Nykytiedehän olettaa, että kaikki on "tässä" tutkittavassa ja mitattavassa maailmassa. (?)
Mitä jos näin ei olekaan vaan on erillinen henkinen maailma?
Ajattele, että ihminen ja aivot ovat kuin monitori. Jos siitä hajottaa jotain tärkeää se ei enää näytä toimivan, mutta silti itse "keskusyksikkö" on ehjä.
Mitä jos ajatuksemme ovatkin heijastus jostain muusta....
Mitä jos näin ei olekaan vaan on erillinen henkinen maailma?
Ajattele, että ihminen ja aivot ovat kuin monitori. Jos siitä hajottaa jotain tärkeää se ei enää näytä toimivan, mutta silti itse "keskusyksikkö" on ehjä.
Mitä jos ajatuksemme ovatkin heijastus jostain muusta....
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ja tuo ajatuksesi oli mahdollista vain aivojen sähkökemiallisen prosessoinnin ansiosta !?!
Onkohan kemia tai sähkö eri "tasolla" todellisuuden kanssa...just,joo...samanlaiseen
aivotoimintaan nuo uskiksetkin nojaa !?!
Eiköhän tämä nykyinen universumimme riittäisi ?!?
Ihminenhän on siitä erikoinen eläin,että se osaa
käsitellä abstrakteja ajatuksia ja kuvioita !?!
Joidenkin keskusyksikkö ei vaan kestä tuota ylikuormitusta ja sitten saadaan lisää avohoito-
potilaita tai uskiksia !?! Älä vaan operoi liian
monimutkaisilla virtuaali-tiedostoilla,ettei
muistiväylä tilttaa !?!
Jos kaikki on tässä maailmassa niin se on pirun tylsää.
Jos ihmiseltä poistaa puhekuoren aivoista, se ei puhu. Jos tietokoneen monitorista poistaa punaista näyttävät osat se se näyttää sinivihreältä vaikka sille edelleen lähetetään punaisen osan informaatiota.
Sähkö -> energia?
Atomit? Sähköä. Kvarkit? Sähköä. Tai ainakin sähkö pitää ne "koossa", olemassa.
Sähkö -> tietoisuus? Miksi atomien osat kieppuvat toistensa ympäri? Ne reagoivat toisiinsa, siksi. Eikö? Sama pätee suuremmassakin mittakaavassa, ja pienemmässäkin. Sähkövaraus pitää ne koossa. Materia, antimateria? Sähköinen varaus eri, nollaavat toisensa. Reagoivat toisiinsa?
Johtopäätös: sähkö on tietoisuutta. Tietoisuutta ympäristöstä. Bakteerit, kasvit, eläimet, ihminen ovat vain kehittyneempiä tietoisuuksia ympäristöistä, mutta toimivat kuin mitkä tahansa muutkin "atomit". Kerääntyvät pallonmuotoisiin (!) ryppäisiin.
Ihminen eroaa kuitenkin siten, että hän voi itse ymmärtää olevansa vain "atomi". Hän voi ymmärtää, että hangoittelu "luonnollisuutta" vastaan on vain pahasta, sekä ympäristölle &tä itselle. (Tämä on se elämänvirta mistä niin monet mytologiat, uskonnot ja filosofiat puhuvat.) Ihmiset tietoisuus on siinä mielessä hankala tapaus, että se kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on. Ihminen on sita samaa mitä kaikki muutkin, materiaa-sähköä, jatkuvaa muutosta, ei pysyvää, ei jatkuvaa. Ei-itseä.
Verratkaa kasvin "tietoisuutta" ihmisen tietoisuuteen. Miksi ei olisi jotain tietoisuutta, joka eroaa yhtä paljon ihmisestä kuin ihminen kasvista? Me emme pystyisi järjellä mitenkään käsittelemään sellaista tietoisuutta. Miksei olisi siitäkin seuraavaa pykälää, jolle meille käsittämätön tietoisuus on pelkkä "kasvi". Ajatelkaa jumala-käsitettä, myyttejä &c tältä pohjalta.
Vielä paljon tutkimatonta ja tietämätöntä.
Tiede pystyy "näkemään" parisen promillea tämän maailmankaikkeuden "nähtävillä olevasta aineesta" ulottuvillamme, pystyy laskennallisesti arvioimaan, että tätä "tavallista ainetta" on noin neljä prosenttia, ja "painovoiman kutsun kuulevaa" ainetta yhteensä on vajaa neljäkymmentä prosenttia. Siitä on teorioita, mitä se saattaisi olla.
Sitten on vielä kuutisenkymmentä prosenttia "jotain", josta ei vielä oikein edes tiedetä, mitä se on, mutta havainnoista voidaan päätellä, että jotakin on.
Ja maailmankaikkeus ulottuu kertakaikkisen käsittämättömillä mittasuhteilla meidän pikkiriikkisen 10 miljardin valovuoden näkökenttämme tuolle puolelle, josta me emme koskaan voikaan saada mitään tietoa.
Sitten tulevat kaiken jämäkän edellisen lisäksi tieteellisteoreettiset rinnakkaismaailmankaikkeudet.
Ja täysin mittaamattomissa piileskelevät, mutta kuviteltavissa olevat "henkiset todellisuudet", joista jotkut ihmiset "aistivat" jotain heijastuksia (?)
Sitten jotkut "tietäväiset" menevät sanomaan: "en usko, ellen näe". Ihmisten näköalue on niin äärimmäisen kapea kaistale sähkömagneettista spektriä ja siitäkin silmänpohjaan kohdistuvasta kapean spektriviipaleen fotonivuosta silmän reseptorit pystyvät rekisteröimään ehkä promillen osia, tehdään miljoonakertainen tiivistelmä, mikä menee aivojen näkökeskukseen tulkittavaksi ja siinä tulkinnassa kullakin yksilöllä on oma omituinen viitekehyksensä, mihin näköhermojen sähkövärähtelyjä sovitellaan: "sitä nähdään, mitä on totuttu näkemään".
Äskeisestä kirjoituksesta unohtui vielä olennainen osa "aineen mitätöintiä"
Tämä meidän jokapäiväisen tuttu aineemmehan on vain monen mahtavan kertaluokan tyhjyyttä. Se, mitä kuvittelemme olevamme aineen kanssa tekemisissä, on molekyylien uloimman elektronikehän tapailua, ja elektronihan on vain sähkövarausta kuljettava todennäköisyysaalto.
Sen aaltopallon mielettömän tyhjyyden uumenissa piilottelee aineen varsinaisen olemuksen ja massan utukuva, kvarkkipuuron muodostamista värähtelymöykyistä koostuva aineaalto.
Ja kvarkkien perustana on jälleen hirmuisen ja ihmiskeinoin ylittämättömän tyhjyyden takana, vain teorioiden miinuspotenssisaappaiden harppailtavassa pienuudessa olevan yksiulotteisen säikeen värähtelymuoto.
Tuli vaan mieleen, että jos olisi valovuoden mittainen palkki kokoonpuristumatonta ainetta ja sitä työnnetään eteenpäin. Liikkuuko palkin toinen pää samalla, kun toista työnnetään vai liikkuuko se vasta vuoden päästä eli voiko voima välittyä valoa nopeammin
Mutta miksi ihminen tutkii ja ihmettelee? Emmekö voisi olla kuin yksinkertaiset bakteerit. Paikallaan tekemättä mitään.
Tylsää olisi joo.