Ihmisellä on kovin rajalliset aistit tarkastella tätä maailmankaikkeutta, ja kaikki mittavälineet, joita kehitämme, ovat noiden aistihavaintojen pohjalta kehiteltyjä ja niiden havaintoja varten suunniteltuja. Aistimamme maailmankaikkeus rajoittuu siis aisteihimme, mitä aistimaailmamme takana on, se on vain arvailua...
Aamuinen miete
ipanas
14722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onkos sillä muulla sit niin väliä, jos se ei yhtään mitenkään vaikuta meihin kehenkään?
Entäs jos sinuun vaikutetaankin, et vaan huomaa sitä?
:O
Jos en huomaa vaikutusta, niin eihän se ole sit muhun vaikuttanu! Siis mun mielestä. Voinhan tietysti vaikka päättää, että se on muhun vaikuttanu, vaikken oliskaan huomannu mitään. Mut mihin se sit perustuu?
Eli jos en voi havaita vaikutusta, niin se ei siis muhun vaikuta niin, että siitä välittäisin. Vaikea selittää... mikähän täs olikaan aiheena?
et nyt varmasti ajatellut kirjoittamaasi ihan loppuun: "mitä aistimaailmamme takana on, se on vain arvailua..."
oman aistimaailmani takana on mm. monenlainen sähkömagneettinen säteily (röntgen, radioaallot, uv-säteily...) mutta kuitenkin tiedetään että nämä ovat olemassa ja niitä voidaan mitata ja jopa tuottaa. ihminen pystyy tuottamaan välineitä, jotka aistivat muutakin kuin ihmisen omat aistit.
Ihminen kehitteli mittausvälineen säteilyä varten, mutta silti hän joutuu sitä tutkimaan vain aistiensa pohjalta.
ihmisen aistit ovat rajalliset mutta onhan kehitetty mittalaitteita jotka mittaavat niitä asioita joita ihmisen omat aistit eivät tiedosta,
esim. säteilyt.
laitteista tuleva informaatio muutetaan sellaiseen muotoon jonka ihminen voi aisteillaan tulkita.
Niin, mitä se säteilykin sitten on? Sen vaikutuksia voidaan siis havainnoida ihmisen kehittämien mittauslaitteiden avulla, ja sen vaikutuksia voidaan tutkia...mutta kaikki tietorajoittuu silti vain aistittavissa olevaan maailmaamme.
Ihminen on kuin tynnyrissä uiskenteleva pikkuinen silli, joka tietää että tynnyrin ulkopuolellakin on jotain, mutta kuka sille kertoisi silti, mitä?
Tieto on rajallista, maailmankaikkeus...rajatonta?
tarkoitatko että on sellaisia energiamuotoja (tai muita)joita ihmisen aistit,tai mittalaitteet eivät voi havaita ja jotka eivät vaikuta aisteilla havaittavasti joten ihminen ei ole voinut kehittää mittalaitettakaan niiden mittaamiseen,tavallaan ne olisi jossakin toisessa ulottuvuudessa,mutta kuitenkin ne olisivat olemassa?
jos 1000 vuotta sitten joku olisi ruvennut puhumaan säteilyistä tai muista ei häntä olisi uskottu,ajatteletko että sama tilanne olisi myös nyt että on asioita joita emme edes tajua olevan olemassa,mutta jotka ovat todellisia.
tarkoitan vain sitä, että ihminen on kovin rajallinen havainnoitsija silloin kun havainnoidaan äärettömiä asioita.
Olet oikeassa siinä, että ihmisen aistit ovat rajalliset, ehkä paljon rajallisemmat kuin edes itse ymmärrät. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että uusia mittalaitteita kehitetään vain aistiemme pohjalta. Joku jo mainitsikin sähkömagneettisen aaltoliikkeen mittaamisen. Suurin ja monimutkaisin mittalaite on kuitenkin hiukkaskiihdytin, jota tarvitaan selvittämään mm. maailmankaikkeuden rakennetta koskevien teorioiden oikeellisuutta. Sillä ei ole enää mitään tekemistä aistien kanssa. Älä sekoita mittaustulosten lukemiseen käytettävää informaatiota ja mitattavaa kohdetta keskenään.
Mitä eroa siinä on, jos havainnoidaan maailmaa, jota ei normaalisti huomata apuvälineiden avulla, jotka tekevät ilmiöt jotenkin mitattaviksi? Ihminen nyt mittailee aisteillaan sitten niitä mittaustuloksia.
Et ymmärtänyt mitä alkuperäinen ajatukseni koski, mutta mitäs väliä sillä on.
Ota huomioon, että täällä keskustellaan tieteestä ja fysiikasta... uskonnolliset aiheet ja mystiikka käsitellään eri paikassa.
Minähän jo varoitin sekoittamasta keskenään mittaustuloksista saatavaa tietoa ja itse mitattavaa kohdetta. Hyvin monet mittaustulokset ovat epäsuoria eli varsinaista mitattavaa kohdetta ei voida "nähdä". Näiden mittausten tarkoituskaan ei ole nähdä, tuntea, haistaa tai maistaa mittattavaa objektia, vaan testata kuinka hyvin esim. suhteellisuusteoria tai kvanttikenttäteoriat vastaavat todellisuutta.
Uskoisin kyllä ymmärtäneeni, mutta mielestäni on lapsellista puhua jostain sellaisesta, jota ei ole koskaan havaittu, josta ei kenelläkään ole mitään todisteita, mutta sinusta vain tuntuu siltä, että jokin kummallinen voima ohjaa tekemisisiäsi. Jos kysyt asiaa lääkäriltä, hän määrää sinulle lääkettä harhoihisi ja jos kysyt samaa papilta, hän varmaankin kertoo oman versionsa tuosta ohjauksesta.
No uskontopalsta ei juurikaan poikkea tiedeuskovaisten palstasta, mukava se on vähän täälläkin raameja kopsutella :).
Minä väitän, että jos mitattavaa kohdetta ei voi kunnolla tunnistaa, niin siitä ei silloin itseasiassa saada kuin toisenkäden tietoa, on mitattu jotain ja ajatellaan, että ilmiö on hallinnassa. Ja kaikki se mitä ei edes arvata olevan olemassa, no sitähän ei tietenkään silloin ole? Entäs jos väittäisin, että tarpeeksi mittavassa maailmankaikkeudessa on ihan kaikkea? Sitä mitä keksitään ajatella ja sitä mitä ei edes koskaan osata aavistaakaan?
Vaikuttaa siltä, että sinulla ei ole oikeaa tietoa tieteellisistä metodeista ja siitä mitä tarkoittaa tieteellinen teoria. Tiedeuskovaisuudesta en tiedä, mutta luulisin sen tarkoittavan jotain väärinymmärrettyä popularisoitua tieteellisiin malleihin perustuvaa ideologiaa... ehkä jotain new age -tyyppistä soopaa.
Tieteellinen teoria tai malli, esim. suhteellisuusteoria, ei pyri kertomaan totuuksia. Se ei väitä, että maailma olisi sellainen tai tällainen. Se mitä se väittää, on se, että jotkin asiat toimivat tiettyjen lainalaisuuksien mukaisesti ja samalla syntyy kuvauksia siitä, millainen maailman rakenne voisi olla. Tämän mallin avulla voidaan sitten olettaa jatkoseuraamuksia ja kehittää malliin perustuvia menetelmiä, jotka olellisesti hyödyttävät ihmiskuntaa tai väärin käytetynä tuhoavat sitä.
Tällaisisten mallien testaaminen edellyttää hyvin pienten materian rakenneosasten ominaisuuksien selvittämistä. Heisenbergin 1920-luvulla esittämän epätarkkuusperiaatteen mukaan kovin pienistä objekteista ei ole mahdollista saada tarkkaa tietoa, joten siksi meidän on tyydyttävä tarkkailemaan sekundaarisia tapahtumia. Kun meillä on malli, josta voidaan päätellä jotain esim. protonia pienempien partikkleiden käyttäytymisestä, voimme testata asiaa hiukkaskiihdyttimessä. Tällöin meidän pitäisi saada mallia vastaavia tuloksia, jotta voimme pitää mallia hyvänä mallina. Mallin kehittäjä tietää, että joku tulee myöhemmin kehittämään paremman mallin, joka myös selittää samat ilmiöt... tämä uusi malli voi olla hyvinkin erilainen.