Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 35-vuotta.
Mieheni on 77-vuotias ja minä täytin juuri 60-vuotta.
Minä olen työelämässä ja olen viellä ajatellut jatkaa töitä viellä 5-vuotta ainakin.
Mieheni on eläkkeellä.
Mutta hänellä todettiin eturauhassyöpä ja 2 tyypin diabetes.
Näkökyky hänellä on huonontunut eikä hänellä ole enää ajokorttia.
Myös muisti on ruvennut menemään.
Hänellä on paljon lääkkeitä jotka minä jaan hänen dosettiinsa ja pistän hänelle insuliinipiikin iltaisin.
Mieheni ei enää kykene tekemään raskaita töitä hän tulee todella kipeäksi helposti. Hänellä on myös polvissa,selässä vikaa.
Ne vaativat leikkausta lääkärin mukaan.
Hän nukkuu paljon eikä hänelle aina maistu ruoka.
Hän on joutunut usein sairaalahoitoon pidemmäksi aikaa kun hän sairastuu todella helposti eikä parane kotona.
Hän myös saattaa suuttua helposti ja sanoo että kivut saavat hänet vihaiseksi.
Joskus hän on sanonut minulle että minun tulisi etsiä uusi mies ja miksi katselen sairastamiestä? Olen sanonut hänelle että pysyn hänen rinnallaan
hänen kuolemaansa asti.
En usko että hän pärjäisi enää yksin.
Meillä on lapsia mutta he ovat aikuisia.
En ole aina soittanut lapsillemme
ja kertonut isä joutui taas sairaalaan.
Mieheni ei muutenkaan pidä että kaikki sukulaiset tietävät hänen tilastaan.
Miten olette selvinneet puolisonne sairastumisesta?
Miten olette selvinneet sairaan puolisonne kuolemasta?
Mieheni on 77-vuotias ja minä täytin juuri 60-vuotta.
Minä olen työelämässä ja olen viellä ajatellut jatkaa töitä viellä 5-vuotta ainakin.
Mieheni on eläkkeellä.
Mutta hänellä todettiin eturauhassyöpä ja 2 tyypin diabetes.
Näkökyky hänellä on huonontunut eikä hänellä ole enää ajokorttia.
Myös muisti on ruvennut menemään.
Hänellä on paljon lääkkeitä jotka minä jaan hänen dosettiinsa ja pistän hänelle insuliinipiikin iltaisin.
Mieheni ei enää kykene tekemään raskaita töitä hän tulee todella kipeäksi helposti. Hänellä on myös polvissa,selässä vikaa.
Ne vaativat leikkausta lääkärin mukaan.
Hän nukkuu paljon eikä hänelle aina maistu ruoka.
Hän on joutunut usein sairaalahoitoon pidemmäksi aikaa kun hän sairastuu todella helposti eikä parane kotona.
Hän myös saattaa suuttua helposti ja sanoo että kivut saavat hänet vihaiseksi.
Joskus hän on sanonut minulle että minun tulisi etsiä uusi mies ja miksi katselen sairastamiestä? Olen sanonut hänelle että pysyn hänen rinnallaan
hänen kuolemaansa asti.
En usko että hän pärjäisi enää yksin.
Meillä on lapsia mutta he ovat aikuisia.
En ole aina soittanut lapsillemme
ja kertonut isä joutui taas sairaalaan.
Mieheni ei muutenkaan pidä että kaikki sukulaiset tietävät hänen tilastaan.
Miten olette selvinneet puolisonne sairastumisesta?
Miten olette selvinneet sairaan puolisonne kuolemasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Helena, kiitos kirjoituksestasi. Onko sinulla luottoystäviä, joiden kanssa voisit puhua tilanteestasi?Sinun olisi varmaan hyvä jutella asioistasi luotettavan tahon kanssa, esim. jossain vertaistukiryhmässä.
Tilanteesi kuullostaa kyllä siltä, että juuri nyt kannat aika paljon vastuuta ja olet asioiden keskellä yksin.
Hei Helena 60
Olet rankassa elämänvaiheessa, kun käyt työssä ja miehesi on ikääntynyt ja sairastaa. Tilannehan ei tule muuttumaan paremmaksi vaan päinvastoin. Olet kuitenkin päättänyt pysyä miehesi rinnalla, onhan teillä jo pitkä yhteinen elämä takana. Jokainen meistä vanhenee päivä päivältä ja jos Luoja suo, eräänä päivänä itsekin huomaa olevansa jo vanha ja pikkuhiljaa hiipuu monet asiat elämästä ja omista kyvyistä, tulee erilaisia vaivoja vaikkei niitä haluaisi. Siinä tapauksessa kukaan ei selviä yksin vaan tarvitsee toista ihmistä avuksi ja tueksi. Hyvä, kun miehelläsi on sinut. Mutta sinun on huolehdittava itsestäsi, se on oleellista ja tärkeätä tässä tilanteessa ja tulevina vuosina! On hyvä, että pidät huolta itsestäsi, omasta jaksamisestasi ja siitä, että saat välillä itsellesi lepo- ja virkistyshetkiä. Ja kannattaisi etsiä vertaistukea, siitä on hyötyä. Yritä löytää asuinpaikkasi lähettyviltä joku omaishoitajayhdistys ja soita sinne. Voin antaa vain tällaisia teoreettisia vinkkejä sinulle, en ole itse (vielä) tuossa tilanteessa, joten oman kokemuksen kautta en puhu.
Iloa kesääsi,
Pirkko-pappi