Minua lumoaa ja innostaa matematiikan ja tiettyjen tieteiden tiukka kurinalaisuus, ja olenkin sitä toitottanut etenkin niille, jolle matematiikka on luotaantyöntävää, ja varsinkin taiteen maisterit ja humanistit ovat tällaisia. Kerran tuli vastahyökkäys: joka etsii vapautta, hänet tukahduttaa perinteen kuri, ja tämä riitti ko. henkilölle hyökkäämään matematiikkaa vastaan. Löytyykö tältä palstalta vastaansanomatonta argumentointia tällaiselle hyökkäykselle. Nimittäin minä ainakin olen täysin vapaa matemaattisessa mielessä.
matematiikka, kuri, perinne, vapaus
makswell
661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Monet matematiikan taitajat näkevät matematiikassa kauneutta, varsinkin silloin kun monimutkaiset asiat pelkistyvät yksinkertaiseen muotoon. Ja onhan itse kullakin mahdollisuus määritellä omia matematiikkoja aksioomista lähtien. Eri asia onko niille käyttöä.
Minulle tulee mieleen perinteestä kaipauksella vanhat akateemiset perinteet, joita noudatetaan erityisesti akateemisissa juhlissa hulvattomalla tavalla. On vaikea ajatella, että siellä, missä (ainakin osakunnissa) juhlitaan kybällä niin teekkareiden kuin luonnontieteilijöiden, taiteilijoiden ja humanistien kanssa, tulisi mitään tukahduttamisen ongelmaa.
Jatkan. Ainoa kuri matematiikassa sisältyy aksioomiin. Ne ovat ikuisia totuuksia kaikissa mahdollisissa maailmoissa ja niillä on ääretön puolustusmahti kaikkia jumalia ja demoneita vastaan. Näiden aksioomien jälkeen kaikilla on vapaa mahdollisuus luoda vaikka mitä tahansa määritelmiä jne luodakseen matemaattisen universumin, joka on mahtavampi kuin unelmoimme ja tajuammekaan.
Matematiikan voimaa ei voi kiistää, mutta ketään ei voi argumentoimalla saada pitämään matematiikasta saatikka ymmärtämään sitä.
Luulen että argumentoinnilla on lisätty koulutyttöjen motivaatiota matematiikan opiskeluun. Vuosikymmeniä sitten aika monet tytöt suhtautuivat ennakkoluuloisesti matematiikkaan. Nykyään tytöt ovat Pisan matematiikkaosiossa poikia parempia eikä ylioppilaskirjoitusten pitkän matematiikan tuloksissa ole suuria eroja.
Aikuisten kyseessä ollen on tietysti eri asia. Yhtä hyvin voi sanoa ettei ketään voi argumentoinnilla saada pitämään taiteista.
Sinikka Kallio oli suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän inhosi (ja pelkäsi?) syvästi matematiikkaa, mutta meni kuitenkin naimisiin merkittävän matemaatikon Rolf Nevanlinnan kanssa. Samoin Helsingin osakuntapiireissä on melko yleistä, että teekkarimiehet yhdistyvät taideteollisen korkeakoulun naisten kanssa. Ehkä tässä on salaista metafyysistä yhteyttä sillä tavalla, että esoteeristen alojen taitajia inhotaan/ihaillaan ambivalentilla tavalla. Mitenköhän tämä liittyy evoluutioon? Varmaankin halutaan pelata varman päälle: saadaan ainakin jollakin alalla taidokas vauva.