Harrastan työmatkapyöräilyä, pyöränä Crescentin hybridi.
Yleensä pyörä rullaa kuin unelma, mutta välillä on aikoja, ettei kulje! Polkiessa on tunne, että takarengas olisi tyhjä, mutta vika ei ole siinä. Myöskään ulkokumissa ei ole vikaa, että mitä ihmettä...?
Pyöräilen kesäisin noin parituhatta kilometriä, joten tiedän kyllä, koska pyörä on kunnossa ja kuinka lujaa sillä oikeasti pääsee.
En vain tajua, miksi välillä tuntuu siltä kuin polkisi suossa. =)
Yleensä pyörä rullaa kuin unelma, mutta välillä on aikoja, ettei kulje! Polkiessa on tunne, että takarengas olisi tyhjä, mutta vika ei ole siinä. Myöskään ulkokumissa ei ole vikaa, että mitä ihmettä...?
Pyöräilen kesäisin noin parituhatta kilometriä, joten tiedän kyllä, koska pyörä on kunnossa ja kuinka lujaa sillä oikeasti pääsee.
En vain tajua, miksi välillä tuntuu siltä kuin polkisi suossa. =)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lyhykäisesti: tuohon vaikuttaa eniten sinun oma vireystasosi (eli sinun omista tottumuksista ja tekemisistä sekä henk koht fysiologiasta) ja tuuliolosuhteet.
Hyvin tuttu tunne myös täällä. Aina ei vaan kulje vaikka kuinka yrittää. Silloin on parempi olla yrittämättä liikoja. Kuuntele itseäsi. Toki välillä kannattaa vähän koetella niitä rajojaan.
laahaavat jarrut?
Syy on lyhyesti, Crescentin hybridi. Romulavalle joutuun kyseinen rakkine ja laadukas Cyclo tai maantiepyörä tilalle ja muista, hinnat alkaen 2500e ja siintä sitten ylöspäin.
Jarrut on ok, vika ei ole niissäkään.
Enkä käsitä näitä hybridipyörien mollaajia. Kuten totesin jo aloituksessa, hybridi on todella hyvä työmatkapyörä.
1000€-1500€ pyörä riittää maantie aloittelija
veikkanen radiossa
Jos ei ole kilpapyöräilijä, niin käyttöfillarista ei missään tapauksessa kannata ja pidä maksaa 2500 euroa tai sen yli. Harraste-, työmatka- ja kuntopyöräilijä pärjää halvemmillakin pyörillä erittäin hyvin.
Tavallisen fillaristin on aivan turhaa ja typerää uskotella itselle, että mitä kalliimpi pyörä, sitä hyödyllisempi se on. Ei se ole.
Se vaan on tyhmää maksaa 300 grammaa kevyemmästä fillarista, mystisen nimen omaavista vanteista ja myyjän mainoslauseista 2500 euroa tai enemmän.
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Maantielle saa ihan toimivan pyörän 1000 €:lla, kun tietää mitä ostaa. Jossain 1500 € hintaluokassa on jo melko varmoilla pohjilla. Silti maantielläkin kuntoilija saa enemmän mukavuutta ja luotettavuutta pitkälti yli tuon 2500 €:n.
Jos haluaa jotain erikoista, kuten käsin tehdyn teräsrungon, ollaan äkkiä pitkälti yli tuon 2500 €, eikä pyörällä ole mitään tekemistä kilpapyöräilyn kanssa! Samoin hyvin pieni tai todella iso kuski on usein tilanteessa, jossa 2500 € ei riitä, sillä noissa 2500 €:n sinänsä hyvissä lenkkipyörissä on kovin pieni kokojakauma.
Jos taas mennään maastoon ja halutaan alle täysjousto, niin käytännössä tuo 2500 € on alarajalla. Jotain voi löytyä satunnaisesti alennusmyynneistä hyvällä tuurilla. Jäykkäperäiset ovat sitten tuosta maantiepyörien ja täysjoustojen väliltä.
Kalliimpi pyörä ei välttämättä ole parempi, se voi olla myös huonompi. Kyse on käyttötarkoituksesta. Ensin mietitään käyttötarkoitus, sitten katsotaan lompakkoon ja lopuksi tehdään kompromissi. Jollekkin se kompromissi harrastepyörässä on 1 000 € ja toiselle 10 000 €.
Siinä mielessä olet oikeassa, että ostettaessa ensimmäistä parempaa pyörää, niin tuo 2500 € on ihan hyvä luku.
Sulla laatu tippuu roimasti. Eikse ollu eilen €4000 ennen kuin kannatti ees lenkille lähtee?
Ei niitä voi eikä tarvitse käsittää. Netti vaan vetää tällaisia peeloja, joiden täytyy aina osallistua asialla tai ilman.
Jätä huomiotta, niin jossain vaiheessa pakkotoistotkin loppuvat. Ehkä...
Ihmisen kroppa ei ole kone. Kovan ajon lisäksi tarvitset riittävän levon.
Kokeneet urheilijat pystyvät arvioimaan rasitustasoaan aika hyvin ilman mittareitakin, meille muille niistä on paljon apua. Itse käytän apuna Polarin RCX5 mittaria ja Personaltrainer sivustoa.
Oma mukavuusalue ja rasitustaso löytyy aika pian ilman mittareita ja nettiä, kunhan ymmärtää kuunnella kehoaan. Jotenkin pöhköä, että kuntoilijan pitäisi tuijottaa ranteessa olevaa "tietokonetta" ja sitten sen avulla polkea tai juosta maksimin rajoilla. Liikunta ei saisi olla tietokoneohjattua höpöhöpöä, vaan minkä teet kun kävelläkin pitäisi askelmittarin kera ;)
Aika usea aloittelija unohtaa kokonaan palautumisen.
Ilmeisesti pyöräsi ritsillä on parikoppaa kaljaa, silloin kun polkeminen tuntuu raskaalta.
Ratkaisu: pysähdy sammalmättäälle ja horase pari tölkkiä kitusiisi, odota hetki ja kokeile polkemista uudelleen. Mikäli tämä ei auta asiassa vaan rengas laahaa edelleen, poikkea tien oiealla puolella olevaan pubiin parille ja kokeile sen jälkeen taluttaa pyörääsi, ellei edlleenkää polkeminen tunnu kevyeltä.
Minä taas olen huomannut, että toisinaan tarvitaan 30-45 minuuttia ajoa ennen kuin pyörä alkaa kulkemaan.