Avoin keskustelupalsta uskottomuudesta

tukinet, avoimet ryhmät, parisuhde koti ja perhe

Siirry Sihteeriopiston keskustelupalstalle, siellä ei arvostella ketään yhtään mistään. Tytö ja niiden turskat tietävät kaikki uskottomuuden syyt ja kaikki sen seuraukset, juttelevat niistä avoimesti keskenään.

Ilman syyttelyä? Just joo, pettämiselle on aina syy ja syyllinen eli se pettäjä itse. Mitä tuota peittelemään? Ihme hyssyttelyä taas tuodaan kehiin. AIkuinen on vastuussa teoistaan, älkää nyt taas liiallisella selittelyllä ja ymmärtämisellä sallitko tätäkin ja pitäkö normaalina, ellei sitten pariskunnat molemmat ole toisin päättäneet.

Kai kohta pedofiliastakin pitäisi saada keskustella avoimesti ilman syyttelyä, voi kiesus!!!!

Joo, hyvä aloitus. Ajattelin kirjoittaa muutaman oman ajatuksen, kenties antaa joillekin uusia näkökulmia.
Monet jotka pettämisen ovat käyneet läpi, pettäjänä tai petettynä, siis ovat penkoneet asian perinpohjin, he ymmärtävät että kaikki ei ole niin mustavalkoista, niinkuin kirjoittaja toivottavasti ei tuossa heti kirjoittaa.
Ihan aluksi: Pettäjä vastaa aina itse teostaan, tekee yksin oman päätöksensä. Päätös pettää on väärin ja raukkamainen, se loukkaa syvästi petettyä kumppania.
Kaikki ihmiset eivät halua edes kuulla/keskustella sen enempää vaan se on poikki ja heti. Toiset taas haluavat tietää kaiken tapahtuneesta. Toiset haluavat kaivaa syvälle, pohjalle asti ja selvittää miksi pettäminen tapahtui, mikä vaikutti mihinkä ja jne... Monille menneisyyden tekojen ja sanojen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään miksi toinen petti. Pettämistä ei missään nimessä tarvitse hyväksyä, mutta toiset voivat sen ymmärtää. Ehkä sitten tajuaa, ettei kaikki olekaan mustavalkoista.
Monet sanovat että jos suhde laimenee tai rakkaus loppuu tai miten vaan, niin ensin erotaan ja sitten katsellaan uusi kumppani. Monet pettäjät vaan valitsevat sen raukkamaisen tien ja pettävät ja siten itsekkäästi hakevat itselleen parempaa oloa tai hyväksyntää tai seksiä, jne...
Jos suhde on kunnossa, on molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus, on rakkaus, on henkinen yhteys (en tarkoita mitään sielunkumppanuutta), niin silloin todella harvoin kumpikaan kumppaneista pettää. Heillä ei ole siihen mitään tarvetta, kun omalta kumppanilta ja kotoa löytyy kaikki, jotka täyttävät minun tarpeeni. Ja joo joo, aina löytyy myös niitä jokusia, mitkä kaikesta huolimatta pettävät, mutta heitä on harvakseltaan. Yleensä se että jompikumpi hairahtuu ja pettää, niin pettämiseen johtaneet syyt löytyvät huonosta parisuhteesta, ei saa kumppaniltaan sitä mitä kaipaa ja sitä haetaan sitten vieraista. Joskus tilanteet ajautuvat siihen, toiset kyllä tiedostavat kun kaikki ei ole suhteessa kunnossa, toiset ottavat asian puheeksi montakin kertaa, toiset eivät edes puhu koko asiasta. Toiset korjaavat suhteen tilan, kääntävät sen hyväksi ja välttyvät pettämiseltä, toiset kyllä keskutelevat, lupaavat muuttua, mutta mikäään ei käytännössä muutukaan.
Syitä, tilanteita ja tapoja on monia, ihmiset ovat erilaisia ja toimivat erilailla. Jotkut jotka ovat pitäneet pettämistä kauhistuttavana, voivat löytääkin itsensä pettämästä. Jos vuosia on kokenut kaikkea paskaa puolisoltaan, ei enää välitä puolisostaan yhtään, niin silloin se puoliso ja uskollisuus on ihan sama. Silti ei ole oikein pettää, vaan ottaa se ero ja aloittaa uusi elämä, mutta jotkut ovat vaan...miten sen sanoisin, liian heikkoja tai voimattomia eroamaan, pikku ihastus vie mennessään ja johtaa helposti pettämiseen tai sitten vaan perus kännipano tai jotain siltä väliltä.
Jatkavat kumppanit yhdessä tai eivät pettämisen jälkeen, niin minusta on hyvä selvittää kaikki syyt tapahtuneeseen. Se auttaa asian käsittelyssä, toipumisessa ja pystyy kenties välttämään samat "virheet" jatkossa, kenties uudessa parisuhteessa. Pettämisen käsittely ja siitä keskustelu on raskasta ja vaatii myös rohkeutta, mutta minusta se kannattaa. Joidenkin petettyjen on vaikea luottaa enää vastakkaiseen sukupuoleen, ainakin aluksi. Toisilla se koettu pettäminen saattaa heijastua uusiin suhteisiiin, vaikka ei saisi. Toiset ymmärtävät että uusi kumppani on uusi ja ok ja mennään puhtaalta pöydältä. Toiset taas epäilevät kaikkea syyttä suotta. Ihmiset ovat erilaisia. Sivusta useampaa seuranneena ja monelle olkapäänä olleena voin sanoa, että pettäminen on raukkamaista, se on ehkä suurin loukkaus toista kohtaa. Siinä monen petetyn miehen ja naisen elämä, itsutunto, miehisyys/naiseus revitään kappaleiksi ja poljetaan maahan! Toipuminen vaatii aikaa ja on hidasta. Ei siihen kuole, mutta pysyvät arvet se jättää. Ja sanompa vielä, vaikka toiset tästä suuttuvatkin, niin monelle pettäjälle, kun on selvinnyt tekojensa seuraukset ja kaikki mitä ovat rikkoneet pettämisellään, kyllä osalla heistäkin on hirveitä aikoja edessään itsensä kanssa. No siinäpä sitten kärsivät tekojensa seuraukset, kunneivat itseään vahingoita.

Sekin on hyvä muistaa, että eivät läheskään kaikki ihmiset ole niin vahvoja, hyviä itsetunnoltaan ja suoraselkäisiä, että ovat valmiita heti eroamaan kun liitossa on ongelmia joista ei selvitä.
Silloin ne heikommat? etsivät sen "helpomman" ratkaisun eli pettävät.

Täytyy arvostaa niitä ihmisiä jotka eroavat, muuttavat asumaan yksin ja opettelevat sitä seisomista omin jaloin niin että siihen ei ole sysännyt uusi suhde.
Ero on aina iso pettymys ja suru. Tuskin kukaan haluaa, että eroon joudutaan uskottomuuden vuoksi. Pettäminen ei ole fiksun ihmisen teko.
Kuitenkin sitä tapahtuu kaikissa piireissä duunarista herroihin.

Täydellistä elämää eikä täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Eikä koskaan pidä sanoa ei koskaan, se "oppi" tulee iän myötä.

Tarkoitatko avointa keskustelupalstaa? Vai avointa keskustelua?

Avoimessa keskustelussa ei luonnollisesti voi olla paljoakaan rajoitteita, joten syyttelyt, haukkumiset ja kinastelut yms. kuuluvat siihen yhtälailla kuin ymmärttävät ja pohdiskelevat kannanotot. Avoimeen keskusteluun ei kannata osallistua jos ei kestä avoimuutta. Mutta sille joka kestää, niin ihmisten raivoamiset, kinastelemiset, haukkumiset yms. kertovat yhtälailla ihmisten inhimmillisestä elämästä, kuin pohdiskelevammat kannanotot.

Monet ovat yhdessä väärin perustein ja menneet nuorina naimisiin. Luuleeko joku oikeasti, että yhden kanssa voi todellisuudessa olla koko loppuelämän ilman muita suhteita. Liian moni ei vain uskalla irrottautua ja oppia olemaan yksin. EI ketään ole luotu vain yhdelle ja ainoalle. Se on kirkon keksimä asia.

Vauva.fi on erityylinen kuin tämä suomi24:n uskottomuuspalsta. Parempaa keskustelua mielestäni. Siis vauva.fi/aihe vapaa. Nimestään huolimatta siellä on keskustelijoita ihan vauvasta vaariin.

Useimmiten, kun ihmiset kysyvät samaa, ajattelen että samaa kokematonta mielenkiintoa kuin itsellänikin joskus. Halutaan tietää miltä ihastuminen tuntuu ja miltä se tuntuu kun on vakiintuneessa parisuhteessa. Ikävä tilanne ja odottamaton. jollei ymmärrä että ihminen on koko elämänsä altis ihastumaan. Osa meistä on niin viisaita, että hyväksyy sen oman elämänsä vaiheensa. Osa meistä on niin itsekkäitä, että haluavat muuttaa elämäänsä täysin ymmärtämättä sitä, että ihmisen elämä on kuin tuulen henkäys, joka ylitsemme käy. Et ymmärrä nyt, mutta parin sekunnin kuluttua :)