Jos masentuneilta ihmisiltä kysyy . Onko maapallon ulkopuolella elämää? He vastaavat että ei voi olla. Jos perustelet heiltä tarkemmin asiaa niin he sanovat. Ei voi olla. Kyllä sen järkikin sanoo. Jotenkin vaikuttaa että masentuneet henkilöt ovat jo ennakkoon sementoineet kantansa eikä heillä voi olla mitään sellaista joka heitä piristäisi.
Jo minulta kysyy. Onko elämää maapallon ulkopuolella? Niin vastaan. Ei ole voitu tieteellisesti osoittaa että elämää olisi maapallon ulkopuolella mutta ei sitä voida tieteellisesti kumotakaan.
Mutta masentuneelle tämäkään ei kelpaa?
Jo minulta kysyy. Onko elämää maapallon ulkopuolella? Niin vastaan. Ei ole voitu tieteellisesti osoittaa että elämää olisi maapallon ulkopuolella mutta ei sitä voida tieteellisesti kumotakaan.
Mutta masentuneelle tämäkään ei kelpaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä sairastan depressiota ja uskon että jossain tässä universumissa on muuallakin kuin Telluksella ainakin jonkinlaista elämää.Siihen en usko että jotkin ufot hyrräisi täällä yhtenään.En oikein ymmärrä mitä masennuksella ja sillä uskooko maan ulkopuoliseen elämään vai ei on toistensa kanssa.Ja minkä pitäisi piristää ?
..tarkoitin että masentuneet eivä näe toivoa ..tulevaisuudestakaan!
Menneisyydestä puhumattakaan!
Mutta onko objektiivisesti asiaa tarkasteltuna toivoa? Eikö toivo ole aina subjektiivinen käsite? Onko subjektiivisilla käsitteillä mitään merkitystä totuuden kannalta vai onko subjektiiviset käsitteet kaikki mitä meillä on?
Sanoisin, että objektia ei ole ilman toivoa, siis vailla toivoa ns. odotushorisontissa sen täyttymisestä. Odotamme nimittäin objektin jotakin osaa, mikä on melko lailla samaa kuin sen toivominen, ja objektin suhteen toive joko täyttyy, tai sitten sen suhteen joudutaan pettymään. Ylipäätänsä jos kokonaisuudesta ei olisi toivetta, kuinka joku alkaisi ylipäätänsä selvittämään asioita, jos hän ei voisi toivoa, että hänen tutkimuksensa päätyisivät johonkin? Objektien tutkimus käyttää samaten sellaista toivoa. On selvää, että asian tarkempi tutkimus johtaisi itse asiassa siihen, että epätoivossa ei ole myöskään mitään tutkittavaa, ei myöskään mitään ns. objekteja tutkivien tieteiden. Olisi kuitenkin virhe ajatella, että toivominen voidaan lopettaa, kun objekti on saatu haltuun, koska se ei ole olemassa, ellei se ole osa jotakin sellaista kokonaisuutta, jota ei ole saatu kokonaan haltuun, mutta sen selittämistä emme nyt yritä.
>>Jos masentuneilta ihmisiltä kysyy . Onko maapallon ulkopuolella elämää? He vastaavat että ei voi olla. ..>>
Mihin päätelmäsi perustuu?
Tuntuu siltä, että olet luonut masentuneelle jonkin yksiviivaisen käyttäytymismallin päässäsi ja toisaalta ihmettelet...
>>Ei ole voitu tieteellisesti osoittaa että elämää olisi maapallon ulkopuolella mutta ei sitä voida tieteellisesti kumotakaan.>>
Voisiko tätä samaa logiikkaa käyttää masentuneen suhtautumiseen maapallon ulkopuolisesta elämästä?
En oo kyllä ite nähny mitään korrelaatiota masennuksella ja avaruusolennoilla...
Mutta järkevin olettamus on että on elemää maan ulkopuolella, koska avaruus on helevetin iso.
niitä elämän perus-perusedellytyksiä ei ole kovin monta. Tieteellisesti ajatellen on lähes mahdotonta, ettei elämää olisi muilla planeetoilla. Maassa elämää on lähes kaikkialla, maan pinnalla, ilmassa, vedessä, maan alla, jopa meidän näkökulmasta elämälle "vihamielisissä" olosuhteissa.
Entä onko älyllistä elämää muualla. Luultavasti on. Tässä kuitenkin astuu mukaan aikaperspektiivi eli jos kysymys esitetään menneessä tai tulevassa muodossa, ihan varmaan älyllistä elämää on ollut tai tulee olemaan muuallakin universumissa. Sitten on tietysti vielä se ongelma, tunnistaisimmeko älyllisen elämän... ja varmaan löytyy jokunen muukin ongelma.