Viikko on nyt mennyt "oman" katon alla. Oli sitten sellanen ihmeellinen ero. Ei koskaan riidelty. Juttelimme kaiken maailman asioista. Kaikki piti olla hyvin. Ei ollut kolmansia osapuolia (siitä voi tällasella pikku tuppukylällä olla varma) Lapset olivat jo lentäneet pesästä. Pahnanpohjimmaista lukuunottamatta.Toki taloudellisia vaikeuksia oli yllinkyllin, mutta kaikesta aina selvittiin. Ylimääräistä ei tosin koskaan jäänyt vaikka molemmat kulkivat työssä.
Sitten vaimo yllättäen ilmoitti, että tää oli tässä. Hän halusi eron.
Maailma mureni kertaheitolla. Eihän siinä vastaan pullikointi mitään auttanut. Perusteeksi hän ilmoitti sen, että meillä ei ollut mitään muuta yhteistä, kuin lapset ja loistava seksi. Kyllähän minä sen myönnän, että parinkymmenen vuoden aikana suhde on muuttunut enemmänkin hyväksi ystävyydeksi ja luonteeltaan ja harrastuksiltaan todellakin olemme tyystin erilaisia. Vaimoni sanoi jopa, että minä olisin liian kiltti ja hyvä.????
No eroprosessi suoritettiin sulassa sovussa, koska olen sitä mieltä, että riitely ei kuitenkaan johda mihinkään. Toki yritin vielä kaikkeni tilanteen muuttamiseksi, mutta vaimoni sanoi, että hänellä on sellainen tunne, että tämä on nyt pakko tehdä.
Ei harmainta hajua, kuinka tästä selviää. Nyt kuiteskin tuntuu aika epätoivoiselta.
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ja kuinka sitten meidän kunnon miesten käy.
Outo ero. Vaikea sopeutua.
26
788
Vastaukset
- matias m
Yhteinen taipaleesi tämän naisen kanssa päättyi. Joten haku päälle!
Eli älä jää tulee makaamaan. - m50
Se on katsos kun teillä oli riidatonta, tasapaksua ehtoo puolelle menevää parisuhde elämää.
Nyt vaimosi haluaa sitä säpinää ja särmää mitä luo alkoholi, väkivaltaiset ja kolmansia pyöriä pyörittävät miehet mutta näin se menee...
Naisillahan se on oikeutettua tämä ajatusmaailma eroissa mutta kun mies hakee vastaavista syistä niin sehän on kauheaa!
Eiku nahkaliivit päälle ja moottoripyörää ja röökiä huuleen uutta matoa koukkuun sinulle.- Yksineläjä
Vaimosi tulee sata varmasti katumaan eroanne. Hän kuvittelee,että kaikki säpinä on jäänyt häneltä kokematta.Muutama Ruotsin ja Tallinnan risteily saa näyttämään aavistuksen vapaudesta.
Kännistä sekoilua laivoilla ja luuseri miehiä. Aviossa olevia parkettiliitäjiä.
Puhuvat niin paljon soopaa,kun sylki suuhun tuo. Kait hänen on nähtävä tämä sakki,että huomaa,mitä on menettänyt.
Sinulle jaksamista, Olet hyvä jätkä. Vaimosi haluaa menetettyä nuoruutta epätoivoisesti takaisin.
- Jälleenrakentaminen
Suosittelen lukemaan Bruce Fisherin jälleenrakennuskirjaa. Moni asia aukeaa. Itsekin sen kokenut. Tsemppiä!
- Aurinkoon2
Ei välttämättä kadu. Ihminen voi kypsytellä asioita ja jonain päivänä se on sitten niin, kaikki muuttunut. Oma mieheni teki samoin. Jälleenrakennuskirjan voi lukea, ehkä jotain auttaa, mutta ei välttämättä.
- Voi sinua,hali sulle
Olen hyvin pahoillani, sinulla on pitkä eroprosessi edessäsi. Yritä soittaa ja tavata läheisiäsi, lue tuo kirja ja mene eroseminaariin. Jaksamisia sulle, et ole ainut!
- --------------
Juuri tänään luin netistä yli 80v naimisissa olleesta parista. Heidän liittonsa salaisuus oli riitely. Pitää riidellä paljon, mutta sopia riidat aina ennen auringonlaskua (vai miten se sanonta nyt meni).
- jätetty
Itselleni kävi samoin - 25 vuotta hyvässä avioliitossa ja vapaa-ajat vietimme yhdessä lomaillen kunnes eräänä kauniina päivänä sain kuulla että hän muuttaa pois (työpaikalla oli IHANA eronnut nainen ja varmaan jännittäväkin kun juoksi baareissa). No, kaikkeni tein asioiden parantamiseksi ja tuon flirttailunkin ja muutaman illanvieton olisin vielä antanut anteeksi, mutta ei auttanut - mies muutti pois. Nyt hänen lähdöstään kulunut melkein vuosi ja pikkuhiljaa alkaa monien takapakkien jälkeen elämä taas valostumaan vaikka mitään laastarisuhteita ei ole ollutkaan. Sure rauhassa erosi ja vasta kun olet sen käsitellyt kunnolla - ala katselemaan uusia tuulia.
- myös noviisi66
Samassa jamassa ollaan, nyt kuitenkin lähes vuosi erosta. Aika auttaa vaikkakin pienin askelin ja aina välillä joutuu ottamaan muutaman taaksepäin. Minulla vaan mies teki samanlaisen tempun.
Täällä odotellaan näitä kilttejä miehiä - kun vaan joskus vastaan sellainen kävelisi.
Eli kyllä teillä ottajia riittää...Kiitos kovasti hyvistä neuvoista. Täytyy varmaan yrittää edes jotain. Itsetunto on vaan niin pohjalukemissa, että ei oikein pysty alkaan mihinkään. Kun on sellanen fiilis, ettei kelpaa enää kellekkään eikä mihinkään. En tiä miten toimia, kun kerran tähänkin saakka olen toiminut väärin. Olen aina ollut huumorintajuinen ja sanavalmis, mutta nyt ei vaan tunnu olevan sitäkään jäljellä. No eiköhän se aika korjaa... Jos vaikka jossain vaiheessa löytyisi semmoinen soma nainen joka olisi seikkailunsa jo seikkaillut ja käpertyisi tällaiseen tylsään mutta taatusti turvalliseen kainaloon.
- Vika ei ole sinussa
noviisi66 kirjoitti:
Kiitos kovasti hyvistä neuvoista. Täytyy varmaan yrittää edes jotain. Itsetunto on vaan niin pohjalukemissa, että ei oikein pysty alkaan mihinkään. Kun on sellanen fiilis, ettei kelpaa enää kellekkään eikä mihinkään. En tiä miten toimia, kun kerran tähänkin saakka olen toiminut väärin. Olen aina ollut huumorintajuinen ja sanavalmis, mutta nyt ei vaan tunnu olevan sitäkään jäljellä. No eiköhän se aika korjaa... Jos vaikka jossain vaiheessa löytyisi semmoinen soma nainen joka olisi seikkailunsa jo seikkaillut ja käpertyisi tällaiseen tylsään mutta taatusti turvalliseen kainaloon.
Ei ei ei! Kirjassa Jälleenrakennus kerrotaan juuri tästä. Eronneen itsetunto romahtaa ja hän masentuu. Kirjassa on tukea, miten voit oppia huomaamaan, että vika ei ole sinun. Meille kaikille käy sama. Mutta opit vielä, sinussa ei ole vikaa, kunhan toivut (ja se vie kuukausia) huomaat että rehellisillä on vientiä -he ovat harvinaisuuksia. Olin minäkin samassa masennuksen jamassa, mutta en ole enää.
- Juutti
noviisi66 kirjoitti:
Kiitos kovasti hyvistä neuvoista. Täytyy varmaan yrittää edes jotain. Itsetunto on vaan niin pohjalukemissa, että ei oikein pysty alkaan mihinkään. Kun on sellanen fiilis, ettei kelpaa enää kellekkään eikä mihinkään. En tiä miten toimia, kun kerran tähänkin saakka olen toiminut väärin. Olen aina ollut huumorintajuinen ja sanavalmis, mutta nyt ei vaan tunnu olevan sitäkään jäljellä. No eiköhän se aika korjaa... Jos vaikka jossain vaiheessa löytyisi semmoinen soma nainen joka olisi seikkailunsa jo seikkaillut ja käpertyisi tällaiseen tylsään mutta taatusti turvalliseen kainaloon.
Hetkellinen alakulo on aivan normaalia, ja jälkikäteen ajateltuna sen tietyllä tavalla "tarvitseekin". Pitää antaa itselleen oikeus surra hajonnutta ihmissuhdetta - ja jälkikäteen ajateltuna ahdistusjakso tietyllä tavalla toimii sellaisena rajapyykkinä vanhan ja uuden välillä. Älä siis yritä mitenkään keinotekoisesti pitää pahaa mieltä poissa, mutta älä jää myöskään itsesääliin rypemään. Vaimosi teki ehkä elämänsä mokan, mutta älä sinä mene perässä samaan suohon! Ajattele, että maailmassa on paljon hyvää ja paljon huonoa, ja me kaikki omilla teoillamme valitsemma joka päivä sen maailman jossa tahdomme elää. Jopa oman persoonan epäily ("mihin huumorintajuni on kadonnut?!") on aivan normaalia, kun eron jälkeen ihminen joutuu väkisinkin tarkastelemaan koko elämäänsä kriittisen linssin läpi.
Se, että toinen on "liian kiltti ja hyvä" on monesti jonkinlainen jättäjän tekosyy tai pehmittely, kun ei itsekään tiedä omista tunteistaan. Oli se totuus tai ei, niin ei sillä ole oikeastaan edes väliä. Tulevaisuuden kannalta on hyödyllistä ainoastaan pohtia, mitä on oppinut tästä parisuhteesta, ja miten opitun avulla voisi tulla paremmaksi ihmiseksi.
Vaikutat varsin järkevältä mieheltä, joten varmasti tulevaisuutesi on valoisa. On hyvä, että olet osannut hoitaa eron käytännön asiat sivistyneesti - siitä tulee myöhemmin tietynlainen ylpeys omasta selkärangastaan. Älä kuitenkaan hautaa omia tunteitasi, ja yksittäinen kiukunpurkaus entiselle kumppanille voi jopa tehdä ihan hyvääkin, kunhan muistaa käyttäytyä kuin aikuinen.
Loppuun vielä vanha neuvo: PUHU JOLLEKIN. Se oikeasti auttaa, ja asioiden sanominen ääneen myös helpottaa omien ajatusten jäsentämistä. Lisäksi omien ajatusten ja tunteiden sanominen myös auttaa pääsemään niistä lopulta yli, koska sillä tavalla ne ikään kuin muuttuvat omista ajatuksen myllerryksistä konkreettisiksi asioiksi. Ainakin itse näin asian näin. Kaikkea hyvää sinulle! - netta.
Vika ei ole sinussa kirjoitti:
Ei ei ei! Kirjassa Jälleenrakennus kerrotaan juuri tästä. Eronneen itsetunto romahtaa ja hän masentuu. Kirjassa on tukea, miten voit oppia huomaamaan, että vika ei ole sinun. Meille kaikille käy sama. Mutta opit vielä, sinussa ei ole vikaa, kunhan toivut (ja se vie kuukausia) huomaat että rehellisillä on vientiä -he ovat harvinaisuuksia. Olin minäkin samassa masennuksen jamassa, mutta en ole enää.
Eronneen jätetyn itsetunto voikin romahtaa. Eronneen jättäjän taas kääntyä jyrkkään nousuun. Tapauskohtaista.
Meissä kaikissa on jotain vikaa, olemme epätäydellisiä, siviilisäädystä riippumatta. - olet hyvä mies
noviisi66 kirjoitti:
Kiitos kovasti hyvistä neuvoista. Täytyy varmaan yrittää edes jotain. Itsetunto on vaan niin pohjalukemissa, että ei oikein pysty alkaan mihinkään. Kun on sellanen fiilis, ettei kelpaa enää kellekkään eikä mihinkään. En tiä miten toimia, kun kerran tähänkin saakka olen toiminut väärin. Olen aina ollut huumorintajuinen ja sanavalmis, mutta nyt ei vaan tunnu olevan sitäkään jäljellä. No eiköhän se aika korjaa... Jos vaikka jossain vaiheessa löytyisi semmoinen soma nainen joka olisi seikkailunsa jo seikkaillut ja käpertyisi tällaiseen tylsään mutta taatusti turvalliseen kainaloon.
Kuulostat kyllä oikein hyvältä mieheltä. Kyllähän sitä voi harrastaa ihan erikseenkin jos arki muuten sujuu hyvin. Minusta mies saisi olla myös hiukan tylsä, jos olisi kunnollinen ja luotettava. Uskon, että monet naiset arvostaisivat sinua ja löydät vielä hyvän parisuhteen.
Aloittajan tilanne oli koskettava ja aidon kuuloinen ja olin erityisen iloinen siitä, että tällä kertaa myös annetut kommentit olivat erinomaisia ja trollit loistivat poissaolollaan. Itse olen kokenut elämässäni "vain" avoeron vähän nuorempana ja sekin riitti - ilman lapsia ja suurempaa omaisuuttakaan. Olin rauniona. Pystyn siis jotenkin symppaamaan aloittajan tilannetta - kuulostit muutenkin monin tavoin kaltaiseltani kaverilta - huumorintajuinen tolkun mies, jolla on myös tunneälyä.
Uskon että monet annetut kommentit osuivat naulan kantaan. Aluksi sure rauhassa, yksi vaihe elämästäsi on luultavasti lopullisesti ohi. Pura myös sydäntäsi, mutta pyri jatkossakin hoitamaan erosi fiksusi eksäsi kanssa. Löydä itsesi taas uudelleen. Mieti mikä sinussa on hyvää ja sellaista, mistä naiset pitävät. Jo muutamista ladyjen kommenteista oli kuultavissa, että tuollaiseja tyyppejä luultavasti arvostetaan. Puhu jollekin tunteistasi, rohkeasit vaikka kavereillesi tai ammattiauttajalle. Kun aika on kypsä, niin pystyt näin astumaan surubunkkeristasi taas päinvaloon - uudistuneena ja ehkä entistä ehompana.- kyllä tämä tästä
musta on outoa nuo "uutta peliin" kommentit. itselläni tulee kohta kyseenalainen vuosipäivä jätetyksi tulemisesta (mies löysi sopivamman) eikä vieläkään ole ollut hetkiä että olisi halunut edes treffeille mennä. joku päivä taas mennään rintarottingilla kohti uusia tuulia mutta ei vielä nyt jo jaksan hymyillä mutta hymyilytä ei ollenkaan kun ajattelen alkuaikoja ja sitä seuraavaa puolta vuotta.
mä saan kiittää erittäin paljon ystäviäni jotka oli tukena mutta eivät silitelleet kuitenkaan. niinä hetkinä kun mies oli tulossa takaisin suorastaan takoivat järkeä päähän kysymällä multa sen tärkimmän asian: voitko luottaa jatkossa jos palaatte
mä suosittelen tuota puhumista kanssa, älä ainakaan sisälläsi pidä- netta.
"musta on outoa nuo "uutta peliin" kommentit."
Minusta ei. Nuo kommentit voivat juuri herättää ihmisen todellisuuteen takaisin. Vaikka on tullut jätetyksi, se ei ole maailmanloppu, vaan uuden alku. Paitsi nyt tietenkin sellaisille, jotka ovat perustaneet koko elämänsä parisuhteelle, eläen puolisonsa kautta.
- Juutti
"Uutta peliin" -keskusteluun vaikuttaa todella paljon persoona ja entisen parisuhteen luonne. Jos parisuhde on ollut hiipuva, voi ihminen olla jo tavallaan vuosia esikäsitellyt eroamista ja siitä näkökulmasta voi jo parin kuukauden sisällä olla valmis uuteen, terveeseen ja pysyvään suhteeseen. Toisaalta joillakin voi mennä useita vuosia ennen kuin mikään parisuhteeseen viittaava edes käy mielessä, jolloin kannattaa rauhassa nauttia yksinelosta ja kuunnella omaa sydäntään.
En itse kuitenkaan suosittelisi kenellekään uuden parisuhteen etsimistä ainakaan kuuteen kuukauteen (vaikka se varmasti on mahdollista). Jos haluaa läheisyyttä (ja palauttaa itsetuntoaan), niin että suhteen kevyt taso on molemmille osapuolille selvää, niin se on ihan ok - mutta rakastumaan ei itseään vielä kannata päästää. Jokainen raskaan eron kokenut ymmärtää kyllä, ettei halua kenellekään tuottaa itse omalla ajattelemattomuudellaan samanlaisia tunteita.
Suosittelisin muuten käymään jonkun terapeutin juttusilla vaikka pari-kolme kertaa. Suomalaisilla on jotenkin kieroutunut suhde itsensä henkiseen kehittämiseen, ja monet jopa näkevät terapiassa käynnin jonkinlaisena heikkoutena. Siellä voi kuitenkin puhua aivan eri tavalla vapautuneesti kuin sukulaisille/kavereille, ja muutenkin sieltä saa hieman yllättäviäkin näkökulmia omaan tilanteeseensa. - Saman kokenut
noviis 66 :n tarina on kuin omasta elämästäni, täytyy myöntää että kylmät väreet menivät kuin luin tätä. Oma yhteiseloni päättyi vaimoni kanssa lähes 26 vuoden jälkeen. Mitään erityisiä syitä eroon ei ollut, joitakin pieniä syitä jotka olivat ystävieni mukaan lähinnä hakemalla haettuja. Tosin meidän tilanteessa paljastui hieman vaimon eroilmoituksen jälkeen se" kolmaspyörä " , joka oli vaimon kertoman mukaan ollut taustalla vasta noin kuukauden verran. Vaimo piti minua myös liian kilttinä ja pehmeänä hänelle ja syksyn mittaan muutaman kerran tokaisi, että hänellä on tunne kuin olisimme enemmänkin kämppikisiä. Olin aika pihalla, sillä mielestäni on aika selvää, että 26 vuoden jälkeen suhde ei vältämättä ole enää yhtä tulinen kuin 4 kuukauden jälkeen, Pikkujouluristeilyn jouliukuussa jälkeen vaimo kuitenkin muuttui, en sitten tiedä oliko tavannut tämän eronneen miehen risteilyllä tai muualla, vaimo kertoo tavanneensa hänet työn merkeissä. Mikä on sitten totta tai ei niin sitähän ei kukaan tiedä. Talvi ja kevät on mennyt täydessä sumusssa ja vasta nyt noin puolivuotta tapahtuneesta alkaa hieman hellittää tämä surkea olotila, Hiljalleen mennään eteenpäin päivä päivältä, mutta kuitenkin jo hieman parempaan suuntaan. Asunto on edelleen myymättä, tai miettimättä kuka lunastaa kenetkin, mutta nämä käytännön asiat täytyy meidän tässä vielä jaksaa hoitaa ja sopia nuorimman ( 16 v. ) käytännän asioista, kuten koulusta ja asumisesta. Voimia sinulle ap. Jos haluat olisi mukava kirjoitella s- postilla ja jakaa hyvin samankaltaisia tuntemuksia,
Tästä viestiketjusta löytyy aina vain fiksuja ja rohkaisevia puheenvuoroja, hienoa!
On kyllä paljon hienoja kommentteja joista ammentaa elämän viisautta ja voimia tähän arkeen.
Muutamia uutta kehiin kommenttejakin on tullut. Kieltämättä ajatus kiehtookin tavallaan. En vaan koskaan ole ollut mikään pelimies ja ns naisten iskeminen ei oikein ole mun juttu. Se on vaan varjopuoli tässä yksin elämisessä, että kun on liitossa ollessaan tottunut tietynlaiseen kanssakäymiseen vaimon kanssa ja ihan loppuun saakka melkoisen aktiiviseenkin, niin nyt alkaa nais seurassa väkisinkin ajatukset harhailemaan hiukan harhapoluille.
Ehkä sellaiset yhden illan jutut sais itsetuntoa jopa kohoamaan. En tiä, kun en ikinä ole sellaisia harrastanut. Sellaisessa tapauksessa pelisäännöt pitäisi kuitenkin olla selvänä toisellekkin osapuolelle, jotta ei tulisi tahtomattaan loukanneeksi.
Asun tosin sellaisella pikku paikkakunnalla, että noihin irtosuhteisiin ei paljon ole mahdollisuutta. Eräs ystäväni sanoikin aika osuvasti, että ennemmin täällä jää junan alle, kuin saa irto pil...(lähin rautatieasema on muuten n 130 km päässä)
Anteeksi hieman karkea vertaus, mutta tässä oli vaan vähän tällaista ajatusten virtaa ja mietettä mitä tekisi näin vapaa viikonloppuna. Kaikki on suurta kysymysmerkkiä. Olisikohan kellään mielipiteitä tällaisista jutuista.- Saman kokenut
noviisi66 kirjoitti:
On kyllä paljon hienoja kommentteja joista ammentaa elämän viisautta ja voimia tähän arkeen.
Muutamia uutta kehiin kommenttejakin on tullut. Kieltämättä ajatus kiehtookin tavallaan. En vaan koskaan ole ollut mikään pelimies ja ns naisten iskeminen ei oikein ole mun juttu. Se on vaan varjopuoli tässä yksin elämisessä, että kun on liitossa ollessaan tottunut tietynlaiseen kanssakäymiseen vaimon kanssa ja ihan loppuun saakka melkoisen aktiiviseenkin, niin nyt alkaa nais seurassa väkisinkin ajatukset harhailemaan hiukan harhapoluille.
Ehkä sellaiset yhden illan jutut sais itsetuntoa jopa kohoamaan. En tiä, kun en ikinä ole sellaisia harrastanut. Sellaisessa tapauksessa pelisäännöt pitäisi kuitenkin olla selvänä toisellekkin osapuolelle, jotta ei tulisi tahtomattaan loukanneeksi.
Asun tosin sellaisella pikku paikkakunnalla, että noihin irtosuhteisiin ei paljon ole mahdollisuutta. Eräs ystäväni sanoikin aika osuvasti, että ennemmin täällä jää junan alle, kuin saa irto pil...(lähin rautatieasema on muuten n 130 km päässä)
Anteeksi hieman karkea vertaus, mutta tässä oli vaan vähän tällaista ajatusten virtaa ja mietettä mitä tekisi näin vapaa viikonloppuna. Kaikki on suurta kysymysmerkkiä. Olisikohan kellään mielipiteitä tällaisista jutuista.Ihan on samat tuntemukset, en myöskään pidä itseäni minään pelimiehenä vaan enemmänkin yhden naisen miehenä, joka nyt sitten tuli petetyksi ja jätetyksi. Asun ruuhka Suomessa, joten täällä naisseuraa ehkä paremmin löytyy jos sitä hakee. Pakko tosin myöntää, että tällä hetkellä vain ei ole sellaista " fiillistä " että baanalle pitäisi lähteä uuden naisen hakuun, edellinen oli sen verran hyvä että rima on aika korkealla, tai ehkä tämän naisen hyvän " markkina-arvon " takia meikäläinen jäikin sitten rannalle. Yhtä naista olen tavannut ja harrastanut hänen kanssaan myös seksiä, mutta tämä nainen ei ole tyyppiäni ja olen antanut selvästi ymmärtää, että tämä on vain pelkkää kaveruutta, vaikka hän muuta välissä odottaakin Selvää tietysti on, että jossain välissä mieli varmasti tekee hakemaan sitä "oikeaa", missä sitten tuleekaan vastaan tai sitten ei, aika näyttää. Täytyy vaan todeta, että tämä hylätyksi tuleminen on kyllä totaalinen isku niin itsetunnolle, kuin sosiaalisille suhteille, joista iso osa avioliitomme aikana tuli vaimoni kautta elämääni. Tein sen virheen pitkän avioliiton aikana, että laiminlöin omia kaverisuhteitani, tosin heistä suuriosa on edelleenkin naimisissa, joten hieman tuntee itsensä ulkopuoliseksi näiden pariskuntien kinkereillä. Täytyy myöntää, että entisenä viisihenkisen perheen isänä, mitä elämämme oli vielä jokin aika sitten oli tuntuu tosi oudolta tulla isoon kotiimme työpäivän jälkeen katsomaan tyhjiä huoneita, valokuvia, muistoja vuosien varrelta. En olisi ikinä uskonut, että elämä voi omalla kohdalla muuttua näin nopeasti. Itsellä oli mukavia tulevaisuuden suunnitelmia vielä hetki sitten ja nyt on sitten matto vedetty alta. No huomenna olisi tarkoitus lähteä kaupungille ja eihän sitä koskaan tiedä kehen voi törmätä. Tsemppiä ja voimia sinulle, samanlaisessa veneessä ollaa ystävä hyvä !
Nämä uudet romanssit - ehkä vain yhdenillan jutut - ovat kyllä kinkkinen juttu. Etenkin kun on toipumassa erosta. Toisaalta olisi hyvä saada kivojen naisten suunnalta positiivista feedbackia - se voi olla myös yhden illan juttu. Toisaalta esim. ystävänaisen positiiviset aidot kommentit voivat ajaa melkein saman asian. Itse kai näen, että toipumisessa on monta tasoa, joista vain yksi on seksi uuden tai uusien ihmisten kanssa. Kannattaa herkällä korvalla kuulostella, että miltä kehittämisrintamalta haluaa lähteä liikkeelle. Toisaalta jos tuntee "kevättä rinnoissa", niin toisaalta ei pidä myöskään liikaa analysoida. Sori vähän ristiriitaiset kommentit. Nämä on kirjoitettu puhtaassa tsemppaushengessä!
- Kisälli64
Onpa lohdullinen ketju, johon voin tuoda itse saamani ohjeet mukaan.
Miehen pitkäaikainen suhde paljastui huhtikuussa - huhtikuu on tosiaan kuukausista julmin. Ensin en meinannut ymmärtää koko asiaa - ja sitten seurasi shokki - seuraavat viikot asiat pyörivät mielessäni yötä päivää. Hain unilääkkeitä, jotta pystyin käymään töissä. Lääkäri lohdutti kertomalla kokeneensa saman asian. Hän kertoi, että kriisit kuuluvat elämään, kun selviät yhdestä niin kohta edessä on toinen. Kriisien ansiosta olemme niitä ihmisiä, joita olemme.
Aika karua, mutta kuitenkin lohdullista.
Nyt olen lomalla ja teen ihan kaikkea, mitä haluan. Aikaisemmin lomat ovat kuluneet pitkälti miehen ehdoilla. Nukun ilman lääkkeitä ja ruokakin alkaa taas maistua. Ajattelen tilannetta edelleen usein, mutta ajatukseni eivät jauha paikallaan, vaan usein huomaan miettiväni tulevaisuutta.
Kaksi kuukautta siis mennyt ja suunta selvästi ylöspäin - mutta kyllä romahduskin oli melkoinen.
Korvaamaton apu on ollut näistä netin keskustelupalstoista. Vertaistukea saatavilla yötä päivää. Kiitos!- Katse tulevaisuuten
Minä myös kiitän näitä keskustelupalstoja. Täältä olen saanut paljon neuvoja,lohtua,myötätuntoa ja kritiikkiä. Kaikki on auttanut eteenpäin. Kovalla kädellä meitä kasvatetaan. Joskus tuntuu,että liian kanssa.
Mies menehtyi syksyllä,mutta kun täällä lukee ihmisten avioeroista ja jätetyksi tulemisesta, shokki on varmasti yhtä kauhea. Menetys on aina menetys.
Kiitos Katse tulevaisuuten kirjoitti:
Minä myös kiitän näitä keskustelupalstoja. Täältä olen saanut paljon neuvoja,lohtua,myötätuntoa ja kritiikkiä. Kaikki on auttanut eteenpäin. Kovalla kädellä meitä kasvatetaan. Joskus tuntuu,että liian kanssa.
Mies menehtyi syksyllä,mutta kun täällä lukee ihmisten avioeroista ja jätetyksi tulemisesta, shokki on varmasti yhtä kauhea. Menetys on aina menetys.
KiitosOn jotenkin lohdullista, kun huomaa, ettei ole yksin tässä tilanteessa. Vaikka en todellakaan toivo kenellekään samaa mitä itse parastaikaa käyn läpi.
Eipä tullut sitten kuitenkaan lähdettyä mihinkään tuulettumaan ja niitä "irtosuhteita" etsimään. Jumituin sitten kämpille, kun ei oikein ollut sellaista fiilistä, että olisi voinut lähteä ihmistenilmoille.
Ei tämä makoilukaan kuitenkaan tunnu auttavan.
Mutta kiitos vielä kerran kaikille kommenteista. On todella ollut hieno ketju. Kaiken maailman suun pieksäjät ovat onneksi loistaneet poissaolollaan ja on tullut ainoastaan hyviä ja lohduttavia kommentteja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315376- 363711
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833273- 112525
- 292112
- 122047
- 1631876
- 1051352
- 141338
- 1371154