Olen lukenut juttuja Mars One nimisestä projektista, jossa valitut henkilöt muuttaisvat Marsiin ja alkaisivat asuttamaan planeettaa, ilman mahdollisuutta palata takaisin maahan.
Onko tämä vain jonkinlaista viihdejuttua, vai voisiko tässä olla kysymyksessä ihan vakavissaan tehty suunnitelma? Löytyykö tosissaan olevia vapaaehtoisia, jotka vaihtaisivat elämänsä maan pinnalla karuihin outoihin oloihin kaukana avaruudessa?
Onko tämä vain jonkinlaista viihdejuttua, vai voisiko tässä olla kysymyksessä ihan vakavissaan tehty suunnitelma? Löytyykö tosissaan olevia vapaaehtoisia, jotka vaihtaisivat elämänsä maan pinnalla karuihin outoihin oloihin kaukana avaruudessa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
hakijoita oli 100.000 joista 25 valitaan ensimmäiseen porukkaan...tekniikka ei ole vielä valmista ja asiat vaativat hiomista mutta uskoisin että näin voi jopa käydä ...isoin ongelma on veden riittävyys ja ravinnontuotanto..jos nämä kaksi ratkaistaan ei ongelmaa pitäisi olla
Marsissa on kyllä vettä, se ei ole ongelma. Ruokakaan ei ole ongelma. Jos Marsiin lähetetään 25 hengen siirtokunta voidaan sinne lähettää samalla rahdilla myös vuosikymmeniksi ruokaa.
Happea saadaan marsin ilmakehästä. Siihenkin on tekniikka jo olemassa. Vaikka sitä itse ilmakehässä on vähän, on siitä riittävästi suodatettuna.
ja happi talteen n C O ":ta, niin valossa kasvaa ruokaa.
ihminen ei kyllä tule ikinä tekemään meno-paluu -matkaa Marsiin.
Ilmeisesti olet sitä mieltä, että avaruustekniikka on nykyisellään ihan maksimiinsa kehittynyt.
Itse olen sitä mieltä, että se on vasta ihan alkuvaiheessaan ja tulee kehittymään tulevaisuudessa huimasti. Muutaman sadan vuoden päästä ihmiskunta matkailee kautta galaksin, ja Mars on ihan naapurissa, ja eläkeläismummotkin tekevät sinne viikonloppureissuja..
Kuuhunkaan
Ei vain yksinkertaisesti ole varoja Mars-matkailuun, ja luonnonvarat vähenee kiihtyvällä vauhdilla.
Miksi enää sinne? Sieläähän käytiin jo moneen kertaan.
Eiköhän ne kuole pölykeuhkoon hiekkamyrskyssä
Pelkkää fantasiaa tähän asti. Jos et ole kuullut, niin ei siellä kukaan ole käynyt, eikä tule käymäänkään.
Pelkkää fantasiaa. Kuten tietokoneiden yleistyminen oli fantasiaa. Eräs IBM pomohan ennusti että maailmassa tulee olemaan markkinoita vain muutamalle tietokoneelle. Monet pitivät sitä faktana että kukaan ei halua tietokonetta kotiinsa, mitä ihmettä ne sillä muka tekisivät. Kosketusnäyttöpuhelin oli täyttä utopiaa ja huuhaata. Tablet laitteet ennustettiin samantien katoavaksi vuodessa parissa ensimmäisen iPadin julkaisun myötä. Lisää näitä "ei koskaan ei koskaan" ennustuksia on ollut maailma väärällään.
Ihmisen teknologia ja innovaatiot eivät ole missään päätepisteessä.
Maapallolla alkaa raakaresurssit tosiaan olla vähissä mutta siksi koko ajan kehitetään entistä parempia kierrätystapoja kaikelle materiaalille.
Ainoa este kunnolliseen kehittymiseen ja etenemiseen on jäykkä politiikka, ahne kapitalismi ja ihmisen luonne jäädä makaamaan mukavuusalueelle.
Nykyinen löysä ja helppo elämäntapa on vienyt ihmiseltä sopeutumiskyvyn.
Tietokoneen tai puhelimien kehitys on ollut nopeaa. Jättimäisistä ensimmäisitä tietokoneista tähän päivään asti on suurinpiirtein saman verran aikaa mitä avaruusteknologia. Avaruusteknologia ei ole juurikaan kehittynyt 60 luvulta.
Autot, junat, lentokoneet ja kaikki muut kulkupelit ovat teknisesti kehittyneitä ja kehittyvät edelleen. Avaruusaluksilla päästään vaivoin 300 kilometrin korkeuteen.
vielä kun huomioidaan ettei tietokoneet ja puhelimetkaan ole varsinaisesti kehittyneet kovinkaan paljoa, lähinnä sovellukset, tehot ja tiedonsiirtonopeudet, kovin kummoista kehitysnopeutta ei voi todellakaan ennustaa avaruusteknologialle.
Sitten PC-tietokoneen julkaisun jälkeen (80-luvun alussa) isoin muutos tietotekniikassa on ollut internet ja www jotka nekään ei ole ihan tuoreita keksintöjä ja ehkä langattomuus ja sekin jo vanha keksintö (taisivat olla jo käytössä ennen PC:tä). Itse tietokone laitteena ei juurikaan ole kehittynyt sitten PC:n keksimisen. Tietoverkkoihin on tullut lisää tiedonsiirtokapasiteettiä.
Auto ei ole kehittynyt mitenkään radikaalisti sitten 60-luvun. Lentokoneet ei sitten ensimmäisten suihkareiden, junat ei sitten ensimmäisten luotijunien.
Loppujen lopuksi viime vuosikymmeninä ei ole keksitty selkeästi mitään mullistavaa tekniikan alalla tai ehkä jotain onkin, mutta me käyttelemme edelleen vanhojen keksintöjen päivitettyjä versioita.
Tietokoneen nopeus on tuplaantunut aina puolessatoista vuodessa. Tiedon tallennuskapasitettia on kasvatettu huimasti ja sinä väität, etteivät tietokoneet ole kehittyneet. Jo 80 luvun alussa sanottiin, että jos kuplavolkkari olisi kehittynyt samaa tahtia kuin transistori, kulkisi se 100 000 km/h ja maksaisi viisi markkaa.
Monet tieteen osa-alueet ovat aika pysähdyksissä, koska hyvin vähän tehdään enää tieteellisen mielenkiinnon vuoksi, vaan vain siksi, että saataisiin tehtyä mahdollisimman suuret voitot. Kukaan ei ole kiinnostunut rahoittamaan tuottamatonta kehitystyötä ja tutkimusta. Rikkaissa ei ole enää nk. tieteenystäviä.
Vuosisatojen ajan tiedettä tehtiin ilman suoranaista voiton tavoittelua, mutta tilanne muuttui viime vuosisadalla. Ihmisistä tuntuu, että uusia keksintöjä tulee vähän, koska "kaikki on jo keksitty", mutta pysähtyneisyys johtuu tuosta voiton tavoittelusta. Lääketieteessä keskitytään vain suurimmat voitot tuovien sairauksien hoitoon ja humanistiset tieteet ja esimerkiksi biologia ovat ihan kuihtuneet. Sen sijaan elektroniikkaa kehitetään vimmaisesti ja monet uudistukset ovat useimmille käyttäjille tarpeettomia. Halutaan vain tuoda "uusia malleja uusin ominaisuuksin", jotta saadaan myyntiä kasvatettua.
Joten en usko, että ihminen menee mihinkään ennen kuin on pakko tai ennen kuin sieltä saadaan irti jotakin hyödyllistä, jota voi myydä.
Kyllä yliopistoilla tehdään vieläkin varsin paljon aivan perustutkimusta. LHC:n, Mars mönkiöiden ja Hubblen kaltaiset varsin kalliit projektit eivät varmasti tuota taloudellisesti, mutta lisäävät perustietämystämme. Itse asiassa tieteellisiä julkaisuja myös perustutkimuksen saralta julkaistaan enemmän kuin ikinä ennen.
Taidat luottaa mutu menetelmään kirjoittaessasi mielipiteitäsi.
Noilla luotaimilla ja mönkijöillä metsästetään myös resursseja maapallon hupenevien luonnonvarojen tilalle. En tiedä kuinka lopulta määritetään "kenen" nuo löydetyt resurssit ovat eikä meistä ole sitä kukaan näkemässäkään. Kaipa niistä syntyy samanlaisia kiistoja kuin maapallon kartoittamattomista alueista aikoinaan. Toki on yhä myös tiedettä tiedon vuoksi, en sitä koeta kiistäkään.
Julkaisuja voi olla pilvin pimein, mutta töitä esimerkiksi humanistisen alan ihmisille tai biologeille ei enää juurikaan. Kukaan ei halua maksaa työstä, joka tähtää pelkän sivistyksen ja tiedon lisäämiseen. Puhutaan yleisesti nollatutkimuksesta, jolla on todellisuudessa alun perin viitattu tutkimukseen, jonka tulokset tiedetään jo ennalta. Nykyään sana tuntuu kattavan kaikki rahaa tuottamattomat tutkimukset.
Lääketieteessä tuo ilmiö näkyy voimakkaimmin, sinun kannattaa perehtyä artikkeleihin siitä, kuinka lääketehtaiden tutkimustyö keskittyy lähinnä suurten länsimaisten massojen ongelmiin kehitettäviin lääkkeisiin.
Tilanne näkyy jopa esimerkiksi kosmetiikkateollisuudessa, jossa ei niinkään olla kiinnostuneita kehittämään tehokkaita tuotteita nuorten epäpuhtaalle iholle ja akneen, koska näillä ei ole varaa maksaa niistä riittävästi. Kun puolestaan kehitellään anti-age-tuotteita, tutkimustyön määrälle ja tuotteiden hinnoille ei tunnu kattoa olevankaan. Ymmärrettäväähän tuo on, mutta murheellista yhtä kaikki.
Olen perehtynyt vähän jopa lääketieteen tutkimukseen. Lääketehtaat toki tähtäävät voittoon, kuten kaikki muukin teollisuus. Sen lisäksi lääketieteellistä tutkimusta tehdään yliopistollisissa keskussairaaloissa, joissa kehitellään mm. uusia leikkausmenetelmiä, joista lääketeollisuus ei nettoa euroakaan.
Kun keskustellaan tieteellisestä tutkimustyöstä, pitäisi erotella teollisuus, joka tähtää sovellutuksiin ja yliopistot, joissa tehdään paljon enemmän perustutkimusta.
Kun Maxwell väänsi yhtälönsä, kuka kuvitteli niillä olevan käytännön merkitystä? Nyt koko sähköinen tiedonsiirtomme perustuu Maxwellin suurelta osin yhtälöihin.
Ampere, Hertz, Volta, Faraday ja kumppanit tuskin haaveilivat taloudellisesta hyödystä tutkiessaan ilmiötä, jota sähköksi kutsuttiin.
Samaa voidaan sanoa kvanttifysiikasta. Alkuun käytännön sovellutuksia tuskin kukaan uskoi saavansa, mutta esimerkiksi elektroniikan kehitys perustuu melkoisen paljon kvanttifysiikkaan.
Onneksi tieteen yhteiskunnallisesta rahoittamisesta päättävät tahot ymmärtävät myös perustutkimuksen tärkeyden. Koskaan ei voi tietää, mitä tänään "hyödytön" tutkimus poikii parinkymmenen vuoden päästä.