Olen 18-vuotias mies joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa. Minulla on muutamia naispuolisia kavereita kenen kanssa on mukava jutella netissä niin kuin viestitellenkin. He ovat kaikki varattuja - mikä ei ole ongelma minulle.
Ongelmanani on että olen liiankin yksinkertainen. Kaikki naiset katsovat vain ulkonäköä, koskaan ei ajatella luonnetta. Ihmiset tietysti katsovat ensin ulkonäköä, mutta voiko sellaisen ihmisen kanssa elää joka on komea, mutta luonne ihan perseestä? Luonnettani usein kehutaan. Olen rauhallinen, hiljainen, lojaali, vaatimaton sekä yksinkertainen ihminen. En tarvitse mitään turhia härpäkkeitä, omistan perus puhelimen, omistan perus Ford merkkisen auton. Minua ei ole koskaan kiinnostanut päihteet - en ole koskaan maistanutkaan niitä.
Jäin työkyvyttömyyseläkkelle heti opiskelujen jälkeen sydänongelmien takia, joten en käy töissäkään. Siksi tunnen oloni hieman yksinäiseksi, ja kaipaisin seuraa jonka kanssa voisi joka päivä (tai ei ihan joka päivä välttämättä) olla ihan vaan oma itsensä. Olen siisti ihminen sekä osaan laittaa ruokaa. Olen myös ahkera - vaivoistani huolimatta pidän pihani ja asuntoni siistissä kunnossa vaikka on ehdoton rasituskielto, puut on pinottu jo kesän alussa ensi talvea varten jne. Koirakin on jota lenkitän, mutta se ei ole sama asia kuin ihmisen kanssa oleminen. Eläinrakas kun olen, niin en voi eläimiä heittää syrjään :-)
Joka kerta, kun yritän lähestyä naisia oikeasti, he eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Se taitaa johtua pukeutumisestani sekä muutenkin ulkonäöstäni, en ole parhaan näköinen, en käytä paljoa rahaa vaatteisiin, etenkään kalliihin. Uusimmat hupparit joita omistan ja käytän ovat yli 3 vuotta vanhoja. Rikkinäisiä vaatteita en kuitenkaan käytä, ne joutavat roskiin.
Jäänkö yksin koko loppuelämäkseni?
Ongelmanani on että olen liiankin yksinkertainen. Kaikki naiset katsovat vain ulkonäköä, koskaan ei ajatella luonnetta. Ihmiset tietysti katsovat ensin ulkonäköä, mutta voiko sellaisen ihmisen kanssa elää joka on komea, mutta luonne ihan perseestä? Luonnettani usein kehutaan. Olen rauhallinen, hiljainen, lojaali, vaatimaton sekä yksinkertainen ihminen. En tarvitse mitään turhia härpäkkeitä, omistan perus puhelimen, omistan perus Ford merkkisen auton. Minua ei ole koskaan kiinnostanut päihteet - en ole koskaan maistanutkaan niitä.
Jäin työkyvyttömyyseläkkelle heti opiskelujen jälkeen sydänongelmien takia, joten en käy töissäkään. Siksi tunnen oloni hieman yksinäiseksi, ja kaipaisin seuraa jonka kanssa voisi joka päivä (tai ei ihan joka päivä välttämättä) olla ihan vaan oma itsensä. Olen siisti ihminen sekä osaan laittaa ruokaa. Olen myös ahkera - vaivoistani huolimatta pidän pihani ja asuntoni siistissä kunnossa vaikka on ehdoton rasituskielto, puut on pinottu jo kesän alussa ensi talvea varten jne. Koirakin on jota lenkitän, mutta se ei ole sama asia kuin ihmisen kanssa oleminen. Eläinrakas kun olen, niin en voi eläimiä heittää syrjään :-)
Joka kerta, kun yritän lähestyä naisia oikeasti, he eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Se taitaa johtua pukeutumisestani sekä muutenkin ulkonäöstäni, en ole parhaan näköinen, en käytä paljoa rahaa vaatteisiin, etenkään kalliihin. Uusimmat hupparit joita omistan ja käytän ovat yli 3 vuotta vanhoja. Rikkinäisiä vaatteita en kuitenkaan käytä, ne joutavat roskiin.
Jäänkö yksin koko loppuelämäkseni?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jäät. Naisia ei kiinnosta, koska olemuksestasi ei uhku ennalta-arvaamattomuus ja väkivaltaisuus.
Ulkonäkö saattaa olla suuri syy, mutta sinusta varmastikin huokuu myös epävarmuus kun kyselet tuollaisia täällä. Myös työkyvyttömyyseläke tuossa iässä on aika iso turn off isolle osalle naisista.
mulle kylläkään eläke ei oo ongelma. mulle isompi ongelma on se kun pihassa on 500 tuhatta km ajettu bemari ja elellään sossun ja kelan rahoilla ja valitetaan kun on niin köyhä eikä työt huvita paskan vertaa ja ainut ruoka mitä osataan tehdä on saarioisten pizza tai pakaste pyttipannu
Monetkaan ikäisesi eivät ole olleet vielä parisuhteessa, turha huolehtia. Pakko kyllä huomauttaa ulkonäköasiasta että niin naiset KUIN miehetkin katsovat ulkonäköä ensin, sitten kun tutustuu toiseen selviää onko luonne yhtä kaunis. Ehkä voisit tutustua naiseen koiran kanssa lenkkipolulla tai jonkun muun harrastuksen kautta. Asennetta kannattaa korjata. Jos pitää itseään nollana niin niin pitää muutkin.
Kun tiedostat noin hyvin ulkonäköongelmasi niin mikset herrantähden tee sille mitään? Nyt parturiin hankkimaan punainen irokeesitukka ja kalliita vaatteita ostamaan niin tunnet itsesi vapaammaksi etkä vain 'tavalliseksi'.
Mutta jos ihminen on oikeasti yksinkertainen ja vaatimaton, ei hän osaa ostaa kalliita vaatteita jotka sopisivat hänelle, tai edes arvostaa niitä. Jos joku on yksinkertainen ja tavallinen ei hänestä saa enää mitään muotigurua vaikka kuinka tekisi! Hetken huumaa se vain olisi.
Ala treenaamaan, pyydä (tyttö) kavereiltasi pukeutumisneuvoja ja parturilta neuvoja kampauksen kanssa
Jos ihminen ei ihan oikeasti ole hyvännäköinen niin eipä siinä paljoa mitkään uudet vaatteet tai kliffa hiustyyli auta. Ja vaivauduitko edes lukemaan aloitusta? Kaverilla on sydänvika minkä takia rasituskiellossa, eipä siinä kuule paljoa treenata salilla muskeleita ellei halua kokea ennenaikaista kuolemaa.
Ei sulla ole vielä mitään hätää. Olet tosi nuori vielä :)
Sulla on elämän perusasiat kuitenkin reilassa ja vaikutat mukavalta nuorelta mieheltä. Toi sairaushommeli tietty vähän rajoittaa noita harrastelujuttuja, mutta oletko ajatellut vaikka jotain uutta harrastusta, jossa ei sydän rasitu. Vaikka esim. kielikursseja tai sen tyyppisiä.
Tai miten esim. opiskelu, opiskelijaelämässä tutustuu helpommin uusiin ihmisiin. En tosin tiedä mikä on politiikka eläkkeellä opiskeluun...
Vaatteilla on se merkitys, että kunhan ovat puhtaat ja ehjät (ellei ole sitten tarkoituksella rikki). Esim. huppari ei kovin kummoisesti muutu kolmessa vuodessa, joten sillä ei ole väliä.
Ja vaikka sulla onkin ehdoton alkonkäyttökielto, niin eihän se silti estä baareissa ja terassilla istuskelua. Itsekin usein selvinpäin liikkeellä ja ihan hyvin jaksaa. Pääset ainakin ihmisten ilmoille ja sosiaaliset taidot kehittyvät. Pyydä vaikka niitä naispuolisia tuttaviasi joskus mukaan ihan vaan seuraksi.
Ja sori heti, eihän siellä alkonkäytöstä mitään lukenut...
.. paitsi että hän on absolutisti ..
18 vuotiaalla on käytännössä koko elämä edessä joten ei pidä murehtia tuollaisia :)
Menen jonnekkin bussi pysäkille ja hakkaat jonkun naisen. Naisen saanti on sen jälkeen taattu.
Minäkin vähättelin aiemmin ulkonäön merkitystä ja halusin, että mies arvostaa minua siksi, että olen mukava, huumorintajuinen, älykäs ja muutenkin hyvä tyyppi. Surkuttelin sitä, kun kukaan mies ei tajua sitä, miten kiva tyyppi olen. Eräs hyvä ystäväni sanoi minulle, että hän aikoo nyt sanoa suoraan minulle ja toivottavasti en suutu, mutta miksi ihmeessä minä en näytä pukeutumisellani, hiustyylilläni yms. sitä, miten kiva tyyppi olen.
Eihän ihmiset voi olla ajatustenlukijoita, vaan koska näköaisti on vahvin aistimme, niin saamme ensivaikutelman nimenomaan katsomalla. Ihan niinkuin tälläkin palstalla luodaan ennakkovaikutelma esim. tatuointien ja lävistysten perusteella, joten ihan vastaavasti AP:stä vedetään johtopäätökset ulkonäön perusteella, johon vaikuttaa tietysti myös hiukset, parta ja muu karvoitus, pukeutuminen, kävelytyyli jne.
Minä muuten aloin ystäväni kehoituksesta ajattelemaan asiaa uudella tavalla ja tajusin, että hän on oikeassa. Tänään ostin esimerkiksi alennusmyynneistä pari uutta paitaa ja uudet farkut sekä laukun enkä köyhtynyt kuin 35 euroa. Pärjään niillä pitkään. Joka vuosi kun ostaa hieman jotakin uutta, niin vaatteisiin ei tarvitse koskaan käyttää liikaa rahaa kerralla.
Olet vielä nuori ja vaikka olet jo aikuinen,niin et ole ollenkaan vielä ihmisenä lopullisessa muodossasi. Ehdit kehittyä vielä paljon. Aika harva seurustelee vielä 18-v ikäisenä. Tärkeintä on sosiaaliset taidot. Löydät kyllä sen oikean.
Onhan sydänongelmasi hoidossa? Terveelliset elämäntavat, painon pitäminen kurissa, oikean lääkityksen löytäminen jne ovat varmasti tarpeen.
Kiitos mukavista & ei niin mukavista vastauksista.
Tuohon viitaten, minulle se ulkonäkö naisessa on yksi ja sama. En edes yritä sellaisia naisia jotka vaikuttavat sellaisilta että ulkonäköön panostaminen menee yli laidan, koska en heille kelpaisi kuitenkaan.
Vaateasiaan sen verran että en tosiaankaan osaa ostaa itselleni parempia vaatteita. Minua ei sytytä sellaiset roikkuvat hupparit tai housut - saatikka sitten lippikset, kaulakorut, pillifarkut ym. Haluaisin olla vain minä enkä kukaan muu - tunnen oloni epämukavaksi sellaisissa vaatteissa. Vaikka en mikään köyhin mahdollinen ole (rahaa jää ylimääräistä 100€ kuussa), niin en osaa tuhlata niitä mitenkään erityisiin kohteisiin. Pidän kaikkea liian kalliina ja ylellisenä vain minua varten. Minulla on harrastuksia lähinnä vain miespuolisten kavereiden kanssa, kun naisia ei pahemmin autot kiinnosta.
Olen pyytänyt yhtä vuotta nuorempaa lähtemään lenkille mutta hän ei suostunut enkä ole häneen sen jälkeen ollut yhteydessä, eikä hänkään minuun. Vaikka kuinka yritän mennä facebookissa jutelemaan naisille, saan aina vain samoja tylsiä 1 tai 2 sanan vastauksia: joo, ihan ok, ei, emt, moi. Tämä kertoo jo sen että jokin on vialla. Kyselen ensin kuulumiset jonka jälkeen yleensä harrastukset, lempiruoat ym.
Ja joo, olen absolutisti. En ole koskaan tullutkaan aatelleeksi että baareihin voisi mennä istumaan ilman että joisi mitään - pistetään korvan taakke ideana! :-)
Valitettavasti naispuoliset ystäväni asuvat kaukana minusta, joten en voi pyytää heitä lähtemään mukaan.
Kyllä olen saanut hoitotoimenpiteet sydänongelmiin, mutta silti en työelämään kykene. Sydänongelmat alkoivat kun painoin n. 105kg, nykyään painan 82kg joten olen suht normaalipainoinen. 115kg aloitin laihduttamisen. Painoni ei kuitenkaan liittynyt sydänongelmiin tällä kertaa.
sen kus käyt vaan kiinni naisiin kyllä se siitä