ottaisitteko miehen jolla lapsia?

No itselleni miehen lapset eivät ole ongelma.
Jos mies pitää huolen lapsistaan, viettää aikaa niiden kanssa niin kertoohan se vastuuntuntoisesta tyypistä ja sehän on hyvä asia! :)
Jos mies (omasta tahdostaan) ei tapaisi lapsiaan kovinkaan usein eikä viettäisi mielellään aikaa niiden kanssa, niin se olisi kyllä outoa.

Meinasin kirjoittaa tähän vielä jotain nuoresta iästäsi ja hätiköinnistä, mutta totesin itselleni, että ehkä jätän sen pois. Itse kun olen ollut arka ja hidas noiden asioiden suhteen (yhteen muuttaminen, avioliitto, lapset) ja siksi en ehkä osaa ihan arvioida sitä asiaa subjektiivisesti... :)

Jos miehellä on lapsia aiemmista suhteista, se on suorastaan toivottava asia ja viriiilin panomiehen merkki.

Jos naisella on lapsia aiemmista suhteista, se on merkki siitä että nainen on ajatellut kiimavitullaan ja on poikinut lutka.

En ottaisi. Aluksikin...en olisi ikinä ykkönen vaan lapset (tai ex vaimo) määräisivät joulunvietot, kesälomat ym ja oisin aina vasta kakkonen eikä minulla olisi sananvaltaa.
Toiseksi, aina, ihan aina on tunteita ex pariskunnan välillä ja kun he tapaavat lasten takia, tunnesota pysyt yllä. Tiedän lukuisia tapauksia missä ex vaimo sabotoi miehensä elämää mitä hirveämmillä tavoilla.
Kolmanneksi en tykkäisi siitä että exä pyörisi lopun elämää nurkissa, vaikkei aina fyysisesti niin sitten puhelimen päässä. Olet itse kasvanut uusioperheessä ja se meno on todella sairasta kun lapsisra tapellaan ja ennenkaikkea lapset menevät aina ykköseksi. Muistan päivän kun vietin vappua yksin. Vain siksi että miehelläni oli lapsi. En ole seksuaalisessakaan mielessä kiinnostunut lapsista ja jos tekisimme omia, nämä meidän ja exän lapset alkaisivat mahdollisesti seurustella keskenään.
Pidän kaikkia miehiä varattuina joilla on lapsia. Siihen asti kunnes lapset ovat 18v.

Tunnen erään arvostetussa ammatissa olevan ok-näköisen miehen joka valitti, etteivät naiset kiinnostu enää sen jälkeen kun selviää hänen olevan kahden lapsen yksinhuoltajaleski.

Eli kun (yh)naiset aina valittavat kun aisureille ei kelpaa yh-porsinut, niin sama kyllä koskee yh-miehiäkin.

Luulen, että se riippuu siitä asuvatko miehen lapset hänen luonaan.

Jos eivät asu niin ok ja lähinnä todiste miehen suorituskyvystä ja hyvä CV-merkintä kuten entiset suhteet, mutta tuskin kukaan nainen haluaa äitipuoleksi toisen naisen lapsien sekaan.

Nainen taas kuluu synnyttäessa joten miehet varmasti kavahtavat vaikka vieraan miehen siittämät lapsit olisivat muuallakin.

Olen yrittänyt valitettavasti tutustua naisiin mutta moni nainen karttaa minua kun on saanut tietää että olen isä 3 lapselle.
Alle 30-vuotiaat naiset eivät ole kiinnostuneet minusta.
Tuon ikäisille naisille lapset näyttävät olevan tun-off

Itselläni on 1 lapsi (silloin 1,5v), joka avioeron jälkeen on ollut minulla ja äidillään vuoro viikoin. En kuitenkaan kokenut, että eron jälkeen olisi lapsi mitenkään haitannut naisia. Ehkä itsellä oli toisin päin, eikä mieleeni tullut edes aloittaa vakavaa seurustelua. Niinä viikkoina, kun lapsi ei ollut minulla, niin tein mitä lystäsi.

Kohtuullisen pian kuitenkin ihastuin yhteen lapsettomaan naiseen ja pitkän tapailun jälkeen aloitimme seurustelun. Tälle naiselle ei kyllä lapsi ollut miinusta, vaan enemmänkin plussaa kun näki kuinka läheinen olen lapseni kanssa ja kuinka paljon häntä erosta huolimatta pidän. Hänen mukaansa naisille on äärettömän tärkeää, että mies osaa myös olla hyvä isä. Eli tässä tapauksessa taisi olla lapsi plussaa? Nyt meillä on siis myös yhteisiäkin lapsia. Ja tämä siis omakohtainen kokemukseni. Jokaisella on tietty omat kokemukset ja mielipiteet.

Minua eivät ainakaan ne lapset varsinaisesti haittaa, mutta haluaisin ehkä vähän tarkemmin tietää mikä perheen tilanne on: asuvatko lapset isänsä vai äitinsä luona, kuinka usein lapsia tavataan, minkälaiset välit miehellä on lapsien äitiin jne. Minä haluan ainakin tietää mihin soppaan itseni laitan. Tiedän niin monta eroperhettä, jossa tapellaan koko ajan tapaamisista, hankinnoista ja rahoista, etten ehkä suhteen alussa haluaisi sekoittaa itseäni näihin riitoihin. Haluaisin kuitenkin tutustua mieheen ihan rauhassa ensin kahdestaan ja vasta myöhemmin lapsiin kun tiedän suhteesta kehittyvän jotain vakavampaa.

Jos mies tulee hyvin toimeen exänsä kanssa, mutta mitään tunteita heidän välillään ei ole ja lapset ovat mukavia ja tulen heidän kanssaan toimeen, miksipä en voisi valita miestä, jolla on jo lapsia.

Olen kuitenkin itse jo sen ikäinen että osaan arvostaa miestä miehenä, eivätkä lapset pelota, mutta ymmärrän myös niitä reilusti alle kolmikymppisiä naisia (tyttöjä?), jotka eivät ehkä valitsisi perheellistä miestä. He eivät ehkä itse ole valmiita hankkimaan lapsia ja miehen kautta niitä voi yhtäkkiä tulla elämääsi kourallinen, ja se voi pelottaa. He voivat myös tuntea mustasukkaisuutta miehen exää kohtaan.

Ei kauheasti houkuttele alkaa missään uusperhekuvioissa säätämään. En ole mitenkään erityisen lapsirakas, enkä muutenkaan usko että se keskinäinen ymmärtämys olisi parhaimmillaan suhteessa, jossa toisella on aiempia lapsia.

Ainakin minun ikäluokassani on vielä lapsettomiakin miehiä ihan jonkin verran, joten en näe mitään järkeä preferoida miehiä joilla on ne lapset jo tehtynä, koska silloin menettäisi joku lapseton mies mahdollisuutensa lapsettomaan naiseen.

Nii eiole viellä lapsii. Kiirus tulee jos meinaa saada sellasen naisen joka niit tahtois.

Minusta olisi ihan OK että miehellä olisi lapsia entuudestaan. En halua itse lapsia, mutta pidän niistä. Ehkä enemmän ratkaisee se, että montako niitä lapsia on ja minkä ikäisiä ovat ja ennen kaikkea se, että miten hyvin heidät on kasvatettu. En jaksaisi välttämättä ryhtyä suhteeseen, jos mies olisi yksinhuoltajaisä (lapset koko ajan läsnä), lapset olisivat ns. kasvaneet pellossa ja lapset olisivat esim. isän uudelle puolisolle vihamielisiä esiteinejä, joilla on vielä monta vuotta teini-ikää edessä.

Oman kokemukseni mukaan yksinhuoltajaisillä on elämänkokemusta ja osaavat ottaa toisen ihmisen tarpeet paremmin huomioon kuin sinkkumies. Tietysti poikkeuksiakin on.

Minulla onkin mies, jolla eo ennestään pieniä' lapsia, ns viikonloppulapsia jotka käyvät meillä harvemmin ja asuvat hänen ex-vaimonsa luona. Sopii hyvin, minulla on lapsia itsellänikin ja mies on hyvä ja huolehtivainen isä. Sen sijaan jos miehellä olisi lapsia, mutta olisi hylännyt ne eikä välittäisi heistä, niin se olisi ehdoton turn off, veikkaan että 100%:lle naisista.

En ottaisi. Ei muiden taakkoja minulle, kiitos.

en taida tapaamilleni naisille mainostaa että olen myös isä. Lukemani perusteella ei isyydestä saa irtopisteitä.
Kuvittelin että saisi arvostusta osakseen kun hoitaa kunniallisesti isyyteen liittyvät velvollisuudet ja että se kertoo jo jotakin ihmisen luonteesta.
Ymmärrän toki että kaikki naiset ei halua lapsia, mutta minusta on hämmästyttävää että monet teistä hyvät naiset pitävät lapsia suurena rasitteena. Ei ne lapset ole mitään kilpailijoita mutta tietenkin ne vaativat huomiota osakseen.
Ymmärrän hyvin että uusioperheen perustaminen ei aina houkuttele mutta eikö sitä voi seurustella ja elää täysipainoista elämää vaikkakin olisi kirjoilla eri osoitteessa ?
Nuoremmille voi kynnys olla korkeampi mutta tällaisen keskiikäisen miehen ja hänen samanikäisillä kavereilla on lähes kaikilla lapsia, ja heistä suurimmalla osalla eronneista on ollut onni löytää ymmärtäväinen nainen ja ainakin ulkopuolisen silmin nähden homma näyttää toimivan hyvin.

En. Lapsellinen mies on hyväksikäytetty luuseri.

En ottaisi miestä, jolla olisi lapsia aikaisemmasta suhteesta. En kokisi olevani valmis ryhtymään kenenkään äitipuoleksi. Haluan ehkä omia lapsia tulevaisuudessa, mutta en vielä vähään aikaan enkä halua lapsia vielä kuvioon tässä iässä. Vaikka lapset eivät asuisi isän luona niin isällä on kuitenkin vastuu lapsistaan ja siksi lapset kuuluvat pakettiin.