi! rääkäisin.
– Minä en puppua puhu, alahan vain soitella, taikka sinä itket ja soitat.
– No en taatusti soita.
– Kaipa sinä tiedät, että isokin kaveri parkuu surkeasti, kun aikuinen mies sitä kunnolla piiskaa. Eikä se varmasti turhan takia vollota.
– Sinä olet hullu! Minä en sinun leikkeihisi ryhdy.
– Kaksi vaihtoehtoa, joko sinä soitat tai minä piiskaan sinut ja sen jälkeen sinä soitat.

Yhtäkkiä, täysin ilman ennakkovaroitusta, Markus sieppasi pääni oikeaan kainaloonsa, niin että käsivarsi puristi pahasti kurkkuani. Minä lähdin mukaan marssille.
– Nyt lopetat tämän pelleilyn, käyttäydyt niin kuin kunnon isäntä käyttäytyy.
Sanojeni vakuudeksi löin nyrkilläni veljeäni jonnekin ristiselän seutuville. Samassa suhahti piiska sellaisella voimalla takapuoleeni, että ymmärsin kerrasta, mitä minä en saanut tehdä.
– Olepas poika kunnolla, kun tullaan perille, niin minä piiskaan sinut, paitsi jos kerkeät soittamaan ennen sitä tädille.
Hulluja uhkavaatimuksia. Ei voi olla totta ja jos minä lupaan soittaa, niin sitten veli nauraa ja pilkkaa minua koko illan, kuinka minä pelkäsin saavani selkäsaunan. Mutta sitten minä keksin ratkaisun, jolla sain raahaamisen loppumaan. Tarrasin syliotteella veljen rintakehän ympäri ja sidoin koivillani hänen jalkansa. Marssi loppu siihen.
– Kohta ollaan perillä Piiskalassa, sanoi veli, väänsi minut irti itsestään ja heitti poikkipäin hartioilleen, niin että jokin puukuppi lensi takanpäältä pirtin nurkkaan. Minä sen siitä ohikannettaessa potkaisin.

– Perillä ollaan, sanoi Markus ja rojautti minut lattialla ja istui itse tukevalle rahille. Mutta samassa se oli jo kimpussani. Sillä oli raju yritys saada housut revityksi minulta jalasta. Minä tietenkin pyörin niin paljon kuin kerkesin ja käänsin jalkojani mahdollisimman kauaksi hänestä. Työnsin käsilläni jakkaran jaloista, samaten myös vastustajan sääristä. Siinä taistellessani jouduin katsomaan veljeä hyvin läheltä, enkä voinut muuta kuin hämmästellä kuinka roteva siitä oli tullut. Ehkäpä tilanteen aiheuttama jännitys lisäsi hänen kokoaan silmissäni. Mutta vielä olin sitä mieltä, että ei hän oikeasti aikonut minua piiskata, kunhan vain pelleili. Siksi päätin nousta omille jaloilleni.
Kun olin vähän saanut päätäni ylös lattiasta, hän sieppasi minun nuppini kainaloonsa ja puristi niin, että paineenvaihtelu jymisi korvissani. Olin taas niskalukossa, vai mikä perhana sen nimi on. Hän alkoi vääntää käsiäni ja onnistuikin lukitsemaan ne vasempaan kouraansa. Nyt hän oli vasemmalla kädellään lukinnut pääni sekä molemmat käteni. Potkiminen ja sätkiminen eivät auttanut, koska Markuksen käsivarressa oli todennäköisesti triplasti minun vastaavat voimat ja yli 100-kiloista ukkoa ei niin vain tukevalta jakkaralta heilauteta. Ymmärsin olevani sellaisessa loukusta, että irti en siitä pääsisi mitenkään omin voimineni, joten oli turvauduttava psykologiaan.
– Hei, lopetetaan nyt tämä pelleily, tässä tulee jo hiki, aloin vinkua.
– Vastahan tämä alkoi ja katsopas kuinka tämä homma hoidetaan, niin tiedät sitten kertoa tädeille.
– Mikä h….ti sinua oikein vaivaa!
– Rupesi vähän kiinnostamaan, että kuka piiskasi kenetkin ja minkä ikäisenä.
– Et voi olla tosissasi?
– Olin minä kuukausi sitten paljon enemmän tosissani, kun naisilta kuulin sun puheista, mutta nyt olen enää vähän tosissani, sinun onneksesi.
Markus alkoi painella verkkareitani alas ja minua harmitti, että olin juuri ottanut vyölliset farkkuni pois. Joka tapauksessa en aikonut antaa sen muniani tuulettaa, joten aloitin hirvittävän taiston. Sivullinen olisi kuitenkin osannut sanoa suoralta kädeltä, että se oli turhaa. Pääni oli sellaisen käsivarren puristuksessa, että sen hauis peitti suunnilleen kokonaan minun päänuppini ja pihti oli niin tiukka, että kallon luut tuntuivat sujuvan paineen alla. Sormeni olivat rautaisessa pihdissä, että jos olisin ollut yhtään vessulampi, niin olisin ulissut kivusta näppieni vuoksi.
Mitään kiirettä Markus ei pitänyt, hän tiesi olevansa varma saaliistaan, kaipa hän tunsi, että velimiehen voimat eivät ihmeenpään vastarintaan riitä. Kun hän sai housuni vajoamaan, hän läppäsi paljasta pakaraani känsäisellä kourallaan ja melkoisen kipakasti. Ajattelin, että homma oli siinä, koska ote minusta höltyi. Sellainen kuvitelma oli kuitenkin harhaa. Hän nosti minut ylemmäksi reitensä päälle ja vasen käsivarsi lukitsi minut siihen. Se kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt käyttää yhtään hyväkseni sitä hetkeä, jonka olin mahdollisesti täysin vapaana. Nyt olin jo taas pikkuveljen vankina ja hän aikoi sittenkin antaa minulle selkäsaunan. Tämä tuntui vieläkin suuremmalta asialta, kuin ukolta saadut piiskat joskus alle parikymppisenä, tämä oli häpeää ja nöyryytystä. Eikä tämä tilanne varmasti johtunut minun puheistani, vaan veli halusi piiskata jonkun ja oli valinnut minut uhrikseen. Kaikki sopi täydellisesti veljen luonteen kanssa. Siinä oli sama into mikä aikoinaan oli ilmeisesti ollut isässä.
Joka tapauksessa, jollen onnistu kampeamaan itseäni vapaaksi, niin minun käy kohta huonosti. Aloitin ankaran sätkimisen ja jaloilla ponnistamisen lattiasta. Markus nosti oikea jalkansa jalkojeni päälle niin, että minun koipeni jäi hänen vahvojen reisiensä väliin. Nyt olin pylly paljaana ja vielä lupaavasti ylimmäisenä, otsa puolestaan viisti lattiaa. Sen verran hullulta tilanne tuntui ja minua korpesi, että meinasin sanoa, kuinka äijä sentään aikanaan piiskasi niin, että joutui makaamaan kahden reiden päällä.
Mutta jäipähän sanomatta, sillä tunsin kuinka Markuksen massiivinen vartalo painoi minut melkein linttaan. Tiesin sen tavoittelevan pöydältä piiskaa. Kohta selvisi, että hän oli yltänyt siihen. Piiskanantaja löi lujalla kädellä, niin kuin riski mies helposti tekee. Viimeinen ajatus, joka oli vielä minun vapaan tahtoni tuotosta, oli että en saa ikinä syyttää itseäni tästä selkäsaunasta. Minä olin totisesti tehnyt parhaani yrittäessäni estää sen antamisen.
Niin tulisesti lauloi piiska, että leikkiä tämä ei ainakaan ollut. Minua melkein itketti kurja asemani ja heikkouteni ja se, että veli pystyi kaikkeen mihin hän ryhtyi. Tiesin, että kohta minä parun hänen polvelleen, koska hän on ilmoittanut piiskaavansa minut, niin lopputuloksen on oltava myös sen mukainen.

Escort naisille, jotka haluavat naida nyt täällä http://www.adultlove24.com/

Hieno tarina.. kiitos...

Kiitos itsellesi! On kiva, kun joku kommentoi.

Kerran lyötiin veto keverin kanssa, että pystyykö hän antamaan minulle birthday spankingin. Kaveri voitti sen vedon ja minä sain selkäsaunan. Onneksi keveri kieltäytyi ottamasta satastaan, sain kuulema syntymäpäivälahjaksi sen. Täytin tuolloin 21 ja sen lahjan muistan parhaiten.

Meillä on jätkien kanssa sellainen Kohellus-kerho, jonka nimissä me teemme melko poskettomiakin juttuja. Keväällä syntyi sellainen ajatus, että me tehdään pornoelokuva. Meillä oli jo valmiina viisi miesfilmitähteä, mutta se nainen vielä puuttui. Seuraavaksi viikoksi olikin sitten tehtävänä, että jokainen etsii tuttavapiiristään naisosan esittäjän, joka suostuu esiintymään meidän esikoisessamme.
Viikon päästä tavattiin Niilon luona ja alettiin purkamaan neuvottelujen tuloksia, joita porukat olivat käyneet viikon aikana. Minua ainakin jännitti, että oliko valitsijan käteen jäänyt muutakin kuin luu. Läheltä piti-tilanne oli ollut ainakin Niilolla ja Sammolla, jonkun kaupungin naisen kanssa kuulema. Itse olin hiljaa, kunnes minulta vaadittiin vastausta:
– Meikäläisen tuttavapiirissäni ei ole yhtään sellaista naista, jolle voisi tuollaista asiaa edes ruveta esittelemään.
– Sehän on selvä, harvapa sitä pornokuvaa rupeaa äitinsä taikka mummonsa kanssa tekemään, veisteli Tatu.
Akin mielestä oli aivan selvää, että jos minä olen niin onneton hoitamaan neuvotteluasioita, niin ei minulla ollut mitään asiaa itse elokuvaankaan.
– Tämä on vaativa projekti ja mitään välistävetoja ei sallita. Kaikki osat ja muut hommat jaetaan sovittujen kriteereiden perusteella. Minä olen meistä kuitenkin kokenein näyttelijä. Jokainen on siinä tehtävässä, joka hänelle parhaiten sopii.
– Ilman muuta, jos me satutaan saamaan naispääosaan Greta Garbo tai sinun mummosi, niin sinä kokeneimpana näyttelijänä saat miespääosan, vit…li Tatu.
Siitä roolien jaosta meinasi tulla yleinen tappelu, kunnes Niilo lausui totuuden julki:
– Tähän elokuvaan me ei saada ketään naispääosaa, edes maksullinen nainen ei suostu siihen, koska hän voi löytää itsensä Youtubessa. Niin hulluja me ollaan.
– Niin justiin, niin hulluja, nyt ei auta muu kuin tehdä poikapornoa, kiljui Tatu.
– Kerta on sovittu, että pornoa tehdään, niin sitten tehdään, murisi Sampo rauhalliseen tyyliinsä. Mutta ihmettelenpä vaan, kuka porukasta suostuu nuohottavaksi?
– Ei kukaan! tuli kaikilta melkein yhtä aikaa.
Akilla oli ajatus:
Tehdään sellainen piiskausvideo, niin ei tarvitse kenenkään sutia ketään ja pornojuttu se on sekin. Varsinkin jos piiskaaja ja piiskattava ovat koko ajan vesi kielellä.
– Simo saa olla piiskattavana ja Sampo tai Niilo piiskaa.
– En suostu! ilmoitin melkoisen äänekkäästi, uskoin asian tulevan sillä tavalla kaikille kerralla selväksi.
– Oikein hyvä Simo, sinä aloitit heti eläytymään rooliisi, siitä tulee todella aidon näköinen, jos onnistut pistämään vielä vähän hanttiin, selosti Tatu naama virneessä.
– Se rooli sopii Tatulle paremmin, se on ihan rääpäleen näköinenkin.

Meidän seuraavaan touhuiltaa varten tuli ilmoitus, että jokainen pukeutuu jalkapallopeliä varten. Käytiinhän me joskus potkimassakin, jos saatiin jostakin lisää porukkaa mukaan.
Aki tuli minua hakemaan sovittuun aikaan, siinä matkalla höpistiin kaikenlaista mitä oli tapahtunut viikon aikana. Sitten vasta oikein tajusin mihin oli tultu, kun kuski parkkeerasi Niilon pihaan. Ensimmäinen reaktioni oli hieman lisänopeutta pulssiin. Mutta vieläkään ei kumpikaan puuttunut millään tavalla viime viikon tapahtumiin. Nousimme autosta ja menimme sisälle.
Äänistä kuuli jo kauaksi, että muutkin olivat tulleet, vaikka niiden autoa ei näkynytkään pihassa, ilmeisesti me aiottiin tunkeutua kaikki Akin autoon. Olihan arvatenkin Niilon auto, varmaan vielä tallissa.
Heti, kun pääsimme sisälle, Tatu alkoi vouhottaa:
– Päätettiin tehdä siihen filmiin se vaativin kohtaus ensimmäisenä. On ymmärrettävää, että Simo saattaa esiintyä huonosti, jopa vitkutella tahallaan. Niin saattaisi tehdä moni muukin, jos selkäsauna odottaisi. Joten pistetään se otos tänään purkkiin, niin loput kohtaukset sujuvat leppoisasti.
– Minullehan ette selkäsaunaa anna!
– Anteeksi epätarkka ilmaukseni, tsönkötti Tatu, tarkkaan ottaen Niilo piiskaa sinut, ei sen kummempaa. Niilo hoitaa homman, me muut vain kuvataan, eikä taatusti kosketa sinuun.
– Ei piiskaa kukaan!
Silloin puuttui Niilo puheeseen:
– Meillä on sellainen sopimus, että minä piiskaan sinut ja siitä sopimuksesta pidetään kiinni. Tämä ei ole mikään soutaa- huopaakerho.
– Oli meillä myös puhe, että minä saan pistää hanttiin niin paljon kuin tarve vaatii.
– Niin minä vähän arvelinkin, tämä inttäminen taitaa olla sitä sinun vastaan pistämistäsi, harmi vain, että me ei voida liittää sitä mukaan filmiin.
– En minä tänne jää, aloin jankkaamaan, minä eroan koko puljusta!
– Et sinä kesken projektin voi erota, mutta kun tämä homma on valmis, niin saat sinä sitten erota, jutteli Niilo rauhallisella äänellä.
– Mikä ihme sinua tässä asiassa nyt oikein risoo, sinuahan on rusikoitu elämäsi aikana vaikka millä tavalla, varmasti paljon kipeämminkin kuin tänään? puuttui Sampo puheeseen.
Olihan minun siihen kysymykseen jonkinlainen vastaus annettava:
– Se on tuo Tatu, se aukoo päätään ja kertoo tästä heti kaikille puolitutuilleenkin.
Sampo pysähtyi eteeni, katsoi minua pitkään silmiin, ennen kuin vastasi:
– Jos Tatu ei osaa käyttäytyä, niin minä piiskaan sen ihan omakätisesti, siitä saat olla varma.
– Noinkohan on! rääkäisi Tatu heti.
– Haluatko tosiaan nähdä? kysyi Sampo.