Oonko itsekäs jos en lähde poikaystäväni mukaan hänen äidin serkun juhliin? Ahdistaa jo ajatuskin väen paljoudesta ja vieraista ihmisistä.
Itselläni on pieni suku, emmekä koskaan ole pitäneet ns sukujuhlia, enkä ole tottunut tälläseen.
Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta minkä takia en juuri haluaisi lähteä mukaan.
Eikä tässä vielä kaikki, heti seuraavavan päivänä olisi jotkut toiset juhlat! En edes tiedä mitä sielä juhlitaan tai mitä sukua he ovat poikaystävälle, tai heidän perheelleen. Ahdistaa niin pirusti! Poikaystävälle olen puhunut tästä, mutta entiedä ymmärtääkö hän nyt oikesti tätä mun huolta. Hän sanoi ettei sitten myöskään halua lähteä jos minä en tule. hänen vanhempansa varmasti syyttävät minua jos poikaystävä ei lähde, "aijaa se Roosa ei vaan halua tulla, ja nyt ei timokaan sitten tule" tyyliin.
inhottaa tälläset juhlat! Mitä voin tehdä? Olenko nyt velvoitettu menemään kaikenmaailman kissanristiäisiin mukaan ettei vaan minua pidetä kummajaisena?
Itselläni on pieni suku, emmekä koskaan ole pitäneet ns sukujuhlia, enkä ole tottunut tälläseen.
Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta minkä takia en juuri haluaisi lähteä mukaan.
Eikä tässä vielä kaikki, heti seuraavavan päivänä olisi jotkut toiset juhlat! En edes tiedä mitä sielä juhlitaan tai mitä sukua he ovat poikaystävälle, tai heidän perheelleen. Ahdistaa niin pirusti! Poikaystävälle olen puhunut tästä, mutta entiedä ymmärtääkö hän nyt oikesti tätä mun huolta. Hän sanoi ettei sitten myöskään halua lähteä jos minä en tule. hänen vanhempansa varmasti syyttävät minua jos poikaystävä ei lähde, "aijaa se Roosa ei vaan halua tulla, ja nyt ei timokaan sitten tule" tyyliin.
inhottaa tälläset juhlat! Mitä voin tehdä? Olenko nyt velvoitettu menemään kaikenmaailman kissanristiäisiin mukaan ettei vaan minua pidetä kummajaisena?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joskus se on kuitenkin tehtävä. Sinullahan voi olla ihan mukavaakin siellä, kun vain saat nostettua jalan "kynnyksen yli".
Jos nyt jätät menemättä. Seuraava kerralla tuntuu taas entistä vaikeammalta. Jos pelkäät vieraiden ihmisten tapaamista nyt, niin ei se seuraavalla kerralla ole muuttunut yhtään sen helpommaksi. Ota tämä harjoituksen kannalta ja mene. Siten helpotat omaa tilannettasi ja tunnet lopulta itsesi itsevarmemmaksi :)
Edustaako Timon perhe kannibaalisuutta? Siis pelkäätko tulevasi elävältä syodyksi?
Jos vastaus on kielteinen, mene ihmeessä Timon mukaan!
Sinulla on kaikista parhaat oltavat: ethän tunne ketään ja mitä tahaansa kukaan sinulle kertoo, se kaikki on aivan uutta juttua. JA päinvastoin: mitä sinä kerrot kenellekään heistä, se puolestaan on täysin uutta heille.
Tai jos haluat olla kertomatta omista asioistasi yhtään mitään, sekin on täydellisen OK! Vain kyselet heidän kuulumisiaan ja asioita (yleensä ihmiset AINA haluavat kertoa mistä parhaiten tietävät - itsestään).
Täydellisen hyvä jäänmurtaja keskustelun aloitukseen on sää, kuinka se on vaikuttanut vijan kehitykseen (maanviljelijoille), tyomatkojen tekoon (tavallisille tyoläisille), syyksi karata etelän lämpoon (eläkeläisille), jne jne
Nuo on lahes neutraaleja aiheita joista saa punottua hyvinkin pitkiä keskusteluja.
Saat huomata että kaikki ottavat sinut mielellään osaksi perhettä jos et murjota tuppisuuna ja nyrpeä ilme kasvoillasi jossain nurkassa ( määä oon niin paljon parempi kuin nuo, ei mun tartte edes vaivautua juttelemaan niille, niitten tehtävä on viihdyttää MUA).
Jos suunnittelet elämääsi Timon kanssa pitkällä tähtäimellä (aviiiiiiiiiiiiiiiiiiioliittoa),
nuo ihmiset tulevat olemaan osa elämäänne joka tapauksessa.
Sinun asenteesi ja käyttäytymisesi valinta ratkaisee kaiken.
Ymmärrän tilanteesi täysin. Itselläni on myös vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Tästä syystä otan elämääni mahdollisuuksien mukaan vain pienen määrän uusia ihmisiä kerrallaan. Ehkä voisit jättää nämä juhlat väliin ja tutustua muuten vähän kerrallaan sukuun?
Ja teille, jotka kommentoitte kyseessä olevan vain oman asennevalinnan tai että homma on niin yksinkertaista, että menee vain mukaan, niin EI SE OLE. Ei ihmiselle, joka kammoksuu tuollaisia tilanteita.
Tekeydy sairaaksi.
Kiroan nämä sukujuhlat jo kokonaan. Niitä alkaa vaan olla ihan liikaa. Työttömillä ei ole varaa rampata yhdessäkään kissanristiäisissä. Mitään yllätysmenoja ei budjetti kestä. Alle 50 euron lahjaa ei mennä mihinkään ja se on viikon ruokaraha.
Ylioppilasjuhliin ei mennä edes viidelläkympilläkään enää vaan pitää olla 80- 100 euroa. Menee kamalaksi rahastukseksi. Jos joku hyvin tienaa näillä juhlilla niin niitähän aletaan pitää koko ajan.
Lukuisat syntymäpäivät, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, kihlajaiset, häät ja sitten lukuisat ristiäiset ja niiden syntymäpäivät. Erotaan ja aletaan taas alusta häineen ja ristiäisineen jne.
Sangen ahdasmielinen rimanalitus tämä kommentti. Kiroa mieluummin köyhä ajatus- ja asennemaailmasi.
Olet. Ikäsi? Pelkäätkö sinä, että hävität jotain itsestäsi, kun on paljon muita ihmisiä ympärillä? Vai mitä sinä pelkäät - ihan tarkalleen? Oletko ikinä kuullut, että peloistaan pääsee parhaiten eroon menemällä suoraan niitä päin?
Kuulostat keskenkasvuiselta ipanalta. Oikeasti aikuiseksi kasvanut nauttii juhlahetkien tuomasta irtiotosta arjesta täysin siemauksin. Kaikesta, mitä juhla tarjoaa niin silmille, korville kuin mielellekin. Keskity muuhun kuin itseesi ja oman navan ympärillä velloviin tuntemuksiin ja tunteisiin. Juhlissa ollaan mukana tekemässä juhla sille henkilölle, joka ne järjestää. Kutsutulla on tärkeä osa, vaikka se ei edellytä muuta kuin osallistumista.
Sulla on kasvun paikka edessä. Jos et käytä sitä, se kertoo vain ja ainoastaan sinusta ja henkisestä kypsymättömyydestäsi.
Onko teillä ihmisillä oikeasti mitään käsitystä, mitä tarkoittaa sosiaalisten tilanteiden pelko? Tiedättekö te sen lamaannuttavan tunteen, kun maailma muuttuu yhtäkkiä irrationaalisen kaoottiseksi, hengitys salpautuu, pakokauhu iskee ja yhtäkkinen kuolemanpelko? Ei sitä voi selittää henkisellä kypsymättömyydellä, eikä tuollaisia pelkoja ole hyvä kohdata aina noin suoraviivaisesti tuollaisissa tilanteissa.
Olen sivullisen kanssa samaa mieltä, tiedän ihmisiä jotka eivät voi mennä ilman lääkärin antamaa rauhoittavaa lääkitystä mihinkään isompaan tilaisuuteen.
Uusien sukulaisten tapaaminen on yksi stressaavimmista tilanteista, mutta puolison/kaverin tuella siitäkin selviää.
Ja Oppeliininkin kanssa olen muutoin samaa mieltä, mutta mielestäni on täysin sopivaa olla alkuun sivummalla hiljaa hymyillen ( yrmeä ei tarvi olla ), kun ei kuitenkaan ole siellä juhlissa se jota juhlitaan.
Mikä sua vaivaa? Ja mistä sinä tiedät mistä oikeasti aikuiseksi kasvanut ihminen nauttii, Kun ihmiset nyt kaikki sattuu olemaan erinlaisia.
Kuullostat ahdasmieliseltä natsilta tekstissäsi.
*erilaisia.
Ja tiedoksi nyt että olen siis juhliin menossa. Eiköhän tästä selvitä! :)
No en tiedä, kun en pelkää mitään. Mutta onko sulla mitään käsitystä siitä, miksi joku ihminen pelkää sosiaalisia tilanteita tai ylipäätään jotain tai kaikkea? Eikö sellaisten asioiden pelkääminen, joissa ei oikeasti ole mitään pelättävää, kerro juuri siitä, että tietoa, taitoa ja henkistä kapasiteettia ei ole olemassa, kerätty, eikä aihetta ole ajateltukaan. So. no. henkistä kypsymättömyyttä.
Olet kyllä käsittämättömän mustavalkoinen, mikä ei ainakaan kieli henkisestä kypsyydestä. Kehotan hankkimaan lisää tietoa esimerkiksi aihepiiristä "fobiat" tai "ahdistuneisuushäiriöt", ennen kuin alat muille luennoida.
Yeap, musta ja valkoinen ja kaikki siltä väliltä ovat lempparivärejä, mutta tunnen kaikki harmaankin sävyt. Enkä saa paniikkikohtausta ihmisten seassa enkä edes edessä. Koeta sinä nyt vain miettiä A:sta alkaen, mistä fobiasi ja ahdistuksesi syntyy.
Pelkohiirelle ja Sivulliselle: on todella epämiellyttävää jos Sinulla on noin tuskallinen pakokauhu sosiaalisissa tilanteissa.
Voisitko alkaa nakertamaan sitä pikkuhiljaa? Esim. aloita keskustelu vaikka torilla ,kaupassa, bussiasemalla tai junaasemalla aivan täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Kysy vaikka ohjeita miten päästään xxxx.een
Tai kahvilassa toiselta asiakkaalta, onko hän kokeillut tuota kakkua, ja mitä tykkäsi.
Jos pyorryt kauhusta, kukaan ei tunne Sinua joten voit pyortyä aivan rauhassa .
Seuraavaksi voit jo lahestyä paria ihmista vaatekaupassa ja kysyä heiltä kumpi tykkää tästä mekosta enemmän ja miksi.
Noissa tapauksissa saat huomata että kukaan ei kohtele sinua paniikkihäirioisenä vaan aivan normaalina kyselevänä asiakkaana/ihmisenä.
Jokaisen seuraavan kerran jälkeen muita jututtaminen on helpompaa ja helpomaa. Tulet huomaamaan että aivan tarpeettomasti kärsit kammosta josta kukaan muu ei piittaa tiiman tippaa! Ei Sinunkaan tarvitsisi!
Tuo vaatii aloitekykykyä ja vaivaa harjoitella mutta se tuottaa tuloksia. Usko pois!
Ensinnäkin kyse ei ole missään tapauksessa itsekkyydestä!! Sinua pelottaa ja ahdistaa. Se on täysi eri asia kuin itsekkyys.
Oletko miettinyt miksi pelkäät sosiaalisia tilanteita? Johtuuko lapsuudesta? Onko sinut lapsena nolattu vieraiden edessä? Oliko vanhemmillasi sosiaalisia pelkoja? Minusta olisi tärkeää, että voisit kartoittaa mistä pelkosi on alkanut ja mitä sinä oikeasti pelkäät? Pelkäätkö sanovasi jotain tyhmää? Sinusta ei pidetä? Jotenkin tulla nähdyksi pelottaa sinua? Etkö ole saanut rakkaudellista kohtaamista ja näkemistä lapsena?
Useilla ihmisillä on erilaisia pelkoja. Tämä on sinun haasteesi. Haluatko antaa pelon hallita ja supistaa elämääsi vai olisiko kivaa, jos voisit olla luontevasti muiden ihmisten kanssa? On aivan eri asia jäädä pois sen takia, ettei viihdy muiden ihmisten kanssa kuin se, että joku pelko kahlitsee ja estää menemästä ihmisten pariin?
Voit hakea apua pelkoosi. Suomi on täynnä sosiaalisia jännittäjiä. Et suinkaan ole ainoa. Älä syytä ja soimaa itseäsi, jos et tällä kertaa pysty menemään. Voisitko kertoa poikaystävän vanhemmille tästä pelosta, koska muuten he saattavat luulla, että et pidä heidän seurastaan. Oman onnesi ja ilosi takia, sinun kannattaisi hakea apuun ongelmaasi. Voit vapautua siitä!
"inhottaa tälläset juhlat! Mitä voin tehdä? Olenko nyt velvoitettu menemään kaikenmaailman kissanristiäisiin mukaan ettei vaan minua pidetä kummajaisena?"
Joo, näköjään olet. Eipä olisi ennen tätäkään juttua tullut mieleenikään kuinka pohjia myöten epäonnistunut yksilö sitä onkaan ja ilmeisesti vielä täydellisen kieroutunut sukukin kun ei mekään olla ikinä juhlittu mitään. Tällaisena rauhaa tarvitsevana yksilönä olen tehnyt vielä oikean napakympin ammatinvalinnassa ja työskentelen asiakaspalveluammatissa ruuhkasuomessa. Onneksi on viikossa aina pari vapaapäivää ja ainahan sitä voi ne molemmat käyttää seurustelemalla mahdollisimman monen vieraan ihmisen kanssa mahdollisimman paljon ja tiiviisti. Sitähän olisi aivan keskenkasvuinen ipana jos ei ymmärtäisi mikä mahtava irtiotto arjesta on jauhaa puuta heinää tuntemattomien kanssa koko parin viikon tarpeiksi budjetoidun lepoaikansa!
Mulla ei ole edes tälle omalle tapaukselleni nyt diagnoosia eikä lääkitystä mutta kaikesta päätellen sellaisenkin voisi hankkia koska vaiva kaikessa vakavuudessaan johtanee ennenaikaiseen hautaan. No, tulisi ainakin se ainoa juhla jossa meikäkläisetkin kokoontuu, se hyvä puoli. Omalta kohdaltani katson kuitenkin nyt itseni sen verran aikuistenoikeesti kasvaneeksi että uskallan olla ihan itseni tuntemattomilta lupaa kysymättä ja jos en jaksa lähteä niin en lähde. Mitähän apua sieltä juhlafriikkien taholta on tarjolla niille joilla ei ole sitä lepohetkeä arjesta koska toisille ne samat bileet on ylitöitä tai rangaistus muuten vaan? Aivan, ei mitään. Jos ei itse omasta jaksamisestaan osaa huolehtia niin ei siitä huolehdi kukaan muukaan. Jotain nasevaa neuvoa voisi tietenkin olla tarjolla burnoutin sattuessa, varmaan toooosi hyvää settiä... X-D Sen nyt näkee jo tästä aloittajankin diagnoosiin suhtautumisesta.
Mutta tsemppiä nyt aloittajalle sinne juhliin. Äidin serkun jotkut juhlat ja joidenkin muiden jotkut toiset juhlat kuulostavat ihan tällä kuvauksella jopa itsestänikin tapauksilta joista ei vaan oikein voi kieltäytyä vaikka vähän väsyttäisikin. :-D Kyllä mäkin menisin sillä toki yritän silti parhaani varsinkin tällaisissa tärkeimmissä elämän virstaanpylväissä. Mun on helppo kun ei ole sentään niitä oikeita pelkotiloja mutta oma ongelmani on ollut yrittää kaikessa vähän liikaa näiden nerojen ainoiden oikeiden käsitysten mukaan ja saada päätteeksi vielä haukutkin kiitokseksi kun ns. bensa loppuu.