Miksi sanotaan "samalla aaltopituudella"?

Vesikeitin ja tuulilasipyyhkijä?

Tappolaitteella lienee tarkoitus murhata useampikin lude, joten kutsuisin värkkiä luteidentappajaksi.

yksimonista kirjoitti:

Vesikeitin ja tuulilasipyyhkijä?

Tappolaitteella lienee tarkoitus murhata useampikin lude, joten kutsuisin värkkiä luteidentappajaksi.

Turhan pitkä sana. Luteet kuolevat kuitenkin yksi kerrallaan.

Sairaanhoitaja hoitaa useita sairaita mutta yleensä yhtä kerrallaan. Sanoisitko "sairaidenhoitajaksi"?

Panssarintorjuntatykki voi torjua useita panssareita, kuitenkin vain yhtä kerrallaan. Oletko kuullut "panssarientorjuntatykeistä"?

Tämäntyyppisissä sanoissa on siis tapana käyttää yksikköä, vaikka kohteita olisi useita.

Hakro kirjoitti:

Turhan pitkä sana. Luteet kuolevat kuitenkin yksi kerrallaan.

Sairaanhoitaja hoitaa useita sairaita mutta yleensä yhtä kerrallaan. Sanoisitko "sairaidenhoitajaksi"?

Panssarintorjuntatykki voi torjua useita panssareita, kuitenkin vain yhtä kerrallaan. Oletko kuullut "panssarientorjuntatykeistä"?

Tämäntyyppisissä sanoissa on siis tapana käyttää yksikköä, vaikka kohteita olisi useita.

Lue lisää

Amplitudilla tarkoitetaan aallon heilahduslaajuutta, ts. korkeutta, ei pituutta.

Tässä tapauksessa nominatiivialkuinen ”aaltopituus” on kuitenkin vanhempi. Sitä käyttää muun muassa noin sadan vuoden takainen ”Tietosanakirja” (s.v. Aaltoliike): http://runeberg.org/tieto/1/0013.html

1930-luvun ”Pienessä tietosanakirjassa” on kuitenkin ”aallonpituus”: http://runeberg.org/pieni/1/0012.html

Muutoksen lienee aiheuttanut joidenkin kielimiesten harjoittama kielenparantelu, jossa nominatiivialkuisia sanoja on yritetty vaihtaa genetiivialkuisiksi, ks. katsausta ”Nominatiivi vai genetiivi yhdyssanan alussa?”
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2370

Muutospyrkimysten menestys on vaihdellut. Useimmat ovat epäonnistuneet, mutta osa on onnistunut ainakin puoliksi, niin että kieleen on luotu pysyvä epävakaus. Tämä onkin kielenmestaroinnille tyypillistä.

Nykyisissä sanakirjoissa ”aallonpituus” ja ”aaltopituus” mainitaan rinnakkaissanoina ilman normatiivista kannanottoa, enempää kuin se yhdenlainen kannanotto, joka sisältyy siihen, että ”aallonpituus” on päähakusanana. Ja tokihan se onkin loogisempi. Aallonpituus on aallon pituus (aaltoliikkeen yhden aallon pituus, ei vain jokin aaltoon liittyvä pituus), ja vain ilmauksen termiluonteen takia se kirjoitetaan yhdyssanaksi.

Google-vertailut ovat entistäkin epäluotettavampia, muttta jotain kertonee se, että "aallonpituus" antaa noin 45 000 osumaa, "aaltopituus" vain vajaat 6 000. (Ilman lainausmerkkejä tulos on erilainen, koska silloin Googlen tekemä haku on väljempi.)

Toisaalta ilmauksessa ”samalla aaltopituudella” nominatiivialkuisuus on varsin tavallinen. Syynä lienee, että tämä metaforinen ilmaus syntyi samoihin aikoihin kuin radio yleistyi, ja silloin ”aaltopituus” oli vielä tavallinen. Myöhemmin fysiikassa ym. otettiin yleisesti käyttöön kielenhuoltajien tyrkyttämä ”aallonpituus”, mutta yleiskielisessä sanonnassa muutos löi itsensä läpi heikommin. Metaforan alkuperäinen merkitys hämärtyi, ja se jäi ”vain sanonnaksi” eikä enää kuvaannolliseksi ilmaukseksi, joka viittaa yhteisen tai oikean aallonpituuden löytämiseen radiovastaanottimesta tai -lähettimestä. Hämärtymiseen ehkä vaikutti vähän sekin, että radioiden säätimissä ei ole aallonpituuden (yksikkö metri, m) asteikkoja vaan taajuuden (yksikkö hertsi, Hz) asteikkoja – siis valitaan taajuus, ja aallonpituus määräytyy sen mukaan.

Saattoi olla "aaltopituudellakin".