Miksi olette yksinäisiä?

Minulla yksinäisyyden syynä on varmaan perimmiltään oma valinta. Olen teini-iästä asti ollut mielestäni erilaisempi kuin kaverini: en ole viihtynyt discoissa/baareissa tai ryyppäämässä jossain paikallisessa räkälässä. Olen mielelläni viettänyt hiljaisia iltoja kotona, kun kaverini pyörineet porukalla jossain viihteellä tai harrastaneet omia juttujaan.

Olen ujo, mutta nuorempana tilanne oli vielä pahempi ja jännitin kaikkia sosiaalisia tilanteita, enkä uskaltanut sen vuoksi lähteä minnekään. Sitten minulla oli vielä erittäin ylisuojelevainen äiti, joka ei päästänyt minnekään. Kun sama on jatkunut vuosia, on sitä vanhempana ollut hankala muuttaa omaa toimintaansa ja ajatusmaailmaansa. Kavereilla on nyt puolisot ja lapset ja itse olen ollut sinkkuna pitkään, joten minun ja kavereiden välillä on pitkä kuilu ajatusmaailmassa. Viihdyn edelleen mielellään enemmän kotona omien harrastusten parissa, kun kaverini touhuavat perheidensä kanssa. Tuntuu etten jaksa viettää aikaani näiden vähäistenkään kavereiden kanssa, kun he haluavat vain keskustella puolisostaan, lapsistaan tai jostain lomamatkasta jonka ovat tehneet perheen kanssa, ja itse kaipaisin keskustelua jostain aivan musta.

Kotona neljän sisällä tuntee monesti olevansa todella yksinäinen ja kaipaa kumppania. Itse ainakin tällä hetkellä kaipaan enemmän kuitenkin ystäviä joiden kanssa voisi keskustella. Ajatusten pyörittäminen oman pään sisällä alkaa tuntua jo raskaalta.

Avioeron jälkeen jäin tietty aivan yksin. Ja se johtui suurimmaksi osaksi siitä, että sukulaisia ei juuri ole ja olen muuttanut vieraalle paikkakunnalle, jossa en tunne ketään. Tietysti molemmat olis tervetulleita, sekä kaveit että jopa kumppani, jos sellainen vastaan tulee.

En halua vaivata muita jotka muutenkin mielummin viihtyvät paremmassa seurassa. Olisi hienoa tutustua ihmisiin jotka eivät saa tuntemaan niin.

Jaa? En ole yksinäinen, joten paha sanoa. Moni tänne kirjoittava varmaan sen sijaan on todella yksinäinen, ja surullista sellainen, koska nimittelevät täällä nettihäiriköksi tavallista ihmistä täysin pokalla, pelottelevat kirjoituksillaan ja muuta törkeää ja sellainen ei ole alkeellisiakaan tavallisia sosiaalisia taitoja omaavien harrastus internetin osalta.


Minun ystäväni löytyvät elävästä elämästä, ei koneiden takaa. Yksinäisyydestä ei juuri ole tarvinnut kärsiä, kun on pyrkinyt elämään elämänsä siten, ettei ketään vastaan riko, elää ja antaa muidenkin elää. Tottakai joskus koen yksinäisyyden tunteita, mutta se ei johdu siitä, etteikö mulla olisi ystäviä, vaan tunne jota joskus koen on pikemminkin sellainen kosminen yksinäisyyden tunne - näille palstoille kirjoitellessani koen aina olevani ihan yksin, koska kukaan ei kirjoita ystävällisesti. Outoa se, koska nimettömiähän palstoja nämä ovat, eikä varmaan sentään ihan jokainen kirjoittanut tänne kirjoita v*ttuillakseen.


Minusta yksinäisissä ihmisissä ei ole mitään vikaa ja harva yksinäinen varmaan on yksinäinen siksi, että olisi niin ikävä tyyppi, ettei kukaan haluaisi olla ystävä. Vaikka kai niitäkin on.


Puhuisitte täällä itsestänne: tympeää lukea juttuja, joissa mollataan muita toisina esiintyen, suoraan sanoen sairaita palstoja nämä wwww.suomi24.fi-palstat, ja sanon nyt yleisellä tasolla.


Nyt tietysti joku tulee että rähi rähi syyttelemään minua palstahäiriköksi, kun tänne kirjoitan. Voin kuitenkin kertoa, että minulla ei ole, eikä koskaan ole ollut mitään eikä kerrassaan minkäänlaista ainakaan motiivia tai halua kiusata yhtään ketään näiden julkisten Suomi24-keskustelupalstalle internetpalstoille kirjoittelun avulla, enkä ole minkäänlainen nettihäirikkö...


Mitä miehiin tulee, niin harvassa ne miehet on, joiden kanssa parisuhteeseen voisi fiksu nainen alkaa. Moni nainen voi olla yksinäinen siksi, ettei ole löytyänyt sellaista miestä, joka olisi tarpeeksi luotettava ja samantyyppinen kuin itse on, että voisi parisuhteessa olla. Ei kait sitä kukaan ala parisuhteeseen pelkän suhteessa olemisen vuoksi. Ja mä en ainakaan ottaisi ensimmäistäkään miestä täältä Suomi24-palstoilta, mitä palstoja olen lukenut. Tympeän pinnallista sakkia ja sen voi arvata, että monen osalta totuus on ihan muu, kuin mitä täällä itsestään väittävät.

Minä olen yksinäinen koska en enää jaksa olla sosiaalinen. Ihmisten tapaaminen väsyttää ja vie voimat. Haluaisin parisuhteen, mutta en jaksa enää etsiä mitään/ketään kun olen joutunut pettymään niin monesti. En taida kelvata kellekkään. Tästä syystä olen hiljalleen alkanut eristäytymään vähäisistäkin sosiaalisista kontakteista, mikään ei oikein huvita. Tuntuu, että olen 'kolmas pyörä' niiden harvojenkin kavereiden seurassa joita mulla on. Uusia ihmisiä en tapaa missään, baareissa en jaksa enää käydä. Helpompi siis olla vain itsekseen.

Koska olen ruma ja en kelpaa kenellekkään.

Kävin nuoruudessa ihmisten ilmoillakin kapakoissa. Ei ollut mun juttu. Enkä nauti mistään enemmän nykyään kuin vaimoni kanssa kaksin olostamme. Hänen kanssa ei tarvi päälle huutaa, että saisi julki tuotua asiansa.

En tiedä. Jostain syystä vain kaverit ovat alkaneet etääntyä. Tarkemmin sanottuna ne kaverit, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä, ovat etääntyneet. Kun taas niistä kavereista, joihin haluaisin ottaa etäisyyttä, ei tahdo päästä millään eroon.

Jostakin syystä tuttavuuteni eivät ole koskaan lähelläkään kehittyä kaveruuksiksi. En ole varmaan koskaan oppinut, mitä rataa homman pitäisi mennä.

Ennen kuin löysin vaimoni, koin usein itseni yksinäiseksi. Nykyään onneksi enää harvoin.