Häpeä omasta kehosta laihtumisen jälkeen

Ehkä sinun tällä hetkellä olisi hyvä aloittaa liikunta 3-4 kertaa viikossa. Tulisit tutummaksi kehosi kanssa. Iholla kestää vähän kauemmin kutistua kuin rasvalla ja lihaksilla kadota.

Olet vasta laihduttanut viimeiset kilot, joten noin vuoden päästä voi tulosta arvioida paremmin rintojen jne osalta. Arpia kannattaa voidella, että ne pysyvät pehmeinä ja iho pystyy paremmin elämään. Ne myös vaalenevat vähitellen.

Hienoa, että olet saavuttanut tavoitteesi. Nyt pitäisi olla malttia odottaa noita ihomuutoksia. Voi olla, että kaikki ei palaudu kohdalleen, mutta paranee vielä nykytilanteesta.

Minullakin on raskausarpia kehossa mutta ne ovat vaalentuneet niin, että ne näkee vain läheltä. Ei niitä miehiä hirveesti kiinnosta, että onko naisella pikkasen selluliittia tai arpia kehossa. Riittää että on suht hoikassa kunnossa ja terve. Keskity nyt ihmeessä muihin juttuihin ja seksissä nautintoihin.

No minun kohdalla nuo venymisarvet ovat melko mittavat. Käytännössä katsoen olen arpia täynnä aina käsivarsista polvitaipeisiin asti, ja vaikka ne kaikki ovat suurimmalta osalta vaalenneet valkeiksi, ovat ne kyllä selvästi havaittavissa. Etenkin kun ihoa "vetää" johonkin suuntaan, näkee kuinka tiheässä/miten syviä ne ovat. Minua harmittaakin se, ettei niille syntyneille arville ilmeisesti mahda mitään? Tuntuu vaan tosi pahalta kun kroppa näyttää siltä, että ikää olisi nahan perusteella n. 30v enemmän kuin mitä sitä oikeasti on ja muutenkin tuo iho on sen näköinen, kuin joku olisi käyttänyt sitä veitsenteroittamiseen juurikin noiden arpien vuoksi.

Tiedän tasan tarkkaan tunteen. Lihoin itsekin nopeassa ajassa lähes sataan kiloon ja pudotin parissa vuodessa 30 kiloa. Nykyään iho siis venymäarpinen, vatsassa syvimmät ja pahimmat merkit lihavuudesta. Ainoa, josta olen löytänyt apua ns. kiinteytymiseen, on kunnon salitreeni painonnoston ja lihasten kasvattamisen muodossa. Nahan alle tulee muuta täytettä silavan tilalle. Kroppaan olen saanut myös enemmän muotoa, ennen olin löysähkö, vaikkakin solakampi. Älä anna ihon estää itseäsi elämästä ja rakastamasta. Varmasti löytyy (löysin minäkin) mies, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vaali terveyttäsi ja ole tyytyväinen siitä, ettei liikakilot vaivaa enää.

Haluan auttaa sua. Ota yhteyttä. [email protected]

Itsellä nyt ei paljoa ole kokemusta muutakuin että rinnoissa aikalailla arpia koska kasvoivat niin nopeasti yläasteiässä. Eräällä ystävälläni kumminkin on kehossaan arpia ja on suhteellisen pyöreä, mutta silti hänellä on ollut miehiä elämässään. Ei pienet arvet JÄRKEVIÄ MIEHIÄ pois aja, pinnalliset ovat tietenkin asia erikseen :) Toivoisin kyllä itsekkin että joku keksisi keinon millä arvet saisi kadotetuiksi!

No jos ongelmana tosiaan olisikin ainoastaan nuo arvet, niin pystyisin asian jotenkin hyväksymään. Mutta kun arpien lisäksi/osittain myös niistä johtuen iho roikkuu todella pahasti ikäisekseni. On todella inhottava katsoa esimerkiksi omaa mahaa kumartuessa eteenpäin, kun se roikkuu löysänä ja muodottomana nahkapussina alaspäin. Ja sen roikkumisen ihan tuntee, vaikka olisinkin sitä katsomatta. Sama ongelma tahtoo olla koko kropassa aina "alleista" reisiin asti. Vähänkin jos olen erikoisemmassa asennossa, näkee selvästi kuinka nahka roikkuu velttona. Rinnat ovat täysin menetetyt tapaukset esimerkiksi, ja ne minä aionkin ihan korjauttaa plastiikkakirurgilla, kuhan saisin muuta kroppaa parempaan kuntoon. On vain alkanut pelottaa, ettei nuo muutkaan roikut tule mihinkään häviämään ilman lääkärin veitseä..

Minä olen kuin seepra: raskausarpea täynnä nopean lihoamisen ja laihtumisen jäljiltä. Tämä ei ole miestäni haitannut lainkaan.
Mieheni on ammatiltaan lääkäri ja kerran hänelle asiasta avauduin. Hän katsoi minua hieman kuin puoliälyistä ja tokaisi " No niitä (arpia) on lähestulkoon kaikilla". Hänellä itselläänkin on niitä selässä, tosin pituuskasvusta tulleita.