Nykymenosta

"En ole hyvä kirjoittaja tai asioiden järjestelijä"

Eivät ole meidän poliitikotkaan. Eivät osaa perustella tekojaan. Politiikka elää omassa maailmassa.

"Ei tämä nyky-yhteiskunta ole valmis muutoksiin, vaan jäykästi pidetään kiinni nykyisestä."

Ihminen on kummallinen otus, kun ne puheet ja teot ei vaan millään kohtaa. Itse koetan omalta osaltani pitää kiinni periaatteistani ja elää vaatimattomasti ja mahdollisimman vähällä tavaralla, kuluttaen rahani pikemminkin palveluihin. Toiseksi yritän olla solidaarinen muillekin kuin omille läheisilleni.

Välillä tuntuu, että olen täysin yksin näiden pyrkimysteni kanssa. Ihmiset eivät maksaisi millään palveluista asiallisia korvauksia, vaan haalivat mieluiten tavaraa. Siitä tulee hyvä mieli kun saa käsiinsä jotakin konkreettista, jolla voi vielä leveillä tutuille ja naapureille. Ihan sama, onko sille edes oikeastaan mitään käyttöä. Ruoasta ei haluta maksaa, vaikka sen tuottaminen on todella työlästä ja myös riskialtis tulonlähde.

Kaikki halutaan itselle tai omille läheisille. Tulee mieleen mummuni ainainen lausahdus, jos hänellä oli ylimääräistä tavaraa: "Ettekö te nyt ketään tiedä, joka tarvitsisi, joku joka nyt vähänkin sukua minulle olisi". Se geenin itsekkyys.. Ihmiset pitävät minua todella omituisena, kun lahjoitan pois kaiken, mitä en tarvitse. Uuttakin tavaraa, vaikka sellaista, jota saan työpaikalta lahjaksi. Lahjoitan kenelle vaan, jätän vaikka rappukäytävään otettavaksi. Pääasia, ettei tavaraa tuoteta turhaan lisää siksi, että sitä pyörii tarpeettomana nurkissani. Iso osa ihmisistä tarraa kaikkeen ilmaiseen tavaraan ahne kiilto silmissään miettimättä yhtään, onko heillä sille käyttöä vai ei.

Minä olen lapsesta asti ajatellut, että ihmisen tehtävä on asettua viettiensä yläpuolelle. Ei minua ole siihen kasvatettu, en tiedä mistä olen sen päähäni saanut. Minusta vain koko ihmisyydessä ja sivistyksessä on siitä kyse. Vielä kun löytäisi joskus sielunkumppaneita, olisin varmaan niin onnellinen, että ratkeaisin itkemään. =) Tähän mennessä on aina saanut kuulla vain ajattelevansa asiat omituisesti. Ihmiset myös kokevat, että tällainen ajattelu oikeuttaa toisen yli kävelemiseen. Ajatellaan, että tuon täytyy olla jotenkin naiivi ja tyhmä, kun se ei ymmärrä riipiä itselleen osuuttaan. (Ja vähän enemmän.)