Pilaako intti suhteen?!

Kaiken aikaahan sieltä lomille pääsee nykyään. teepä sinäkin jotain hyödyllistä, opiskele vaikka tai auta äitiä kotitöissä niin aika menee nopeasti. Miten minusta tuntuu, että mitä useammin pojat tulee lomille, sitä enemmän tyttökaverit ikävöi. Eipä minun aikanani moista tapahtunut. No, silloinhan oltiinkin sen yhden kanssa eikä joka vuosi vaihdettu uuteen. Sitä jos tietää on koko loppuelämä aikaa olla yhdessä niin ei pieni ero tunnu missään.

hyvin on pärjätty, asiaa on varmaankin auttanut että olimme kakosuhteessa jo ennen inttiä. kun suhde on molemmin puolin kunnossa, pettämistä ei tarvitse pelätä. poikaystäväni meni intiin heinäkuussa, ja vuoden siellä meinaa olla. hyvin ollaan kummatkin kestetty, nyt parin päivän päästä ensimmäinen pidempi gines takana, 3 viikkoa, ja kihloihin mennään loman aikana :)
tsemppiä teille, kyllä se suhde sen kestää jos on kestääkseen. :)

Jos suhde ei sitä eroa kestä, niin sitten se ei kestä niitä tulevia vuoristoratoja jota elämä tuo tullessaan.

en ymmärrä miksi edes pitäisi pelätä moista asiaa, js suhteessa on kaikki kunnossa. jos toista rakastaa, niin miksi ei sitten pystyisi odottamaan, että toinen tulee takaisin kotiin.
oma poikaystäväni lähti heinäkuussa inttiin ja tulee tammikuussa kotiin. hyvin on mennyt, ikävä vaan tuntuu kasvavan koko ajan. ja tosiaan, joka viikonloppuhan sieltä kotiin pääsee. joskus tosi harvoin on viikonlopun kiinni.
tsemiä sulle!

Kävin armeijan muutaman vuoden keskimääräistä vanhempana, itse kotiuduin 9.7, 1/04. Tulin jätetyksi puun takaa samana päivänä. Luulin suhteen kestäneen armeijan. Syy reilun vuoden kestäneen suhteen katkeamisessa ei ollut armeijassa sinänsä, mutta ei se varmasti hyväksikään ollut.

Kyllä te pärjäätte, kunhan jaksatte muistaa, että armeija on vain vaihe, haastava kuitenkin. Sen kestää, jos meinaa katsella toista vielä armeijan jälkeenkin. Jos on riitoja tms. yrittäkää saada ne sovittua. Armeija vaatii kuitenkin henkistä keskittymistä, vaikka meno ei aivoja aina vaatisikaan.

Tuosta pettämisestä en tiedä enkä halua yleistää tai pitää itseäni jotenkin parempana... mutta huomasin kyllä että parikymppisen miehen kypsyysaste vaihtelee.

Tärkeintä on muistaa nauttia loma-ajoista. Toinen voi olla oikeasti väsynyt leirien jälkeen, joten innokkuus eri juttuihin voi olla erilaista. Toinen ei ole välttämättä muuttunut eikä sinusta vähemmän kiinnostunut. Älkää jauhako koko aikaa inttijuttuja. Minulle ainakin oli hyvä henkireikä esim. loppusodassa, kun sain kenttäpostia tai kuulin tyttökaverini äänen. On tärkeää myös suunnitella tulevaa ja tapaamisia yhdessä, että osoitatte huomioivanne toisenne.

Mulla kyllä pelotti hieman, et jaksaako odottaa. Oltiin seurusteltu 3-vuotta, mutta aika huonosti meni. Armeija aikana me kuitenki rakastuttin uudestaan. Ikävä toi takasin sen mitä alussakin oli. Meille tuli molemmille jopa perhosia masuun kun tapasimme pitkän ajan jälkeen. Eli meille kävi ehkä päinvastoin ku monille. Emme ehkä enää olisi yhdessä ilman armeija aikaa :)

omani lähti nyt heinäkuussa oltiin seurusteltu melkeen 2 vuotta..ja hyvin menee, kyllä sitä jaksaa odottaa jos todella välittää.

Olen sitä mieltä että armeija joko hajottaa suhteen tai sitten vahvistaa sitä niinkun nm.petralla ja minulla myös. Itselläni ei ole kertaakaan käynyt pettäminen mielessä. Ja poikaystäväni on sellaisessa paikassa intissä että sieltä ei pääse iltalomille :)..onhan se kurjaa kun poitsu ei olekaan kokoajan mukana touhuissa mutta siihenkin tottuu :)

ja yksi hyvä puoli: itse olen löytänyt vanhat tyttö kaverini taas kun en ole koko ajan poikaystäväni kanssa. ennen armejaa en juurikaan ollut muiden kun poikakaverini ja hänen kavereiden kanssa.. nyt tiedän että vaikka miehet vaihtuisi (jota ei nyt ole kyllä odotettavissa)niin kaverit pysyy aina :) älä hermoile hyvin se menee :)

Tapasin pojan, joka on parhaillaan intissä. Tottakai se harmittaa, kun ei nähdä kuin viikonloppuisin. Mutta olen sitä mieltä, että kyllä me ollaan yhdessä vielä intin jälkeenkin, aivan varmasti...

Olen aikaisemminkin seurustellut pojan kanssa, joka kävi armeijan seurustelumme aikana. Voisi melkein sanoa, että se oli seurustelumme parhainta aikaa. Suhteemme ei kaatunut intin takia, olimme yhdessä vielä kolme vuotta sen jälkeen.

Ikinä ei tulisi mieleenkään pettää, oli poikaystävä intissä tai ei! Se on niin lapsellista touhua, että ei kuulu mun käytökseen!

Aikaisempien mielipiteet ovat olleet suht kohdallaan ,mutta haluaisin vielä yhden asian sanoa. Me kirjoteltiin kirjeitä, ei paljon vuoden aikana mutta muutaman. Oma kulta oli aika rankassa koulutuksessa ja hän muuttui ihan eri ihmiseksi välillä tahtomattaan (eli pahemman luokan inttivitutus). Kirjeissä sitten käytiin lävitse perusteelllisemmin mitä puhelimessa ei pystyny(ihanien tupakaverien mölinä) ja mitä viikonloppuna ei kerenny, kun ei halunnu hukata sitä muutamaa tuntia tappelemiseen.
Ainiin pahimmat eli riskaabelimmat kuukaudet on kolme ensimmäistä ja kuukausi ennen kun intti on ohi. Jos homma lopahtaa niin se lopahtaa usein silloin, jostain syystä...

Puolet tai 2/3 suhteista päättyy intin aikana. Ennusteesi on huono. Kannattaisi jo nyt alkaa katsoa intin käyneitä poikia.

Mun kulta on ollut nyt vähä yli 3kk intis ja tää tuntuu loputtomalta. Olimme seurustelleet vuoden kun kultani meni inttiin. Olen vahvasti sitä mieltä että hän on minulle "se oikea" ja että parin vuoden päästä menemme naimisiin. Rankkaa tää aika on, mutta se on vain näyttänyt kuinka paljon rakastamme toisiamme.Nyt kultani joutui haminaan rukkiin ja en tiedä miten kestän mahdolliset monen viikon ginekset. Mut olen sitä mieltä, että jos me ei yhtä inttiä kestetä, niin ei tämä olisi muutenkaan kestänyt.
Tässä on jo muutamaan kertaan todettukin että jos kultasi sinua pettää, niin ei hän sinua todella rakastakkaan..

niin, entäpäs jos elää kaukosuhteessa? eikä muutenkaan näe kuin lomilla, eli jopa kahden kuukauden välein...sitten inttiin meno, vaikka sieltä viikonloppuna pääseekin vapaalle reilu 600 km on aika pitkä matka matkustaa viikonlopun aikana..*huoh*
aion kyllä tehdä kaikkeni ettei meille tule eroa, rakastan poikakaveriani ihan älyttömästi enkä halua häntä koskaan menettää!

mutta kyllä se pelottaa...

itse oon seurustellu kahden miehen kannsa ketkä on ollu intissä.. toinen oli siellä vuoden ja erottiin just ennen ku intti loppu ja toinen oli 9 kk ja jätin miehen pari kuukautta intin jälkeen.. toisen kanssa oltiin yhdes 2 ja puol vuotta ja toisen kans 1.5 vuotta.. en sano etteikö kestäis, mut yleensä se on se nainen kelle se pettäminen tulee suureks kiusaukseks.. ja sekin vaan siitä et on niin kova ikävä hellyyttä.. ite en oo kyll pettäny, mut tunteet vaan muuttu omaa poikaystävää kohden puolen vuoden jälkeen aika paljon ja herkästi ihastu toiseen.. ja viel se et miehet muuttuu intissä tosi paljon tai siis intin jälkeenhän niistä vasta miehiä tulee. ite en enää seurustelis miehen kanssa, joka on menos inttiin.. oon kyllä jo päälle 20 joten ei mun ikäset miehet sinne enään mene, ainakaan moni. Kaikki pahin asia tossa intissä oli se, et mun kummatki poikaystävät muuttu niinä aikoina tosi paljon.. ja voin sanoa myös et monen kaverin miehet myös.. kumpikaan ei ollu samanlaisia ku silloin kun tavattiin. no, mutta nyt mulla on maailman ihanin mies ja ei kyllä harmita että kummatkin noista suhteista kaatui..

toivon sulle ja poikaystävälles, että teidän suhde kestää..

moi! Mun poikakaveri lähti inttiin viime tammikuussa.Meillä juttu on vaan parantunut koko ajan koska tutustuttiin vasta vähän ennen inttiin lähtöä. Luottamus kysymys on tullut monesti esille mutta olen varma että tämä poika on minulle se oikea ja että hän tuntee samoin, eikä pettäminen tulisi mieleenkään! Viime aikoina ollaan jo alettu puhua yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista, enkä malta odottaa että tammikuu tulee ja kultani pääse pois intistä!Ainoa miettimisen aihe on että itselläni armeija olisi edessä ensi kesänä.Mitenkähän me kestetään vielä toinen intti vuosi..
Mutta, jaksamista! Jos teidät on tarkoitettu yhteen kaikki selviää, vaikka joskus olisikin vaikeaa!!

mun mies myös on ollu nyt noin 3kk intis. Luulin et tää intti-aika olis paljon hankalampaa, mut tajusin myöhemmin et kaikki riippuu asenteesta.Jo heti alussa suojeluvaisto ikävää ja kaipuuta vastaan kytkeyty päälle. Asennoiduin vain niin että kestettävä on. Aivan kuten joku oli jo aikaisemmin todennut, nii paljon on siitä asenteesta kiinni. Jos istut ja itkeä vollotat kotona ni varmasti intin aikana tulee ongelmia. Täytyy vaan ottaa ittee niskasta kiinni ja raahautua salil tai jonkilaisee pallojumppaan. Kaikkein paras keino ikävän ja yksinäisyydentunteen karkottamisex on ajan vietto ystävien kanssa.
Ennen armeijaa oltiin poikakaverini kanssa koko ajan yhdessä. Silloin en paljon pystynyt omilla jaloillani seisomaan. sitä tarkoitan että parasta ehkä mitä intin aikana olen kokenut on se, että olen itsenäistynyt poikakaveristani ja tajunnut että mul on omakin elämä! Suhteen kannaltahan on tooosi tärkeää että kummallakin on oma elämä eikä eletä sitä toisen eämää. Jos tajuatte mitä tarkoitan... :)
Vaikeita päiviä varmasti tulee sekä sulla että miehelläs. Tänäänkin mun mies soitti ja oli niinku aivan rikki 2 viikon kiinni olosta. Tällöin ku toisella v-tuttaa niin parasta on se, että toinen on puhelin soiton päässä ja lohduttaa.
Pettämis asiasta vielä. On totta että näiden nuorten miesten kypsyystaso vaihtelee, mutta jokainenhan oman miehensä parhaiten tuntee ja hänen ajatusmaailmansa (siis kummalla päällä ajatus juoksee). miehelläni ja itselläni on kummallakin samanlaiset arvot, ja pettäminen ei tulisi todellakaan kyseeseen! Jotku on pelotellu että melkein kaikki intti-seurustelut päättyy eroon... kumma vaan et mä en tiedä kovin montaakaa eroon päättynyttä inttisuhdetta. Tosi moni mun poikakaverin inttikamuista seukkailee, ja mä ootan enemmän ku mielissäni et näen sit siel lopputanssiaisissa kohtalontoverini! :)
Siis toiveikas ja positiivinen asenne alusta loppuun asti niin kaikki menee aivan varmasti nappiin! :) Voimia!